Luin kirjan

Leffat, musiikki, taide, kirjallisuus ja sensellaiset
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 14015
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

James Potkukelkka kirjoitti:Eniten mua kiinnosti kirjan amerikkalaisen päähenkilön suomalaisiin "huippu"tutkimusyksiköihin kohdistama kova kritiikki. Itselläni ei ole kompetenssia asiaa arvioida, mutta mitä mieltä olet, kuinka totta teksti oli? Vastaatkin jo edellä osittain.
No, kirja kuvasi muistaakseni jotain 90-luvun alkua, minkä jälkeen yliopistomaailma on globalisoitunut aika paljon. On kuitenkin pidettävä mielessä, että vuoden 2010 yliopistolakiuudistukseen asti suomalaiset professorit olivat valtion virkamiehiä, joiden tuli toteuttaa ministeriön hahmottelemaa politiikkaa. Professoriura oli efektiivisesti suljettu ulkomaalaisilta, ja koko yliopistosektoria väritti vielä tällainen sodanjälkeisen jälleenrakennuksen eetos: muualta tuodaan tuoretta tutkimustietoa isänmaan rakentamiseksi. Edelleen meillä pidetään monella alalla itsepintaisesti kiinni siitä, että kotimaisella foorumilla kotimaisilla kielillä julkaistu katsaus (mahdollisesti kaverin vertaisarvioimana) jonkin aihepiirin kansainväliseen tutkimukseen täytyy nähdä yhtä arvokkaana tieteellisenä meriittinä kuin itse tiedeyhteisön etulinjassa käytävään kansainväliseen debattiin kontribuoiminen. Myös käytäntö, jossa tutkimusvastuu lepää paljon väitöskirjantekijöiden harteilla (jotka Suomessa ovat tutkijoita, muualla opiskelijoita), ruokkii aika suljettuja tutkimusryhmiä ja rahoitusmuotoja - ja tämä käytäntö on murtumassa vasta nyt pikkuhiljaa kansainvälisen mallin mukaiseksi.

Lisäksi on selvää, että anglo-amerikkalaisissa huippuylopistoissa niin opiskelijat kuin henkilökuntakin tekevät paljon enemmän töitä kuin Suomessa: huippuyliopistoissa painetaan pitkää päivää urakkahengessä viikonloput mukaan lukien, kun taas Suomessa ollaan duunissa työsopimuksen mukaan arkisin kahdeksasta neljään. Suomalaisissa yliopistoissa vierailevat uolkomaalaiset ihan oikeasti kyselevät, missä kaikki ovat, kun klo 17 jälkeen labrat ovat tyhjiä. (Huom! Obs! Edellä ei oteta normatiivista kantaa kummankaan käytännön suhteellisesta paremmuudesta.)

Eli kirjailija kärjistää ja liioittelee, mutta ei niin suurta pilaa ettei paljon tottakin. (Humanistis-yhteiskunnalliset tieteet ovat myös, osin ymmärrettävästi, olleet paljon kansallisempia projekteja kuin luonnontieteet, ja tässä tapauksessa psykologi kirjoittaa neurofysiologiasta - ehkä hän aavistuksen verran projisoi vähän perusteettakin oman taustansa tilannetta toiseen ympäristöön.)
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 21214
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

:sir:
tarttis teherä jotain
Avatar
annepa
Kitisijä
Viestit: 4203
Liittynyt: 19.08.2005 14:09

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja annepa »

Dan Brown: Inferno.
En muista tästä enää mitään muuta, kuin että salaliittoteoriat ja Allighierin kuolinnaamion. Kyllä sen luki, mutta ei ollut mikään järisyttävä lukukokemus.

Brad Meltzer: Kohtalon kirja.
Ihan hyvä kertomus CIA:n, FBI:n ja salaisen palvelun salaliitosta. En kyllä hoksannut missään vaiheessa mitään kohtalokasta kirjaa koko kertomuksessa :D

Lauren Weisberger: VIP-ihmisiä.
Höpökirja samaan tyyliin kuin Paholainen pukeutuu Pradaan.

Gillian Flynn: Kiltti.
Minusta alkuperäinen nimi Gone girl on parempi, koska Amy ei todellakaan ole mikään kiltti tyttö vaan hirveä ilmestyskirjan peto.
Kirjan puoliväliin odottelin, että josko tämä tästä lähtee käyntiin. Sitten kerronnan katsantokanta kääntyi 180 astetta ja johan alkoi tapahtua. Loppuratkaisu oli aivan kamala ja lässähtänyt.

