Luin kirjan

Leffat, musiikki, taide, kirjallisuus ja sensellaiset
Avatar
So Hard
Kitisijä
Viestit: 14798
Liittynyt: 23.08.2011 9:23
Paikkakunta: 7th heaven

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja So Hard »

urpiainen kirjoitti: 06.10.2023 14:02 Mähän siis luen koko ajan kirjoja, mutta en ole enää vuosiin tainnut tänne niitä raportoida. Mutta nyt ehkä haluan. Luin Iida Turpeisen tuoreen romaanin Elolliset. Poikkeuksellisen vaikuttava kirja. Sanoisinko jopa tapaus kotimaisessa kirjallisuudessa. Vääryys, jos ei voita Finlandiaa.
Eikös tämä ollut esikoiskirjailija? Ne kai harvemmin saa finlandiaa vaikka olisi kuinka hyviä.
Universaali disclaimer.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16468
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

So Hard kirjoitti: 06.10.2023 14:04
urpiainen kirjoitti: 06.10.2023 14:02 Mähän siis luen koko ajan kirjoja, mutta en ole enää vuosiin tainnut tänne niitä raportoida. Mutta nyt ehkä haluan. Luin Iida Turpeisen tuoreen romaanin Elolliset. Poikkeuksellisen vaikuttava kirja. Sanoisinko jopa tapaus kotimaisessa kirjallisuudessa. Vääryys, jos ei voita Finlandiaa.
Eikös tämä ollut esikoiskirjailija? Ne kai harvemmin saa finlandiaa vaikka olisi kuinka hyviä.
Mjaa. Kai se riippuu vähän palkinnon valitsijasta, että uskaltaako valita esikoisromaanin, jos lyhyellä listalla on Vakiintuneiden Taiteilijoiden kirjoja. 2014 Anne Brunila valitsi Jussi Valtosen esikoisromaanin, vaikka tarjolla finalisteissa olisi ollut myös paljon parempia esikoisromaaneja, Tommi Kinnusen Neljäntienristeys ja Anni Kytömäen Kultarinta. Jukka Viikilän esikoisromaani voitti myös, mutta hän ei ollut esikoiskirjailija kuin proosan saralla. Tänä vuonna valinnan kai tekee Jorma Uotinen.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
So Hard
Kitisijä
Viestit: 14798
Liittynyt: 23.08.2011 9:23
Paikkakunta: 7th heaven

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja So Hard »

urpiainen kirjoitti: 06.10.2023 14:09
So Hard kirjoitti: 06.10.2023 14:04
urpiainen kirjoitti: 06.10.2023 14:02 Mähän siis luen koko ajan kirjoja, mutta en ole enää vuosiin tainnut tänne niitä raportoida. Mutta nyt ehkä haluan. Luin Iida Turpeisen tuoreen romaanin Elolliset. Poikkeuksellisen vaikuttava kirja. Sanoisinko jopa tapaus kotimaisessa kirjallisuudessa. Vääryys, jos ei voita Finlandiaa.
Eikös tämä ollut esikoiskirjailija? Ne kai harvemmin saa finlandiaa vaikka olisi kuinka hyviä.
Mjaa. Kai se riippuu vähän palkinnon valitsijasta, että uskaltaako valita esikoisromaanin, jos lyhyellä listalla on Vakiintuneiden Taiteilijoiden kirjoja. 2014 Anne Brunila valitsi Jussi Valtosen esikoisromaanin, vaikka tarjolla finalisteissa olisi ollut myös paljon parempia esikoisromaaneja, Tommi Kinnusen Neljäntienristeys ja Anni Kytömäen Kultarinta. Jukka Viikilän esikoisromaani voitti myös, mutta hän ei ollut esikoiskirjailija kuin proosan saralla. Tänä vuonna valinnan kai tekee Jorma Uotinen.
Uotisella on niin paljon vanhoja taiteilijakavereita että eiköhän se voittaja siitä porukasta löydy. Pidän edelleenkin hyvin erikoisena, että yksi ihminen tekee lopullisen valinnan.
Universaali disclaimer.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16468
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

