Luin kirjan

Leffat, musiikki, taide, kirjallisuus ja sensellaiset
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 4872
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

^Minusta Pimeyden sydän oli tappavan tylsä. Olen siis saanut sen vihdoin luettua. Kuvaako se aikaansa? Varmaankin. Entä kestääkö se aikaa? Kai se sitten kestää, kun on kerran klassikoksi luokiteltu. Ymmärrän tämän kirjan arvon kenties aikakautenaan, mutta näin 2000-luvulla se näyttäytyy melko kornina eikä oikeastaan anna mitään uutta eikä edes vanhaa. Ehkä Pimeyden sydän olisi vaikuttanut minuun enemmän, jos olisin lukenut sen nuorempana. :P
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
KKK
Kitisijä
Viestit: 2284
Liittynyt: 26.10.2012 19:48
Paikkakunta: Joo

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja KKK »

"Viimeinen Sukellus", pitkästä aikaa. Valehtelisin jos väittäisin ettei tehnyt mieli takaisin veteen. Ei siksi että "minäkin haluan tehdä älyttömiä sukelluksia poikani kanssa ja tappaa meidän molemmat" vaan siitä että koko elämäni aikana en missään ole tavannut samanlaista yhdessätekemisen fiilistä ja brotherhood-meininkiä mitä dyykatessa. Tää prätkähomma on todella valju korvike sille. Sori vaan, mopo.

http://www.amazon.com/Last-Dive-Father- ... 0060932597
Amazing shit happens!
sivustahuutaja
Kitisijä
Viestit: 16603
Liittynyt: 15.08.2005 0:29

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja sivustahuutaja »

^ Mikäs tuossa oli ideana? Sukelletaan suositusten vastaisesti ja kuollaan?
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 4872
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Viime aikoina luettua

Hideo Yokoyama: Six Four

Japanilainen dekkari/trilleri, jossa reilut kymmenen vuotta vanha selvittämätön kidnappaus-murhatapaus nousee pinnalle, kun isopamppu Tokiosta haluaa tavata kidnappauksen uhrin isän. Tarkoitus on (muka) vahvistaa uskoa, että tapausta yhä tutkitaan, ja se voi selvitä. Tietenkään se ei ole se todellinen syy. Reilut kuusisataa sivua poliisin työn ja organisaation kuvausta. Ihmeellisen koukuttava, vaikka oikeastaan mitään ei tapahtunut.

Joanna Connors: I Will Find You


Joanna Connors raiskattiin hänen ollessaan kolmekymppinen. Raiskauksen arvet vuotavat edelleen ja vaikuttavat hänen perheeseensäkin (aviomies ja kaksi lasta - lapset pantiin alulle vasta raiskauksen jälkeen). Vuosikymmeniä myöhemmin Connors päättää selvittää, kuka hänet raiskasi (nimi toki oli tiedossa, sillä mies saatiin kiinni ja hänet tuomittiin) ajatuksenaan jotain tyyliin "tunne pelkosi kohde". Tutkimustensa ohessa Connors tapaa useita ihmisiä, myös raiskaajan sukulaisia. Raiskari itse on delannut. Mielenkiintoinen ja koskettavakin kirja (kyynel tirahti erään kerran), joka sisältää hieman tilastotietoakin raiskauksista (Jenkeissä).

Anna Erelle: Undercover Jihadi Bride - Inside Islamic State's Recruitment Networks

Ranskalaisen naistoimittajan tutkimuksia peitenimellä. Erelle luo Naamakirjaan feikkiprofiilin ja saa yhteydenoton korkea-arvoiselta jihadistilta, joka alkaa kosiskella häntä Syyriaan, jotta he voivat avioitua. Kirja on ihan mielenkiintoinen katsaus siitä, miten jihadistit "nettirekrytoivat" musliminaisia joukkoihinsa. Hieman vaikea tosin tajuta, miksi kukaan länsimaalainen muslimiksi kääntynyt haluaisi lähteä Syyriaan elelemään neljän seinän sisälle panopuuna ja lapsentekokoneena, mutta ilmeisesti heitäkin on.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 4872
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Leila kirjoitti:Anneli Kanto: Pyöveli. Kirja kertoo 1600-luvulla eläneestä pyövelistä ja siitä, miten hänestä tuli pyöveli ja kuinka hän työtään teki. Surullinen ja onneton kirja, jonka luin kerralla. Mestauskuvausten takia ei voi suositella herkille lukijoille, muille kyllä. Mielenkiintoinen historiallinen ihmisen ja ihmissuhteiden kuvaus.
Luen juuri Pyöveliä on muuten todella mielenkiintoinen ja koukuttava.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 4872
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

