Luin kirjan

Leffat, musiikki, taide, kirjallisuus ja sensellaiset
DeliriumTremens

Viesti Kirjoittaja DeliriumTremens »

kevyttä kesälukemista :) Harry Potter and the half-blood prince nyt pitäis lukea sitten luksushutsusta ;D
prosessi

Viesti Kirjoittaja prosessi »

:P Ilmeisesti minusta puuttuu kokonaan kaikki viihde ja kulttuuri, en ole edes jaksanut lukea tätä ketjua, saati sitten kirjoittaa siihen. Nyt päätin sitten päivittää tietojani tähänkin ketjuun, kun on tarpeeksi lystikästä kerrottavaa:

Viimeksi olen lukenut:
Diana Wynne Jones: Noidan veli
^sama^: Aarnikotkan vuosi

Edellämainitut kerrassaan loistavia, kuten kaikki muukin Jonesin tuotanto. Sekaisin fantasiaa ja poliittista satiiria, en edelleenkään tajua, miksi nuo luokitellaan nuortenkirjoiksi.

Enid Blyton: Näkymättömän varkaan salaisuus
^sama^: Metsästysmajan salaisuus
^sama^: Timanttikätkön salaisuus
^sama^: Rahakätkön salaisuus
^sama^: SOS ja junanryöstäjät
^sama^: SOS aina valmiina
^sama^: SOS ja kaukoputken arvoitus

Ihanan tyhjäpäisiä. Juuri mitä nyt olen tarvinnut, kun itse olen kirjoittanut paljon. Nuo eivät sotke omaa tyyliäni mitenkään, mutta antavat aivojen levätä. Eniten niissä nyt itse kirjoittaessa ovat haitanneet kirjoitusvirheet, sillä mitä ilmeisimmin noita lastenkirjoja kääntävät kirjoitustaidottomat apinat.

Lisäksi täytyisi varmaan avata toinenkin ketju: "Olen kirjoittanut kirjan", sillä sain elukkakäsikirjoitukseni tänään valmiiksi. Jouduin kyllä laittamaan sen keskeltä poikki, sillä muuten tekstiä olisi tullut liikaa yhteen kirjaan. Kolmasosan aiheista sain käsiteltyä, käsikirjoituksen lopulliseksi sivumääräksi tuli 228. Nyt vasta minulla alkaa varsinainen loma, kun tuo on pois alta vaivaamasta.
AarneAnkka

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

prosessi kirjoitti: sain elukkakäsikirjoitukseni tänään valmiiksi.
:cheer: Onneksi olkoon! :cheer:
Avatar
brona
Kitinän uhri
Viestit: 812
Liittynyt: 16.08.2005 1:26
Paikkakunta: Saari Idässä

Viesti Kirjoittaja brona »

prosessi kirjoitti:Diana Wynne Jones: Noidan veli
^sama^: Aarnikotkan vuosi

Edellämainitut kerrassaan loistavia, kuten kaikki muukin Jonesin tuotanto. Sekaisin fantasiaa ja poliittista satiiria, en edelleenkään tajua, miksi nuo luokitellaan nuortenkirjoiksi.
Komps, hyvin kirjoitettuja ja hauskoja.

Onnittelut käsikirjoituksen valmistumisesta :D
...
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 14165
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Heipä hei hamsterit! Kesällä ei oikein tule kitistyä, mutta kerrottakoon nyt kansalle, että juuri tulin helteisestä rannasta lukemasta Emer McCourtin haikean hauskaa romaania Elvis, Jesus and Me. Kuten nimistä (kirjailijan & kirjan) nokkelimmat voinevat päätellä, kyseessä on kasvutarina katolisesta Irlannista, jossa sielusta taistelevat rock ja raamattu, whiskey ja virret. Juopon isän, köyhyyden ja brittien sorron epäpyhästä kolminaisuudesta itse kukin on tietysti lukenut useitakin kirjoja (ainakin Emerin sukunimikaiman Frankin bestsellerit, oletan), mutta kertaus on opintojen äiti. Siis suosittelen, ainakin kesällä.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Ebola

