Luin kirjan

Leffat, musiikki, taide, kirjallisuus ja sensellaiset
Avatar
McJanne
Kitisijä
Viestit: 10880
Liittynyt: 13.11.2005 22:14
Paikkakunta: Helsinki, Suomi Finlandia 40° PERKELEEEH!
Viesti:

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja McJanne »

Dragonlance:

Musta oppilas

Meripihkaa ja tuhkaa (2004) (Margaret Weis)
Meripihkaa ja rautaa (2006) (Margaret Weis)
Meripihkaa ja verta (2008) (Margaret Weis)

Minotaurisodat

Veriyö (2003) (Richard A. Knaak)
Veren vuorovedet (2005) (Richard A. Knaak)
Veren valtakunta (2008) (Richard A. Knaak)

Solamnian nousu

Ruusun herra (2006) (Douglas Niles)
Kruunu ja miekka (2007) (Douglas Niles)
Laki ja Totuus (2008) (Douglas Niles)

Forgotten realms:

Pappiskvintetti -sarja
Ylistyslaulu (2004; Canticle 1991)
Metsän varjoissa (2005; In Sylvan Shadows 1992)
Yönaamiot (2005; Night Masks 1992)
Kukistunut linnoitus (2006; Fallen Fortress 1993)
Kaaoskirous (2006; the Chaos Curse)

Sit oli vielä jotain Drizzt D'Urden juttua mitä oli lukematta, ei muista nimiä. Ainiin ja ajanpyörä kolmanneksi ja toiseksi viimeisimmät osat kelasin tossa kanssa, vittu kun kustantaja tekis peliliikkeen ja suomentas sen vikatkin.

Perushuttua kaikki, jos on ritaritomanttista fantsua ikinä lukenut, lisäinfot:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Forgotten_Realms
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dragonlance
Kirjoitan tätä alasti
&
(Puni) Olet kamppailu-urheiliijan irvikuva ja kamppailuyhteisön häpeäpilkku mielipiteittesi kanssa.
-JM
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 4872
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Olen lukenut muutaman Oatesin kirjan ja lukulistalla on myös tuo Haudankaivajan tytär - kun vain saisi aikaiseksi! Tuo Winmanin Kani löytyy omasta hyllystä, mutta se(kin) on vielä lukematta. Miten tässä millään ehtii kaikkea lukea :D
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 4872
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Luen parhaillaan kirjaa nimeltä Mohammed, suomalainen. Tämä kirja alkaa käydä hermoilleni, mutta pakko se on silti lukea loppuun, koska en tykkää jättää kirjoja kesken. Toisaalta kirja on (tai olisi) nopealukuinen, ellei tekisi koko ajan mieli antaa itselleen naamapalmuja ja nyppiä hiuksia yksittäin pois päästä.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 4872
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

^Suomi lienee ainut maa, jossa voi sama henkilö samasta aiheesta (eli Suomesta ja suomalaisuudesta) kirjoittaa sata kirjaa ja aina löytyy kustantaja julkaisemaan. Plus ne kolumnit. En ole yhtään Satsin kirjaa lukenut, kolumnejaan kyllä.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
RouvaPupu
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 157
Liittynyt: 12.07.2012 22:02
Paikkakunta: f00k land

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja RouvaPupu »

Olen löytänyt uuden fanituksen kohteen: Matt Shaw. Kirjansa maksaa muutaman dollarin Kindle Storessa. Ensimmäinen mitä luin häneltä oli kirja nimeltä PORN. Harvinaista että diggaan kirjailijoista jotka julkaisevat itsenäisesti.

http://hfk.booklikes.com/post/965002/porn-by-matt-shaw (Joo, ei tarvi välittää kirotusvihreistä).
fa-q.
Avatar
RouvaPupu
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 157
Liittynyt: 12.07.2012 22:02
Paikkakunta: f00k land

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja RouvaPupu »

