Kitinä

Ann kirjoitti:
Noista Anna-kirjoista sen verran, että olen niitä lukenut aikoinaan minäkin. Niistäkään en muista juuri mitään.. Paitsi sen, että aloin jossain vaiheessa inhota sitä lunttua.. Kai se oli se uuh-aah-olen niin täydellinen. Ja väärän miehenkin se taisi lopussa allensa ottaa.

Ethän sä voi inhota Annaa kun oot itse Anna.
Miksi Gilbert oli sinusta väärä mies?

Ann kirjoitti:Iso nivaska Patricia Cornwelleja, Kay Crap..Scarpetta hutkii. Luen yhden yössä, kun en saa unta. En muista niitä mitään yksityiskohtia jälkeenpäin, mutta ei kai se näissä isojen tyttöjen neitietsivissä ole niin väliksikään.

Kokeile vaihteluksi ja vartailuksi Kathy Reichs:ia ja Temperance Brennanin seikkailuja. Tempe tutkii luita ja mutta ei ole niin ällö persoona kuin Scarpetta.

Aito_Johanna kirjoitti: Ethän sä voi inhota Annaa kun oot itse Anna.

On vain yksi Anna. Tämä on minulle traumaattista..

Aito_Johanna kirjoitti:Miksi Gilbert oli sinusta väärä mies?

Muistaakseni tykkäsin siitä toisesta kundista, siitä jonka kanssa sillä oli sutinaa aiemmin(?). Ehkä pitäisi lukaista uudemman kerran, jotta voisin ottaa kantaa Annan naimakauppoihin syvällisemmin. Mutta jotain semmosta kutinaa on, että se olis ollut liian selkeä hyvä-paha-asettelu, millä se toinen pedattiin jatkoon.

Ja Lolitalle sen verran, että noissa Maissikaivoissa on kivaa goren lisäksi ne harvinaiset herkut, jolloin katsellaan asioita psykon vinkkelistä.
Samaa mieltä tosta Scarpettan ällöämisestä, tosin Lucy on vieläkin ärsyttävämpi.. Lesbous plussaa.

Mä en oo lukenu yhtään kirjaa vuoden 2003 jälkeen..
Silmät ei enää kestä sitä paskaa..

tuike kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:(...)

pidän hienosta argumentoinnistasi huolimatta edelleen Brownia B-luokan dekkaristina.

hilpi kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:(...)

Jossain sisimmässäni tiedän Brownin olevan loistava kirjailija, mutta pettymykseni tarinan joihinkin seikkoihin estää minua täysin nauttimasta Brownista.

Koska palstalla nykyään tuntuu vallitsevan aika rikkumaton sokeus kaikenlaiselle itseironialle, koen tarpeelliseksi palata vielä tähän Brown-teemaan - eritoten kun lainaus tekstistäni on näköjään alkanut elää omaa elämäänsä.

Totta hemmetissä Brown on korkeintaan B-luokan dekkaristi josta ei voi nauttia kirjailijana! Brownin kirjat ovat laskelmoitua, parhaimmillaankin juuri ja juuri siedettävää viihdettä vailla minkäänlaista älyllistä, tiedollista tai taiteellista arvoa. Puolustuspuheessani oli kaksi pointtia: (i) Brownin selittäminen aidosti amerikkalaisen kulttuurin omaleimaiseksi huipuksi oli tarkoitettu amerikkalaisen viihdekulttuurin kritiikiksi, ei Brownin puolustukseksi. Ajattelin, että eksplisiittinen rinnastaminen eurooppalaiseen kulttuuriin tekisi tämän enemmän kuin selväksi. (ii) Typerä kulttuuripuhe muistuttaa usein keisarin uusia vaatteita. Kaltaiseni wannabe-analyytikot onnistuvat huonostipeitellyllä itserakkaudellaan kannustamaan itsensä usein sellaiseen vauhtiin, että tulevat jeesustelullaan nähneeksi sellaisia arvoja roskassa, joita siinä ei todellisuudessa ole. Itseironia on kuitenkin niin vaikea laji, että ilmeisesti en vaan osaa.

PS Olen muuten oppinut linkittämään tolleen hienosti. Taitavaa, eikö totta?

Onpa taas tullut luettua

Nyt on meneillään Tess Gerritsen-kausi... olen viikossa lukenut 3 hänen kirjaansa ja nyt kun punkkaan menen alkaa neljäs!

