Kitinä

Voin käydä kannatuksen vuoksi näyttämässä, vaikka en nyt juuri ostaisikaan.

Kiitokset Davelle, Sivustahuutajalle ja Aasille suosituksista. Vuosikymmenten tauon jälkeen scifi-comebackini näyttämöksi arpoutui sitten Siilo. Olihan se vähän kuin kotiin palaisi. Tosin tuttuutta ehkä ylikorosti se, että perusasetelma tuntui olevan omaksuttu yhdestä lapsuuteni suosikki-scifikirjasta, Clarken Kadonneesta menneisyydestä.

Mut joo. Kyllä mä pääosin viihdyin. Alussa varsin hyvin, kun ihan kiinnostavasti vietiin sisään maailmaan ilman liikaa selittelyä, ja asetelman paljastuminen oli ihan kiinnostavaa. Mut sit se muuttui osin joksikin action-trilleriksi, joka oli jopa pitkäveteinen jatkuessaan satoja sivuja.

Näiden pitkitettyjen seikkailutapahtumien ulkopuolella kirja jäi kyllä aika ohueksi (kuten Tuomiojan kanssa tykkäämme sanoa kaikesta lukemastamme). Joo, Siilo ehkä manifestoi ihan vertikaalisella rakenteellaan näppärästi tarvehierarkiaa, ja oli siinä vähän yritystä joihinkin yhteisödynamiikan ja hallinnan legitimiteetin kysymyksiin, mutta ei tästä ehkä mitään valtio-opillisten allegorioiden tai edes dystopioiden merkkiteosta taida tulla. Tai ehkä mä vain olen etääntynyt genrestä.

^
Vähän pitkähän tuo trilogia on tarinaan nähden.

Luetko muuten suomeksi vai englanniksi? Käännös on aika kökkö.

Trilogian ensimmäisen osan luin suomeksi, kun oli kirjastossa heti paikalla. Harkitsen luenko jatko-osia millään kielellä.

^ Ei tuo trilogia tuosta parane.

'Vakavasti' otettavien vaihtoehtoisten yhteiskuntajärjestysten häviäminen tuntuu siirtäneen scifin painopistettä seikkailulliseen suuntaan. Viime vuosikymmeninä kirjoitettua ei-oiminnallista scifiä, jossa kuitenkin ollaan teknologian osalta kovalla pohjalla, on vaikea löytää.

Banksin Look to Windward (Tähystä tuulenpuolta) voisi olla kokeilun arvoinen. Ei hajua suomennoksen laadusta.

sivustahuutaja kirjoitti: ↑04.05.2022 8:44 Banksin Look to Windward (Tähystä tuulenpuolta) voisi olla kokeilun arvoinen. Ei hajua suomennoksen laadusta.

Voisin harkita tuota vaikka kesälukemiseksi. Kielipreferenssini ovat muuttuneet käytännössä varsin radikaalisti: siinä missä ennen luin anglo-amerikkalaista kirjallisuutta pääasiassa alkukielellä, viime aikoina olen lukenut enemmän käännöksiä. Tämä johtuu siitä, että koetan kovasti välttää kirjojen ostamista, jos en pidä hyvin todennäköisenä, että kirja on aikaa ja monta lukukertaa kestävä laatutuote. Vaikka kirjat ovat kalliita, pääasiallinen syy tähän ei ole niinkään taloudellinen (paitsi välillisesti, kun ei ole varaa suurempaan kämppään) vaan pikemminkin tilankäytöllinen. Mun kaikki kirjahyllyt pursuavat kirjoja, ja epämääräisiä pinoja on vähän joka puolella. Niinpä koetan suosia kirjastoa, ja silloin käännöksiä on ainakin toisinaan paremmin ja nopeammin saatavilla. Ei kuitenkaan aina, ja tämä näkyy sitten siinä, että vastaavasti nykyisin luen paljon enemmän kuin ennen ruotsalaisia (ja suomenruotsalaisia) kirjoja alkukielellä: kirjastot hankkivat niitä ruotsiksi aika paljon, ja jonot ovat lyhyet.

^
Nyt vähän haisee siltä, että käytät kirjastoa kivijalkana: marssit sisään ja katsot mitä on hyllyssä?

Jos kirja on helmetissä, niin sehän liikkuu haluaamasi paikkaan. Englanninkielinen tarjonta helmetissä on aika hyvä.

sivustahuutaja kirjoitti: ↑04.05.2022 8:44 ^ Ei tuo trilogia tuosta parane.

