Luin kirjan

[Kreitsu]

Ei vilkas mielikuvitus huumeita kaipaa, elämä on parasta huumetta! Minusta tuo on kiinnostava kirja

[KKK]

Mercedes Bentso: Ei Koira Muttei Mieskään

Karua luettavaa, eikä tätä itse lapsellisena henkilönä voi kovin pitkään kerrallaan lukea. Teksti ei ehkä jää historiaan mutta tarina on vahva ja surullinen kahvi.

https://www.goodreads.com/book/show/441 ... des-bentso

[exsu]

Lähdin lukemaan Jordan Petersonin 12 elämänohjetta - kirjaa. En ole kovin pitkällä, mutta tuli ajatus, että onneksi löysin teininä sen Sarasvuon enkä tätä. Luulen, että vähän suppeammalla elämänkokemuksella tämä olisi melkoinen kokemus.

[James Potkukelkka]

^

Osta asunto, hoida koiraa
Pidä pihaa vaimon kanssa
Hanki lapset jos on saumaa
Yks tai kaks, mut hankkikaa ne
Tutustu naapureihin
Vietä niiden kanssa joskus aikaa
Järjestäkää kimppakyyti
Jos on sama duunimatka
Viiltävä tuuli käy aamuisin
Kiiltävään porttiin ja koivuihin
Laita riippukeinu kiinni keväällä
Pidä jemmarahaa pankkitilillä
Seiso väkevästi sänkys edessä
Aamuisin
Laita riippukeinu kiinni keväällä
Pese kasvosi ja käytä pyyhettä
Aamuisin
Urheilla jos jaksat pysyt kunnossa
Ja nukut hyvin
Hoida lasku lähikauppaan
Niin saat suuret alennukset
Jokainen markka jonka maksat veroja
Auttaa sinua myös
Lukita muista ovet ja auto
Kesällä yö on valoisa yö
Viiltävä tuuli käy aamuisin
Kiiltävään porttiin ja koivuihin
Laita riippukeinu kiinni keväällä
Pidä jemmarahaa…

[urpiainen]

Lähdin lukemaan Jordan Petersonin 12 elämänohjetta - kirjaa. En ole kovin pitkällä, mutta tuli ajatus, että onneksi löysin teininä sen Sarasvuon enkä tätä. Luulen, että vähän suppeammalla elämänkokemuksella tämä olisi melkoinen kokemus.

Sulla on kyllä aika kylmäävät kiinnostuksen kohteet! Eiks Peterson ole jo aika sakea yhdistelmä heppoisia selfhelp-kiteytyksiä ja pseudoperusteltua, kristillis-konservatiivista uusoikeistolaisuutta? Mun käsittääkseni sillä on aika tomera fanipohja, keihäänkärkinään Suomessa jotkut Hamilot ja Huhtasaaret. Sarasvuo - Rantala - Peterson voisi hyvin olla sellaisen vihaisen nuoren miehen kasvukertomus yksinäisestä nörtistä Soldiers of Odinin sturmoberführeriksi.

[exsu]

Sarasvuon suositus, tietysti. Kuten sanoin, olen alkupuolella, mutta toistaiseksi tämä on aika tyypillistä etuoikeutetun valkoisen miehen maailmanpohdintaa. Kerronnan tapa on samanlainen kun kouluttaessa itselläni ja se tietysti kiinnostaa. Paljon luontoviittauksia ja samaistuttavia esimerkkejä, mistä vedetäänkin sitten mutkaa suoraksi ihmisten väliseen toimintaan, eli siis nämä pseudoperustelut. Kyllähän tässä helposti tulee sellainen ajatus, että jos tämä sattuisi vahvistamaan omaa jo olemassa olevaa (ja ehkä vähän kiisteltyä) maailmankuvaa, niin olisi aika väkevä julistus.

