Luin kirjan

Leffat, musiikki, taide, kirjallisuus ja sensellaiset
Avatar
annepa
Kitisijä
Viestit: 4213
Liittynyt: 19.08.2005 14:09

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja annepa »

Dan Brown: Inferno.
En muista tästä enää mitään muuta, kuin että salaliittoteoriat ja Allighierin kuolinnaamion. Kyllä sen luki, mutta ei ollut mikään järisyttävä lukukokemus.

Brad Meltzer: Kohtalon kirja.
Ihan hyvä kertomus CIA:n, FBI:n ja salaisen palvelun salaliitosta. En kyllä hoksannut missään vaiheessa mitään kohtalokasta kirjaa koko kertomuksessa :D

Lauren Weisberger: VIP-ihmisiä.
Höpökirja samaan tyyliin kuin Paholainen pukeutuu Pradaan.

Gillian Flynn: Kiltti.
Minusta alkuperäinen nimi Gone girl on parempi, koska Amy ei todellakaan ole mikään kiltti tyttö vaan hirveä ilmestyskirjan peto.
Kirjan puoliväliin odottelin, että josko tämä tästä lähtee käyntiin. Sitten kerronnan katsantokanta kääntyi 180 astetta ja johan alkoi tapahtua. Loppuratkaisu oli aivan kamala ja lässähtänyt.

Camilla Läckberg: Enkelintekijä.
Samanlainen kuin Jääprinsessä. Ehkä luen vielä kolmannen Läckbergin ja jos se on samanlainen unohdan koko naisen.

Lars Kepler: Paganini ja paholainen.
Ruotsinsuomalainen Joona Linna kiperissä tilanteissa. Tämä oli hyvä! Pitää heti hommata jostain kaikki muutkin Keplerin kirjat!
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Avatar
Suvinen
Kitinäaddikti
Viestit: 76
Liittynyt: 16.08.2005 11:42
Paikkakunta: Keski-maa

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Suvinen »

Kamila Shamsie: Jumala joka kivessä

Kolmas suomennettu ja lukemani Shamsie. Eniten tykkäsin ensimmäisestä (Poltetut varjot), tämä tulee hyvänä kakkosena. Tarpeeksi satua ja romantiikkaa mun sielulleni, unohtamatta taitavaa kirjoittamista ja eläviä henkilöhahmoja. Tykkään lähi- ja kaukoidän kuvauksista, joissa ei ole pelkkää murhetta, itkua, naisten alistamisella mässäilyä ja pommien jyskettä, vaikka historialliset tapahtumat ovatkin koko ajan läsnä.
Apua apua!
Apua elämä lähestyy
Avatar
annepa
Kitisijä
Viestit: 4213
Liittynyt: 19.08.2005 14:09

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja annepa »

annepa kirjoitti: Gillian Flynn: Kiltti.
Minusta alkuperäinen nimi Gone girl on parempi, koska Amy ei todellakaan ole mikään kiltti tyttö vaan hirveä ilmestyskirjan peto.
Kirjan puoliväliin odottelin, että josko tämä tästä lähtee käyntiin. Sitten kerronnan katsantokanta kääntyi 180 astetta ja johan alkoi tapahtua. Loppuratkaisu oli aivan kamala ja lässähtänyt.
Ahahaha mikä typo. Kiltti! Ei kiltti eikä mikään muukaan asuste vaan Kiltti tyttö!
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Avatar
Suvinen
Kitinäaddikti
Viestit: 76
Liittynyt: 16.08.2005 11:42
Paikkakunta: Keski-maa

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Suvinen »

Elias Koskimies: Ihmepoika

Romaani, joka käsittelee nuoria olematta nuorisoromaani tai ahdistavan lapsuuden kuvaus. Sinällään ihme, koska romaani itsessään käsittelee hyvin ahdistavia teemoja: vanhempien kuolemaa, oman seksuaalisen suuntautumisen etsimistä, raadollisia kaveriporukoita ja yläasteen klikkejä pikkukaupungissa. Koskimies kuitenkin tavoittaa kertojaäänellään jotain hyvin oleellista yläasteikäisen nuoren maailmasta: kaikesta ympärillä tapahtuvasta kuohunnasta huolimatta nuorelle tärkeintä on oma napa, omat suuret tunteet, kaikki se draama mitä koulun invavessan takana tapahtuu.