'Vakavasti' otettavien vaihtoehtoisten yhteiskuntajärjestysten häviäminen tuntuu siirtäneen scifin painopistettä seikkailulliseen suuntaan. Viime vuosikymmeninä kirjoitettua ei-oiminnallista scifiä, jossa kuitenkin ollaan teknologian osalta kovalla pohjalla, on vaikea löytää.

Banksin Look to Windward (Tähystä tuulenpuolta) voisi olla kokeilun arvoinen. Ei hajua suomennoksen laadusta.

Oon nyt aloittanut Consider Phlebasin (jolle tuo näyttää olevan jatko-osa) ja ainakin Consider Phlebas on mielestäni alun perusteella ensisijaisesti space operaa, toki aivan mukavaa sellaista.

^ Joo consider phlebas on ehkä puhtainta oopperaa banksilla. Sen takia en sitä urpiaiselle suositellut.

Banksin kirjat eivät muodosta varsinaista sarjaa. Ne ovat itsenäisiä, mutta tapahtuvat samassa universumissa kulttuuri-nimisen sivilisaation ympärillä eri aikoina.

sivustahuutaja kirjoitti: ↑04.05.2022 9:48 ^
Nyt vähän haisee siltä, että käytät kirjastoa kivijalkana: marssit sisään ja katsot mitä on hyllyssä?

Jos kirja on helmetissä, niin sehän liikkuu haluaamasi paikkaan. Englanninkielinen tarjonta helmetissä on aika hyvä.

Mm. Ilmeisesti positioni oli vain vääriin ennakkoluuloihin perustuva. En käytä kirjastoa oikastaan ollenkaan muuten kuin Helmetin varausten kautta - mutta huomaan, että esimerkiksi nyt minulla on joku viitisentoista kirjaa varattuna, ja kaikki ovat suomalaisia, ruotsalaisia tai suomennoksia sellaisesta kielestä, jota en lue. Englanninkieliset kirjat olen oikeastaan tilannut suoraan nettikaupoista edes tarkistamatta Helmetistä. Nyt kun tarkistan, niin onhan siellä niitä. Taidan muuttaa toimintatapojani.

Siilo oli ehkä sikäli poikkeustapaus, että siitä oli melkein liian vaivalloista ottaa selvää, mistä osasta aloittaa, joten otin sen, mistä puhuitte.

urpiainen kirjoitti: ↑04.05.2022 9:59 Siilo oli ehkä sikäli poikkeustapaus, että siitä oli melkein liian vaivalloista ottaa selvää, mistä osasta aloittaa, joten otin sen, mistä puhuitte.

Yleensä wikipedia tai goodreads auttaa selvittämään kirjasarjojen oikean järjestyksen.

Vagabondo kirjoitti: ↑04.05.2022 10:14

urpiainen kirjoitti: ↑04.05.2022 9:59 Siilo oli ehkä sikäli poikkeustapaus, että siitä oli melkein liian vaivalloista ottaa selvää, mistä osasta aloittaa, joten otin sen, mistä puhuitte.

Yleensä wikipedia tai goodreads auttaa selvittämään kirjasarjojen oikean järjestyksen.

Joo, olet tietysti oikeassa. Mä luulen, että tässä kävi jotenkin niin, että kun googlailin tätä siilo-kamaa, ja myös noita Sivustahuutajan ja Aasin ehdottamia vaihtoehtoja, niin jotenkin alkoi sieppaamaan jollain aika irrationaalisella tavalla, että perustuuko tämä koko genre sellaiseen oman maailman/universumin luomiseen, josta sitten työstetään aika napakalla tahdilla ylipitkää romaania (jotka itsessään saattavat koostua jostain aiemmin lehdissä julkaistuista novelleista) romaanin perään. Mä olisin halunnut sellaisen yhden, huolellisesti viimeistellyn taideteoksen, en jotain silkalla volyymilla uuvuttavaa sarjatuotantokamaa. Kiukustuin tästä niin, että perustin yhden ihmisen mielenosoituksen, josta toki oli haittaa vain mielenosoittajalle itselleen, ja performanssinomaisesti kieltäydyin paneutumasta yhdenkään kirjasarjan rakenteeseen ja nappasin vain ikään kuin päällimmäisen. Tämä lapsellisesti sormet korvissa älämölöttävä reaktioni antoi minulle lisäpontta miettiä, että olen ehkä jotenkin kasvanut erilleni tästä genrestä; aikoinani olisin varmaan innostunut laajasta fiktiomaailmasta, johon voi uppoutua hyllymetrien mitoissa, mutta nyt jurppi.