Viesti Kirjoittaja Ebola »

Karin Slaughter - Riistetyt

Pedofiilirinki, hyväksikäytettyjä lapsia ja raakuutta. Pedifiiliringin koostumuksesta isot pisteet, joskus (ehkä jopa useinkin) RL se menee juuri noissa asetelmissa, noh lukeneet tietävät mitä tarkoitan, viitsi tässä juonipaljasteluja harrastaa.
Hyvän kirjan toivoisi herättävän tunteita, vaatimukset tältä osin täytetty.
Kuitenkin jotain jää puuttumaan, en vaan keksi mikä se "jokin" on.
Suosittelen isolla S:llä.
DeliriumTremens

Viesti Kirjoittaja DeliriumTremens »

Ebola kirjoitti:Karin Slaughter - Riistetyt

Pedofiilirinki, hyväksikäytettyjä lapsia ja raakuutta. Pedifiiliringin koostumuksesta isot pisteet, joskus (ehkä jopa useinkin) RL se menee juuri noissa asetelmissa, noh lukeneet tietävät mitä tarkoitan, viitsi tässä juonipaljasteluja harrastaa.
Hyvän kirjan toivoisi herättävän tunteita, vaatimukset tältä osin täytetty.
Kuitenkin jotain jää puuttumaan, en vaan keksi mikä se "jokin" on.
Suosittelen isolla S:llä.
Slaughterin kirjat on ihan mielettömän hyviä!!!
mustanikki

Viesti Kirjoittaja mustanikki »

Sheck Exley: Caverns Measureless To Man

Nykyaikaisen luolasukelluksen isä muistelee uransa alkua. Elämänsä aikana mies ehti logata 3000+ luolasukellusta, oli mukana kehittämässä nykyäänkin käytössä olevia cave-turvallisuussääntöjä ja -proseduureja, rikkoi useita penetraatio- sekä syvyyssukellusennätyksiä. Kuolema korjasi seikkailijan 1990-luvun alussa miehen yrittäessä rikkoa 1000 jalan [reilut 300 m] syvyysennätystä.

Kiehtovinta on se vaatimattomuus, millä Exley-vainaa käy läpi tekemiään melkein kohtalokkaitakin virheitä. Samoin aidon seikkailijan innostuminen asiastaan ja tapa jolla hän kuvailee maanalaisesta maailmasta löytämäänsä kauneutta ja rauhaa tekevät kirjasta miellyttävän ja inspiroivan lukukokemuksen sellaisellekin, joka ei kyseistä lajia itse harrasta. Vaatii kohtuullisen hyvää englanninkielen taitoa, käytetty kieli on varsin värikästä. Runsaasti kuvia ja luolakarttoja, osa valokuvista värillisiä.

-kk
Avatar
Ann
Kitisijä
Viestit: 3969
Liittynyt: 16.08.2005 15:32
Paikkakunta: The Dark Realm of The Outworld

Viesti Kirjoittaja Ann »

Niccoló Ammanitin Minä en pelkää tuli läpiluetuksi junamatkalla Oulusta Helsinkiin. Samanlaista kerrontaa kuin Emmanuelle Carreren kirjassa Huviretki Painajaisiin, josta myös tykkäilin. Kivaa kun lapset kärsii.

Olisin mielelläni lukenut tarinaa pidempäänkin, nyt loppui ikävästi kesken. Epäkiitollinen kirja arvosteltavaksi, koska mitä vähemmän tarinasta tietää ennalta, sen parempi. Joten osta ja lue pois, sai Anttilasta halvalla.
Rotan aivot valtasivat pääni.
Avatar
brona
Kitinän uhri
Viestit: 812
Liittynyt: 16.08.2005 1:26
Paikkakunta: Saari Idässä

Viesti Kirjoittaja brona »

Luettu Sujata Massey: Rei Shimuran ensimmäinen tapaus, perinteinen kuka-sen-teki-dekkari sijoitettuna menneisyytensä kanssa kamppailevaan nyky-Japaniin. Sankarittarena amerikkalais-japanilainen Rei, joka yrittää löytää paikkaansa isänsä kotimaassa eikä ongelmitta, koska on konketsujin eli puoliverinen.