Omaan yläasteaikaani mahtui monta tragediaa läheisen perheenjäsenen väkivaltaisesta kuolemasta Estonian uppoamiseen, mutta hyvin kirkkaasti muistan silti sen kuinka muiden nyyhkyttäessä olohuoneessa karkasin takaovesta ensirakkauteni mopon kyytiin. Siihen maailmaan ei kertakaikkiaan mahdu mitään muuta, ja se kiteytyy tässä romaanissa niin hyvin että voin vain nostaa hattua. Järkyttävän hyvä esikoinen.
Apua apua!
Apua elämä lähestyy
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 25847
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

Agatha Christien "Eikä yksikään pelastunut" (aiemmin "Kymmenen pientä neekeripoikaa"). Kirja on sijalla seitsemän myydyimpien kaunokirjallisten teosten listalla.

Kymmenen toisilleen tuntematonta henkilöä on kutsuttu saarelle erilaisin tekosyin. Vähitellen yksi toisensa jälkeen heidät murhataan.

Kirjan henkilöt ovat karikatyyrimäisiä ja yksiulotteisia ja kirjan henki on epämiellyttävällä tavalla vanhanaikainen (hysteerisiä naisia läpsitään poskille jne).

Mutta kyllähän tämän luki. Suosittelen yleissivistyksen kannalta.
olen voimakas oikeudenmukaisuuden kannattaja
Avatar
elco
Kitisijä
Viestit: 6253
Liittynyt: 17.02.2011 13:04

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja elco »

Billy Idolin Dancing with myself. Rokkielämäkertojen parasta puoliskoa, mutta ehkä kuitenkin vasta tokassa kvadrantissa. Vähän jotain samaa kuin Dee Sniderilla eli kun ilmeisen älykäs ja kirjallisesti lahjakas stara kirjoittaa elämästään niin siihen tulee sellainen persoonallinen tatsi ja fiilis.

Aivan pöyristyttävä raportti Thaimaan bordellimatkasta, joka kärjistyy epäonnistuneen kokaiinitilauksen jäljiltä (kun toimitettiinkin priimaa hepoa!) kunnon ränniksi, jonka tapiksi armeija tilataan saattamaan paareihin sidottu starba lentokoneeseen.
Masturbation is for the poor.
-Atticus Fetch, Californication
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 5048
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Chingiz Aïtmatov: Jamilia

Eipä ollut paljon luettavaa, kun sivuja on vaivaiset 96. Lisäksi kirjan juoni on kerrottu kokonaan kirjan takakannessa. Mitään yllättävää ei siis tapahdu, mutta ehkäpä se ei olekaan tämän pienoisromaanin perimmäinen idea. Keskeinen teema lienee lopulta sota-ajan siviilielämän ja paikallisen kulttuurin kuvaileminen kirgisialaisella arolla.

Kylän hierarkiat ja työjaot tulevat selväksi lukijalle eikä Aïtmatov saa kyllikseen aron kuvailemisesta. Luonto tuleekin tässä romaanissa mielestäni lähemmälle kuin ihmiset. Jamilia, jonka mies taistelee etujoukoissa, jää hänkin etäiseksi taustahahmoksi. Kylään tantereelta haavoittuneena palaava Daniyar on hiljainen ja arvoituksellinen, ja hänen kustannuksellaan pilaillaan. Jamilia on pilailussa mukana täydellä sydämellään, kunnes huomaa rakastuneensa Daniyariin.

Lukija jää Jamilian ja Daniyarin romanssissa täysin ulkopuoliseksi. Siihen voi vaikuttaa myös se, että kirjan kertojana toimii Jamilian "pikkuveli", joten tarina suodattuu hänen kauttaan jääden kenties osittain juuri siksi etäiseksi ja mitäänsanomattomaksi.

Kirjassa parasta on sen kieli ja lyhyys. Näin lyhyen luki helposti loppuun, vaikka eipä tämä sen kummempaa vaikutusta tehnyt. Kulttuurinen aspekti oli minulle mielenkiintoisin osuus tässä romaanissa.


