Kitinä

Leena Lehtolainen: Rivo satakieli

Olen noita muitakin Maria Kallio -dekkareita lukenut joitain vuosia sitten ja pitänyt niistä, mutta tällä kertaa todella pisti silmään, miten ohuita päähenkilöt ovat. Nyt tiedän, mitä tarkoittaa, kun sanotaan, että henkilöhahmoista puuttuu syvyys. Mikään ei oikein tuntunut miltään, mainittiin, että näin nyt on ja tapahtui. Juoni sinänsä on ihan pätevä ja mielenkiintoinen, muttei ihan täysin vienyt mukanaan. Loppuratkaisukin oli hieman hutera ja hätäinen, mutta pisteitä annan rohkeasta vedosta kirjan loppupuolella. Hyvin epätyypillinen kuvio dekkareissa.

Lolita kirjoitti:Leena Lehtolainen: Rivo satakieli
.

Arvaa kaksi karvaa, musta ja harmaa. Olen juuri menossa hakemaan postista kirjapakettia, jossa se Puistokadun naiset ja tämä Lehtolaisen Rivo satakieli, siitä ajattelin aloittaa. Olen kuullut että hiukan poikkeavampi edellisiin verrattuna.

Väinö Linna: Tuntematon sotilas.

"Ne sisaret eivät pidä arvolleen sopimattomana pestä suomalaisen sotilaan rasvanahkaista persettä."

Cash - The Autobiography

Jäi kesken. Mielenkiintoisten keikka- ja hörhöilyanekdoottien vastapainoksi tekele sisälsi liikaa vanhan miehen puolivillaista jorinaa kesähuvilastaan, suhteestaan gospelmusiikkiin yms.

Huvittavaa, että kirjaa myydään Cash-filkan julisteella, vaikka kirja on ilmestynyt jo 1997.

killkill kirjoitti:.

Hommaa käsiisi sellainen kirja kuin Kultaa - Cizia Zyke.
Aivan helvetin härski ja loistava todenperäinen seikkailukertomus. Ei mitään kaunokirjallisuutta, vaan raakaa toimintaa, kultaa, huumeita, viinaa, laittomuuksia ja naisia.

"Herman, sinä iljettävä sika. Tulen pitämään lupaukseni"

Pidetään mielessä... Käteis-Jussiin tuo ei kuitenkaan liittyne mitenkään?

killkill kirjoitti:Pidetään mielessä... Käteis-Jussiin tuo ei kuitenkaan liittyne mitenkään?

http://www.amazon.com/gp/product/031200 ... e&n=283155

Käteis-jussi?

sinkkumatti kirjoitti:Käteis-jussi?

Käteinen = englanniksi "cash". Need I say more?



Noam Chomsky: Merirosvoja ja keisareita

Noam Chomskyn uusin ”Merirosvoja ja keisareita – kansainvälisen terrorismin kuvioita” jatkaa siitä mihin hän edellisessä pokkarissaan jäi. Chomsky on mestari avaa­­maan valtioiden ja poliitikkojen käyttämiä fraaseja ja poliittisia prosesseja sekä kat­somaan niiden taakse. 300 sivuisessa Merirosvoja ja keisareita pokkarissa pureudutaan ennenkaikkea Lähi-itään, mutta ei Chomsky unohda myöskään Keski-Amerikkaa, kun hän ruotii 1980-luvun terrorismia.

Kirjan nimi tulee vanhasta tarinasta. Kirkkoisä Augustinus kertoo tarinan Aleksanteri Suuren vangitsemasta merirosvosta, jolta tämä kysyi: ”Kuinka uskaltaa hän merta aavaa ahdistaa?” Merirosvo vastasi: ”Miten itse uskallat koko maailmaa kiusata? Minulla kun on vain pieni purteni, sanotaan minua varkaaksi; sinä joka teet saman mahtavalla laivastolla, sinua kutsuvat Keisariksi.”

