Luin kirjan

Leffat, musiikki, taide, kirjallisuus ja sensellaiset
Avatar
NuoriDaavid
Kitinä VIP-jäsen
Viestit: 14469
Liittynyt: 12.05.2011 8:48

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja

Parisataa sivua pikku huitaisuja eri asioista. Kirjassa ei ollut mulle oikeastaan mitään uutta. Em pidä Valtaojan omahyväisestä tyylistä.
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8595
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Lolita »

Minäkin olen siellä goodreadsissä, ja vakoilen Kreitsun lukemisia siellä. Minulla on nyt pidemmän aikaa ollut laiskan lukemisen kausi, mikään kirja ei edisty, joten lukupiiriin en taida olla sopivaa osallistujamateriaalia. Pakolla ei saa luettua yhtään mitään, kesken jäi mm. Poikani Kevin.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Avatar
Vesper
Kitisijä
Viestit: 11447
Liittynyt: 08.01.2009 22:53

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Vesper »

NuoriDaavid kirjoitti:Em pidä Valtaojan omahyväisestä tyylistä.
Hän on ihana ja erityisen valloittava livenä! Oot vaan kade kun et ite oo!
When I drink alcohol, everyone says I'm an alcoholic. When I drink Fanta, no one says I'm fantastic.
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 5024
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Lolita kirjoitti:Pakolla ei saa luettua yhtään mitään, kesken jäi mm. Poikani Kevin.
Luin muuten sen Kevinin sitten itsekin, mutten oikein jaksanut sitä. Kamalaa jaarittelua ja vatvomista. Ehkä osasyy tympeään lukukokemukseen oli se, että katsoin siitä tehdyn leffan ennen kuin olin lukenut kirjaa kokonaan. Meni sitten loputkin motivaatiosta kahlata se läpi, kun tiesi jo suunnilleen, miten käy.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
NuoriDaavid
Kitinä VIP-jäsen
Viestit: 14469
Liittynyt: 12.05.2011 8:48

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

Vesper kirjoitti:
NuoriDaavid kirjoitti:Em pidä Valtaojan omahyväisestä tyylistä.
Hän on ihana ja erityisen valloittava livenä! Oot vaan kade kun et ite oo!
Paljon mahdollista, että olen kateellinen.
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 5024
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Suvinen kirjoitti: En tiiä osuuko lähellekään maalia, mutta kyllähän tuo oli äitinä himppasen koukuttava (ja karmiva) teos. Lapsettoman silmään varmaan jotenkin helpompi analysoida kirjallisia ansioita, kun ei mee niin (syyllisyyden)tunteella.
Onhan meillä lapsettomillakin (ainakin ollut) äitisuhde ja olemme itsekin olleet lapsia, joten ei mennyt lähelle. Minähän en edes sinänsä puuttunut kirjallisiin ansioihin, ainoastaan jaaritteluun. Luen melkoisen paljon hyvinkin rankkoja (joidenkin mielestä) kirjoja, joten vertailupohjaa sillä saralla on. Kevin ei kolahtanut, aina ei kolahda.

Pakko muuten sanoa, että olen melko "armollinen" lukija eli minulle riittää, että kieli on kunnollista, oikeellista. Ei tarvitse olla mitään (tekotaiteellista) kielellistä ilottelua, vaikka kauniista kielestä pidänkin. Silti sellainen rönsyilevä ja kauttaaltaan runsas kieli on helposti rasittavaa. Kevinissähän ei sellaista ollut - se oli puhdasta asiasta poikkeamista ja jaaritusta.

Mut makuasiat! :)
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8595
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Lolita »

Kevin oli jaarittelua ja vatvomista. Luin tosin kirjasta vielä lopun, jonka sanoisin olleen jäätävä. Jos koko kirjan jaksoi kahlata läpi, oli loppu varmasti todella tehokas. Elokuvana voisin Kevinin vielä katsoa.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 5024
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

^Muistelisin, että aina välillä poikettiin asiasta esim. tomaatteihin Espanjassa sun muihin kinkereihin, jotka koin lähinnä tylsinä sivuraiteina kokonaisuuden kannalta. Kirjassa olisi ollut ihan tarpeeksi tavaraa ilman vastaavia sivupolkujakin: minusta ne eivät tuoneet kirjaan mitään oleellista. Ne vain sekoittivat päätä ja alkuperäinen aihe tuppasi unohtumaan.

