Luin kirjan

Leffat, musiikki, taide, kirjallisuus ja sensellaiset
killkill

Viesti Kirjoittaja killkill »

Ebola kirjoitti:
killkill kirjoitti:
Missäs Svenin kirjassa olikaan tämä juttu, jossa henkilö oli itsensä joku sukulainen (en nyt saa päähäni mikä se "titteli" oli)? Ja miten se menikään?
Ää.. Porta josta oli tullut "oma enonsa". Arvaan että se oli joko "Monte Cassinossa" tai "Herran hylkäämissä"
Jotenkin niin se meni, että Portan isäukko oli mennyt naimisiin Portan uuden morsmaikun tyttären kanssa tms. Hyvin sotkuinen ja uskomaton kuvio kuitenkin :D

Sven Hassel: Tuomittujen Legioona

Tämä taisi olla sarjan ensimmäinen kirja. Hyvin inhorealistinen teos kuvaa päähenkilön raskasta matkaa sotilasvankilasta rangaistuskomppaniaan. Sarjassa tutuksi tulevat päähenkilöt tavataa jo tässä kirjassa, mutta kirjan loppuun mennessä kaikki ovat vainaita. Luulen, että oksennettuaan pahimmat traumansa ulos tällä ekalla kirjalla Hassel löi myöhemmissä "leikiksi" - tyyli muuttui kevyempään ja veijarimaisempaan suuntaan, jos kohta armeijan ja ennenkaikkea sodankäynnin kauheudet ovat koko ajan läsnä.

Vincent Teresa - Thomas C. Renner: Elämäni mafian sisärenkaassa

Tämä on vielä kesken, mutta naputellaan nyt pari sanaa:
Vankilassa ja todistajansuojeluohjelmassa lymyilevän mafioson elämäntarina ei juurikaan sisällä Kummisetämäistä gloriaa. Donin pojanpoika ajautuu jo nuorena pikkurikoksiin. Myöhemmin touhu muuttuu ammattimaisemmaksi, kun oma uhkapeliharrastus vie kaikki rahat ja jostain on lisää pätäkkää saatava. "Kunniasta konnien kesken" ei ole tietoakaan, vaan varastamisen lisäksi murha on normaali osa liiketoimintaa.
Jos "Kummisetää" lukiessa pystyi jotenkin ymmärtämään tai ihailemaan Don tai Michael Corleonen motiiveja, tämän kirjan päähenkilössä ei mitään ylentävää. Pikkunilkki, josta tulee myöhemmin iso nilkki ja joka rupeaa lopulta vasikaksi. Kuitenkin tavallaan kiehtovaa luettavaa.
Aito_Johanna

Viesti Kirjoittaja Aito_Johanna »

Vadim kirjoitti: Sinänsä ei kyllä ole ihme, että kuulemma yliopistolla on joskus nähty "Olen lukenut Alastalon salissa" -t-paitoja. Ilmeisesti moni pitää saavutusta jossain määrin herooisena.
Minulla on tuollainen paita! Ja ihan ansiosta, totta kai :wink:
killkill

Viesti Kirjoittaja killkill »

Suvinen kirjoitti:"Toim. Markku Sadelehto" on aina laadun merkki!
Tätä joutuu komppaamaan, kautta Cthulhun! Näistä antologioista bongasin mm. nykyisen suosikki-kauhunovellisitini Joe R. Lansdalen. Kirjoittaa tosi ilkeitä tarinoita, kunnon texas-meiningillä.
Ebola

Viesti Kirjoittaja Ebola »

Patricia Cornwell - Ruumiin todistus

Scarpetta sarjan kakkos teos. Raaka kirjailijan murha, ja vähän vielä lisää murhia. Myös Scarpetan sytämen särkenyt mies palaa menneisyydestä, mutta onko puhtaat jauhot pussissa.

Luin myös kaksi Cosmopolitan UK editionia, lasketaanx ne parisuhre kirjallisuudex?1
Ebola

Viesti Kirjoittaja Ebola »

Nyt ajattelin toistamiseen uppoutua Ranskan muukalaislegioonan syövereihin suomalaisin suin kerrottuna.