Chomskyn mukaan tarina kuvaa hyvin Yhdysvaltojen suhdetta tahoihin, jotka se kokee epämielyttäviksi. Olivat ne sitten valtioita tai radikaalijärjestöjä. USA on ottanut itselleen keisarin manttelin, ja sen toimintaa tuntuvat koskevan aivan eri säännöt kuin muita.

Juttu kokonaisuudessaan: Sosialistiliitto.org

Kaiken kaikkiaan ajatuksia herättävä puheenvuoro. Älyllisen rehellisyyden nimissä suosittelen myös Yhdysvaltain nykyistä ulkopolitiikkaa kannattavien luettavaksi.

Philip Norman: The Rolling Stones

Kokeneen rock-historioitsijan katsaus Vierivien Kivien matkaan 1960-80 -luvulla. Sujuvaa tekstiä, sopivasti runollista. Pimeimmätkin hetket käydään läpi (Altamont, Brian Jonesin uimakoulu, Keefin huumesotkus, Jaggerin hameseikkailut) sortumatta liialliseen tirkistelyyn tai jeesusteluun. Myöskään lajityyppiä usein vaivaava puhkianalysointi ja kymmenien sivujen raportit yksittäisistä levytyssessioista [Kts esim. "Jumalten Vasara" -Led Zeppelin -historiikki] on tajuttu jättää pois.

Kirjan luettua tuli välitön mieliteko kaivaa Stones-klassikoita esiin. Pidän eniten alkupään tuotannosta ("Jumping Jack Flash", "Street Fighting Man", "Paint It Black"), jos kohta 80-luvultakin löytyy muutama siedettävä raita.

killkill kirjoitti:Philip Norman: The Rolling Stones

Kokeneen rock-historioitsijan katsaus Vierivien Kivien matkaan 1960-80 -luvulla.

Tota tuli selailtua äskettäin. Sinänsä mielenkiintoiselta vaikutti. Rokkikirjat on kuitenkin sellaisia, että ei niitä viitsi varsinaisesti lukea; ennemmin sitä lukee jotain "kunnon" (Hemingway, Steinbeck, Böll jne.) bukia. Yksi poikkeus löytyy: Elvis elää? Tekijänä muistaakseni Hannu Nyberg ja kustantajana Johnny Kniga. ERITTÄIN mielenkiintoinen dokumentti siitä, kuinka Elvis Presley todennäköisesti lavasti kuolemansa. Suosittelen.

Kallio - Lietzen:
Kramppeja ja nyrjähdyksiä: Kukkakauppiaan vapaapäivä

Aikoinaan Helsingin Sanomissakin pyörinyttä suosittua nuorista aikuista kertonutta sarjakuvaa on julkaistu sarjakuvakirjoina, joista tuorein on Kukkakauppiaan vapaapäivä. Käsikirjoittajana on edelleen Pauli Kallio, mutta piirtäjä on muuttunut Christer Nuutisesta Mika Lietzeniin.

Tässä kovakantisessa sarjakuvakirjassa Eskon ja Ainon suhde tulee päätepisteeseensä. Kramppeja ja nyrjähdyksiä -sarja on aina ollut suosikkini. Myös tästä viimeisimmästä tarinasta tuli aiheesta huolimatta hyvä mieli ja hymy huulille. Suosittelen lämpimästi.

Lue lisää:
http://www.ylioppilaslehti.fi/1995/051095/krampit.html

Emmanuel Carrèrelta kaksi kirjaa: Valhe ja Huviretki Painajaisiin.

Upeeta, mahtavaa, upeeta, mahtavaa.. Kaksi kirjaa lisää lempilukemistoni-listaan. Panisin.

Suvinen kirjoitti: Oletkos samaisen herran Viikset lukenut?

Seuraavana ostoslistalla. Aihe ei kyllä ihan kamalasti houkutellut, mutta ajattelin rykästä nyt senkin samaan syssyyn.