Haluaisin nähdä sellaisen areenan, missä tämän kaltainen hahmo kävisi vuoropuhelua vaikka Juho Saaren kanssa. Hyvin yksinkertaistettunahan molempien viesti on sama, syrjään joutuneen on vaikea päästä enää osalliseksi, koska kaikki mekanismit tukevat sekä etuoikeutetun etuoikeutusta että syrjäytetyn syrjäytymistä. Kuitenkin ratkaisuehdotukset ja kausaalitulkinnat eroavat melko paljon, samoin kuin ajatus vastuun jakautumisesta yhteiskunnassa.

[exsu]

Olis ehkä pitänyt avata oma ketju tälle. Mut kiinnostava tapa kyllä kirjoittaa Petersonilla. Hän tekee aika tiukkaa yleistystä kovin pienellä empiirisellä otteella ja tuntuu unohtavan kulttuurin ja ympäristön roolin ihmistä muokkaavana tekijänä kokonaan. Koulutukseen nähden tämä on outo piirre.

Hän esimerkiksi kertoo jossain alkukertomusjaarittelun keskellä, miten hänen lapsensa tuli kolmevuotiaana tietoiseksi alastomuudestaan ja alkoi vältellä sitä niin johdonmukaisesti, että se vaikutti sisäsyntyiseltä. Mitään tekemistä tässä ”sisäsyntyisessä” ei varmasti ole heidän kulttuurissaan, jonka suhde alastomuuteen on saunamaasta katsoen höpsö.

[sivustahuutaja]

Hyvin yksinkertaistettunahan molempien viesti on sama, syrjään joutuneen on vaikea päästä enää osalliseksi, koska kaikki mekanismit tukevat sekä etuoikeutetun etuoikeutusta että syrjäytetyn syrjäytymistä.

Eikös tuo nyt ole ihan totta? Ja eikös se ole ihan hyvä asia, että meillä on toimivat mekanismit? Sehän olisi ihan hassua ja yhteiskunnalle tuhoisaa, jos kouluttamatonta työtöntä väkivaltaista alkoholistia palkittaisiin isolla palkalla ja kouluttautunut duunia painava väkivallaton viiniharrastaja-lääkäri laitettaisiin vankilaan.

Valitettavasti tällä hetkellä meillä Suomessa tuetaan aika paljon kurjuutta. Tuo siis tarkoittaa, että todistamalla olevansa kurjassa tilanteessa saa fyrkkaa käteen. Sitten jos tilanne yhtään paranee, niin fyrkka viedään pois vaikka olisi tehnyt niska limassa duunia. Meidän pitäisi siirtyä kurjuuden tukemisesta hyvinvoinnin tukemiseen. Kansalaispalkka esim. olisi tässä hyvä mekanismi.

[exsu]

Hyvin yksinkertaistettunahan molempien viesti on sama, syrjään joutuneen on vaikea päästä enää osalliseksi, koska kaikki mekanismit tukevat sekä etuoikeutetun etuoikeutusta että syrjäytetyn syrjäytymistä.

Eikös tuo nyt ole ihan totta?

Tottakai se on TOTTA, koska se on niin äärilleen viety yleistys. Mutta se että se on TOTTA ei tarkoita, että sen ratkaisemiseen olisi vain yksi mahdollinen tapa tai sovellus.

[sivustahuutaja]

^ Eihän Peterson esitä mitään yhtä ratkaisua tuohon? Minusta hän vain nostaa esiin muutamia vaarallisia polkuja, kertoo mitä yksilö voi nykyisin tehdä välttääkseen tilanteen heikentymisen ja heittää sitten pallon yhteiskunnalle: mitä tälle tehtäisiin?

Isoimmat yhteiskunnalliset kysymykset, jotka Peterson esittää:
1. Mitä tehdään sille aikuisväestölle, jonka tuottavuus ei riitä työllistymiseen?
2. Mitä pitäisi tehdä nuorille miehille, jotta syrjääntyneisyys ei lisääntyisi?

Pääasiassa Peterson kuitenkin kertoo kuinka voi leipoa itse sämpylöitä, eikä hän ole ratkaisemassa leipomoteollisuuden ylikapasiteettiongelmia.