Mukavaa ja sujuvaa luettavaa, murhaajaakaan ei arvannut ihan heti. Mä tykkään muutenkin kirjoista, joista voi oppia jotain uutta, kuten tästä/näistä Japanin kieltä ja tapoja. Nyt on menossa sarjan kakkososa Rei Shimura ja zen-temppelin arvoitus. Suosittelen.
...
Rouva Pupu

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

Karin Slaughter - Piinattu

Ei mielestäni tarinaltaan yltänyt edellisten tasolle, mutta tarinassa syntyi sen verran mielenkiintoinen ihmissuhteen tapainen, jotta pitää heti siirtyä seuraavaan, vaikka arvaan; vituiks män.
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8561
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Lolita »

Rouva Pupu kirjoitti:Karin Slaughter - Piinattu
Lenaako meinaat sen college-pojan kanssa? Mielenkiintoista kyllä.
Minä annan Slaughterille pisteitä armottomuudesta, harvoin missään uhriksi joutuu raskaana oleva nainen, noin keskeinen henkilö ja noinkin brutaalisti.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Rouva Pupu

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

Lolita kirjoitti:
Rouva Pupu kirjoitti:Karin Slaughter - Piinattu
Lenaako meinaat sen college-pojan kanssa? Mielenkiintoista kyllä.
Minä annan Slaughterille pisteitä armottomuudesta, harvoin missään uhriksi joutuu raskaana oleva nainen, noin keskeinen henkilö ja noinkin brutaalisti.
Kyllä, sitä suhdetta tarkoitan. Hyvin kieroutunutta, mutta siltin mielenkiintoista.
Brutaalisuutta todellakin hänen kirjoistaan löytyy ja herättää paljonkin tunteita.
Siltin tavallaan tässä kirjassa jätti se pääasiallinen juoni jotenkin kylmäksi, sivujuonet taas taattua kamaa.
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8561
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Lolita »

Rouva Pupu kirjoitti:Brutaalisuutta todellakin hänen kirjoistaan löytyy ja herättää paljonkin tunteita.
Siltin tavallaan tässä kirjassa jätti se pääasiallinen juoni jotenkin kylmäksi, sivujuonet taas taattua kamaa.
Siitä ei pääse yli eikä ympäri, pääpari on valju. Vaikka minkälaista suhdetta virittelisivät, niin Sara on ainakin tylsä. Noh, jos jatkat saagaa eteenpäin, niin Indelible on erilainen.

Edit: Musta on ihana hehkuttaa lukemiani kirjoja, kun joku muukin on niitä lukenut. Vatvoa vatvomisen takia vaikkei ne aina sitä ansaitsisikaan.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Rouva Pupu

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

Lolita kirjoitti: Siitä ei pääse yli eikä ympäri, pääpari on valju. Vaikka minkälaista suhdetta virittelisivät, niin Sara on ainakin tylsä. Noh, jos jatkat saagaa eteenpäin, niin Indelible on erilainen.

Edit: Musta on ihana hehkuttaa lukemiani kirjoja, kun joku muukin on niitä lukenut. Vatvoa vatvomisen takia vaikkei ne aina sitä ansaitsisikaan.
Oikeastaan, mä en edes ymmärrä miten se pari voi olla pääpäri, tuntuu keskitys tässäkin kirjassa olevan ihan jossain muualla. Hassua, että muut hahmot voivat olla niin ääripäässä kun taas tämä valjuista valjuin.