Camilla Läckberg: Enkelintekijä.
Samanlainen kuin Jääprinsessä. Ehkä luen vielä kolmannen Läckbergin ja jos se on samanlainen unohdan koko naisen.

Lars Kepler: Paganini ja paholainen.
Ruotsinsuomalainen Joona Linna kiperissä tilanteissa. Tämä oli hyvä! Pitää heti hommata jostain kaikki muutkin Keplerin kirjat!
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Avatar
Suvinen
Kitinäaddikti
Viestit: 76
Liittynyt: 16.08.2005 11:42
Paikkakunta: Keski-maa

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Suvinen »

Kamila Shamsie: Jumala joka kivessä

Kolmas suomennettu ja lukemani Shamsie. Eniten tykkäsin ensimmäisestä (Poltetut varjot), tämä tulee hyvänä kakkosena. Tarpeeksi satua ja romantiikkaa mun sielulleni, unohtamatta taitavaa kirjoittamista ja eläviä henkilöhahmoja. Tykkään lähi- ja kaukoidän kuvauksista, joissa ei ole pelkkää murhetta, itkua, naisten alistamisella mässäilyä ja pommien jyskettä, vaikka historialliset tapahtumat ovatkin koko ajan läsnä.
Apua apua!
Apua elämä lähestyy
Avatar
annepa
Kitisijä
Viestit: 4203
Liittynyt: 19.08.2005 14:09

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja annepa »

annepa kirjoitti: Gillian Flynn: Kiltti.
Minusta alkuperäinen nimi Gone girl on parempi, koska Amy ei todellakaan ole mikään kiltti tyttö vaan hirveä ilmestyskirjan peto.
Kirjan puoliväliin odottelin, että josko tämä tästä lähtee käyntiin. Sitten kerronnan katsantokanta kääntyi 180 astetta ja johan alkoi tapahtua. Loppuratkaisu oli aivan kamala ja lässähtänyt.
Ahahaha mikä typo. Kiltti! Ei kiltti eikä mikään muukaan asuste vaan Kiltti tyttö!
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Avatar
Suvinen
Kitinäaddikti
Viestit: 76
Liittynyt: 16.08.2005 11:42
Paikkakunta: Keski-maa

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Suvinen »

Elias Koskimies: Ihmepoika

Romaani, joka käsittelee nuoria olematta nuorisoromaani tai ahdistavan lapsuuden kuvaus. Sinällään ihme, koska romaani itsessään käsittelee hyvin ahdistavia teemoja: vanhempien kuolemaa, oman seksuaalisen suuntautumisen etsimistä, raadollisia kaveriporukoita ja yläasteen klikkejä pikkukaupungissa. Koskimies kuitenkin tavoittaa kertojaäänellään jotain hyvin oleellista yläasteikäisen nuoren maailmasta: kaikesta ympärillä tapahtuvasta kuohunnasta huolimatta nuorelle tärkeintä on oma napa, omat suuret tunteet, kaikki se draama mitä koulun invavessan takana tapahtuu.

Omaan yläasteaikaani mahtui monta tragediaa läheisen perheenjäsenen väkivaltaisesta kuolemasta Estonian uppoamiseen, mutta hyvin kirkkaasti muistan silti sen kuinka muiden nyyhkyttäessä olohuoneessa karkasin takaovesta ensirakkauteni mopon kyytiin. Siihen maailmaan ei kertakaikkiaan mahdu mitään muuta, ja se kiteytyy tässä romaanissa niin hyvin että voin vain nostaa hattua. Järkyttävän hyvä esikoinen.
Apua apua!
Apua elämä lähestyy
Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 24711
Liittynyt: 08.02.2008 12:51

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja exPertti »

Luin Tervoa ensimmäistä kertaa elämässäni. Alussa meinasin heittää sikseen koko kirjan lukemisen ajatellen, että sallin vain yhdelle kirjailijalle tässä maassa tämän tyylistä jauhamiseen jumiutumista (Turusen Heikille, kun hänen aiheensa kaiken kaikkiaan ovat lähellä sydäntäni).

En sitten jättänyt kesken, ajattelin että on tämä kestettävä. Yllätyksekseni tämä parani huomattavasti ennen puoliväliä. Tarina alkaa alun jälkeen kertoa kirjailijan nuorena tekemistä matkoista neuvostoliittoon ja DDR:n.