David Vann: Dirt

Varmaan paskin kirja, jonka olen tänä vuonna lukenut. Alku oli ihan mielenkiintoinen ja hyytävä tunnelmaltaan, mutta melko pian koko paketti lerpahti kuin elähtänyt penis. Galen on new age -henkinen parikymppinen peräkammarinpoika, joka asuu äitinsä kanssa isoäitinsä talossa. Isoäiti on dumpattu hoitokotiin dementian takia. Täti ja 17-vuotias serkku käyvät vierailulla aina silloin tällöin. Serkkuplikka kiusoittelee Galenia vilauttelemalla tussuaan ja lopulta hieromalla sitä serkkunsa naamaankiin. Galenilla on stondis lähes koko ajan, mikä alkoi suoraan sanottuna kyllästyttää.

Koko kirja alkoi kyllästyttää ja kun pakolliset seksit oli saatu kuvailtua, kirjaan ei jäänyt jäljelle oikeastaan mitään. Melko ennalta-arvattava ja sisällyksetön tarina, jonka lopun saattoi arvata melko varhaisessa vaiheessa. New age -hömpötyskin jää pinnalliseksi lätinäksi ja sitä myötä Galen ja kaikki muutkin henkilöt sieluttomiksi tikku-ukoiksi. En suosittele kenellekään paitsi kirjan alkua niille, joita yksityiskohtaiset panokuvaukset kiinnostavat.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
So Hard
Kitisijä
Viestit: 13632
Liittynyt: 23.08.2011 9:23
Paikkakunta: 7th heaven

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja So Hard »

Ihan selvä ideavaras!

Vavid Dann: Kitinä

Varmaan paskin saitti, jonka olen tänä koskaan lukenut. Alku oli ihan mielenkiintoinen ja hilpeä tunnelmaltaan, mutta melko pian koko paketti lerpahti kuin penis karhuissa. Gattaca on old age -henkinen nelikymppinen peräkammarinpoika, joka asuu äitinsä kanssa sukutilalla perintöä odotellessa. Eno on dumpattu hoitokotiin syövän takia. Kiltti täti ja 17-vuotias kitinämisu lähettävät yksityisviestejä aina silloin tällöin. Kitinämisua kiusoittelee Gattacaa vilauttelemalla tissiään ja lopulta lupaamalla näyttää ne livenä. Gattacalla on stondis lähes koko ajan, mikä alkoi suoraan sanottuna kyllästyttää. Loppulässähdys tulee, kun paljastuu että kitinämisu onkin Homie hameessa. En suosittele palstaa kenellekään paitsi niille, joita yksityiskohtaiset panokuvitelmat kiinnostavat.
Universaali disclaimer.
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 20861
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

Kaikki yhteneväisyydet todellisuuden kanssa ovat puhtaasti yhteensattumia :mrgreen:
"Once you've jacked off to transsexual double amputee midget vomit porn, you just can't go back to playboy!" – Randy Marsh
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 20861
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

Jokuhan summasi venäläiset klassikot näin; ensin juodaan muutama sata sivua teetä terassilla ja hikoillaan ja sitten joku tekee itsemurhan.

Sopisi kitinäänkin, kunhan tee korvataan Heinekenillä ja Karhulla.
"Once you've jacked off to transsexual double amputee midget vomit porn, you just can't go back to playboy!" – Randy Marsh
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 4872
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Kas kas, pitäskö lähettää lasku David Vannille. Selkeesti on Kitinää luettu :think:
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 4872
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

James Potkukelkka kirjoitti:Jokuhan summasi venäläiset klassikot näin; ensin juodaan muutama sata sivua teetä terassilla ja hikoillaan ja sitten joku tekee itsemurhan.