Mutta on juurikin sitä saman kirjan eri tavoin kokemista, josta onkin mielenkiintoista keskustella. Tästä kirjasta en tosin enää paljon muista, koska osan kirjasta luin vahvasti haukotellen. Päätin kuitenkin, että minulle riitti Lionelin kirjat: ovat kuulemma kaikki tyyliltään jaarittelevia.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
Vagabondo
Kitinä VIP-jäsen
Viestit: 9323
Liittynyt: 23.09.2010 9:38

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Vagabondo »

masa kirjoitti:Ei ole todellista, että kehut tota. Luin itse Ajan Pyörää kirja kirjalta vuosina 97-02 ja jokaikisen kirjan ensimmäisen viiden jälkeen luin väkisin ajattelemalla että kai tämä pitkäpiimäinen väkisinsatu joskus edes loppuu. No mulla loppui hermot jossain 13-14 kirjan kohdalla ja lopetin koska eihän siitä tullut yhtikäs mitään muuta kuin kauniiden ja rohkeiden kaltainen loputon suo. Todella pitkäpiimäistä tarinaa joka menee nukuttavuudessaaan jopa Silmarillionin ohi.
Piti muutama päivä pohtia maailmaa ennen vastausta. Sinänsä tuo on paljon kehuttu ja hyvin myynyt kirjasarja, joten en liene ainoa joka siitä on pitänyt. Toisaalta tekeleenä niin massiivinen, että monet on siihen laillasi tuskastunut, eli ei tosiaankaan istu kaikille, enkä sitä ensimmäiseksi fantasiakirjaksi kenellekään suositellutkaan, vaan enemmänkin tyylilajin ystäville. Toisaalta tässä vaiheessa luultavasti kaikki fantasiakirjallisuuden ystävät ovat jo sarjasta tietoisia, joten... no loppupeleissä aika turha suositus.

Siinä missä minä pidän Tolkienin huonona puolena tietynlaista tapahtumien luettelointia ilman tunnetta on Jordanilla taipumusta toiseen ääripäähän, eli unohtua fiilistelemään, jolloin tarinan eteneminen hidastuu. Tai lähes pysähtyy, kuten jossain 9. tai 10. englanninkielisen kirjan kohdalla tapahtuu kun tarinan juonikuviot on ihan levällään. Kirjamääristä päätellen olet lukenut suomennettua versiota, joissa aina yhdestä alkuperäisteoksesta on tehty (vähintään) 2 kirjaa, joten et ilmeisesti ole edes sinne asti päässyt. Kieltämättä ensimmäisellä lukukerralla, kun oli pitkään odottanut uutta kirjaa, niin oli hämmentävää kun tuntui, että tarina eteni vain pari viikkoa.

Kuitenkin se rauhallinen fiilistely ja sarjan massiivinen koko mahdollistaa kirjan maailmaan uppoamisen. Minusta on kiva hengailla kirjan luomassa maailmassa pitkiä aikoja. Tiivis yksittäinen romaani napakoine juonikuvioineen jotenkin vilahtaa ohi ja hyvän kirjan tapauksessa loppuun pääseminen aiheuttaa yleensä aina tunteen, että se loppui kesken. Silloin on kiva jos tarina jatkuu seuraavassa kirjassa. Tämän takia olenkin varmaan jumahtanut lukemaan fantasiaa, kun tiiliskiven paksuisista romaaneista muodostuvat sarjat ovat lajityypille ominaisia. Oikeasti hieman haluaisin vielä jatkoa wheel of time:lle vaikka viimeinen kirja juonikuvion selkeä loppu onkin.