Huonoin, ja samalla hauskin, kirja jonka olen lukenut on ollut Laveyn The Satanic Witch. En vieläkään tiedä minkä hiton takia tämä äijä on/on ollut kohtuu suosittu omalla maaperällään. Ei tajua, ei. Kuukautisverta tissiliiveihin, haha. Suosittelen kuitenkin, koska joskus sitä vaan tarvitsee "saatanallista" typeryyttä.

http://hfk.booklikes.com/post/970402/th ... nton-lavey
fa-q.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 13814
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Suvinen kirjoitti:Ainakin itselleni jäi kuva täysin harkitusta paketista: yleensä näin paksuissa romaaneissa on paljon turhaa, jonkinlaista kirjailijan omassa päässä tapahtuvaa mässäilyä, jota kustannustoimittaja ei ole uskaltanut editoida. Tässä kirjassa jokainen tapahtuma, lause, yksityiskohta on merkityksellinen. Ei elämää suuremmin merkityksellinen, vaan tarinan ja hahmojen kannalta tärkeä.
Tjaa, mä olen nyt about sivulla 600, ja kyllä minusta tässä on koko ajan vähän riskinä sortuminen viihderomaanin puolelle. Tai siis olen nauttinut kovasti lukuelämyksestä, pitkään tarinaan on mukava heittäytyä, mutta kyllä minusta harkittu paketti olisi edellyttänyt nimenomaan paketoimista. Kun koko romaanin virittää se räjähdys, niin pitikö ensin sen räjähdyksen virittelyyn välttämättä käyttää se joku 150 sivua? Voi toki tietysti olla, että koko paketin nerokkuus näyttäytyy eri tavalla, kunhan saan kirjan loppuun. Komea suoritus romaani toki on, ja nautittavaa tarinointia, mutta kyllä kirja uhkaa vähän levitä omaan julmettuun kokoonsa.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 13814
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

^ No niin, tiiliskivi tahkottu loppuun. Tästä on vähän vaikea kirjoittaa ja pelkään, että arviostani syntyy väärä kuva. Siis heti alkuun: pidin kovasti lukuelämyksestä, kirja on taitava ja hallittu kokonaisuus, jos antaisin tähtiä, niitä olisi aika paljon. Kaikesta tästä myönteisyydestä huolimatta minun tekee kuitenkin mieleni kirjoittaa aika kriittisiä kommentteja ja pelkään, että ne ikäänkuin hautaavat tämän perusmyönteisyyteni alleen.

Mutta asiaan. Jotenkin aika kuvaavaa, että tässä on Stephen Kingin suositus mukana. Kirja varmaan asemoituu samaan suuntaan: yleisöön menevää bestseller-kamaa, jonka varmaan on vaikea saada hyväksyntää korkeakirjalliselta, itseään täynnä olevalta, itse itsensä jalustalle nostaneelta, akateemissävyiseltä nenänvarttakatselijastolta. Yksi syy tälle on esimerkiksi kirjan eräänlainen suoraviivainen juoni- ja tapahtumavetoisuus: en muista varmaan kertaakaan pysähtyneeni minkään kirjan lauseen ääreen pohtimaan, että olipa kaunis lause tai hyvä aforismimainen tiivistys jostain vaikeasti ilmaistavasta asiasta. Tällaisen kirjoittamisen laadun sijaan kirja vain puskee eteenpäin aika sofistikoitumattomalla kerronnalla, joka kyllä pitää hyvin otteessaan ja imee mukaansa, mutta siis ilman tällaista toisenlaista kirjallista elämystä. Tässä mielessä ei vain itse kirjan koko teemoineen, myös itse kirjallinen ilmaisu, olisi saattanut hyötyä tieynlaisesta tiivistämisestä tai edes rytmin vaihtelusta. Mä en siis itse ole ollenkaan kirjallinen eitisti tässä mielessä (en esim. lue oikeastaan lainkaan runoutta, en ihmeemmin pidä jostain Juha Seppälästä tai Paavo Haavikosta), mutta silti tässä tuli tavallaan sellainen olo, että ihan kirjoittamisen tasolla olisin odottanut Tartilta jotenkin sykähdyttävämpää elämystä. Nyt kirja ei oiekin erotu tällaisista aikuisille kirjoitetuista, kirjallisesti ei-niin-ansiokkaista satukirjoista kuten vaikkapa joku George R.R. Martin tai jotain.