"Luin Saksan Demokraattisen Tasavallan historiaa. Berliinin muuria ei ollut rakennettu estämään itäsaksalaisten joukkopakoa länteen. Sen oikea nimi oli antifasistinen suojamuuri ja sillä estettiin lännen fasistien tunkeutuminen DDR:n. Tämä oli hämmästyttävä tieto. Kaikki olikin päinvastoin"

Revontultentie siis kirja.
Came here for school, graduated to the high life
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 21214
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

Agatha Christien "Eikä yksikään pelastunut" (aiemmin "Kymmenen pientä neekeripoikaa"). Kirja on sijalla seitsemän myydyimpien kaunokirjallisten teosten listalla.

Kymmenen toisilleen tuntematonta henkilöä on kutsuttu saarelle erilaisin tekosyin. Vähitellen yksi toisensa jälkeen heidät murhataan.

Kirjan henkilöt ovat karikatyyrimäisiä ja yksiulotteisia ja kirjan henki on epämiellyttävällä tavalla vanhanaikainen (hysteerisiä naisia läpsitään poskille jne).

Mutta kyllähän tämän luki. Suosittelen yleissivistyksen kannalta.
tarttis teherä jotain
Avatar
elco
Kitisijä
Viestit: 6253
Liittynyt: 17.02.2011 13:04

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja elco »

Billy Idolin Dancing with myself. Rokkielämäkertojen parasta puoliskoa, mutta ehkä kuitenkin vasta tokassa kvadrantissa. Vähän jotain samaa kuin Dee Sniderilla eli kun ilmeisen älykäs ja kirjallisesti lahjakas stara kirjoittaa elämästään niin siihen tulee sellainen persoonallinen tatsi ja fiilis.

Aivan pöyristyttävä raportti Thaimaan bordellimatkasta, joka kärjistyy epäonnistuneen kokaiinitilauksen jäljiltä (kun toimitettiinkin priimaa hepoa!) kunnon ränniksi, jonka tapiksi armeija tilataan saattamaan paareihin sidottu starba lentokoneeseen.
Masturbation is for the poor.
-Atticus Fetch, Californication
Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 24711
Liittynyt: 08.02.2008 12:51

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja exPertti »

No, otin sitten randomin englanninkielisen kirjan. Olisi pitänyt napata joku klassikko, mutta ei. Nappasin Higsonin the enemy sarjan osan kuusi. Ajattelin olevan jotakin scifishittiä.

Luin kirjaa kaksi sivua ja luovutin. Alkoi ehkä vastenmielisimmällä käsittämälläni tavalla.

Selvitin asiaa ja tämä on kai suunnattu teineille, joille nälkäpelityylinen toisensa tappaminen ei ole tarpeeksi.

Seuraavaksi haen kait jatkoa Millenium sarjalle tai sen englanninkielisen klassikon.
Came here for school, graduated to the high life
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 4876
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Chingiz Aïtmatov: Jamilia

Eipä ollut paljon luettavaa, kun sivuja on vaivaiset 96. Lisäksi kirjan juoni on kerrottu kokonaan kirjan takakannessa. Mitään yllättävää ei siis tapahdu, mutta ehkäpä se ei olekaan tämän pienoisromaanin perimmäinen idea. Keskeinen teema lienee lopulta sota-ajan siviilielämän ja paikallisen kulttuurin kuvaileminen kirgisialaisella arolla.

Kylän hierarkiat ja työjaot tulevat selväksi lukijalle eikä Aïtmatov saa kyllikseen aron kuvailemisesta. Luonto tuleekin tässä romaanissa mielestäni lähemmälle kuin ihmiset. Jamilia, jonka mies taistelee etujoukoissa, jää hänkin etäiseksi taustahahmoksi. Kylään tantereelta haavoittuneena palaava Daniyar on hiljainen ja arvoituksellinen, ja hänen kustannuksellaan pilaillaan. Jamilia on pilailussa mukana täydellä sydämellään, kunnes huomaa rakastuneensa Daniyariin.

Lukija jää Jamilian ja Daniyarin romanssissa täysin ulkopuoliseksi. Siihen voi vaikuttaa myös se, että kirjan kertojana toimii Jamilian "pikkuveli", joten tarina suodattuu hänen kauttaan jääden kenties osittain juuri siksi etäiseksi ja mitäänsanomattomaksi.

Kirjassa parasta on sen kieli ja lyhyys. Näin lyhyen luki helposti loppuun, vaikka eipä tämä sen kummempaa vaikutusta tehnyt. Kulttuurinen aspekti oli minulle mielenkiintoisin osuus tässä romaanissa.