Toisaalta en taida olla kovin analyyttinen tai juonikuvioiden suhteen vaativa lukija. Viihdyn oikein hyvin yksinkertaisemmankin tarinan parissa, kunhan se on viihdyttävästi kirjoitettua. Sama pätee elokuviinkin. Katselen oikein mielelläni Good Year -tyyppistä hyväntuulista draamaa. Kauhutarinoista ja jännäreistä on iän myötä hävinnyt mielenkiinto kokonaan ja missään nimessä en halua silmieni eteen mitään lukijaa tai katsojaa haastavaa taidetta. Musiikki on oikeastaan ainoa taiteenlaji, missä haastavampaan materiaaliin tutustumiseen riittää mielenkiintoa. En mä taida uskaltautua tyttöjen organisoimaan kirjakerhoonkaan, kun ne kuitenkin lukee jotain taidetta tai muuten vaan sivistyneitä teoksia :D
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Avatar
nowaysis
Kitisijä
Viestit: 6126
Liittynyt: 26.05.2006 10:01
Paikkakunta: Bunnytown
Viesti:

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja nowaysis »

Mukkaan vaan, jos kiinnostaa. Miten joku fiktiivinen kirja on tai ei ole taidetta? Lähinnä kai(minulle) kyse on siitä, miten kukin eläytyy kyseisen kirjan maailmaan ja sitä kautta kirjailijan/hahmojen mieleen. Minusta Twilightit oli oikeasti hyviä, mutta ymmärrän hyvin ettei monia kiinnosta. Jos taas on ollut rakkaudesta riutuva ride-or-die romanttinen koulutyttö, saattaa ymmärtää vähän paremmin ;) Samoin ymmärrän mainiosti, miksi tuhansia kotirouvia ympäri maailmaa ON kiinnostanut :oops:

Ja osa hakee kirjoista puhdasta viihdettä, osa jotain muuta. Eihän kumpikaan ole sen väärempi tapa, mutta varmasti päätyy erilaisiin teoksiin eri motiiveilla :)
Prepare for the worstest.
Avatar
MrM
Kitisijä
Viestit: 1554
Liittynyt: 11.11.2012 16:46
Paikkakunta: En kerro

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja MrM »

En oo koskaan missään yhteydessä saanut Valtaojasta omahyväistä kuvaa. Tosin en ole koskaan lukenut yhtäkään kokonaista kirjaa kaverilta, vaikka suunnitelmissa on monesti ollutkin. Oisko esimerkkejä millaisista yhteyksistä tää omahyväisyys tulee ilmi?
It's 106 miles to Chicago, we've got a full tank of gas, half a pack of cigarettes, it's dark... and we're wearing sunglasses.
-Hit it.
Avatar
NuoriDaavid
Kitinä VIP-jäsen
Viestit: 14469
Liittynyt: 12.05.2011 8:48

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

MrM kirjoitti:En oo koskaan missään yhteydessä saanut Valtaojasta omahyväistä kuvaa. Tosin en ole koskaan lukenut yhtäkään kokonaista kirjaa kaverilta, vaikka suunnitelmissa on monesti ollutkin. Oisko esimerkkejä millaisista yhteyksistä tää omahyväisyys tulee ilmi?
Ehkä mä olin vaan kateellinen ja siksi tulkitsin tahallaan negatiivisesti. Mut mua vaan ottaa päähän kun se kehuu sitä galleristiaan, sitä miten keksi nimen sille gallerialle, miten kirjoittaa kirjaa lomallaan monta tuntia joka päivä ja miten joka puolella on artikkelipinoja, jotka odottavat lukemista. Mut ehkä se tosiaan on kateellisuutta, voi olla.

Mä en haluaisi lukea tietokirjasta kirjoittajan henk. koht. juttuja.
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
Hans Jörgen
Kitisijä
Viestit: 1040
Liittynyt: 29.07.2011 4:26

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Hans Jörgen »