Sopisi kitinäänkin, kunhan tee korvataan Heinekenillä ja Karhulla.
Mulle punkkua, kiitos. Samovaari käy tosiaan kuumana ja yleensä siinä tohinassa myös joku sairastuu johonkin nuhakuumeeseen ja hourii vähintään pari sataa sivua käyden aina välillä kylillä aiheuttamassa pahennusta horinoillaan. Sit onkin jo aika vetää ranteet auki tai hypätä raiteille tmv.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
Bluntly
Kitisijä
Viestit: 21656
Liittynyt: 15.08.2005 8:41

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Bluntly »

Suomalaisissa klassikoissa juodaan viinaa, houritaan ja lopuksi itsemurha?
"Vetäkää käteen, minä maksan" Bluntismi 2006.
Avatar
So Hard
Kitisijä
Viestit: 13632
Liittynyt: 23.08.2011 9:23
Paikkakunta: 7th heaven

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja So Hard »

James Potkukelkka kirjoitti:Jokuhan summasi venäläiset klassikot näin; ensin juodaan muutama sata sivua teetä terassilla ja hikoillaan ja sitten joku tekee itsemurhan.

Sopisi kitinäänkin, kunhan tee korvataan Heinekenillä ja Karhulla.
Mä luulen että kitinän itsemurhapotentiaali on pitkästi käytetty, jäljellä on enää joukkomurhapotentiaali kun sarjiskin istuu jo.
Universaali disclaimer.
Avatar
Homeboy65
Kitisijä
Viestit: 9742
Liittynyt: 15.08.2005 13:14
Paikkakunta: Helsinki

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Homeboy65 »

James Potkukelkka kirjoitti:Jokuhan summasi venäläiset klassikot näin; ensin juodaan muutama sata sivua teetä terassilla ja hikoillaan ja sitten joku tekee itsemurhan.

Sopisi kitinäänkin, kunhan tee korvataan Heinekenillä ja Karhulla.
Päivä vaatikin piristystä. :lol:
"En tiedä pitäisikö sinulle ojentaa netiketti, banaani vai köysi." - Tix
Avatar
Gat
Kitisijä
Viestit: 9259
Liittynyt: 04.11.2007 2:11
Paikkakunta: Aergistal

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Gat »

Kreitsu kirjoitti:David Vann: Dirt.
Kiitos!!! Aion lukea!!!
Avatar
Bluntly
Kitisijä
Viestit: 21656
Liittynyt: 15.08.2005 8:41

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Bluntly »

Jarkko Stenius : Nyrkkisankari

Bändien viinakohellukset on aika kevyttä tämän herran rinnalla.
"Vetäkää käteen, minä maksan" Bluntismi 2006.
Avatar
KKK
Kitisijä
Viestit: 2284
Liittynyt: 26.10.2012 19:48
Paikkakunta: Joo

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja KKK »

Lemmy - The Definite Autobiography yllätti positiivisesti.

Janiss Garzan ja Joel McIverin Lemsteri-kirjojen jälkeen luulin että kaikki on jo sanottu. Veteraanitoimittaja Wall onnistuu kuitenkin yllättämään kriittisellä lähestymistavallaan valottaen myös legendan ikävämpiä luonteenpiirteitä. Spoilerin uhallakin minulle tuli aivan puun takaa että viimeiset parikymmentä elinvuottaan Kilmister eli tiiviissä ihmissuhteessä mustan naisen kanssa.

Olen silti tyytyväinen että viimeinen Suomen keikka jäi näkemättä. Muistan miehen mieluummin voimissaan kuin tutisevana, syövän raiskaamana raakkina.
Amazing shit happens!
Avatar
Bluntly
Kitisijä
Viestit: 21656
Liittynyt: 15.08.2005 8:41

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Bluntly »

Tota nyrkkisankariopusta voikin suositella KKK:lle. Kuinka adrenaliininarkki kanavoi hommat väärin ja vielä alkoholilla saa pilattua sen vähäisenkin. Lopulta löytää yhdenlaisen keinon käsitellä pääkoppaa.
"Vetäkää käteen, minä maksan" Bluntismi 2006.
Avatar
KKK
Kitisijä
Viestit: 2284
Liittynyt: 26.10.2012 19:48
Paikkakunta: Joo

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja KKK »

^ Kiits, otetaan listalle. Hynysen esikoisromsku ja Yaffan muistelot on siellä jo...
Amazing shit happens!
Avatar
Suvinen
Kitinäaddikti
Viestit: 76
Liittynyt: 16.08.2005 11:42
Paikkakunta: Keski-maa

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Suvinen »

Monia opuksia tullut luettua tässä hiljaisena kautena, itseasiassa järkyttävä määrä. Kertoo jotain sosiaalisesta aktiivisuudestani tänäpänä. Mutta yksi mikä viimeisimmäksi kolahti oli Lisa Genovan Edelleen Alice. Leffaksikin taipunut (en ole nähnyt) kirja käsittelee varhaista Alzheimerin tautia sairastuneen naisprofessorin näkökulmasta. Aiheen toi lähelle vastikään samaan tautiin kuolleen anopin muisto ja se, kuinka sivusta mutta läheltä seurasin taudin etenemistä.