Aloitan Pietiläisen Kyöstin ja Pietiläisen Petrin - Legioonalainen Peters : suomalaisen palkkasoturin muistelmat teoksella, joka mielestäni oli hyvin mukaansa tempaava, josta jatkan samojen tekijöiden teoksella; 120 päivää legioonalaiseksi : miten Pietiläisestä tehtiin Peters, tätä en ole vielä aikaisemmin lukenut.

Sitten vuorossa on Lehtosen Harryn - Valmis tuskaan ja kuolemaan; legioonalaisen muistelmat, joka oli myös viihdyttävää luettavaa ja poikkeaa Petersistä.

Tästä siirryn Sarjasen Petrin - Sahara : palkkasoturi Per Andersson teokseen, joka antoi kuvan siitä kun legioonalainen on vähän hmm pölö ja antaa hyvän kuvan siellä olevista mätäpaiseista, jotka ovat siellä vääristä syistä... riippuen siitä mitä kukin väärinä syinä pitää.
Bliss

Viesti Kirjoittaja Bliss »

Eppu Nuotio - Musta

Tää olis saanut jäädä kirjoittamatta.
Sarjamurhaaja nimettömäksi jäävässä lounaissuomalaisessa pikkukaupungissa (se nimetön kaupunki jostain syystä ärsytti ihan suunnattomasti). Hatara juoni, tylsät ja vähän latteat henkilöt. Kirjoittaja on tainnut lukea Liza Marklundin kirjoja...
En ole Nuotion muuhun kirjalliseen tuotantoon tutustunut, mutta tämä tyylilaji ei kyllä oikein onnistu
isohaara

Viesti Kirjoittaja isohaara »

Ebola kirjoitti:Aloitan Pietiläisen Kyöstin ja Pietiläisen Petrin - Legioonalainen Peters : suomalaisen palkkasoturin muistelmat teoksella, joka mielestäni oli hyvin mukaansa tempaava, josta jatkan samojen tekijöiden teoksella; 120 päivää legioonalaiseksi : miten Pietiläisestä tehtiin Peters, tätä en ole vielä aikaisemmin lukenut.
Just sain finalisoitua tuon Pietiläisten 'Legioonalainen Peters'-kirjan. Todellista äijäilyä oli kyllä meno, Pietiläinen antoi itsestänsä melkoisen rambomaisen kuvan. Mukaansa tempaava tarina, ja mikä yllätti ehkä eniten oli Pietiläisen asialinja. Ei mitään mahdotonta uhoamista, vaikka sangen itsetietoisesti itsestään tarinoikin; luonnollisesti.
Varmaan ihan osuva tuo alun "Tarinasta 99 prosenttia on totta, 99 prosenttia valhetta ja 99 prosenttia hulluutta. Siitä puuttuvasta prosentista ei puhuta suoraan, sillä se tietäisi linnaa. Tuo puuttuva prosentti pitää valveilla." Mulla kuitenkin on todella surkea bullshit-detektor.
Avatar
Vadim
Kitisijä
Viestit: 3469
Liittynyt: 23.08.2005 12:00
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Vadim »

Aito_Johanna kirjoitti:
Vadim kirjoitti: Sinänsä ei kyllä ole ihme, että kuulemma yliopistolla on joskus nähty "Olen lukenut Alastalon salissa" -t-paitoja. Ilmeisesti moni pitää saavutusta jossain määrin herooisena.
Minulla on tuollainen paita! Ja ihan ansiosta, totta kai :wink:
No mitäs tykkäsit? Älä paljasta juonta, mua niin jännittää!
Aito_Johanna

Viesti Kirjoittaja Aito_Johanna »

Vadim kirjoitti:
Aito_Johanna kirjoitti:
Vadim kirjoitti: Sinänsä ei kyllä ole ihme, että kuulemma yliopistolla on joskus nähty "Olen lukenut Alastalon salissa" -t-paitoja. Ilmeisesti moni pitää saavutusta jossain määrin herooisena.
Minulla on tuollainen paita! Ja ihan ansiosta, totta kai :wink:
No mitäs tykkäsit? Älä paljasta juonta, mua niin jännittää!
Siitä on jotain 8 vuotta aikaa, kun sen luin. Pitäis lukea uudestaan. Mut joo, kyllä sen täysin originelli tapa käyttää kieltä ainakin teki vaikutuksen.
Ebola