Li Ang: The Butcher's Wife

Orvoksi jäänyt Lin Shi naitetaan teurastajalle Lucheng-nimiseen kaupunkiin. Iäkkäämpi sikateurastaja ei ole vaimoa saanut eikä ihme: kukaan vanhempi ei halua tytärtään luovuttaa moiselle sadistille. Ei, vaikka tyttöjen ja naisten arvo on mitä on eli lähes olematon.

Kokematon ja naiivi Lin Shi yrittää pärjätä, miten parhaaksi näkee. Kaupungin naiset opastavat ja Lin Shi yrittää olla yksi heistä. Tietämättömyytensä takia hän ei kuitenkaan ymmärrä suurinta osaa keskusteluista ja juoruista eikä muutenkaan osaa elää "oikein". Myöhemmin jopa naiset kääntyvät häntä vastaan.

Surullinen ja julma kirja. Ja niin elävästi kirjoitettu, että kuljen Lin Shin vierellä katsoen voimattomana, miten hänen elämänsä tuhoutuu. Miten mieli ei enää jaksa alituista henkistä ja fyysistä kidutusta, nälkää.

The Butcher's Wife ottaa vahvasti kantaa naisten asemaan Kiinassa (ja Taiwanissa). Kirja perustuu todelliseen 1930-luvulla Shanghaissa tapahtuneeseen murhaan. Kyllä, lopulta Lin Shi murhaa sikaa muistuttavan aviomiehensä. Se ei ole kuitenkaan kirjan pääkohta: oleellisinta on se, miten siihen (murhaan) päädytään.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
RouvaPupu
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 157
Liittynyt: 12.07.2012 22:02
Paikkakunta: f00k land

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja RouvaPupu »

Mulla on käytännössä ollut aika huono lukuvuosi vaikka olen kaksi kirjaa vajaa sadasta tällä hetkellä. Joitakin onnistuneita kokemuksia ja suosituksia:

American Sniper - Chris Kyle (audio)
Midnight in the Garden of Good and Evil - John Berendt (audio)
Black Hole - Charles Burns (sarjakuva novelli)
Horrorstör - Grady Hendrix (kirja)
The Vamp: The Rise and Fall of Theda Bara (kirja)
Sex Criminals Vol. 1 - Matt Fraction (sarjakuva)
Transmetropolitan Vol. 1 - Warren Ellis (sarjakuva)
Palestine - Joes Sacco (sarjakuva)
Junkie Love - Joe Clifford (e-kirja)
Empire of Fear: Inside the Islamic State - Andrew Hosken (e-kirja)
Shadowshaper - Daniel Jose Older (kirja)
Jim Butcherin The Dresden Files on ollut tykkiä kamaa audiona.
fa-q.
Avatar
Bluntly
Kitisijä
Viestit: 23552
Liittynyt: 15.08.2005 8:41

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Bluntly »

David Lagercrantz : Se mikä ei tapa

Löysää tarinankerrontaa ja pehmenneet hahmot verrattuna alkuperäiseen trilogiaan. Siltikin parempi kuin 80% vastaavista.
"Vetäkää käteen, minä maksan" Bluntismi 2006.
Avatar
RouvaPupu
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 157
Liittynyt: 12.07.2012 22:02
Paikkakunta: f00k land

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja RouvaPupu »

Voices of the Damned - Barbie Wilde

Fangirl mode. Yksi parhaimmista eroottisesti sairaan kauhun tuotoksia mitä on tullut vastaan. Clive Barker lienee ylpeä.
fa-q.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16755
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Mä en ole aikoihin tullut raportoineeksi tänne lukukokemuksia, mutta nyt mieleni minun tekevi kirjoittaa lyhyesti kahdesta kirjasta.