Vatvominen on kivaa, siihen voisi jopa palata sitten kun se Jenna Jamesonin kirja vihdoin ja viimein ilmestyy ja sen ehtii lukemaan.
aimohaiku

Viesti Kirjoittaja aimohaiku »

Arno Kotro - Sanovat sitä rakkaudeksi

Pikaluettu läpi. Hämmentävän tuttua. Täytyy lukea lähiaikoina uudelleen.
AarneAnkka

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Luettu lomalla:
Ensin mainittu kertoo ihmiskehon lukuisista mutaatioista jotka vaikuttavat ulkonäköön, pituuteen tai ikään, toisaalta jättää monet perinnölliset sairaudet käsittelemättä (ja käsittelee vain ulkonäköön vaikuttavia sellaisia, kuten Proteus-syndrooma eli elefanttimies). Mukana solubiologiaa ja kertomuksia historiasta.

Jälkimmäinen taas kertoo yhteiskuntamme jatkuvasta kiihtymisestä, miten teknologia ja tehokkuusajattelu on tehnyt kaikesta nopeampaa.

Kumpikin kirja tarjoaa mielenkiintoisia trivioita ja ensimmäisessä on mukana hyvää freakshow-meininkiä, mutta kumpikaan ei varsinaisesti mullistanut ajatteluani tai tuonut suuria ahaa-elämyksiä. Niitä olen kovasti jäänyt kaipailemaan viime aikoina. Ehkä pinossani olevat seuraavat kirjat tarjoavat niitä, kuka tietää.
-Superior-
Kitisijä
Viestit: 1235
Liittynyt: 07.04.2006 0:01

Viesti Kirjoittaja -Superior- »

aimohaiku kirjoitti:Arno Kotro - Sanovat sitä rakkaudeksi

Pikaluettu läpi. Hämmentävän tuttua. Täytyy lukea lähiaikoina uudelleen.
Jatko-osa Musta morsian kannattaa lukea myös.

Muistui juuri mieleen, että olin Kotron suosikkioppilas. Tosin, kahta kärttyisää tätiä lukuunottamatta olin jokaisen opettajani suosikkioppilas.
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 4879
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Nick Hornby: Alas on pitkä matka.

Aika paljon oli tästäkin eepoksesta horistu etukäteen ja varsin ylistävään sävyyn. Ihan ok kirjahan tuo oli, mutta hieman häiritsi sen ajoittain kelvoton kieli. Eikä vain kieli, vaan myös huolimaton teksti, sillä - syynä lienee kääntäjä - opuksessa vilisteli sen verran kirjoitusvirheitä (lähinnä ylimääräisiä sanoja oli lipsahtanut tekstiin), että sen pisti merkille.

Ymmärrän ratkaisun valita puhekieli kirjan kieleksi ja kieltämättä se sopikin joiltakin osin tyyliin, mutta koska kirja tarkasteli neljän itsemurhakandidaatin elämää kunkin "kirjoittamana"/"kertomana" olisin odottanut Niksulta kykyä asettua luomiensa hahmojen päähän paremmin. Nyt he kaikki vaikuttivat enemmän tai vähemmän samalta hahmolta, mikä mielestäni on huono asia kun kyseessä oli kuitenkin neljä hyvinkin erilaista persoonaa.

Kirjaa on verrattu Paasilinnan Hurmaavaan joukkoitsemurhaan sen asetelman takia. Paasilinnan ryhmäitsarin lukeneena voin ilmoittaa, että mielestäni Arska pesee Hornbyn mennen tullen kyseisellä teoksellaan.

Lue lisää pitkästä matkasta alas:

http://www.bookplus.fi/product.php?&isbn=9510313866
Avatar
brona
Kitinän uhri
Viestit: 812
Liittynyt: 16.08.2005 1:26
Paikkakunta: Saari Idässä

Viesti Kirjoittaja brona »

Dekkarilinjalla edelleen, nyt vuorossa Outi Pakkanen. Luettuna Kissa kuussa ja Musta aurinko. Kimurantteja ihmissuhteita, luurankoja kaapeissa ja tarkkaa ympäristön kuvausta. Me likes. Nyt menossa Punainen pallotuoli, jossa ihastuttaa Helsingin keskustan kuvaus. Helppolukuisia ja viihdyttäviä. Osa päähenkilöistä jäi kummittelemaan päähän vielä kirjat luettuani, jäin miettimään ihmisten motiiveja.