Viesti Kirjoittaja Ebola »

isohaara kirjoitti: "Tarinasta 99 prosenttia on totta, 99 prosenttia valhetta ja 99 prosenttia hulluutta. Siitä puuttuvasta prosentista ei puhuta suoraan, sillä se tietäisi linnaa. Tuo puuttuva prosentti pitää valveilla."
Kyllä mä ihan noiden alkusanojen perusteella lähdin sitä lukemaan, että kaikki voi olla totta, tai sitten ei. Se siitä viihdyttävän tekikin, ja mielestäni aika asiallisesti kertoili.

Onhan niitä suomalaisia tietty tälläkin hetkellä legioonassa ja huhu kertoo, että tämä Peters kyllä siellä muistetaan reiluna, mutta kovana jätkänä.

Tietty pitää näitä lukiessa myös muistaa, että aika lailla teksti riippuu siitä että millaisena aikana siellä on ollut, onko paljon konflikteja siirtomaissa ollut jne.
killkill

Viesti Kirjoittaja killkill »

Henri Charriere: Banco

"Vanki nimeltä Papillon" kertoo yrityksistään sopeutua yhteiskuntaan uudessa kotimaassaan Venezuelassa viimeisen karkumatkansa jälkeen. Ei ihan edellisen tasoista tekstiä, mutta jos pidit "Papillonista", kannattaa tämäkin lukea - jo ihan päähenkilön lapsuuden ja nuoruuden kuvausten takia.

Tuo kaveri olisi ollut mielenkiintoista tavata, kuoli tosin jo vuonna 1973.
Sinkkumatti

Viesti Kirjoittaja Sinkkumatti »

killkill kirjoitti:Tuo kaveri olisi ollut mielenkiintoista tavata, kuoli tosin jo vuonna 1973.
Molemmat kirjat on tullut kahlattua useasti läpi, ja varsinkin Papillon ainakin 10 kertaa.

Papillon on varsin hyvä kirja lukea silloin, kun oma elämä vituttaa. Kirjalta tosin putosi hieman arvotusta pois, kun kuulin että kyseessä ei ole täysin Charrieren elämänkerta, vaan koottuja tarinoita muiden vankien seikkkailuista ja yrityksistä vapautua.

Silti, varsin varsin rakas kirja tuo Papillon on..

Luehan Kikkelkill se Cizia Zyke - Kultaa, läpi. Parempi kuin Banco.
killkill

Viesti Kirjoittaja killkill »

Sinkkumatti kirjoitti:Papillon ainakin 10 kertaa.
Samaa luokkaa itsellä. Ensimmäisen kerran 10-vuotiaana - ehkä siksikin aikamoinen lukukokemus. Perään taisin lukea "Kummisedän", muistaakseni ihmettelin kohtausta jossa Sonny Corleone pani siskonsa häissä morsiusneitoa: "Lucy itki onnesta tuntiessaan Sonnyn siementen valuvan reisiään pitkin". 10-vuotias pikku-KK ihmetteli tässä kohtaa, mitä se tomaatin sisällä oleva tavara teki tädin jaloilla? :D
SM kirjoitti:Cizia Zyke - Kultaa
Juu, tää on edelleen listalla, ei o vaan tullut mistään vastaan.
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 4872
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Suosittelen Karin Fossumin koko tuotantoa. Etenkin Hullujenhuone kolahti. Nimensä mukaisesti kirja kertoo psykiatrisen hoitolaitoksen elämästä, rutiineista ja ihmiskohtaloista. Fossumin kirjallinen ulosanti on kaunista ja ajoittain jopa syvällistä.