Ensiksi vähän pettymysmäinen kokemus. Luin Joël Dickerin kansainvälisen best-sellerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Onhan se helppolukuinen ja viihdyttävä, mutta samalla kyllä tosi kevyttä hömppää. Näppärä kirja kuitenkin tavallaan on. Ensinnäkin mukana on sellaisia kirjallisuustieteen ensimmäisen vuoden perusopiskelijaa viihdyttäviä itseensä viittavia ja kerroksellisia metakirjallisia jippoja, kuten kirja kirjaa (jolla sama nimi kuin itse kirjalla) kirjoittavasta kirjailijasta tutkimassa toisen kirjailijan kirjan ympärillä tapahtuvaa kokonaisuutta, ja osa kirjaa on toisen kirjailijan kirjoitusohjeet ensimmäiselle kirjailijalle. Mutta kaikki tämä kikkailu on minusta aika itsetarkoituksellista eikä palvele itse kirjaa mitenkään. Toiseksi, kun kyseessä kuitenkin on murhamysteeri, niin lopussa on kyllä aika lailla näppäriä ja yllättäviä twistejä ja käännöksiä. Mutta ehkä niitä ei olisi tarvinnut pohjustaa 700 sivua. Lisäksi liian monet kirjan henkilöt ovat kliseisiä karikatyyrejä, minkä olisi kai tarkoitus olla hauskaa. Kirjan paras puoli on minusta sellainen jotenkin vähän vinksahtanut tunnelma. En osaa ranskaa, eli en voi vahvistaa tätä teoriaani, mutta ajattelisin kumman tunnelman syntyvän ehkä osin siitä, että kirja sijoittuu amerikkalaiseen miljööseen, mutta kirjan on kirjoittanut sveitsinranskalainen kirjailija ranskaksi. Jotenkin puhuttelumuodot ja yleinen puheenparsi kuulostavat siltä, että kirja on kirjoitettu ranskalaisen diskurssin mukaiseksi ja suomennettu suoraan siitä amerikkalaistamatta tekstiä mitenkään.

Paljon kiinnostavampi tapaus oli toinen paksu tiiliskivi, Jeppis, eli Tommi Liimatan tarkka kuvaus pikkupojan elämästä Pietarsaaressa 80-luvulla. Kirjassa ei oikein ole varsinaista tarinan kaarta ollenkaan, kunhan kuvaa (tarkasti ja kronologisesti) pojan näkökulmasta pihan ja koulun tapahtumia (ja Kissin levyjä!) muutaman vuoden ajan. Mukana ei ole mitään reflektointia ja etäisyyttä ottavaa arviointia, vaan pelkkää yksityiskohtaista kuvausta. Joka tuntuu hyvin tutulta - Liimatta lienee vuoden nuorempi kuin minä. Uskoisin, että myös nimimerkki Bedlam tai mikälie pierupylly osaisi arvostaa tätä!
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Leila
Kitinän uhri
Viestit: 667
Liittynyt: 13.10.2006 10:12
Paikkakunta: Pohjois-Savossa

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Leila »

Anneli Kanto: Pyöveli. Kirja kertoo 1600-luvulla eläneestä pyövelistä ja siitä, miten hänestä tuli pyöveli ja kuinka hän työtään teki. Surullinen ja onneton kirja, jonka luin kerralla. Mestauskuvausten takia ei voi suositella herkille lukijoille, muille kyllä. Mielenkiintoinen historiallinen ihmisen ja ihmissuhteiden kuvaus.
Äiti ei tiedä
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 25847
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

Leila kirjoitti:Anneli Kanto: Pyöveli. Kirja kertoo 1600-luvulla eläneestä pyövelistä ja siitä, miten hänestä tuli pyöveli ja kuinka hän työtään teki. Surullinen ja onneton kirja, jonka luin kerralla. Mestauskuvausten takia ei voi suositella herkille lukijoille, muille kyllä. Mielenkiintoinen historiallinen ihmisen ja ihmissuhteiden kuvaus.
Minkähänlaisia lähteitä tuollaisesta on olemassa? En tietenkään tarkoita, että kyseessä olisi mikään tositapahtumiin perustuva kirja, vaan että minkälaista tietoa tuolta ajalta on olemassa muiden kuin kuninkaallisten elämästä.
olen voimakas oikeudenmukaisuuden kannattaja
Leila
Kitinän uhri
Viestit: 667
Liittynyt: 13.10.2006 10:12
Paikkakunta: Pohjois-Savossa

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Leila »