Aki Ollikainen: Nälkävuosi

Kovasti oli lyhyt tuo kuvauksensa toissa vuosisadan täkäläisestä nälänhädästä, kansien väliin mahtui vajaat 140 sivua tarinaa. Henkilöhahmot jäivät ohkaisemmiksi kuin romaaneissa yleensä. Toisaalta, kirja onnistui mielestäni kuvaamaan vallitsevan tilanteen hyvin ja jos lähden siitä olettamuksesta, että opuksen kattavuus oli harkittu homma (kuten Finlandia-ehdokkaasta voisi kuvitella), sai noista henkilöistäkin oikeastaan tarpeeksi infoa, jotta omassa päässään kykeni maalaamaan tajun kankaalle loput. Hahmot olis siinä määrin hyvin karsinoitu lokeroihinsa tapahtuma-aikaansa nähden (lähinnä köyhä-varakas-akselilla), ettei stoorin kuljetuksen näkökulmasta enempään oikeastaan ollut tarviskaan. Valittu minimalistinen lähestymistapa siis toimi hyvin.
Jään odottamaan tyypin mahdollista "kokopitkää" romaania ennen kuin lyön lopullisesti lukkoon, mikä hän on miehiään.
Hans Jörgen
Kitisijä
Viestit: 1040
Liittynyt: 29.07.2011 4:26

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Hans Jörgen »

NuoriDaavid kirjoitti:
Ehkä mä olin vaan kateellinen ja siksi tulkitsin tahallaan negatiivisesti. Mut mua vaan ottaa päähän kun se kehuu sitä galleristiaan, sitä miten keksi nimen sille gallerialle, miten kirjoittaa kirjaa lomallaan monta tuntia joka päivä ja miten joka puolella on artikkelipinoja, jotka odottavat lukemista. Mut ehkä se tosiaan on kateellisuutta, voi olla.

Mä en haluaisi lukea tietokirjasta kirjoittajan henk. koht. juttuja.
Se on sitä karismaa: tekee tuotoksistaan itsensä näköisiä luottaen siihen, että ne kelpaavat juuri sellaisina. Kateelliset juntit sitten pitää kusipäänä! :wink:

Muhun tuo Valtaojan tyyli ainakin tepsii. Kirjojensa vahvuus - kansantajuistetun asiasisältönsä lisäksi - on siinä, että saa ne maistumaan enemmän elämältä kuin pölyiseltä kirjahyllyltä. Kovasti asiallisesti ja suorastaan nöyränä tuo tuntuu käsittelevän mm. uskonasioita, vaikka ne silkkaa ihmisen rakentamaa huuhaata mielestään ovatkin. Eli ainakaan mun silmääni ei ole osunut mitään "kyllä mä tiedän paremmin" -tyyppistä itsensä korostamista.
Avatar
RouvaPupu
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 157
Liittynyt: 12.07.2012 22:02
Paikkakunta: f00k land

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja RouvaPupu »

Mulla on taas musiikillisten elämäkertojen vaihde päällä, tuli lukaistua Christopher Sandfordin Kurt Cobain. Mä en ole koskaan digannut Nirvanasta hirveästi, ja Kurt sinällään on puhtaasti tyhjä kuva mulle, joten meinasin jotta mitä muita luettavan arvoisia kirjoja herrasta olisi, ja onko, ja jos on niin mitä. Eihän tämä oikein mairittelevaa kuvaa herrasta anna, ehkä vastenmielisin tapaus kaikista vastaantulleista ikoneista, jotta meinasinkin että enemmän asiaan/henkilöön perehtynyt voisi ilmaista kantansa tästä.
fa-q.
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 5024
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Barbara Ehrenreich: Smile or Die:
How Positive Thinking Fooled America & The World

Kerrankin kirja, jossa pohditaan positiivisen ajattelun hypettämistä. Siis sitä, kun kaiken pitää olla ihqudaa ja jopa rintasyöpä pitää ottaa riemulla vastaan ikään kuin se olisi taivaan lahja. Ja jos nyt satut siihen kuolemaan, niin oma vika - mitäs et ajatellut tarpeeksi positiivisesti!

Ehrenreicht kirjoittaa kuitenkin melko objektiivisesti, vaikka hänen tyylissään tiettyä provokaatiota onkin. Kirja kertoo myös "yltiöpositivismin" synnystä Jenkeissä sekä sen taustalla pyörivästä miljoonabisneksestä.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
nowaysis
Kitisijä
Viestit: 6126
Liittynyt: 26.05.2006 10:01
Paikkakunta: Bunnytown
Viesti:

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja nowaysis »

Kiinnostavaa. Tuossa täytyy löytää kultainen keskitie. Positiivisuus kun oikein annosteltuna on erittäin hyvä lääke - lähes kaikkeen :)

Mutta sitä ainaista ihqudaata minäkään en jaksa. En tiedä oletko lukenut Deepak Chopraa, mutta hänkin sanoi, että meidän täytyy päästä eroon positiivisesta ajattelusta. Jos olet koskaan ollut lähellä toooooodella positiivista ihmistä, tiedät kuinka kamalaa se on :D Niin totta.