Fossum kirjoittaa lisäksi dekkarisarjaa, jossa päähenkilönä häärii poliisi Konrad Sejer. Tosin Sejerin rooli useissa kirjoissa on aika suppea. Fossumin tyyli dekkarikirjailijana on hyvin erilainen kuin tyypillisissä dekkareissa. Kirjat eivät tosiaankaan ole mitään ruumiinmetsästystä ja mäiskintää, vaan korostavat ihmisen luontaista inhimillisyyttä ja erehtyväisyyttä, motiiveja. Fossumin kirjoissa on mukana paljon sellaista pohdintaa, josta minä pidän.
Avatar
McJanne
Kitisijä
Viestit: 10880
Liittynyt: 13.11.2005 22:14
Paikkakunta: Helsinki, Suomi Finlandia 40° PERKELEEEH!
Viesti:

Viesti Kirjoittaja McJanne »

Arno Kotro - Sanovat sitä rakkaudeksi & Musta morsian

Minä olen pelännyt sitä päivää että runous saa silmät kastumaan. Nyt se on nähty, syytä en tiedä.

Teksi niin helppoa mutta silti niin hankalaa, luulen että nämä tulee lukea useita kertoja että aukeavat. En silti tee sitä virhettä että kuvittelen kaiken tajuavani. Ulottuvuuksien määrää on mahdoton arvioida.

Mietin vain että miten voi olla niin helppo lukea, silti jäädä pään sisällä kiinni teoksiin.

Suosittelen lämpimästi etenkin niille ketkä pitävät runoutta huuhaana.
Kirjoitan tätä alasti
&
(Puni) Olet kamppailu-urheiliijan irvikuva ja kamppailuyhteisön häpeäpilkku mielipiteittesi kanssa.
-JM
Avatar
Homeboy65
Kitisijä
Viestit: 9740
Liittynyt: 15.08.2005 13:14
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Homeboy65 »

J.D. Salinger: Yhdeksän kertomusta.

Suosittelen. :jee: :cheer:
"En tiedä pitäisikö sinulle ojentaa netiketti, banaani vai köysi." - Tix
slam

Viesti Kirjoittaja slam »

Homeboy65 kirjoitti:J.D. Salinger: Yhdeksän kertomusta.

Suosittelen. :jee: :cheer:
Lainaisin moisen kirjastosta. Osittain tästä syystä: "Vanhemmilla vuosillaan Salinger on eristäytynyt täysin." Lähde wikipedia. ;)
killkill

Viesti Kirjoittaja killkill »

Peter O'Donnell: Modesty Blaise

Kuva

Näihin pehmokantisiin suosikkeihinsa palaa mielellään aika ajoin. Ensimmäinen Modesty -romaani [toiseksi paras koko sarjassa imho heti "Kuoleman Esimaun" jälkeen] valottaa hitusen sankarittaremme hämärää historiaa sekä saattaa ennenaikaiselle eläkkeelle vetäytyneen seikkailijaparimme brittien tiedustelupalvelun pyynnöstä freelance-keikalle suojelemaan arvokasta timanttikuljetusta. Arkkikonnana henkilökohtainen suosikkini Gabriel, evil-henchman supervahva hermafrodiitti Mrs. Fothergill.

Elättelen yhä toiveita, että tämä mainio seikkailijatar saisi ansaitsemansa valkokangaskäsittelyn. 1960-luvulla tehty camp-kammotus oli aivan hirveä tekele, eikä taannoisella kengännauhabudjetilla väsätyssä ripulipaskassa ollut hurraamista - oli kannessa sitten käytetty tekstiä "Quentin Tarantino presents" luvalla tai ei.
slam

Viesti Kirjoittaja slam »

Homeboy65 kirjoitti:J.D. Salinger: Yhdeksän kertomusta.