Li Ang: The Butcher's Wife

Orvoksi jäänyt Lin Shi naitetaan teurastajalle Lucheng-nimiseen kaupunkiin. Iäkkäämpi sikateurastaja ei ole vaimoa saanut eikä ihme: kukaan vanhempi ei halua tytärtään luovuttaa moiselle sadistille. Ei, vaikka tyttöjen ja naisten arvo on mitä on eli lähes olematon.

Kokematon ja naiivi Lin Shi yrittää pärjätä, miten parhaaksi näkee. Kaupungin naiset opastavat ja Lin Shi yrittää olla yksi heistä. Tietämättömyytensä takia hän ei kuitenkaan ymmärrä suurinta osaa keskusteluista ja juoruista eikä muutenkaan osaa elää "oikein". Myöhemmin jopa naiset kääntyvät häntä vastaan.

Surullinen ja julma kirja. Ja niin elävästi kirjoitettu, että kuljen Lin Shin vierellä katsoen voimattomana, miten hänen elämänsä tuhoutuu. Miten mieli ei enää jaksa alituista henkistä ja fyysistä kidutusta, nälkää.

The Butcher's Wife ottaa vahvasti kantaa naisten asemaan Kiinassa (ja Taiwanissa). Kirja perustuu todelliseen 1930-luvulla Shanghaissa tapahtuneeseen murhaan. Kyllä, lopulta Lin Shi murhaa sikaa muistuttavan aviomiehensä. Se ei ole kuitenkaan kirjan pääkohta: oleellisinta on se, miten siihen (murhaan) päädytään.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 24711
Liittynyt: 08.02.2008 12:51

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja exPertti »

Heikki Turunen: Karjalan kuningas

Vähän pätkittäin luettu. Ajattelun aihetta antava kirja.

Vaikean aiheensa lisäksi sisälsi itselleni rakasta karjalaista paskanpuhuntaa. Esimerkkinä isäntä joka kertoi miten pystyi menemään uskomattoman pahanhajuisen naisen jalkoväliin rakkaudentöitä tekemään:"hän pieraisi välillä raittiimpaa ilmaa sekaan".
Came here for school, graduated to the high life
Avatar
RouvaPupu
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 157
Liittynyt: 12.07.2012 22:02
Paikkakunta: f00k land

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja RouvaPupu »

Mulla on käytännössä ollut aika huono lukuvuosi vaikka olen kaksi kirjaa vajaa sadasta tällä hetkellä. Joitakin onnistuneita kokemuksia ja suosituksia:

American Sniper - Chris Kyle (audio)
Midnight in the Garden of Good and Evil - John Berendt (audio)
Black Hole - Charles Burns (sarjakuva novelli)
Horrorstör - Grady Hendrix (kirja)
The Vamp: The Rise and Fall of Theda Bara (kirja)
Sex Criminals Vol. 1 - Matt Fraction (sarjakuva)
Transmetropolitan Vol. 1 - Warren Ellis (sarjakuva)
Palestine - Joes Sacco (sarjakuva)
Junkie Love - Joe Clifford (e-kirja)
Empire of Fear: Inside the Islamic State - Andrew Hosken (e-kirja)
Shadowshaper - Daniel Jose Older (kirja)
Jim Butcherin The Dresden Files on ollut tykkiä kamaa audiona.
fa-q.
Avatar
Bluntly
Kitisijä
Viestit: 21779
Liittynyt: 15.08.2005 8:41

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Bluntly »

David Lagercrantz : Se mikä ei tapa

Löysää tarinankerrontaa ja pehmenneet hahmot verrattuna alkuperäiseen trilogiaan. Siltikin parempi kuin 80% vastaavista.
"Vetäkää käteen, minä maksan" Bluntismi 2006.
Avatar
RouvaPupu
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 157
Liittynyt: 12.07.2012 22:02
Paikkakunta: f00k land

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja RouvaPupu »

Voices of the Damned - Barbie Wilde

Fangirl mode. Yksi parhaimmista eroottisesti sairaan kauhun tuotoksia mitä on tullut vastaan. Clive Barker lienee ylpeä.
fa-q.
Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 24711
Liittynyt: 08.02.2008 12:51

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja exPertti »

Reijo Mäen novellikirjailija Luusalmi: Siivellä eläjä

Ratkiriemukasta pääosin, havaittavissa kepeää yhteiskuntakritiikkiäkin mukavaan pakettiin puettuna. Lisäksi kohdatessaan nuoren värikäshiuksisen Mallan herra novellikirjailija pystyy kuvailemaan kohtuuhyvin ajatuksiani eräistä sinihiuksista laulajista.