Luettu on:
kaksoisolento
kirurgi
taidonnäyte

Luin tuossa myös joulun aikoihin Patricia Cornwellin kirjoittaman kirjan Viiltäjä-Jackista jossa hän ikäänkuin siis paljastaa tämän henkilöllisyyden. Itse en ollut läheskään niin vakuuttunut kuin hän oli tästä tapauksesta... Ostinpa sitten kirppikseltä Viiltäjä-Jackin päiväkirjan, johon en ole vielä päässyt tutustumaan, joten en tiedä mitä siitä sitten odottaa...

Exsat kirjoitti:Seuraavaksi lukuun lähteen Kirsti Härkösen "Kunniallisen naisen taakka".

Hei, mä ostin ton suomalaisen kirja-alesta!
En oo kyllä vielä saanu avattua opusta...

Tää harrastaa paljon terapiakirjoja ja suosittelee niitä kans.

nonnni.. taas sitten gerritsenin kirja tuli luettua:
-henkeen ja vereen...


kaksi vielä jäljellä

Luinpa juuri kotimaisen dekkarin, Taavi Soininvaaran Pimeyden ytimen. Remeksen tapaan Soininvaaran kirjat keskittyvät kansainvälisen luokan suuriin rikoksiin. Tämänkin kirjan tapahtumat kietoutuvat suuremman luokan huumekauppaan ja terrorismiin. Kirja on helppolukuinen ja sen saa luettua vaivatta loppuun, mikä onkin varsin olellinen asia dekkareissa. Mikään elämää suurempi lukunautinto se ei kuitenkaan ole, mutta ihan mukiin menevää ajanvietettä.
Kolme tähteä viidestä.

Projektini K.C.L.V.P.H.*) on edennyt siihen pisteeseen, että luettavana on enää kaksi kirjaa. Sitten en lue enää ikinä mitään muuta kuin sarjiksia.. Maniaa odotellessa.

*)KaikkiCornwellitLäpiVaikkaPääHajois.

Minäkin perustin projektin. Kaikki Dirk Pitit läpi oikeassa järjestyksessä. Toki ensin nen pitää ostaa. 18 kirjasta, on nyt 7 hankittu. Metsästys jatkuu..

urpiainen kirjoitti:Lundan kertoo sujuvasti ja rakentaa osuvia rinnastuksia (kuten kirjan nimikin antaa ymmärtää). Keskiluokan vieraantuneisuus ja juurettomuus näkyy pääpariskunnan suhteen kriiseissä: vaimon työkomennus Brysseliin laukaisee miehen masennuksen, perusteiden huolimattomasta rakentamisesta johtuva home rapauttaa koti-idyllin perusteita jne. Keskeinen rinnastus on myös siinä, miten keskiluokan ja asunnottomien rinnakkainelon ongelmat rinnastetaan Irakin sotaan: Siinä missä bushilaiset eivät näe terrorismin syitä, myös asunnottomien mukanaan tuomia ongelmia pelkäävä rivitaloväki ei ymmärrä sosiaalisten ongelmien syitä lainkaan. Oi miten So Easy inhoaisikaan tällaista sossuilua!

On mielenkiintoista, että päättelet että minä en voi ymmärtää oikeita sosiaalisia ongelmia, koska sinä et suostu vastaamaan esittämiini oikeita taloudellisia ongelmia koskeviin kysymyksiin. Tämä on kyllä jotain ihan uudenlaista logiikkaa.

Tiedoksesi: Olen hyvin humanistisesta perheestä, ja molemmat vanhemmistani työskentelevät pitkälti juurikin ihmisten sosiaalisten ongelmien parissa. Suvussamme ei juuri lainkaan ole yrittäjiä saati yritysjohtajia. Ei siis liene yllätys, että olen nuorempana ajatellut monista asioista samanoloisesti kuin vaikkapa sinä. Sittemmin olen vain perehtynyt myös yritysmaailman ja talouden toimintaan, enkä siten vain mitenkään voi enää allekirjoittaa tai juuri muiltakaan hyväksyä niiltä osin todellisuutta vääristeleviä tai hyvin merkittäviä osa-alueita tyystin sivuuttavia väitteitä.

Mutta se on hienoa että sinä oikeudenmukaisuuden ja moraalin ylevänä puolestapuhujana sitten noinkin vahvaan logiikkaan nojaten katsot asiaksesi mustamaalata minua selkäni takana!