Suosittelen. :jee: :cheer:
Kohtalaisen leppeitä kertomuksia ja pari ihan mielenkiintoista ajatusta. mu ei ny ihmeempiä... tosin puoleen väliin vasta olen päässyt...

tarvinee kahtoa uudelleen, jos/kun loppuun luen. :)
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8551
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Lolita »

Tuomas Vimma - Helsinki 12

Aluksi pyörittelin silmiäni ja naureskelin, onhan tuollaisiin ihmisiin tullut törmättyä oikeastikin. Pellet. Loppua kohti kuitenkin koukutuin oudolla tavalla ja kun kirja loppui, olin aivan myyty. Kirja minun makuuni, vaikka mikään palanen kokonaisuudessa ei ollutkaan yksinään mieleinen. En pidä slangista, en kuvatusta elämäntavasta, en oikein mistään, mutta kun kaikki lyötiin yhteen, a vot!
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
killkill

Viesti Kirjoittaja killkill »

Peter O'Donnell - Hopeajumalatar

Lisää Modestyjä. Sir Gerald joutuu sekalaisen kiristäjäjoukon kidnappaamaksi ja aivopesuun kuppaiseen linnaan jossain päin Ranskaa. Modesty ja Willie lähtevät pelastusretkelle, joutuvat vangiksi, taistelevat tiensä vapaaksi, pelastavat päivän ja niittaavat pahikset. Tuttua juttua siis, mutta aina yhtä viihdyttävää. Evil-henchmanina marshall-uber-artisti Mr. Sexton, jonka Prinsessa hukuttaa lopuksi maanalaiseen lampeen semieeppisen kaksintaistelun lopuksi.

Kuva
isohaara

Viesti Kirjoittaja isohaara »

Dan Brown - Digital Fortress

Todella kevyttä viihdettä tämä luultavasti Brownin ensimmäinen romaani. Tietotekniikka"painotteinen" jännärijuoni, joka ei jännitä sitten pätkääkään. Hyvin helppoa ja ennalta-arvattavaa koohotusta, jota suosittelisi korkeintaan siististi coolille bussimatkalle.
Brownin mielen nyrjäyttävät pähkinät ovat tässä teoksessa iisi kakku jokaiselle amatööririkospähkinäratkojalle. Itse en yleensä menetä hermojani ylihelppojen lukukokemusten äärellä, mutta nyt hieman rassasi odotella kymmensivukaupalla että päähenkilöt hokaisivat itsekin loppuratkaisun arvoituksen.

Kirja on halpa kopio ties kuinka monen kirjailijan tyylistä, enkä suosittele Digital Fortressia juuri kenellekään.
Ebola

Viesti Kirjoittaja Ebola »

Patricia Cornwell:

- Julma ja tavaton
- Ruumistarha
- Köyhien kalmisto

Ihanista ihanin Temple Gault astuu kuvioihin, samoin vanha Scarpetan rakastettu surullisin tuloksin, myöhemmin sorrutaan jopa salasuhteeseen työkaverin kanssa. Ruumiita tulee pikku lapsista raskaana oleviin naisiin.
Scarpetta siskontyttärineen ovat edelleen hyvin hyvin ärsyttäviä, argh. Ihanata siltin.
killkill

Viesti Kirjoittaja killkill »

Ira Levin: Rosemaryn Poika.

Täysin tarpeeton ja typerä jatko-osa mainion Polanski-leffan poikeneeseen "Rosemary's Babyyn". Kieli kuin Kirjavalioista, juonenkäänteet näkee jo kilometrin päästä. Älä koske pitkällä tikullakaan.
killkill

Viesti Kirjoittaja killkill »

Suvinen kirjoitti:luotan KK-sedän arvioon
Kyllä Setä Tietää! :heil setä:

Peter O'Donnell: Modesty Blaise ja Kalman Kouraisu

Sarja jatkuu: tällä kertaa Willie joutuu sekalaisen konnakoplan kidnappaamaksi ja aivopesemäksi - tavoitteena ei vähempi kuin saada tämä tappamaan Modesty. Lurjusleegiota johtaa pahasti nyrjähtänyt entinen kirkonmies Thaddeus Pilgrim, evil-henchmeneina satyyri-nymfi-pari Sibyl ja Kazim, jotka viettävät kaiken tappamiselta ja taistelutaitojensa hiomiselta liikenevän ajan nussien kuin kanit. Keskitasoa parempi Blaise.

Kuva
Vastaa Viestiin