Juu, Pyöveli on fiktiivinen kirja. Ilmeisesti pyöveleistä on kuitenkin jotain tietoa jäänyt, koska suomalaisistakin pyöveleistä on tehty tutkimusta. Romaanin lopussa oleva kirjallisuutta-luettelo on pitkä. Toki mukana on muitakin kuin pyöveleitä ja mestaamista koskevia lähteitä. Kirjailija kertoo romaanin päähenkilön taustalla olevan Pohjanmaalla työskennelleet pyövelit Heikki Hakalainen ja Elias Juhonpoika. Itse olettaisin, että oikeudenkäynteihin liittyviä asiakirjoja on säästynyt tähänkin päivään. Itseäni kosketti voimakkaasti ajatus siitä, että joku on todella toteuttanut kuolentuomion miekalla, kirveellä tai roviolla polttamalla. Ja tätä ennen mahdollisesti vielä kiduttanutkin syytettyä kuulusteluissa.
Äiti ei tiedä
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 25847
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

^Ok.

Itse en historiantutkimuksesta mitään tiedä, mutta edelleen ajattelen, minkälaisia lähteitä tavallisen ihmisen elämästä tuohon aikaan on olemassa. Tarkoitan sellaisesta jokapäiväisestä elämästä, josta ei jää merkintöjä kirkonkirjoihin tai oikeuden arkistoihin.
olen voimakas oikeudenmukaisuuden kannattaja
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 5048
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

^Eivät pyövelit nyt ihan taviksia olleet. Kantolan romaani on historiallinen romaani, ei tietokirja, joten kirjailija voi täyttää aukot. Tärkeintä on oikeastaan ajankuvauksen autenttituus - se että tarina voisi olla totta.

Tuossa on ihan hyvä juttu:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/03/16 ... jat-olivat

Minulla Pyöveli on hankintalistalla. Törmäsin siihen jossain kirjakaupassa, mutta jätin hyllyyn nähtyäni hinnan: yli 30 euroa. Juu ei, en maksa.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 25847
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

Kreitsu kirjoitti:^Eivät pyövelit nyt ihan taviksia olleet. Kantolan romaani on historiallinen romaani, ei tietokirja, joten kirjailija voi täyttää aukot. Tärkeintä on oikeastaan ajankuvauksen autenttituus - se että tarina voisi olla totta.

.
Yritin nimenomaan kysyä ajankuvauksen autenttisuudesta. En tarkoittanut yksittäisiä historiallisia faktoja.
olen voimakas oikeudenmukaisuuden kannattaja
Avatar
elco
Kitisijä
Viestit: 6253
Liittynyt: 17.02.2011 13:04

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja elco »

Onko niillä pyöveleillä headsup-kirjekyyhkychätti?
Masturbation is for the poor.
-Atticus Fetch, Californication
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 5048
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

James Potkukelkka kirjoitti:
Kreitsu kirjoitti:^Eivät pyövelit nyt ihan taviksia olleet. Kantolan romaani on historiallinen romaani, ei tietokirja, joten kirjailija voi täyttää aukot. Tärkeintä on oikeastaan ajankuvauksen autenttituus - se että tarina voisi olla totta.

.
Yritin nimenomaan kysyä ajankuvauksen autenttisuudesta. En tarkoittanut yksittäisiä historiallisia faktoja.
Kysymyksesi oli huonosti muotoiltu :P Esimerkiksi kaari Utrio kirjoittaa historiallisia romaaneja, osa sijoittuu niinkin kauas kuin 1100-luvulle. Vaikka henkilöt ovat fiktiivisiä, he kuvastavat aikaansa ja sen tapoja melko tarkasti (myös naisen asemaa tuolloin). Kyllähän sitä tietoa on, mutta siihen perehtyminen vaatii paneutumista. :)
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 25847
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

Kreitsu kirjoitti:
James Potkukelkka kirjoitti:
Kreitsu kirjoitti:^Eivät pyövelit nyt ihan taviksia olleet. Kantolan romaani on historiallinen romaani, ei tietokirja, joten kirjailija voi täyttää aukot. Tärkeintä on oikeastaan ajankuvauksen autenttituus - se että tarina voisi olla totta.