Connie Willis: Tuomiopäivän Kirja

Aikamatkatarina, jossa nuori historioitsija lähetetään vuoteen 1320 ja jossa sitten kovin yllättäen jokin menee vikaan.
Mukavan hilpeä ajankuva, jossa mukana ruttoa ja tietämättömyyttä. Ja on siinä hevosiakin.

Hyvä.

Suvinen kirjoitti:Kreetta Onkeli

Kiinnitti huomioni Imagessa julkaistuilla jutuillaan. Persoonallista tekstiä, virkistäviä näkökulmia. Pitäis varmaan vilkaista mainitsemasi teos

Michel Chossudovsky: Sota ja globalisaatio

Mielenkiintoinen kirjanen. Kirjoittaja esittää mm. että Yhdysvallat tukee salaisesti edelleenkin niitä "terroristijärjestöjä", joita vastaan se käy pyhää sotaa. Osa tuttua juttua mm. Iran-Contra -skandaali, jotain uuttakin. Punaisena lankana USAn häikäilemättömät valtapyrkimykset ja niiden saavuttamiseen käytetyt keinot - jotka ovat yleensä kaikkea muuta kuin kauniita. Paikoittain mennään paatoksen puolelle, mutta runsas lähdeluettelo tukee sanomaa ja houkuttelee lukijan tarkistamaan taustoja.

Frendi suositteli lukemaan Paulo Colhon Alkemistin. Sanoi että tekis hyvää mulle, avartais tai syventäis mun ajatusmaailmaa.
Oon nyt lukenut sen ja ihan tykkäsin, vaiks aika tarpeetonta munkaltasen valopään näitä on lukea.
Päähenkilö, se paimenjäbä muistutti vähän sitä mun neilikkajäbää (sama kuin postimerkkeilijä, tiiätte kyl) ja ihan kuin mun jäbä etsii niitä postimerkkejään, etsi tää paimenheppu unessa näkemäänsä aarretta. Paimen hörhöili eri ihmisten juttusilla reissunsa varrella ja kyttäsi ennemerkkejä, koetti löytää elämäntietä ja tajuta Maailman Kieltä ja muuta syvällistä.
Mietin että onks Elekieli sama kuin kuiteskii toi Maailman Kieli?? Jos on, sit meikkis on sen mestari! En mä mitää tämmöttii kirjoja tarvi kun osaan jo kaiken.

Leena Lehtolainen - Rivo Satakieli:

Kertoo luksusluokan ilotytön murhasta, sivujuonineen. Mielenkiintoinen kirja, mutta henkilöhahmot ja tapahtumat jäävät hiukan kylmiksi jostain syystä. Ei pääse pintaa syvemmälle. Loppu oli jotenkin väkisin väännetty ja "sopimaton" eikä onnistunut tuomaan sitä negatiivista fiilistä jota sillä mahdollisesti haettiin. Tarina antoi hieman kerronnaltaan "mikään ei tunnu miltään" olotilan, vaikka tuntemiseen olisi aihetta ollutkin.

Linda Howard - Täydellinen mies

Ystävät tekevät listan täydellisestä miehestä, lista päätyy julkisuuteen ja joku ei ole siitä mielissään ja näin ensimmäinen ystävyksistä murhataan. Pidin kirjasta todella paljon, henkilöhahmot olivat hauskoja ja mielenkiintoisia. Asiat sujuivat suhteellisen mutkattomasti, ei ollut tyypillistä jahkailua hahmon päässä esim. ihmissuhderintamalla, asioista ei tekemällä tehty vaikeampia mitä ne todellisuudessa olisivat (liian usein jahkailuun törmää, ja se enemmän ärsyttää kuin kiinnostaa). Loppuratkaisukin oli hieman yllättävä ja muutamissa kohdissa sai jopa naureskella. Ehdottomasti luen lisää Howardin kirjoja jos niitä eteen sattuu.