[urpiainen]

Olis ehkä pitänyt avata oma ketju tälle. Mut kiinnostava tapa kyllä kirjoittaa Petersonilla. Hän tekee aika tiukkaa yleistystä kovin pienellä empiirisellä otteella ja tuntuu unohtavan kulttuurin ja ympäristön roolin ihmistä muokkaavana tekijänä kokonaan. Koulutukseen nähden tämä on outo piirre.

Hän esimerkiksi kertoo jossain alkukertomusjaarittelun keskellä, miten hänen lapsensa tuli kolmevuotiaana tietoiseksi alastomuudestaan ja alkoi vältellä sitä niin johdonmukaisesti, että se vaikutti sisäsyntyiseltä. Mitään tekemistä tässä ”sisäsyntyisessä” ei varmasti ole heidän kulttuurissaan, jonka suhde alastomuuteen on saunamaasta katsoen höpsö.

Mä luulen, että Petersonin tapa käyttää empiriaa ei ole perinteisen tieteellinen. Hän ei kokoa empiiristä evidenssiä avoimesti ja johda siitä teoriaa tai johtopäätöstä. Päinvastoin hän aloittaa lopputuloksesta jota haluaa ajaa, jonkinlaisesta kristillis-konservatiivisesta ja aika patriarkaalisesta ihmis- ja yhteisökuvasta, ja sitten valikoi empiiristä evidenssiä, tai pikemminkin yksittäisiä anekdootteja, sen mukaan, miten katsoo ne voitavan valjastaa perustelemaan hänen haluamaansa johtopäätöstä. Tutkimuksen tai tieteellisen metodin kanssa tällä ei ole paljoa tekemistä, mutta ei Peterson tässä saarnamiehen roolissa olekaan tutkija, vaan uusoikeiston äänitorvi ja apologeetta. (Ja onhan hän hyvässä historiallisessa seurassa: jo Pyhä Tuomas Akvinolainen korosti aikoinaan, että kristityn tutkijan tehtävä on ateistia helpompi: kristityn tutkijan ei tarvitse haroa pimeässä, koska hän tietää jo vastaukset Raamatusta (ja Aristoteleelta, mutta se on toinen tarina), ja etsii vain lisäevidenssiä heikkouskoisille, kun taas pakana ei edes tiedä, mihin on pyrkimässä.)

Vielä hauskemmin tämä näkyy, sikäli kuin sitä tunnen, Petersonin teoreettisemmassa ajatuskuviossa. Hän hyökkää suurella palolla postmodernismia kohtaan. Oman, postomodernistiselle ihmiskuvalle vastakkaisen kristillis-konservatiivisen ihmis- ja yhteisökäsityksen hän perustelee hyvin erikoisella, historiaa ja kontekstia erinomaisen idiosynkraattisesti omiin tarkoituksiinsa tulkitsevalla tavalla käyttää tunnettuja filosofeja ja psykologeja miten parhaaksi näkee. Useimmat näiden teoreetikoiden ajattelun tutkijat pitävät Petersonin käyttötapoja hyvin erikoisina. Luennoillaan hän käsittääkseni myös vetoaa ikiaikaisiin myytteihin ja perustarinoihin - mutta tulkitsee niitä Disneyn elokuvien kautta suodatettuna. Peterson syyttää postmodernisteja siitä, että hylkäävät totuuden sekä huolellisen tutkimuksen ja sortuvat huolettoman leikilliseen asenteeseen, jossa millä vaan voi perustella mitä vain. En pysty keksimään parempaa esimerkkiä tällaisesta asenteesta kuin Petersonin oma kama.

[sivustahuutaja]

^ En pysty suhtautumaan Petersoniin tai muihinkaan hihhulialojen heppuihin vakavasti otettavina tieteenharjoittajina. Minun rajani menee taloustieteessä, joka on jo riittävän utuista kamaa insinöörille.