Vittu mitä touhua.

So Easy kirjoitti:On mielenkiintoista, että päättelet että minä en voi ymmärtää oikeita sosiaalisia ongelmia

Ei kun tarkoitin sitä, että minusta Lundanin proosa on esimerkki sellaisesta yhteiskunnallisesta realismista, jota 1970-luvulla harrastettiin kotimaisessa kirjallisuudessa, mutta jonka edustajia ei enää useinkaan tapaa. Lundan kuvaa markkinavetoisen nyky-yhteiskunnan rakenteiden uhreiksi joutuvia ihmisiä. Hänen realismissaan on myös aina hyvin vasemmistolaisesti moralisoiva sävy, vaikka hän ei käsittele tarkkaan rajattuja taloudellisia ongelmia lainkaan (poikkeuksena ehkä Kansallisteatterin Ihmisiä hyvinvointivaltiossa). Olen ymmärtänyt, että sinä et suhtaudu kovin hyväksyvästi tämänsuuntaiseen lähestymistapaan - tai ainakin itse tällaista harrastaessani saan olla aika varma, että pian seuraa purkaus siitä, miten en ymmärrä mistään mitään, olen älyllisesti epärehellinen ja tuskin olen koskaan tehnyt mitään sellaista työtä, joka oikeuttaisi mielipiteeseen kansantaloudesta. Siksi minusta arvelu, että kenties inhoaisit sellaista sossuilua, jota Lundan mielestäni harrastaa, ei ole edelleenkään minusta aivan perustelematon. En myöskään ole väittänyt, "ettet voi ymmärtää oikeita sosiaalisia ongelmia". Olen toisinaan pitänyt keskustelustrategiaasi lievästi absurdina, mutta kyllä nuo henkilöön ja tämän kykyihin liittyvät arviot ovat jääneet aika yksipuolisiksi hyökkäyksiksi sinun puoleltasi. Toki minäkin olen paikoin provosoitunut hieman liikaa, mistä en suinkaan ole ylpeä.

Lyhyesti: Arvelin, että Lundanin eri teoksissaan esiinnostama erinomaisen vanhakantainen ja vasemmistolainen hyvinvointivaltio-näkökulma ei oikein ole yhteensopiva sen linjan kanssa, jota olet täällä edustanut. Luulin, että olisit samaa mieltä?

david&leigh eddings: unennakijoiden kirja 1

kevytta fantasiviihdetta. kyllahan tuon lukee jos sattuu eddingsista tykkaamaan. ei tule jaamaan historiaan

J. Vuorinen: Vaippaihottumaa

Juoppohullun päiväkirjan neljännessä osassa perheelliseksi päätynyt päähenkilö osoittaa huolestuttavissa määrin seestymisen merkkejä. Ennakko-odotuksissa oleillut kakkaralli-komiikka loistaa lähes tyystin poissaolollaan - sen sijaan kertojaminä kokee hämmästyttävän henkisen kaswun ja saa avattua alitajuntansa traumaisia solmuja.

Vaikka gonzoilua jäinkin hieman kaipaamaan, toiseksi paras Vuorinen tähän mennessä.

Mark Bowden: Isku Mogadishuun

Aikeeni oli kuvata tätä taistelua sen kokeneiden sotilaiden muistojen ja mielikuvien kautta - sotilaiden omin äänin - yrittää nivoa heidän pelkoa ja tulituksen kiivautta kuvaavat äänensä ja tunnelmansa haastattelunauhoilta siihen virallisenmakuiseen kuvaan, jonka korkeat sotilas- ja politiikkatahot tahtoivat antaa tuosta koettelemuksesta.

Edellinen oli kirjan päätössanoista ja kuvastaa mielestäni kirjaa paremmin mitä itse siitä osaisin kirjoittaa. Kirjassa ei ole yhtään keksittyä vuorosanaa ja miesten mielenliikkeet on haastatteluissa selvitetty. Kirjaan on jopa haastateltu joitain somaleja.

DeliriumTremens kirjoitti:
Luin tuossa myös joulun aikoihin Patricia Cornwellin kirjoittaman kirjan Viiltäjä-Jackista jossa hän ikäänkuin siis paljastaa tämän henkilöllisyyden. Itse en ollut läheskään niin vakuuttunut kuin hän oli tästä tapauksesta... Ostinpa sitten kirppikseltä Viiltäjä-Jackin päiväkirjan, johon en ole vielä päässyt tutustumaan, joten en tiedä mitä siitä sitten odottaa...