Kirja viittaa erääseen toiseen teokseen, joka voisi olla mielenkiintoista luettavaa. Se kai palstakielellä käsittelee "nussivaa maailmaa". Jossa markkinoitten avaaminen kilpailulle on nostanut myös tulo(vai olisiko saanti)eroja.

http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1353061168568
Came here for school, graduated to the high life
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 14015
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Mä en ole aikoihin tullut raportoineeksi tänne lukukokemuksia, mutta nyt mieleni minun tekevi kirjoittaa lyhyesti kahdesta kirjasta.

Ensiksi vähän pettymysmäinen kokemus. Luin Joël Dickerin kansainvälisen best-sellerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Onhan se helppolukuinen ja viihdyttävä, mutta samalla kyllä tosi kevyttä hömppää. Näppärä kirja kuitenkin tavallaan on. Ensinnäkin mukana on sellaisia kirjallisuustieteen ensimmäisen vuoden perusopiskelijaa viihdyttäviä itseensä viittavia ja kerroksellisia metakirjallisia jippoja, kuten kirja kirjaa (jolla sama nimi kuin itse kirjalla) kirjoittavasta kirjailijasta tutkimassa toisen kirjailijan kirjan ympärillä tapahtuvaa kokonaisuutta, ja osa kirjaa on toisen kirjailijan kirjoitusohjeet ensimmäiselle kirjailijalle. Mutta kaikki tämä kikkailu on minusta aika itsetarkoituksellista eikä palvele itse kirjaa mitenkään. Toiseksi, kun kyseessä kuitenkin on murhamysteeri, niin lopussa on kyllä aika lailla näppäriä ja yllättäviä twistejä ja käännöksiä. Mutta ehkä niitä ei olisi tarvinnut pohjustaa 700 sivua. Lisäksi liian monet kirjan henkilöt ovat kliseisiä karikatyyrejä, minkä olisi kai tarkoitus olla hauskaa. Kirjan paras puoli on minusta sellainen jotenkin vähän vinksahtanut tunnelma. En osaa ranskaa, eli en voi vahvistaa tätä teoriaani, mutta ajattelisin kumman tunnelman syntyvän ehkä osin siitä, että kirja sijoittuu amerikkalaiseen miljööseen, mutta kirjan on kirjoittanut sveitsinranskalainen kirjailija ranskaksi. Jotenkin puhuttelumuodot ja yleinen puheenparsi kuulostavat siltä, että kirja on kirjoitettu ranskalaisen diskurssin mukaiseksi ja suomennettu suoraan siitä amerikkalaistamatta tekstiä mitenkään.

Paljon kiinnostavampi tapaus oli toinen paksu tiiliskivi, Jeppis, eli Tommi Liimatan tarkka kuvaus pikkupojan elämästä Pietarsaaressa 80-luvulla. Kirjassa ei oikein ole varsinaista tarinan kaarta ollenkaan, kunhan kuvaa (tarkasti ja kronologisesti) pojan näkökulmasta pihan ja koulun tapahtumia (ja Kissin levyjä!) muutaman vuoden ajan. Mukana ei ole mitään reflektointia ja etäisyyttä ottavaa arviointia, vaan pelkkää yksityiskohtaista kuvausta. Joka tuntuu hyvin tutulta - Liimatta lienee vuoden nuorempi kuin minä. Uskoisin, että myös nimimerkki Bedlam tai mikälie pierupylly osaisi arvostaa tätä!
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 24711
Liittynyt: 08.02.2008 12:51

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja exPertti »

Vimmalla on sana edelleen hallussaan:"Tunnelma on kuin perikadon bunkkerikohtauksesta. Hitler kuulee, että raksa kusee". :lol:

Jatkan.
Came here for school, graduated to the high life
Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 24711
Liittynyt: 08.02.2008 12:51

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja exPertti »

exPertti kirjoitti:Vimmalla on sana edelleen hallussaan:"Tunnelma on kuin perikadon bunkkerikohtauksesta. Hitler kuulee, että raksa kusee". :lol:

Jatkan.
Tuomas Vimma: Ruutukymppi

Joskus Vimman pakinoita lukenut, kirjailijanuraan tämä oli ensimmäinen tutustuminen.