Toisaalta, mua kiinnostaa myös positiivinen psykologia, ja koska ihmisen ajattelu oikeasti vaikuttaa kehoon ja sen kykyyn parantua, ei ole järkeä olla myöskään yltiöpessimistinen, koska se taas vaikuttaa negatiivisesti, haavatkin parantuu huonommin. Tuostakin on muuten tutkimuksia: potilaat, joilla on hyvä tukiverkko ja läheisiä ihmissuhteita, toipuvat leikkauksista paremmin kuin yksinmököttäjät.

On erotettava aito positiivisuus, joka vaikuttaa hyvällä tavalla myös muihin(sitä sanoisin tuossa Deepakissa olevan, minä ainakin tulen hyvälle mielelle sen kuuntelusta ja katselusta), ja sellainen "vitsi kaikki on niin ihquu" -hypetys joka vituttaa entistä enemmän vähintään puolta sen kohteeksi joutuneesta joukosta.

Jos on ok sen negatiivisen puolen kanssa, löytyy usein myös sopiva annos positiivisuutta.

Ommmm. Nommm.

Ehkä täytyy katsastaa tuo kirja. Mikäs tausta tuolla kirjoittajatantalla on? Täytyypä googlaa.

Jeps, oonkin sen yhden kirjan(Nälkäpalkalla) lukenut. Varmaan tuossa tulee hyvin esiin jenkkinäkökulma, Suomessa saa sentään onneksi olla vittuuntunut ja negatiivinen ihan rauhassa :D
Prepare for the worstest.
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 5024
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

^Ei tuo kirja sinänsä paheuksu positiivista ajattelua saati kiellä sen merkitystä. Kyse on siitä ääripäästä ja tietystä "kultista", joka siihen painostaa.

Mulla oli (ei ole enää!) kaveri, joka oli just sellainen ihqudaa mitään ongelmia ei oikeasti ole paitsi asenneongelmia. Syövät ja etenkin mielenterveyshäiriötkin ovat asenneongelmia. Skitsofreenikollakin on vaan asenneongelma ja se paranisi, jos ottais itseään niskasta kiinni ja ajattelisi toisella tavalla (eli siten kuin tuo ex-ystäväni ja kaikki nuo kys. "kultin" laumasielulampaat).

Tämä ex-ystis oli kyllä siitä jännä, että kaiken positiivisuutensa ja hyvän tahtonsa keskellä hän puhui paskaa ystävistään(kin) selän takana. Siihen loppui se ystävyyssuhde eikä ole ikävä. Ei ole myöskään ikävä sitä kaksinaamaista ihquttelua, kun ei ämmä edes osannut itse elää niin kuin saarnasi. Juu, hän tosiaan saarnasi eikä ollut edes hyvä siinä. Pahantahtoinen hihhuli, hyi! :laatta:

Kannattaa lukea tuo kirja, se edustaa minusta suurelta osin tervettä realismia. Kaikki tunteet kuuluvat elämään ja tuollainen jatkuva itsensä luotaaminen ja onnellista teeskenteleminen on suorastaan kuvottavaa. Luulisi jopa, että raskasta, kun pitää tuntea ja suhtautua asioihin, niin kuin joku hihhulipelle kirjassaan käskee :paavi:
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 5024
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

En ole vielä lukenut, mutta kesken on mm. Jim Fielderin kirjoittama Slow Death. Se kertoo sarjamurhaaja David Parker Raysta. Saatanan sairas äijä eikä se avustajaämmäkään ihan terve ole. Itse asiassa tässä vaiheessa kirjaa en osaa vielä päättää kumpi on sairaampi.

http://en.wikipedia.org/wiki/David_Parker_Ray

Kesken on myös Nick Gaven kirja Bunny Munron kuolema. Hieman tökkii sen lukeminen, koska alkaa jo kyllästyttää Bunnyn munan jatkuva seisokki. Yleensäkin koko kyrpä (siis Bunnyn) on alkanut vituttaa.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 5024
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Kottarainen kirjoitti: Toi pitäis ehkä lukea. Oon aina jotenkin ollu viehtynyt Nick Caven biisien sanoituksiin vaikka ne joskus synkkyydessään, brutaaliudessaan ja jopa rumuudessaan alkavat hieman ahdistaakin. Ihanan ristiriitaista.