So Hard kirjoitti: 06.10.2023 14:17
urpiainen kirjoitti: 06.10.2023 14:09
So Hard kirjoitti: 06.10.2023 14:04
Eikös tämä ollut esikoiskirjailija? Ne kai harvemmin saa finlandiaa vaikka olisi kuinka hyviä.
Mjaa. Kai se riippuu vähän palkinnon valitsijasta, että uskaltaako valita esikoisromaanin, jos lyhyellä listalla on Vakiintuneiden Taiteilijoiden kirjoja. 2014 Anne Brunila valitsi Jussi Valtosen esikoisromaanin, vaikka tarjolla finalisteissa olisi ollut myös paljon parempia esikoisromaaneja, Tommi Kinnusen Neljäntienristeys ja Anni Kytömäen Kultarinta. Jukka Viikilän esikoisromaani voitti myös, mutta hän ei ollut esikoiskirjailija kuin proosan saralla. Tänä vuonna valinnan kai tekee Jorma Uotinen.
Uotisella on niin paljon vanhoja taiteilijakavereita että eiköhän se voittaja siitä porukasta löydy. Pidän edelleenkin hyvin erikoisena, että yksi ihminen tekee lopullisen valinnan.
Joo, luultavaa varmaan noin. Mutta riippuu myös muista kandidaateista. Tää oli tosiaan erittäin vahva romaani.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
So Hard
Kitisijä
Viestit: 14798
Liittynyt: 23.08.2011 9:23
Paikkakunta: 7th heaven

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja So Hard »

urpiainen kirjoitti: 06.10.2023 14:23 Joo, luultavaa varmaan noin. Mutta riippuu myös muista kandidaateista. Tää oli tosiaan erittäin vahva romaani.
Minä ajattelin tuon jo lukea yhden kriitikon inputin luettuani, mutta täytyy nyt varmaan asiaa edistää.
Universaali disclaimer.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16468
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Näyttää tämä innostumani kirja herättävän vähän kiinnostusta maailmallakin https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009918654.html

Hienoa, vaikka epäilemättä kv-näkökulmsta näyttää sellaiselta Elizabeth Gilbertin erinomaisen romaanin Tämä kokonainen maailmani maalaisserkulta.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
KKK
Kitisijä
Viestit: 2430
Liittynyt: 26.10.2012 19:48
Paikkakunta: Joo

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja KKK »

Lasketaanko äänikirjat? Mulla on nykyään kesken yleensä sekä ääni- että kirja-kirja.

Ensiksimainituista kaksi tuoretta, nostamisen arvoista

Vakooja ja Petturi
Tositapahtuma korkea-arvoisen KGB-kaksoisagentin vaiheista. Teksti taustatutkittua, kiihkotonta mutta silti erinomaisen mukaansatempaavaa.
Vakoojajuttuja koko pienen ikäni lukeneena sain paljon uusia "ahaa"-tyylisiä elämyksiä. En esimerkiksi tiennyt että eräs kylmän sodan merkittävimmistä ryssäresursseista (Oleg Penkovski, joka merkittävästi edesauttoi Kuuban ohjuskriisin rauhanomaista ratkaisua) vaati mm. huoria hotellihuoneeseensa sekä tapaamisen kuningattaren kanssa (ei ilm samoissa merkeissä kun mitä kurtisaanien kanssa puuhaili)

Lukija Jukka Pitkänen josta tuli kertaheitolla yksi suosikki-lukijoistani.
https://www.bookbeat.fi/kirja/vakooja-ja-petturi-215588

Elon Musk
Järkälemäinen henkilokuva aikamme yhdestä merkittävimmästä ja kiistanalaisemmista hahmosta. Muskin luonteen äkkivääryyttä ja arvaamattomuutta ei vähääkään siloitella eikä elämänkerturi pelkää antaa kritiikkiä aiheensa tekosista - virkistävän harvinaista elämäkerroissa.
Paksu ja pitkä tekele mutta maksaa vaivan.

Lukija Aku Laitinen kuuluu myös suosikkeihin.

https://www.bookbeat.fi/kirja/elon-musk-1030617
Amazing shit happens!
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 25108
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

Elon Musk -kirja on edelleen kesken. Tosiaan Walter Isaacson on mukavan kriittinen. Mielenkiintoisesti hän kirjassa on kaikkitietävä kertoja, joka lopulta sanoo, miten asiat ovat.

Musk on päästänyt Walter Isaacsonin ilmeisen lähelle, koska kirjassa hän istuu usein Muskin kanssa erilaisissa kokouksissa.
olen voimakas oikeudenmukaisuuden kannattaja
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 5024
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Kirjailijankin voi mainita, kun kertoo lukemisistaan. :D Itse en kirjoja kuuntele, ainoastaan luen.