Edit. Lisätään tähän vielä sekin, joka ehkä korostaa reaktioni lapsellisuutta, että hölmöllä asenteellani scifi-sarjoja kohtaan halusin osoittaa mieltäni myös toista lapsuuteni suosikkigenreä kohtaan. Olin nimittäin joskus varhaisella pleistoseenillä aika innokas Tolkien-lukija, mutta en sitten jotenkin tullut tarttuneeksi muuhun fantasia-kirjallisuuteen. Sitten joku vuosi sitten, varmaan TV-sarjan innoittamana, tartuin George R.R. Martinin Song of Ice and Fire -sarjaan. Sekin alkoi ihan lupaavasti ja viihdyttävästi, mutta pikkuhiljaa lukemisen mielenkiinto alkoi kohdistua lähinnä siihen, miten kirjailijan pakka leviää aivan käsiin ja tarina pirstoutuu omaan fokuksettomuuteensa. Olisipa ukkeli keskittynyt ja tiivistänyt aivan eri mittakaavaassa. Ärsyttävää. Nyppi samanlaisen ylenpalttisuuden toistumisen mahdollisuus scifissäkin.

Edit 2. Toisaalta äsken luin Juhani Karilan Pienen hauen pyydystyksen, joka kai fantasia-genreen välillä sijoitetaan, ja se oli oikeasti ihan hyvä, tai ainakin kiinnostava.

^ Sarjatuotantoahan scifi on ollut alusta asti: Dyyni, Säätiö, Robotit, Hyperion, jne.

Juurisyynä ilmiöön on varmaankin world building. Kun kerran on investoitu, niin samaan maailmaan halutaan kirjoittaa lisää.

Moderneja kovan schifin itsenäisiä kirjoja on tosi vähän, varsinkin jos sellaiset seikkailulliset rajaa pois. Hyvin vähän jää baskeripäitä pohtimaan orbitaalin menoa syntetisoitu punaviini huulillaan.

urpiainen kirjoitti: ↑04.05.2022 16:16Mä olisin halunnut sellaisen yhden, huolellisesti viimeistellyn taideteoksen, en jotain silkalla volyymilla uuvuttavaa sarjatuotantokamaa.

Kunnollisen maailman suunnittelu yhden kirjan takia ei liene kovin kustannustehokasta ja siten sen rahoittaminen voi olla haastavaa. Sellaisen saa varmaan helpommin aikaiseksi, kun sijoittaa todelliseen maailmaan tai ainakin todellisuuteen pohjautuvaan.

Vagabondo kirjoitti: ↑04.05.2022 16:43

urpiainen kirjoitti: ↑04.05.2022 16:16Mä olisin halunnut sellaisen yhden, huolellisesti viimeistellyn taideteoksen, en jotain silkalla volyymilla uuvuttavaa sarjatuotantokamaa.

Kunnollisen maailman suunnittelu yhden kirjan takia ei liene kovin kustannustehokasta ja siten sen rahoittaminen voi olla haastavaa. Sellaisen saa varmaan helpommin aikaiseksi, kun sijoittaa todelliseen maailmaan tai ainakin todellisuuteen pohjautuvaan.

Joo. Mut mä olenkin sellainen romantikko, että taide ja kustannustehokkuus ovat minusta muutenkin vähän outo pari.

^ Laitetaan sitten tää niin, että kirjailija on niin rakastunut luomaansa maailmaan, että haluaa rikastuttaa sitä vielä uusilla tarinoilla.

urpiainen kirjoitti: ↑04.05.2022 17:01 Joo. Mut mä olenkin sellainen romantikko, että taide ja kustannustehokkuus ovat minusta muutenkin vähän outo pari.

Tää moderni maailma ei taida oikein sopia sulle.

^ Tuon takia urpsun pitää lukea Kulttuurista. Post-niukkuuden maailma.

urpiainen kirjoitti: ↑04.05.2022 16:16

Vagabondo kirjoitti: ↑04.05.2022 10:14

urpiainen kirjoitti: ↑04.05.2022 9:59 Siilo oli ehkä sikäli poikkeustapaus, että siitä oli melkein liian vaivalloista ottaa selvää, mistä osasta aloittaa, joten otin sen, mistä puhuitte.

Yleensä wikipedia tai goodreads auttaa selvittämään kirjasarjojen oikean järjestyksen.