Lisäksi minun on vähän vaikea saada kiinni edes siitä perussymboliikasta, joka mitä ilmeisemmin liittyy nimenomaan tuon Tikli-maalauksen ottamiseen niin keskeiseen rooliin. Nykykatsojallehan tuo maalauksessa näkyvä linnun kiinnittäminen aivan liian lyhyellä jalkaketjulla näyttäytyy jotenkin aika silmiinpistävänä. Varmaan tämä vapautta rajoittavien kahleiden pituus on yksi teema, jota kirjailija käsittelee monella taholla aina aika korostetusta huumetematiikasta Theon kyseenalaisiin bisneksiin asti. Toisaalta lintu on kiinitetty nimenomaan ruokinta-astiaansa, mikä kai saa ajattelemaan vaikka Theon kiinnittyneisyyttä "ruokkijoihinsa" äitiin, isään, Barboureihin ja Hobieen. Mutta en oikein saa tästä aiheesta kuitenkaan kiinni.

Ja toisaalta kirja itse pitää maalauksen keskeisenä elementtinä maalauksen leikittelyä toisaalta hämäävän realistisella maalaustekniikalla ja toisaalta etäännyttävällä otteella, jossa katsoja pakotetaan kiinnittämään huomionsa siveltimen vetoihin jne. eli taulun rakenteeseen maalauksena, ei taulun kuvaamaan todellisuuteen. Epäilemättä Tartilla on mielessä samanlainen leikittely kirjoittaessaan toisaalta hyvin realistista aikalaiskuvausta ja toisaalta rakentaessaan viktoriaanisen tai dickensiläisen romaanin kaltaista asetelmaa orpopojan koettelemuksista ja idealisoitujen ja karikatyyristen henkilöiden kokoelmaa. Mutta tämäkin aspekti jää ainakin minulta vähän loppuun asti tavoittamatta.

Tavallaanhan kirja myös koostuu jonkinlaisista rajallisista jaksoista: Ainakin räjähdykseen johtava osuus, aika Barbourien luona, aika Las Vegasissa, aikuisena New Yorkissa, action- ja kuumehourejakso Amsterdamissa ja vielä lopun osuus, jossa väännetään opetuksia taidehistoriasta rautalangasta. Lopun osuus on minusta vähän tönkkö ja liimattu, ja esim. Barbour-jakson pitäisi kai olla jonkinlainen selkeä välivaihe, jossa jännitteen luovat toisaalta jonkinlainen melkein käsillä oleva rauha osana hyvää perhettä ja toisaalta uhkatekijät, jotka vihjaavat rauhan ajan olevan hauras ja väliaikainen: kadonneen isän (ja tämän isän) olemassaolo, muiden Barbourien kuin Andyn ja tämän äidin asema idyllin uhkaajina, mutta minusta tämäkin asia olisi kaivannut jonkinlaista tunnelman ja kerronnan tiivistämistä. Vähän sama pätee isovanhempien ja jopa Pipan rooliin Theon kasvutarinassa: en ihan saa niistä kunnolla kiinni.

Eli toisin sanoen, lukukokemus oli minusta hyvinkin viihdyttävä, mutta jotenkin en saa tästä millään enempää irti: ei jää mieleeni romaanina, joka olisi koskettanut minua kovin syvästi tai jopa vaikuttanut ajatteluuni pitkäkestoisemmin.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 4872
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Luin "kauhutehtailija" David Cronenbergin esikoisromaanin Consumed (suom. Syöpäläiset). Tekisi mieli sanoa ihan suoraan VMP. Kammottava pettymys paitsi etten odottanut kirjalta mitään, joten en periaatteessa pettynytkään.