Edit: tuo Pallotuoli oli suorastaan hyytävä. Suosittelen psykologisista jännäreistä pitäville.
Viimeksi muokannut brona, 03.08.2006 1:27. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
...
Rouva Pupu

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

Karin Slaughter - Merkitty

Jouduin lukemaan tämän kirjan niin pienissä osissa, etten loppujen lopuksi päässyt tähän lähes tulkoon ollenkaan sisään, sääli.
Harvoin kahden tarinan pyörittäminen samaan aikaan toimii näin hyvin.
Jäi kihelmöinti sisälle; onko Lena raskaana, miten Lenan ja Ethanin käy... Lolita :?:
Sara ja Jeffrey onnistui tässä olemaan sentään pääosissa, siltin jotain jäi puuttumaan kaikesta huolimatta.
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8561
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Lolita »

Rouva Pupu kirjoitti:Karin Slaughter - Merkitty
Joko ne tämänkin on suomentaneet! Mä olen aina niin kärsimätön. Pitää kai hankkia suomeksikin. Ja hyvä nainen, en kai minä paljasta tulevia, odota saagan jatkumista.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Avatar
par-sky
Kitisijä
Viestit: 2445
Liittynyt: 14.09.2005 17:11
Paikkakunta: Hämpton

Viesti Kirjoittaja par-sky »

elisabeth kostova: historiantutkija.

Ihan mielenkiintoisesti ruvettu keräämään tarinaa. tästä olisi saanut hyvän mutta se on pilattu joillain aivan urpoilla juonikuvioilla. kaikki ihmiset ovat joko pahiksia tai täysin vammaisia (minä haluan sinulle vain hyvää, ei se mitään että vasta tapasimme, teen kaiken tähtesi, annan vaikka henkeni puolestasi) ja loppu nyt on niin persauksen syvältä kun vaan voi olla.

yritetty ilmeisesti korostaa hyvisten ja pahisten väliä niin paljon, että aivan läskiksi meni. myös rakkausjuonikuviot on aivan harvinaisen turhia, mitenkään ihmeemmin juoneen liittymättömiä. yhteen niistä sentään liittyy jotain, millä tuosta olisi saanut PALJON mielenkiintoisemman, mutta ei kai sitä nyt käytetä, kun jos sitten ei vaikka saadakaan onnellista loppua.

kirjaa lukiessa jotenkin ajattelin, että tuo tyttö on jotain 10v. NO EI. voi hyvää päivää. jos ikinä missään kaikki hahamot on vaan toistensa kopioita, niin tässä. ei tarvitse opetella nimiä, ne ovat hyvis ja pahis.
Me transmitte sursum, Caledoni!
Rouva Pupu

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

Linn Ullmann - Armo

Kuolemansairaan aviopuolison ajatuksin kerrottu tarina eutanasian vaatimisesta aviopuolisoltaan. Se, että kerronta on vain yksipuolista vie syväluotaamisen mahdollisuuden kokonaan pois. Kaikki jää hyvin kliiniseksi.
Tarinassa sivutaan eutanasian lisäksi entistä avioliittoa, suhdetta lapseen, omaa lapsuutta, työtä, nykyistä avioliittoa etc.
Ainoastaan loppu nostaa pienen tunnelatauksen esiin ja pistää jälleen miettimään sitä tosiasiaa, että ihminen ei kuitenkaan välttämättä halua kuolla vaikka kärsisi kovista tuskista tai ei pystyisi kommunikoimaan, kuolevan sanaan ei voi luottaa, eikä ketään voi koskaan tarpeeksi hyvin tuntea.
Muutenkin kaikki kävi ihan liian kliinisen helposti, tai sitten se vain tosielämässä niin saattaa ollakin.
Odotukset kirjan suhteen olivat niin isot että luonnollisesti pettymyskin oli aika suuri.
Bliss

Viesti Kirjoittaja Bliss »

par-sky kirjoitti:elisabeth kostova: historiantutkija.

....
Oli niin tyhjentävästi sanottu, etten taidakaan ostaa tätä.
Vastaa Viestiin