Joo, olet tietysti oikeassa. Mä luulen, että tässä kävi jotenkin niin, että kun googlailin tätä siilo-kamaa, ja myös noita Sivustahuutajan ja Aasin ehdottamia vaihtoehtoja, niin jotenkin alkoi sieppaamaan jollain aika irrationaalisella tavalla, että perustuuko tämä koko genre sellaiseen oman maailman/universumin luomiseen, josta sitten työstetään aika napakalla tahdilla ylipitkää romaania (jotka itsessään saattavat koostua jostain aiemmin lehdissä julkaistuista novelleista) romaanin perään. Mä olisin halunnut sellaisen yhden, huolellisesti viimeistellyn taideteoksen, en jotain silkalla volyymilla uuvuttavaa sarjatuotantokamaa.

Eikös tämän pitäisi olla sulla aivan tuttu akateemisesta maailmasta? Ensin joku kerää data-setin ja sitten joukko pipettipellejä alkaa pyörittää sitä tilasto-ohjelmissa, kunnes löytää sopivia p-arvoja? Niitä sitten julkaistaan oikeissa lehdissä ja lopulta ollaan tohtoreita?

James Potkukelkka kirjoitti: ↑05.05.2022 8:29

urpiainen kirjoitti: ↑04.05.2022 16:16

Vagabondo kirjoitti: ↑04.05.2022 10:14
Yleensä wikipedia tai goodreads auttaa selvittämään kirjasarjojen oikean järjestyksen.

Joo, olet tietysti oikeassa. Mä luulen, että tässä kävi jotenkin niin, että kun googlailin tätä siilo-kamaa, ja myös noita Sivustahuutajan ja Aasin ehdottamia vaihtoehtoja, niin jotenkin alkoi sieppaamaan jollain aika irrationaalisella tavalla, että perustuuko tämä koko genre sellaiseen oman maailman/universumin luomiseen, josta sitten työstetään aika napakalla tahdilla ylipitkää romaania (jotka itsessään saattavat koostua jostain aiemmin lehdissä julkaistuista novelleista) romaanin perään. Mä olisin halunnut sellaisen yhden, huolellisesti viimeistellyn taideteoksen, en jotain silkalla volyymilla uuvuttavaa sarjatuotantokamaa.

Eikös tämän pitäisi olla sulla aivan tuttu akateemisesta maailmasta? Ensin joku kerää data-setin ja sitten joukko pipettipellejä alkaa pyörittää sitä tilasto-ohjelmissa, kunnes löytää sopivia p-arvoja? Niitä sitten julkaistaan oikeissa lehdissä ja lopulta ollaan tohtoreita?

En ajatellut tällaista analogiaa, mutta miksei. Jos nyt rajaudun omaan alaani, eli hyvin teoreettiseen humanistis-yhteiskunnalliseen saivarteluun, niin ilman muuta marisemani ilmiö on havaittavissa.

Vanhoina hyvinä aikoina tyypit työstivät yhtä artikkelia vaikka kuinka pitkään, ja lopuksi julkaisivat kauniisti kirjoitetun kolonaisesityksen. Nykyisin heeboilla on hirveä paine julkaista koko ajan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeasti, jolloin tosiaan samasta aineistosta, ideasta tai projektista julkaistaan erillisinä artikkeleina hirveä määrä osatuloksia tai samaa juttua hieman eri kulmista katsottuna. Ja yksikään ei ole kunnolla kirjoitettu lukunautinto. Tiivistämistä, karsintaa ja ajatuksen kirkastamista tosiaan tarvittaisiin.

Ehkä tämä jopa selittää osin ärsyyntymistäni?

Kurt Vonnegut: Maaton mies
Esseekokoelma. Suosittelen.

Operaatio Ave Maria, Andy Weir
https://www.goodreads.com/book/show/544 ... -hail-mary

Oli parempi kuin Weirin Martian. Tässä oli äärimmäisen harvinainen yhdistelmä hard scifiä ja eeppisen tason seikkailua. Tämä oli minulle ensimmäinen tätä lajia ikinä, eikä vastaavia taida löytyä montaa.

Kuuntelin, en lukenut. Kirjana olisi ollut parempi, koska olisi voinut pysähtyä märehtimään insinörttikohdat kunnolla.

^Täytyypä tsekata!

^Aloitin eilen. Imaisi heti mukaansa.

Ostin Amazonilta ja luen iPadilla Kindlellä. Olen Bookbeatin jäsen ja sieltä olisi saanut vain äänikirjana, jonka takia otin Amazonilta.