Viimeksi luin Sinéad O'Connorin muistelmateoksen Rememberings. Oli ihan kiinnostava, mutta tuskin tarjoaa paljon uutta sellaiselle, joka on O'Connorin liikkeitä uutismedioista seurannut. Itse en juuri ollut, joten moni asia tuli "yllärinä". Kirjan luettuani Google kyllä kävi.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
KKK
Kitisijä
Viestit: 2430
Liittynyt: 26.10.2012 19:48
Paikkakunta: Joo

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja KKK »

James Potkukelkka kirjoitti: 26.10.2023 10:12 Musk on päästänyt Walter Isaacsonin ilmeisen lähelle, koska kirjassa hän istuu usein Muskin kanssa erilaisissa kokouksissa.
Paljon uskottavampaa tekstiä kuin keskimääräisessä "unauth biossa", jotka ovat käytännössä forkkatekstejä ja somea kirjalliseen muotoon toimitettuna.

Rock-puolelta muuten nostaisin huolellisesti saman kirjoittajafilosofian omaavista ja oikeasti kohdettaan lähelle päässeistä brittijournalisti Mick Wallin. TJEU "WAR - W. Axel Rose" tai "Lemmy". Jälkimmäisestä opin, että Lemsteri-vainaa oli viimeisinä vuosinaan todella pitkässä parisuhteessa mustan amerikkalaisnaisen kanssa. Luulin perehtyneeni idoliini, mutta tämä tuli minulle ihan puun takaa. Eikä siksi että Lemmy olisi ollut rotuennakkoluuloinen tai homofoobien - koska sitä mies kaikkien viimeksi oli. Nuoruudenrakkautensa englannissa - kaunis musta tyttö - meni heroiiniövereihin ja kämppäkaverina oli pitkään murhatuksi päätynyt homokundi.

EDIT: ei se henkirikos kestänyt pitkään, onneton sanajärjestys :D
Viimeksi muokannut KKK, 27.10.2023 22:25. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Amazing shit happens!
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 25108
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

Axel Rosen tarina kyllä kiinnostaisi.
olen voimakas oikeudenmukaisuuden kannattaja
Avatar
Homeboy65
Kitisijä
Viestit: 12165
Liittynyt: 15.08.2005 13:14
Paikkakunta: Helsinki

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Homeboy65 »

Takashi Hiraide: Kissavieras
Minimalistinen ja haikea pienoisromaani.
"En tiedä pitäisikö sinulle ojentaa netiketti, banaani vai köysi." - Tix
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16468
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Tää mun tän vuoden kotimainen suosikkini saa kyllä huomiota: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009994853.html
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
KKK
Kitisijä
Viestit: 2430
Liittynyt: 26.10.2012 19:48
Paikkakunta: Joo

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja KKK »

Lordiary

Olen todella iloinen, että tartuin tähän. En ole ollut koskaan varsinaisesti Lordi-fani, mutta rock-bioja ahmin yhtä paljon kuin voileipiäkin. Yhden hevidiggarin pakkomielteestä stadionluokan rockbändiksi kasvanut Lordi-yhtyeen tarina on todella mukaansatempaava.

Nyt ei keskitytä bändäreihin tai biletykseen, saati sitten jauheta lukutolkulla siitä miten joku soitti tuplatun kitarasoolon siihen ja siihen eriparitennarit jalassa Jeff Beckin entisellä pedaalilla. Pääpaino on viihdebisneksen arjessa joskus kivassa ja glamoröösissä mutta enimmäkseen vaativassa ja raskaassa arjessa. Kyyti on rajua eikä kertoja suinkaan siloittele tai piiloittele vastoinkäymisiään. Euroviisuvoittokin oli kaksiteräinen miekka, se toi paljon cross-over-näkyvyyttä ja nosti genre-yhtyeen marginaalista kansakunnan kaapin päälle, mutta äkkimenestyksellä oli aika rujo varjopuoli.

Maailmassa ei ole montaa niin makeaa juttua kuin saada kuunnella oman alansa asiantuntijaa joka on satsannut siihen koko elämänsä, suhtautuu siihen periksiantamattomasti sekä intohimoisesti ja osaa kertoa siitä. Verrattuna muuhun rockbiografiakirjastoon, jonka olen kerryttänyt, Lordiary käsittelee bisnestä ja sen lainalaisuuksia minulle ennennäkemättömän laajasti.