Kirjan perusidea on periaatteessa kiinnostava, mutta toteutus on sellaista jahkaamista ja teknisten laitteiden ja ominaisuuksien luettelointia ja vatuloimista, että olin kuolla tylsyyteen. Kirjan alku oli kiinnostava, mutta hyvin pian se alkoi tampata paikallaan. Jopa mielenkiintoiset asiat ja käänteet oli niin tympäisevästi kuvattu - kun niihin vihdoin päästiin - että olin jo niin väsynyt ja masentunut, että toivoin vain kirjan loppuvan. Ja joo, loppuihan se sitten. Vain saatana to be continued. Eli ilmeisesti toinen kirja tulossa. Tuskin luen sitä.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 4872
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Eunsun Kim: Pohjois-Korea - yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä

Ihan ok-kirja tuosta ihmeellisestä pellevaltiosta. Olen lukenut melko monia kirjoja liittyen Pohjois-Koreaan, jopa yhden fiktiivisen romaaninkin (Adam Johnson: The Orphans Master's Son) ja melko samansuuntaista tietoutta ne antavat. Tämä Eunsun Kimin kirja ei siis tarjoillut minulle juuri mitään uutta tietoa. Tietenkin se oli mielenkiintoista luettavaa, koska jokaisen tarina/elämä on kuitenkin uniikki ja vaiheiltaan erilainen. Kirjan tyyli on melko naivistinen ja tapahtumat vedetään läpi pikakelauksella.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
Vagabondo
Kitinä VIP-jäsen
Viestit: 7579
Liittynyt: 23.09.2010 9:38

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Vagabondo »

Vagabondo kirjoitti:Nyt kun telkkarista on tullut pari jaksoa noita Viikinkejä, niin otetaas täällä kirjallisuusosiossa esiin Bernard Cornwell:n samaa aikakautta käsittelevä The Saxon Stories, joka...
Sarjan seitsemäs osa, Pakanavaltias, tuli luettua nyt kun se on suomennettu ja, ainakin pääkapunkiseudun, kirjastoissa saatavana. Sarjan kahdeksas osa The Empty Throne on julkaistu briteissä ja nyt taas joutuu taistelemaan itsensä kanssa malttaako odottaa käännöstä vai vaihtaako alkuperäiskieliseen versioon. Kirjailijan nettisivujen mukaan sarjaan pitäisi tulla vielä ainakin yksi osa lisää, mutta sen kirjoittaminen ei ole vielä alkanut, joten ehkä ton kasin kanssa ei oo niin kiire, että malttaa odottaa suomennosta, kun tarinan loppuunpääsemistä joutuu kuitenkin odottamaan.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Avatar
McJanne
Kitisijä
Viestit: 10880
Liittynyt: 13.11.2005 22:14
Paikkakunta: Helsinki, Suomi Finlandia 40° PERKELEEEH!
Viesti:

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja McJanne »

[13:20 2014] <McJanne> Minotaurisodat (Dragonlance, Richard A. Knaak) on kyllä isolla marginaalilla paskinta fantsua mitä oon ikinä lukenu millään kielellä
[13:20 2014] <McJanne> ensinnäkin alkukielellä ihan sontaa ja toisekseen tuo kääntäjä on kyllä selkeesti ollu hatseissa tai muuten vaan kädetön apina
[13:21 2014] <McJanne> ei tuota voi ees lukea jos ei oo just sillon paskalla istumassa
Kirjoitan tätä alasti
&
(Puni) Olet kamppailu-urheiliijan irvikuva ja kamppailuyhteisön häpeäpilkku mielipiteittesi kanssa.
-JM
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 4872
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Anu Juvonen: Lähiöoksennus

Tuli ihan lapsuus ja nuoruus mieleeni tätä kirjaa lukiessani, vaikka en Kantsussa asunutkaan. Mutta melko samanlaista se meno oli muissakin lähiöissä. Vaikka kirja on tietyllä tapaa hauska, se on myös surullinen. Ja toi mieleeni muistoja, joita en välttis haluaisi edes muistaa. Varsinainen nostalgiatrippi tämä laatta.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
Gat
Kitisijä
Viestit: 9259
Liittynyt: 04.11.2007 2:11
Paikkakunta: Aergistal

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Gat »

Tää. Maaninen kiinnostukseni kristinuskon historiaan lähenee sairautta, varsinkin kun en ole koskaan uskis ollut ollenkaan. Kunhan on kulttuuriimme aika paljon vaikuttanut jutska ja nykyään liiankin vaikuttava politiikassakin, taas.