Luin nyt kun kerran vauhtiin pääsin Ann Heberleinin En tahdo kuolla, en vain jaksa elää. Olen vähän pökertynyt.

Minäkin olen viehtynyt Caven biiseisihin ja synkkiin sanoituksiin jne. Siksi odotinkin jotain herkullisen tummaa ja karmivaa, kenties jopa hieman selkäpiinväristyksiä ja jännäkakkaa. Mutta turha toivo ainakaan tähän mennessä (olen puolivälissä). Kirja on täynnä pilluja (ja panohaaveita) ja huumeita ja stondista. Harkitsin jo kirjan jättämistä kesken, mutta koska nyt aloitin niin antaa mennä tappiin asti.

Tuo Ann Heberleinin kirja kiinnostaa minuakin, on hankintalistallani. :)
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 5024
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Niki Valentine: Possessed

Possessed kertoo Emmasta, joka on huolittu arvovaltaiseen musiikkikouluun. Köyhistä oloista tullut Emma opiskelee apurahan turvin, joten rahaa ei ole liikaa (lainkaan) tuhlattavaksi hömpötyksiin. Kuitenkin jo ensimmäisenä päivänä Emma tutustuu äveriäisiin kaksosiin (ts. kaksosiin, joiden vanhemmat ovat varakkaita) ja hurja meno alkaa.

Shampanjaa juodaan hienoissa ravintoloissa - kaksosten piikkiin tietysti, sillä eihän Emmalla moiseen olisi varaa. Emma mieltyy kaksosista erityisesti hiljaiseen Matildeen, jonka kanssa hän kokee enemmän samanlaisuutta kuin räväkän ja itsetietoisen Sophien kanssa.

Hauskuus loppuu, kun Matilde tekee itsemurhan. Emma on aivan pirstaleina uuden ystävänsä menetyksen takia. Sophie sen sijaan tuntuu pääsevän sisarensa kuoleman yli yllättävän helposti. Siltä se ainakin näyttää päällepäin.

Matilden kuolemasta alkaa Emman alamäki. Hänen muistinsa alkaa pätkiä ja hän herää mitä kummallisemmista paikoista. Lisäksi painajaiset riivaavat hänen mieltään: välähdykset jotka tuntuvat kovin todelta.

Tätä kirjaa mainostettiin vertaamalla sitä Black Swan -elokuvaan. No joo, onhan näissä samoja piirteitä, mutta monessa kirjassa on. Typerää elokuvalla ratsastamista. Kirja sinänsä oli ihan jees, vaikka siitä olisi kyllä voinut heivata ainakin sata sivua mäkeen. Ärsytti myös Emman ovimattoisuus, suoranainen munattomuus.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
Homeboy65
Kitisijä
Viestit: 12183
Liittynyt: 15.08.2005 13:14
Paikkakunta: Helsinki

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Homeboy65 »

Anna-Leena Härkönen: Karusellimatka

Novellikokoelma. Suosittelen.
"En tiedä pitäisikö sinulle ojentaa netiketti, banaani vai köysi." - Tix
Avatar
annepa
Kitisijä
Viestit: 4213
Liittynyt: 19.08.2005 14:09

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja annepa »

Olen lipsunut ajatuksesta olla lukematta mitään, ennen kuin kouluhommat on tehty. TOsin ALOITIN vasta kun suurin osa oli jo tehtynä :)

Luin Gregoryd David Robertsin Shantaramin, joka oli aivan mielettömän hieno kirja. Harmitti kun se loppui. Kirja kertoo australialaisesta vangista, joka karkaa vankilassta ja päätyy Intiaan. Siellä hän elää slummissa ja perustaa sinne ikään kuin vahingossa ilmaisklinikan, päätyy tekemisiin mafian kanssa ja lopulta käväisee Afganistanin sodassa (siinä Neuvostoliittoa vastaan tapellussa). Kirja perustuu tositapahtumiin, mutta sitä on väritetty vahvasti.