Itse kanssa olen lukenut tuon Cornwellin teoksen ja antoihan se paljon ajalteltavaa, vaikka ei minuakaan ihan 100% saanut vakuutettua, mahdollisena kuitenkin voisin pitää.
Nyt ajattelin seuraavaksi lukea Philip Sugdenin The complete history of Jack the ripper new edition, olen kuullut että tästä aiheesta ihan mukava plätty luettavaksi.
Viiltä-Jackin päiväkirjasta olen kateellinen, metsästänyt sitä ikuisuuksia.

Lolitalle sieltä toisesta topiiKista:

Nyt melkein lukenut Karin Slaughterin Sokaistun loppuun ja tuntemukset hieman samankaltaisia, ei osaa oikein sanoa pitääkö vai ei lähinnä johtuen kirjoitustyylistä, mielestäni useissa kohdissa on hieman sekavaa kerrontaa eikä oikein tiedä kuka nyt tekee/sanoo mitä ja mistä hypättiin mihin. Kokonaisuutena kuitenkin pidin ja aion suomennetut teokset lukea kun ne eteeni tupsahtavat. Raaka kirja omalla tavallaan kyllä oli, vaikka onkin Gerritseniin ja Cornwelliin tottunutkin.

Rollo: Sen Dean-bion mukaan Jimmy oli gay.

Tom Clancy: Karhu ja lohikäärme
Aloitin tämän englanninkielisenä pokkarina, mutten jaksanut lukea loppuun. Suomennoksen satuttua näppeihin mammuttimaiseen teokseen oli helpompi tarttua.

Teknotrillerien kuningas osaa edelleen punoa mielenkiintoisia maailmanpoliittisia kriisiskenaarioita, mutta kirjoitustyyli on turhan lavea. Nyt vauhtiin päästiin kunnolla vasta sivun 400 tietämillä, ja tarinaa jäljellä on vielä toinen mokoma.

Ei lähellekään parasta Tomppa-setää, mutta ihan luettava. Hykerryttävä ajatus, että Venäjä kutsuttaisiin Naton jäseneksi.. ei taida kyllä toteutua Putinin valtakaudella..

Lauren Weisberger: Paholainen pukeutuu Pradaan

Hulvaton lukuromaani 23-vuotiaasta Andreasta, joka saa työpaikan vaikutusvaltaisen muotilehden päätoimittajan assistenttina. Nopealukuinen kehityskertomus on kuin nykyaikainen Ollin oppivuodet, jossa päähenkilö oppii yhden vuoden aikana enemmän kuin toinen viidessä vuodessa miten päin maailma makaa. Oli huikaisevaa lukea, kuinka paholaismainen päätoimittajanainen saa henkisen otteen nuoresta naisesta ja ennen pitkää Andrea huomaa työnsä hallitsevan myös yksityiselämäänsä. Se on maksaa hänelle ystävien ja perheen kiintymyksen menettämisen.... Mutta lopussa kiitos seisoo, paha saa palkkansa sekä onni onnettomuudessa. Hyvin kirjoitettua, sujuvaa tekstiä, sopii lähinnä naisille tai niillekkin hinurimaisille metroseksuaalimiehille, joita huippumuoti sekä romaanin päätoimittajan rinnastus oikean elämän amerikkalaisen Voguen päätoimittajaan Anna Wintouriin kiinnostavat. Kirjailija Lauren Weisberger työskenteli vuoden Anna Wintourin assistenttina.

Lue lisää:
http://www.nemokustannus.fi/kirja/kirja ... keutuu.htm

Kirjasta on tekeillä elokuva, jossa päätoimittajaa esittää Meryl Streep:
http://www.imdb.com/title/tt0458352/

Joy Fielding - Valheita ja kuiskauksia.

Kertoo sairaanhoitajasta, joka ottaa vuokralaisekseen nuoren naisen ja heidän välilleen kehittyy vahva ystävyyssuhde. Mutta onko vuokralainen kuitenkaan sitä mitä väittää olevansa?