Petersonia kannattaa nauttia videoina ja podcasteina ihan tavallisena viihteenä. Jos sieltä seasta sitten löytää kiinnostavia näkökulmia, niin tuon viihteen kuluttamista voi jatkaa.

[exsu]

En pysty keksimään parempaa esimerkkiä tällaisesta asenteesta kuin Petersonin oma kama.

Dan Brown. Hän toki on osannut suoraa brändätä lopputuloksen fiktioksi, mutta siinä on paljon samoja elementtejä.

[exsu]

^ En pysty suhtautumaan Petersoniin tai muihinkaan hihhulialojen heppuihin vakavasti otettavina tieteenharjoittajina. Minun rajani menee taloustieteessä, joka on jo riittävän utuista kamaa insinöörille.

Petersonia kannattaa nauttia videoina ja podcasteina ihan tavallisena viihteenä. Jos sieltä seasta sitten löytää kiinnostavia näkökulmia, niin tuon viihteen kuluttamista voi jatkaa.

Psykologiahan on hyvin pitkälti tilastoihin perustuva tieteenala, ennen yliopiston pääsykokeetkin oli pääasiassa tilastokokeet. Siihen nähden tuo prosessi, jossa ensin haetaan tulos ja vasta sen jälkeen "todiste" tuntuu oudolta. Mä en osaa selvästikään käsitellä häntä ensisijaisesti mielipidevaikuttajana.

[sivustahuutaja]

Mä en osaa selvästikään käsitellä häntä ensisijaisesti mielipidevaikuttajana.

Minusta taas olisi outoa pitää Petersonia ensisijaisesti tieteilijänä. Aika harva tieteilijä kuitenkaan vetaa maailmankiertueita loppuunmyydyissä isoissa saleissa. Lisäksi äijällä on 3,5 miljoona youtube tilaajaa. Joe Roganilla on 10 miljoonaa tilaajaa ja hänellä sentään vaihtuu vieraat ja puheenaiheet.

Itse tykkään Petersonin horinoista ja ne käyvät espoolaisjärkeeni. En jaksaisi kuunnella jonkun psykologin puheita, jos siinä ei olisi mukana sellaisia lennokkaita ajatuksia kuin Petersonilla. Psykologia tieteenä ei kiinnosta nimittäin pätkääkään, ellei sitten kyse ole käyttäytymistaloustieteestä.

[James Potkukelkka]

Asiasta kukkaruukkuun, Spotify kirjoitti Joe Roganin kanssa 100 miljoonan dollarin diilin. Näin espoolaisesta lääkäristä tuntuu käsittämättömältä

https://www.forbes.com/sites/johnkoetsi ... 3bb6292a23

[sivustahuutaja]

^ paljonko sulla on tilaajia?

[James Potkukelkka]

^ paljonko sulla on tilaajia?

Mutta mä osaan kirjoittaa buranaa!

Kyllä mä toki ymmärrän, että Rogan tuo rahaa. Mutta yllätti silti tuo summan suuruus.

[sivustahuutaja]

^ Onhan tuo ihan posketon summa. Latauksia on kuitenkin luokkaa 200 miljoonaa kuussa ja kuuntelijat kuuluvat käsittääkseni aika tavoiteltuun kohderyhmään: äärioikeistokapitalistinatsipaskoihin, jotka kehtaavat ostaa kamaa omilla rahoillaan.

[James Potkukelkka]

^Näitä ei ole inflaatiokorjattu, mutta hinta pyörii siis samassa suuruusluokassa kuin maailman isoimmat levydiilit.

https://www.businessinsider.com/biggest ... ion-1993-9

Jotenkin mun on helpompi ymmärtää, että näille maksetaan em. kaltaisia summia. Ps. mun avatarkuvanihan on Muskin Joe Rogan haastattelusta, eli ehkäpä mun pitäisi ymmärtää.