Aiheen voisi luulla olevan superahdistava, ja sitä se tavallaan olikin, mutta samalla kirja otti tarpeeksi etäisyyttä Alzheimeriin tautina. Varsinkin keskivaiheen ahdistukset, masennus, itsemurha-ajatukset ja tunne otteen menettämisestä tuli jotenkin nyt nähtyä oireina, kun on nähnyt täsmälleen saman kaavan jossakussa läheisessä. Muistan myös tältä palstalta Daven sanat siitä, kuinka Alzheimer on rankka omaisille enemmän kuin potilaalle (tai jotain), jota ajatusta vastaan silloin kapinoin. Nyt ehkä ymmärrän paremmin sitäkin näkökulmaa. Se toki ei vie pois ahdistusta juuri tuosta ajasta, jolloin vielä tajuaa mitä on menettämässä. Sehän sen syvimmän masennuksen aiheuttaa.

En spoilaa kirjan loppua niille jotka eivät tarinaa tunne, mutta loppuratkaisu oli minusta poikkeuksellisen hieno. Lukija saa tehdä omat oletuksensa tapahtumien etenemisestä, koska Alice kertojana ei siihen enää pysty. Kerronta tässä kirjassa on erityisen taitavaa. Koska kaikkea kuvataan Alicen ajatuksina, kokee lukija täsmälleen saman hämmennyksen ja irrallisuuden tunteen kuin Alicekin huomatessaan että jotain tärkeää on taas unohtunut. Jotenkin tämä kirja muutti omia ajatuksien polkujani ratkaisevasti, en vain oikein osaa kuvata miten. Vähän niinkuin jossain kuva-arvoituksessa, jonka ratkaistuaan ei oikein edes tajua miten on joskus voinut nähdä sen erilailla.

Haluaisin kuulla ajatuksia kirjasta niiltä lukijoilta, joilla ei ole läheistä kosketuspintaa itse sairauteen.
Apua apua!
Apua elämä lähestyy
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 4872
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

^Mun on pitänyt lukea tuo (Still Alice) jo monta vuotta, mutta aina viivästyy kun on niin paljon muuta hyvää luettavaa ja koko ajan tulee lisää. Pää kohta hajoaa, kun on niin paljon hyviä kirjoja, jotka on ihan PAKKO lukea! Still Alice vaikuttaa kyllä niin kiinnostavalta, että voisin nostaa sen mentaaliselle luen lähitulevaisuudessa -listalle.

Viimeksi luin Daniel Glattauerin Takiaisen (sitä muuten sai muutama viikko sitten femmalla asematunnelin Rosebud Retrosta, vink vink). Judith tapaa miehen, josta sukeutuu ikuista rakkauttaan vannova takiainen. Judith itse veivaa tunteittensa kanssa, vaikka jo melko alussa on selvää, että miehen ihailu hivelee lähinnä itsetuntoa - muulla ei niin väliä. Takiaisen heivaaminen ei ole kuitenkaan helppo tehtävä ja siinä koetukselle joutuu Judithin mielenterveyskin. Kirja on tyyliltään melko naiivi ja lauseet - dialogeista puhumattakaan - toisinaan melko töksähteleviä. Kun tyyliin tottui, aloin nähdä kirjan enemmänkin humoristisessa, suorastaan koomisessa, muodossa. Omaksi yllätyksekseni pidin kirjasta kovasti, mutta tiedostan että monen muun mielestä Takiainen voi olla "ihan perseestä".

Luin muuten myös Antti Tuomaisen uusimman eli Miehen joka kuoli. Oli sairaan hyvä ja melko erilaista Tuomaista eli tyyliltään hirtehinen eikä lainkaan synkkä (niin kuin esim. lukemani Parantaja ja Synkkä niin kuin sydämeni).
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 4872
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Ottessa Moshfeghin Eileen on kuin naispuolinen Gattis. Tosin huomattavasti nuorempi eli 24-vuotias neitsyt (ja saa myöhemmin munaa), mutta noin muuten maistuu viina eikä suihku. Asuu sekopäisen isänsä kanssa, jolle myös maistuu viina. Tämä kirja oli kyllä varsinaista rypemistä ja loppuhuipennus melko lattea siihen nähden, että piti lukea tätä törkyä (tosin hyvin kirjoitettua) parisataa sivua ensin.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
Gat
Kitisijä
Viestit: 9259
Liittynyt: 04.11.2007 2:11
Paikkakunta: Aergistal