Kirja on tasaista kerrontaa, lukijalle tiputetaan sen verran tietoa, että mielenkiinto pysyy yllä tarpeeksi, jotta kirjan jaksaa pikkuhiljaa lukea loppuun asti. The end ei kuitenkaan ollut yllättävä vaikka niin kovasti sitä kannessa hehkutettiin. Kirjoitustyyli ei ollut omaan mieleeni, mutta voi johtua siitä, että lukenut omasta mielestäni taidokkaita tarinan luojia putkeen pidemmän aikaa. Tilasin kuitenkin kirjailijan toisenkin teoksen, saa nähdä onko samanlaista/saman tyylistä. Menee hyvin parisenkymmentä sivua ennen nukkumaan menoa, eikä ole vaikeuksia laskea kirjaa käsistä.

Filovirus kirjoitti:Joy Fielding - Valheita ja kuiskauksia.

Minä tykkäsin tästä kirjasta, koska juoni ja loppuratkaisu oli niin erilainen kuin Fieldingin muissa kirjoissa. Aikaisemmissa romaaneissa on jotenkin aina sama kaava, mutta tämä kirja huijasi minut täysin, kun odotin jälleen kerran samantapaisia ratkaisuja. Muuten Fieldingin vanhemmat kirjat tuntuvat olevan parempia kuin nämä uudemmat. Puistokadun naiset ei sytyttänyt ja loppui muistaakseni jotenkin typerästi.

Suosittelen Fieldingiltä Kuka olet, Jane?

Lolita:

Aah, juuri tuon Puistokadun Naiset kirjan tilasin. Ajattelin kuitenkin vielä kokeilla, josko enemmän loppupeleissä nappaisi, harvoin yhden kirjan perusteella teen päätöksiä kirjailijan suhteen. Onhan tuota lempikirjailijankin tuotoksissa yksi ollut vähemmän kiinnostava, jäi jopa kesken. Voisinkin tuota suosittelemaasi kokeilla.

Nyt olen lukenut Iris Johansenin Kuopatusta totuudesta kuutisenkymmentä sivua (on meneillään uusiin kirjailijoihin tutustuminen), hiukan kerronta takeltelee, en pidä siitä, että lukemani teksti katkeilee kesken sanojen, ilmeisesti tarkoitus luoda todentuntuisuutta ajatuskatkoksilla, kuitenkin aion loppuun lukea, sen verran mielenkiintoa kuitenkin yllä pitää.

Filovirus kirjoitti:Nyt olen lukenut Iris Johansenin Kuopatusta totuudesta kuutisenkymmentä sivua (on meneillään uusiin kirjailijoihin tutustuminen), hiukan kerronta takeltelee, en pidä siitä, että lukemani teksti katkeilee kesken sanojen, ilmeisesti tarkoitus luoda todentuntuisuutta ajatuskatkoksilla, kuitenkin aion loppuun lukea, sen verran mielenkiintoa kuitenkin yllä pitää.

Tuostakin minulla on mielipide
Tuntuu, että Kuopattu totuus kuuluu johonkin sarjaan, jonka aikaisemmat osat ovat suomentamatta. Paljon selittämättömiä juttuja ja ihmisiä, joista oletettiin, että lukija tietää mistä on kyse. Tuli hieman ulkopuolinen olo ja kärryillä pysymisen kanssa oli välillä vaikeuksia. Ihan mielenkiintoinen, ja jos noita tulee lisää tuohon sarjaan, niin tarina siellä taustalla saattaa jopa parantua.

Puistokadun naisista en edes muista tarkaan miten loppui, mutta sellainen muisto on, että pieni pettymys jäi. Toivottavaasti kuitenkin tykkäät.

James Dickey: Syvä joki

Tunnetaan ehkä paremmin elokuvana. Monikerroksinen seikkailuromaani kaupunkilaismiehistä, jotka joutuvat hillbillyjen (= junttien) hyökkäyksen kohteeksi Syvässä Etelässä. Suosittelen.

Filovirus kirjoitti: Nyt olen lukenut Iris Johansenin Kuopatusta totuudesta kuutisenkymmentä sivua (on meneillään uusiin kirjailijoihin tutustuminen), hiukan kerronta takeltelee, en pidä siitä, että lukemani teksti katkeilee kesken sanojen, ilmeisesti tarkoitus luoda todentuntuisuutta ajatuskatkoksilla, kuitenkin aion loppuun lukea, sen verran mielenkiintoa kuitenkin yllä pitää.

En saanut otetta kirjaan, päähenkilökin oli maksimaalisen ärsyttävä. Vaivalla sain luettua loppuun. Hiukan myös sellaista "olen ulkona" fiilistä aiheutti.