[sivustahuutaja]

^ Pop-musiikissa nimekkäitä esiintyjiä on kuitenkin pilvin pimein. Voi olla, että Rogan on podcasteissa isompi superstara kuin mitä U2 on pop-musiikissa. Vertailun vuoksi: Howard Stern teki viime vuoden lopussa 600 miljoonan diilin jatkosta:
https://www.celebritynetworth.com/artic ... th-sirius/

[James Potkukelkka]

Aloin lukea Tuomas Niskakangas ”Roihu”

Niskakangas on Hesarin politiikan ja talouden toimittaja.

Kirja sijoittuu lähitulevaisuuden dystooppiseen Suomeen, jonka talous on romahtanut velkavuoren alle. Politiikka on polarisoitunut oikeisto- ja vasemmistoblokkiin. Maassa on nuori oikeistopääministeri, vasemmistolaiset mellakoivat kadulla. Korkeasaari on eläinaktivistien painostuksen jälkeen tyhjennetty eläimistä ja muuttunut slummiksi.

Ekat 50 sivua mennyt. Vaikuttaa hyvältä.

https://www.bookbeat.fi/kirja/roihu-272518

Bookbeat on muuten jeech. Luottokortti sisään ja lukemaan.

[exsu]

Bookbeat on muuten jeech. Luottokortti sisään ja lukemaan.

Mä tykkään kans. Bonarina siellä saa osan kirjoista tosi laadukkaasti tehtyinä äänikirjoina, tosin osa on vastaavasti hirveää nopeasti tehtyä bulkkia. Meillä on tällä hetkellä lapsen kanssa työn alla Jarmo Heikkisen lukema Mio poikani Mio, joka on ihan timanttia. Myös Vesa Vierikon tulkinta Harry Potterista sykähdytti. Ja Seela Sellan lukemat lastenkirjat on kans luksusta.

Mä valitsen äänikirjan, jos ei tarvitse tehdä muistiinpanoja. Esim. opiskeluun liittyvät kirjat luen ihan perinteisesti, kun ei tarvitse pausetella kun laittaa jotain ylös. Joku sivunumerosysteemi tuonne pitäisi saada viitteitä varten.

[James Potkukelkka]

Kokeilin juuri eilen ekan kerran äänikirjaa kun kuuntelin työmatkalla tuota Roihua äänikirjana. Alkuun lukijan ääni häiritsi, mutta pian sen unohti. Ainoa puute äänikirjassa lyhyellä kokemuksella, että ainakin mun pitää joskus palata kirjoissa taaksepäin tarkistamaan, että kukas tämä henkilö nano nano nyt onkaan ja tekstimuodossa se on helpompaa.

[urpiainen]

Mä tykkään kirjasta fyysisenä esineenä ja lukemisesta tapahtumana. Tavoitan myös tuon jonkun jo luetun asian tarkistamisen helppouden, mutta mulle ehkä yleinen fiilis on tärkeämpi. Kokeilin joskus BookBeatia hetken, ja taisin kuunnella jotain Yuval Noah Hararia aika paljon. Tuollainen kevyt populaaritietokirjallisuus sopii aika hyvin kuunneltavaksi. Muutaman romaaninkin olen kuunnellut, kun puhelinliittymätarjoaja on niitä ilmaiseksi välillä jakanut. Ei kuitenkaan ole ollut yhtä hyvä kuin oma lukukokemus. Keskittyminenkin herpaantuu helposti.

Mutta olen tässä ajatellut, että saatan piakkoin palata äänikirjojen kuuntelijaksi. Olen koettanut kuunnella jonkin verran podcasteja ja radio-ohjelmia ajankohtaisista aiheista kävellessä, autoillessa jne., mutta toistuvasti pidän kuitenkin keskusteluja liian huonoina tai keskustelijoita liian huonosti valmistautuneina, huonosti lukeneina tai muuten vain vähän pöljinä. Ajattelen, että ehkä just se populaaritietokirjallisuus olisi hiotumpaa ja siten tyydyttävämpää kuunneltavaa. Kun kuuntelemani podcastit ja radio-ohjelmat ovat kuitenkin usein ajankohtaisia uutisjuttuja, voi olla, että tämä muutos ei sitten kuitenkaan toimi.