Joy Fielding - Puistokadun naiset

Pidin tästä. Odotin jännitystä, mutta oikeastaan sainkin kirjan jossa kerrotaan ystävyydestä ja siitä miten elämä voi heitellä eteen odottamattomia asioita. Loppuratkaisu ei jäänyt kaivelemaan hampaankoloon yllättämättömyydellään, koska en enää edes suhtautunut kirjaan asenteella, jossa murha ja murhaajan paljastaminen olisi pääasia. Pidin tästä kirjoitustyyliltäänkin enemmän kuin edellisestä kirjailijan teoksesta jonka luin.

Suvinen kirjoitti:Aulikki Oksanen : Tykkimiehen syli

- -
Mutta tämähän oli aivan ihana teos!
- -
Tämä pitäisi lukea uudelleen; tarina vilisee minitarinoita, herkullisia henkilöhahmoja omine tarinoineen kuvattuna muutamalla lauseella.
Taas yksi niistä kirjoista, jonka luettuaan toivoisin, että osaisin itse kirjoittaa noin.

Oletko lukenut saman kirjailijan teosta Isosisko ja pikkuveli? Se oli teiniaikojeni (olen lukenut kirjan kaksi kertaa, ensimmäisen kerran kai yläasteikäisenä ja toisen kerran vähän alle 17-vuotiaana) koskettavimpia lukuelämyksiä. Pitäisikin lukea se taas, ja noita muitakin A. O:n kirjoja!

Tami Hoag - Mustat vedet

En pitänyt alkuunkaan. Kirja etenee liian hitaasti, oikeastaan pääsemättä mihinkään. Oli kieltämättä pettymys, koska olen lukenut muitakin Hoagin teoksia ja niistä olen muistaakseni pitänytkin aika paljon. Kirjan viimeiset sivut jäivät lukematta ja kurkkasin loppuratkaisun, tuntui etten millään pääse loppuun asti vaikka kuinka ahkerasti luen.

Filovirus kirjoitti:Tami Hoag - Mustat vedet

Oletko sä ihan varma, ettet sä kaivele mun kirjahyllystä noita kirjoja? Minulla on tämäkin ja en myöskään arvostanut kovin korkealle muiden Hoagin kirjojen jälkeen. Luin pari viikkoa sitten Hoagin Haluttoman todistajan uudelleen. Olihan se hyvä, kun jätti romantiikkakuviot lukematta.

Marc Levy - Jospa se vain olisi totta eli tapahtui kerran San Franciscossa

Suloista rakkaushömppää. Ei mittään muailmaa mullistavaa. Tästä on tehty se leffakin, jota en tosin ole nähnyt.

Robert E. Howard - Conan taistelija

Fantastisen upeeta.

Muutama hauska pikkukirjanen tuli eilen luettua.

Parantunut hoidosta huolimatta: Lääkäreitten sanelumokia. Aivan sairaan hauska, ulvoin kuin susi Laitanpa linkin sivulle, jolle on koottu otteita kirjasta http://www.justjoo.net/jutut.asp?id=12

Crap holidays: Kertomuksia tavalla tai toisella pieleen menneistä lomista, ja tietoiskuja turisteille, paikallisille tahi molemmille ikävistä matkakohteista. Hmm tästä vois melkein alottaa oman ketjun, onkohan semmoinen ollut jo? Sarjassa aiemmin ilmestynyt ainakin Crap jobs, muistaakseni vielä joku muukin.

Joel McIver - Metallica

Helppo lukuista, ei liikaa ns. ammattisanastoa. Sopivissa määrissä positiivista sekä negatiivistä kritiikkä, ei siis pelkkää suitsutusta suuntaan taikka toiseen. Samoilla linjoilla. Viihdyttävää luettavaa, muutamiin asioihin antoi lisävalaistusta. Suurimmat repskopsmuah naurut aiheutti teksti "Nothing else matters":in saamasta ristiriitaisesta vastaanotosta ja ihmetyksestä kun kappaleesta tuli suuri menestys hääbiisinä, myönnän itse syyllistyneeni "Tahdon" sanomiseen kappaleen tahdissa.