Luin myös Vikas Swarupin kirjoittaman kirjan Six suspects. Rikkaan ja kieron poliitikon rikas ja kiero poika ammutaan juhlissa. Epäiltyjä on kuusi. Kuka ampui Vicky Rain? Mielenkiintoinen ja hyvin rakennettu kirja, jota oli miellyttävä lukea.

Nyt on kesken Katja Ketun Kätilö. Se on sujuvassti kirjoitettu ja sitäkin on miellyttävä lukea. Haluan vaan tietää mitä tapahtui Johannekselle ja miksi Villisilmä on karussa. Ja miksi sillä ei enää ole hampaita! Tässä kirjassa tunteet on kuvattu mielestäni erittäin hyvin, pystyn samaistumaan...
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 5024
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Suvisen mainitsema (tai joku sitä ilmeisesti on ehdottanut jo aiemminkin?) kirjojen vaihtotori kiinnostaa minuakin! Minulla ei ole tarvetta pitää kaikkia kirjojani, vaan mielelläni pistän kiertoon. Joistakin kirjoista minulla on myös useampi kappale (vahinkolaukauksia), joten joutaa ylimääräisetkin kiertoon.

Robert Kirkman, Tony Moore: The Walking Dead vol. 1 - Days Gone Bye

Opin jokunen aika sitten, että tv-sarja Walking Dead perustuu samannimiseen sarjakuvaan. Innoissani menin tilaamaan sarjakuvan ekan osan, koska kiinnosti tietää, mistä kaikki ns. sai alkunsa.

Tv-sarja on melko uskollinen sarjakuvalle, vaikka muutamia eroavaisuuksia löytyy. Eroavaisuudet katson tv-sarjan hyväksi, sillä ne tekevät sarjasta syvemmän. Sarjakuvaa lukiessa ei syntynyt samanlaisia jännitteitä ihmisten välille kuin tv-sarjassa. Jos en olisi katsonut tv-sarjaa, en olisi ehkä saanut tästä sarjiksesta pahemmin mitään irti.

Tv-sarja on pyörinyt jo sen verran kauan, että kevyt kertaus alun tapahtumiin ei ole ollenkaan pahitteeksi. Siksi kiinnostaa lukea muutkin osat (jos ne saa jostain lainaksi tai järkevään hintaan omaksi) Samalla voin bongailla muita eroavaisuuksia - se oli hauskaa.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 5024
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Joyce Carol Oates: Daddy Love

Daddy Love on saarnaaja. Hänessä on karismaa, johon etenkin naiset lankeavat. Daddy Lovea eivät tosin naiset kiinnosta - ellei ole tarvetta siivoojalle. Daddy Lovea kiinnostaa pienet pojat, Daddy Love on pedofiili, Jumalan sanaa (ja poikasten takapuolta) levittävä pedofiili. Robbiesta tulee viisivuotiaana Gideon. Hän syntyy uudelleen, kun Daddy Love kaappaa hänet omakseen. Robbien äiti, Dinah, loukkaantuu pahoin yrittäessään saada poikansa takaisin. Turhaan.

Olen lukenut Oatesilta aiemmin yhden kirjan (Rape, a love Story) eikä se oikein vakuuttanut minua. Tämä sen sijaan vakuutti, vaikka aihe on mitä on. Olen kylläkin ymmärtänyt, että Oatesin aiheet ovat noin yleisesti ottaen melko brutaaleja (mikä sopii minulle oikein hyvin). Oatesin Haudankaivajan tytär kiinnostaa nyt kovasti (Oatesin kirjoja on kirjasto pullollaan, jei!) eli sen varmaan luen piakkoin, kunhan saan vähän purettua näitä omia kirjaläjiä ensin alta pois.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Vastaa Viestiin