.
Yritin nimenomaan kysyä ajankuvauksen autenttisuudesta. En tarkoittanut yksittäisiä historiallisia faktoja.
Kysymyksesi oli huonosti muotoiltu
Housuissais on huonosti muotoiltu!1

Miten keskiajan tavisten peruselämästä voidaan tietää mitään, kun eivät osanneet kirjoittaa eli kirjeitä ja päiväkirjoja ei ole?
olen voimakas oikeudenmukaisuuden kannattaja
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 5048
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

James Potkukelkka kirjoitti:
Miten keskiajan tavisten peruselämästä voidaan tietää mitään, kun eivät osanneet kirjoittaa eli kirjeitä ja päiväkirjoja ei ole?
Ei historiantutkimus perustu pelkästään kirjallisiin dokumentteihin, vaan apuna käytetään eri tieteenaloja esim. arkeologiaa. Jos oikeasti kiinnostaa, niin tuosta linkistä voi lukea aiheesta pääpiirteittäin. Jos et jaksa koko roskaa lukea, niin lue kolme alimmaista kappaletta: niissä valotetaan tavisten tutkimista.

http://edu.turku.fi/tiimalasi/tutkimus.html
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 25847
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

^Kiitos. Tuo juttuhan käsitteleekin paljon juuri sitä, mitä itse mietin. Suurin osa kirjallisista lähteistä liittyy kirkon asioihin.

Mutta joo. Varmasti taviksista saadaan tietoa eri tekniikoita yhdistämällä ja esim. pyhimystarinoista voidaan sivutuotteena saada tietoa tavisten elämästä.
olen voimakas oikeudenmukaisuuden kannattaja
Avatar
elco
Kitisijä
Viestit: 6253
Liittynyt: 17.02.2011 13:04

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja elco »

^ Tohon liittyen: onko kukaan lukenut Ollilan mahdotonta menestystä?

Olen kuullut tuosta, että on kirjan perusteella niin kertakaikkisen täydellisen torvi tyyppi, että kyllä se alamäki oli jo alkanut enne Elopin tuloa geimeihin.
Masturbation is for the poor.
-Atticus Fetch, Californication
Avatar
Bluntly
Kitisijä
Viestit: 23552
Liittynyt: 15.08.2005 8:41

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Bluntly »

exPertti kirjoitti:Pitäisi lukea, sitä edeltävä hehkutuskirja nokiasaga tms on myös jossakin kun sen aikoinaan ilmaiseksi sain.
Luin tuon kun käteen lyötiin, melko paatoksellista jaaritusta. Ihan hyvä opus keikkuvan pöydänjalan alle.
"Vetäkää käteen, minä maksan" Bluntismi 2006.
Avatar
Suvinen
Kitinäaddikti
Viestit: 76
Liittynyt: 16.08.2005 11:42
Paikkakunta: Keski-maa

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Suvinen »

Luin Gillian Flynniltä ensin Sharp objects ja sitten Gone girl. Enemmän kolahti ensiksi mainittu, koska tyyli oli uutta ja erilaista. Kirja oli myös hyytävä, ällöttävä, kammottava ja tunnelmaltaan klaustrofobinen. Tämä oli siis kehu, en väliä hajuttomista ja mauttomista teoksista. Henkilöhahmot olivat enimmäkseen uskottavia vaikka tekivätkin uskomattomia asioita. Pitkästä aikaa siis hätkähdyttävä jännäri.

Gone girliä aloittaessani olin varautunut ensimmäisen kirjan tyyliin, mutta paino olikin hiukan toisenlainen. Twisti kirjan puolivälissä oli oikeasti leuat loksauttava, mutta siitä eteenpäin homma ikäänkuin menetti mielenkiintoaan. Kirjan lopusta en pitänyt lainkaan. Tyylillisesti kirja oli erilainen kuin Sharp objects, mikä oli helpottavaa. Kirjailijoiden tapa kirjoittaa sama teos aina uudelleen on lievästi tympivää.

Näitä kahta kirjaa yhdistää koukuttavuus: kummankin kirjan luin suunnilleen vuorokaudessa, aina tyhjiä välejä hyväksikäyttäen: aamulla sängyssä, illalla sängyssä, syödessä, hampaita harjatessa. Lukematta on vielä kolmas suomennettu teos, mutta levätään nyt välillä Oksasen Norman kimpussa.
Apua apua!
Apua elämä lähestyy
Vastaa Viestiin