Tässä kumminkin "alalla" kohtuujulkku Bart Ehrman, kokonainen kirja PDF-tiedostona. "Lost Christianities. The Battles for Scripture and Faiths We Never Knew" Fyysisenä kirjana minulla ei tuota ole. Ja siis pitää ihan itse osata suurentaa tekstiä. Peruskauraa tuon yleislinjat, mutta toisaalta minullekin uusia detaljeja. Kuvia kumartamatonta anaalisointia. Ei se uskonto tai Uusi Testamentti ole mitä meille koúlussa opetetaan. Olen hullu, mutta mun piti lukea tämä putkeen, Karhuissa tietenkin. Ainoastaan Tuomaan evankeliumin käsittämiseen gnostilaisena mytologiana en silleen yhdy. Muuten boneri.

http://thebibleisnotholy.files.wordpres ... w-2003.pdf
This house is as old as I am.
This house knows all I have done.
This house is full of m-m-my mess.
This house is full of m-m-mistakes
This house is full of m-m-madness.
This house is full of, full of, full of fight!
-KB
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 4872
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

^Tuo Jayne Anne Philipsin Murhenäytelmä on minullakin lukulistalla. Vaikuttaa kiintoisalta. Kuokkamummo on hyvä, sen olen lukenut!
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
Riemumieli
Kitisijä
Viestit: 6023
Liittynyt: 20.08.2005 23:12
Paikkakunta: Vantaa

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Riemumieli »

Terry Pratchett: Lyödään rahoiksi

Taattua Kiekkomaailmalaatua, kelpaa istua pöntöllä ja lukea.
Paras päivä ikinä.
Avatar
RouvaPupu
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 157
Liittynyt: 12.07.2012 22:02
Paikkakunta: f00k land

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja RouvaPupu »

Mun lukemiset on tältä vuodelta ohi. Täältä yhteenveto ja parhaat lukukokemukset: http://hfk.booklikes.com/post/1064078/h ... ds-in-2014
fa-q.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 13814
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Suvinen kirjoitti:meillä ne odotukset on aika erilaisia vaikka yhteisiä lempikirjailijoita onkin pilvin pimein.
Otin tuossa jouluna puolinelsonin toisen yhteisen suosikkikirjailijamme (muistaakseni) tuoreesta tiiliskivestä, eli Amy Tanin the Valley of Amazementista. Oletko tätä kerinnyt lueskennella - olin näkevinäni, että suomennoskin on jo saatavilla, ehkä nimellä Ihmeiden laakso tai jotain? Vähän samanlainen kokemus kuin Donna Tarttin kanssa, vaikkka kirjat kovin erilaisia ovatkin: viihdyin hyvin, mutta ei tästä nyt mitään suurta elämystä mieleen jäänyt. Miljöönä sadan vuoden takaiset kiinalaiset kurtisaanitalot ovat toki kiehtovan outo ympäristö, mutta muuten tämä versio äitien ja tyttärien hankalista väleistä kiinalaisen ja amerikkalaisen kulttuuriperinnön leikkauspisteessä jätti jopa vähän kylmäksi.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 13814
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

^ Mä olen kyllä lukenut kiltisti kai kaikki Tanit sitä myötä kun niitä on ilmestynyt, mutta kieltämättä on niistä vähän potku tai ainakin sellainen yllättävä erilaisuus vähän latistunut määrän kasvamisen myötä.