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Gat »

Kreitsu kirjoitti:Ottessa Moshfeghin Eileen on kuin naispuolinen Gattis. Tosin huomattavasti nuorempi eli 24-vuotias neitsyt (ja saa myöhemmin munaa), mutta noin muuten maistuu viina eikä suihku. Asuu sekopäisen isänsä kanssa, jolle myös maistuu viina. Tämä kirja oli kyllä varsinaista rypemistä ja loppuhuipennus melko lattea siihen nähden, että piti lukea tätä törkyä (tosin hyvin kirjoitettua) parisataa sivua ensin.
Luet ilmeisen perverssejä kirjoja ja joskus assosioit ne minuun. Olen siis ollut ajatuksissasi kaikki nämä vuodet.

Pääsenkö niihin sadomasokistisiin eroottisiin uniisikin?
Minulla ei olisi mitään sitä vastaan. :h:

Elokuvapuolella suosittelen sinulle Olli Soinion "kauhuelokuvaa" Kuutamosonaatti.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuutamosonaatti_(elokuva)

Arvo Kyyrölä on on sankarini ja varmaan kipeiden halujesi mukainen mies!!
This house is as old as I am.
This house knows all I have done.
This house is full of m-m-my mess.
This house is full of m-m-mistakes
This house is full of m-m-madness.
This house is full of, full of, full of fight!
-KB
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 4872
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Koushun Takamin Battle Royale tuli luettua. Tuskin olisin lukenut, ellei olisi japanilaisen kirjailijan teos. Kirjassa 42 ysiluokan oppilasta roudataan saarelle tappamaan toisiaan, viimeinen eloonjäänyt on voittaja. Idea on samantyyppinen kuin Hunger Gamesissa, mutta kirja noin muuten on ihan erilainen. En tosin ole lukenut Hunger Games -kirjoja, mutta niiden pohjalta tehdyt elokuvat olen katsonut.

Battle Royale on ihan kelvollinen ja koukuttava ja lopussa kiitos seisoi eli luku-urakka palkittiin (kirja on melko paksu).
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
RouvaPupu
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 157
Liittynyt: 12.07.2012 22:02
Paikkakunta: f00k land

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja RouvaPupu »

Tämä vuosi on alkanut kohtuu nihkeästi lukemisten kanssa, mutta voin suositella muutamia teoksia, jotka viihdyttivät itseäni alkuvuodesta. Joseph Hickmanin The Burn Pits: The Poisoning of America's Soldiers on taas yksi lisä niitti jenkkien tapaan kohdella sotilaitaan, verrattavissa Agent Orangeen Vietnamissa, ja myöhemmin Gulf War syndroomana tunnettuun epidemiaan sotilaiden joukossa. The Gilded Rage: A Wild Ride Through Donald Trump's America oli oikein mielenkiintoinen matkustelevaa journalismia tavoitteleva katselmus Trumpin Amerikkaan, oli hyvää vaihtelua sille tosiasialle, että suurin osa ajasta tulee vietettyä jenkki-liberaalien parissa, joille Trumpin kannattajat ovat alhaisinta saastaa. The Beast Side: Living (and Dying) While Black in America taas oli aikainen Black History Month lukukokemus, ei oikeastaan tarjoa mitään uutta, mutta antaa koulutetun kadun äänen tulla esiin kohtuullisen raa'asti. Fiktionaalinen lukuhalu taas vei juhlistamaan Twin Peaksin paluuta, The Secret History of Twin Peaks on pelkkää juhlaa, mutta itse en henk.koht. pidä siitä suunnasta mihin sarjan uudet jaksot tulevat tämän mestariteoksen viemään.

Olen myös pyhittänyt tämän lukuvuoden tosi rikoksille, ja roskaelämäkerroille kuten Dennis Rodmanin Bad As I Wanna Be, ja Howard Sternin Private Parts.

Tällä hetkellä menossa Perfect Murder Perfect Town, joka on siis yli 800-sivuinen reportaasi JonBenet Ramseyn murhasta. Tämän tapauksen on tarkoitus olla vuoden 2017 projekti, monen monta kirjaa odottaa lukemista aiheesta.
fa-q.
Vastaa Viestiin