On pakko ihmetellä sitoumuksen määrää, kun joku OzzFest-rundi veti koko bändin talouden kuralle -140.000 taalan loppulaskulla ja pakotti yhtyeen hyväksymään kepulin managerin sopimuksen jonka taloudelliset riskit myöhemmin pahimmalla mahdollisella tavalla. Olen aiemminkin kuullut, että lämppäri ei jenkkirundeilla tienaa, mutta ajatus että yksi rundi saattaa maksaa yhtye-yhtiölle puolikkaan omakotitalon verran tuntuu suhteellisen käsittämättömältä. Sen valossa se, että oma työnantaja kieltäytyy kustantamasta kunnollisia vastameluureja, tuntuu aika pieneltä kiusalta.

Tekstiä varten kirjoittaja Maria Jyrkäs on haastatellut mr Lordin lisäksi yhtyeen entisiä ja nykyisiä jäseniä, yhteistyökumppaneita ja ystäviä. Esipuheen äänikirjasta lukee mies itse ja sen kuultuaan ymmärtää koko hommaa paljon paremmin. Leveällä lapinmurteella intohimoisesti blastaava primus motor olisi varmasti hauska tavata tosielämässäkin, ihan ilman naamareita. Suorapuheinen Mr Lordi ei siloittele eikä peittele mielipiteitään, mutta enpä koe että muutkaan haastateltavat siloittelisivat mielipitetään hänestä. Missään vaiheessa päähenkilöstä ei muodostu kuvaa kusipäisestä rokkikukosta, vaan lapsenmielensä hyvällä tavalla säilyttäneestä, itsepäisestä lapin miehestä joka jaksaa painaa etiäpäin tilanteissa, jossa etelän vetelä heittäisi keikkahikisen pyyhkeen kehästä.

Ja on täällä paljon, paljon hykerryttävän paljon hauskoja ja hillittömiä anekdoottejakin.

Arvostan miestä, visiota ja yhtyettä todella paljon. Ja kamoon, onhan siellä biiseissäkin helvetin makeita stygejä. Rupean pikkuhiljaa tutustumaan paremmin.

Viisi pirunnyrkkiä

Kuva
Amazing shit happens!
Avatar
Homeboy65
Kitisijä
Viestit: 12165
Liittynyt: 15.08.2005 13:14
Paikkakunta: Helsinki

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Homeboy65 »

Alan Bennett: Epätavallinen lukija
Englannin kuningatar hurahtaa kirjoihin ja kuningaskunta joutuu vaakalaudalle. Herkullinen satiiri hovista ja lukemisen voimasta.
"En tiedä pitäisikö sinulle ojentaa netiketti, banaani vai köysi." - Tix
Avatar
Vagabondo
Kitinä VIP-jäsen
Viestit: 9311
Liittynyt: 23.09.2010 9:38

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Vagabondo »

Erno Saukko: Vuoden vaellus

Tästä oli kitinässäkin joskus puhetta hesarin artikkelin pohjalta, mutta kun kirja ei ollut vielä saatavilla, niin ehti vähän painua unholaan. Hieno vaellus. Rispekt, 5/5 ja silleen, mutta noin kirjallisena teoksena tuote olisi voinut olla parempi. En oikein lämmennyt kirjoitustyylille. Vallankin kun innostui liikaa maaleilemaan tunnelmia, niin piti liukkaasti hyppiä eteenpäin. Ehkä ne jollekin muulle toimii paremmin ja pääsee erämaan tunnelmaan, mutta mä koin ne lähinnä tylsinä ja vaivaannuttavina. Tykkäsin enemmän päiväkirjamaisen karuista olosuhteiden, päivätaipaleiden ja leirien kirjauksista. Niitä olisi voinut olla enemmänkin. Samoin kuin olisi voinut olla karttoja näyttämässä kuljettua reittiä. Nyt oli vaikea välillä hahmottaa matkan etenemistä. Kirjan kuvat oli hyviä ja niitä olisi saanut olla mukana vielä enemmän kuvittamassa tarinaa ja vuoden kiertoa. 20 000 kuvasta olisi luultavasti löytynyt helposti enemmänkin kuvitusta kertomaan vuoden kierrosta.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Avatar
Bhven
Kitisijä
Viestit: 4250
Liittynyt: 28.01.2011 22:35
Paikkakunta: Pökäle
Viesti:

Re: Luin kirjan

Viesti Kirjoittaja Bhven »

In 1852 Henri Giffard flew a 3-horsepower steam-powered dirigible over Paris. it was the first powered aircraft.
Vastaa Viestiin