Neljäntienristeyksen ostin heti sen ilmestyttyä, mutta jostain syystä se on vielä toistaiseksi lukematta. Odotukset on kyllä aika kovat, samoin kuin myös viimeisintä Finlandia-voittajaa kohtaan. Noita (toivottavasti) parempia kirjoja odotellessa olen lueskellut esim. Antti Tuuurin kaksiosaisen eepoksen Alkemistit, koska minua kiehtoo paitsi 1700-luvun historia yleisesti, myös ajan tiedemiesten läheinen suhde alkemiaan erityisesti. Mutta valitettavasti tämä kotimainen kirjapari kyllä tuotti vähän pettymyksen - tai sitten en vain olekaan tulossa vanhaksi!
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 24711
Liittynyt: 08.02.2008 12:51

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja exPertti »

Luin jo aikaa sitten, mutta löysin lopulta sattumalta tämä lainauksen, joka on aika ajankohtainen. Siis Nousiaisen Metsäjätistä on kyse.

”Tunnelmallinen keittiö vanhassa omakotitalossa on avara ja putipuhdas. Omistaja pilkkoo parmesaania Caesar-salaattiin. Työpäivä markkinointijohtajana on päättynyt, toinen työ arkkitehtinä odottaa yläkerran työpöydän ääressä. On hetki aikaa hengähtää.” (Ote sisustuslehden artikkelista)

Katselen jutun kuvia kauniista kodista. Samalla mietin sitä juttua, jota näihin lehtiin ei koskaan tehdä. Mietin niitä, joille annamme kohta lähtöpassit. Se juttu menisi jotenkin näin:
”Rasvanhajuinen keittiö tehdaskaupunginosan vuokrakerrostalossa on pieni ja sotkuinen. Jarmo Virtanen, 40, sadattelee sinapin loppumista, kylmä HK:n sininen ei maistu paljaaltaan. Jarmon työura vaneritehtaalla on päättynyt potkuihin ja loppuelämän mittainen työttömyys on edessä. On hetki aikaa hengähtää.”
Came here for school, graduated to the high life
sivustahuutaja
Kitisijä
Viestit: 16603
Liittynyt: 15.08.2005 0:29

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja sivustahuutaja »

^ tykkääkö jarmo kylmästä lenkistä vai eikö hän vain osaa paistaa sitä?
Avatar
So Hard
Kitisijä
Viestit: 13632
Liittynyt: 23.08.2011 9:23
Paikkakunta: 7th heaven

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja So Hard »

exPertti kirjoitti:Luin jo aikaa sitten, mutta löysin lopulta sattumalta tämä lainauksen, joka on aika ajankohtainen.
Loppuiko duunit?
Universaali disclaimer.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 13814
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Toisaalta, tuollainen yhteiskunnallinen, realistinen työläisromaani on näytellyt kovin vankkaa roolia suomalaisessa romaanikirjallisuduessa alusta lähtien; ehkä Pertsa on löytämässä kutsumuksensa. Innolla odotan Jarmon seikkailujen jatkoa.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 20860
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

urpiainen kirjoitti:Toisaalta, tuollainen yhteiskunnallinen, realistinen työläisromaani on näytellyt kovin vankkaa roolia suomalaisessa romaanikirjallisuduessa alusta lähtien; ehkä Pertsa on löytämässä kutsumuksensa. Innolla odotan Jarmon seikkailujen jatkoa.
+1

Enää pitää päättää, kuka näyttelee Jarmoa elokuvasovituksessa. Kari Väänänen, Juha Veijonen vai Samuli Edelman?
"Once you've jacked off to transsexual double amputee midget vomit porn, you just can't go back to playboy!" – Randy Marsh
Avatar
elco
Kitisijä
Viestit: 6253
Liittynyt: 17.02.2011 13:04

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja elco »

Lähtisin heti tavoittelemaan hollywood-menestystä ja cästäisin tuohon Kid Rockin.
Masturbation is for the poor.
-Atticus Fetch, Californication
Vastaa Viestiin