Yhdistelmä valtavan pikkutarkkaa tietoa tekniikoista, kaunistelematon (ja luullakseni rehellinen) kuvaus tosi-tv:n sisustusohjelmien teosta. En ole hetkeen nauranut näin paljon kekseliäille kielikuville ja tapahtumankuvauksille. Pakko kai näitä olisi joku toinenkin lukea.
Came here for school, graduated to the high life
Leila
Kitinän uhri
Viestit: 667
Liittynyt: 13.10.2006 10:12
Paikkakunta: Pohjois-Savossa

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Leila »

Anneli Kanto: Pyöveli. Kirja kertoo 1600-luvulla eläneestä pyövelistä ja siitä, miten hänestä tuli pyöveli ja kuinka hän työtään teki. Surullinen ja onneton kirja, jonka luin kerralla. Mestauskuvausten takia ei voi suositella herkille lukijoille, muille kyllä. Mielenkiintoinen historiallinen ihmisen ja ihmissuhteiden kuvaus.
Äiti ei tiedä
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 21214
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

Leila kirjoitti:Anneli Kanto: Pyöveli. Kirja kertoo 1600-luvulla eläneestä pyövelistä ja siitä, miten hänestä tuli pyöveli ja kuinka hän työtään teki. Surullinen ja onneton kirja, jonka luin kerralla. Mestauskuvausten takia ei voi suositella herkille lukijoille, muille kyllä. Mielenkiintoinen historiallinen ihmisen ja ihmissuhteiden kuvaus.
Minkähänlaisia lähteitä tuollaisesta on olemassa? En tietenkään tarkoita, että kyseessä olisi mikään tositapahtumiin perustuva kirja, vaan että minkälaista tietoa tuolta ajalta on olemassa muiden kuin kuninkaallisten elämästä.
tarttis teherä jotain
Leila
Kitinän uhri
Viestit: 667
Liittynyt: 13.10.2006 10:12
Paikkakunta: Pohjois-Savossa

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Leila »

Juu, Pyöveli on fiktiivinen kirja. Ilmeisesti pyöveleistä on kuitenkin jotain tietoa jäänyt, koska suomalaisistakin pyöveleistä on tehty tutkimusta. Romaanin lopussa oleva kirjallisuutta-luettelo on pitkä. Toki mukana on muitakin kuin pyöveleitä ja mestaamista koskevia lähteitä. Kirjailija kertoo romaanin päähenkilön taustalla olevan Pohjanmaalla työskennelleet pyövelit Heikki Hakalainen ja Elias Juhonpoika. Itse olettaisin, että oikeudenkäynteihin liittyviä asiakirjoja on säästynyt tähänkin päivään. Itseäni kosketti voimakkaasti ajatus siitä, että joku on todella toteuttanut kuolentuomion miekalla, kirveellä tai roviolla polttamalla. Ja tätä ennen mahdollisesti vielä kiduttanutkin syytettyä kuulusteluissa.
Äiti ei tiedä
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 21214
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

^Ok.

Itse en historiantutkimuksesta mitään tiedä, mutta edelleen ajattelen, minkälaisia lähteitä tavallisen ihmisen elämästä tuohon aikaan on olemassa. Tarkoitan sellaisesta jokapäiväisestä elämästä, josta ei jää merkintöjä kirkonkirjoihin tai oikeuden arkistoihin.
tarttis teherä jotain
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 4876
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

^Eivät pyövelit nyt ihan taviksia olleet. Kantolan romaani on historiallinen romaani, ei tietokirja, joten kirjailija voi täyttää aukot. Tärkeintä on oikeastaan ajankuvauksen autenttituus - se että tarina voisi olla totta.

Tuossa on ihan hyvä juttu:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/03/16 ... jat-olivat

Minulla Pyöveli on hankintalistalla. Törmäsin siihen jossain kirjakaupassa, mutta jätin hyllyyn nähtyäni hinnan: yli 30 euroa. Juu ei, en maksa.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 21214
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

Kreitsu kirjoitti:^Eivät pyövelit nyt ihan taviksia olleet. Kantolan romaani on historiallinen romaani, ei tietokirja, joten kirjailija voi täyttää aukot. Tärkeintä on oikeastaan ajankuvauksen autenttituus - se että tarina voisi olla totta.

.
Yritin nimenomaan kysyä ajankuvauksen autenttisuudesta. En tarkoittanut yksittäisiä historiallisia faktoja.
tarttis teherä jotain
Vastaa Viestiin