Luin kirjan

[Angita]

Sain viimeinkin loppuun Douglas Adamsin kirjoittaman maailman ainoan viisiosaisen trilogian Linnunrata. Sai kyllä nauraa. Jos joku ei tätä kulttiteosta vielä ole lukenut niin nyt hopi hopi heti hommiin!

[Rouva Pupu]

Richard Preston - Tapaus Kobra

Sanoisinko että jopa loistava teos

Koska mun liNkitykseni ei toimi niin copypastea kehiin:

The Cobra Event is the story of a secret counterterror operation. The story begins one spring morning in New York City when a seventeen-year-old student wakes up feeling vaguely ill. She seems to be coming down with a cold. Hours later she is having violent seizures and has begun a hideous process of self-cannibalization. She is soon dead. When other gruesome deaths of a similar nature are discovered, the Centers for Disease Control in Atlanta sends a pathologist, an expert in epidemiology, to investigate. What she finds precipitates a federal crisis.

The details of this story are fictional, but they are based on a scrupulously thorough inquiry into the history of biological weapons. Preston’s sources for this story include members of the FBI and the United States military, public health officials, intelligence officers in foreign governments, and scientists who have been involved in the development and testing of strategic bioweapons.

President Bill Clinton read The Cobra Event (which reportedly it kept him up all night), and was so alarmed that he ordered an intelligence analysis of the book. The book affected White House policy regarding bioterrorism, and helped encourage the president to order intensified spending and preparations for a bioterror event. It has been said that the government would not have been as prepared for the anthrax letter attacks in September and October, 2002, as it was, without the stimulus of The Cobra Event.

“This is truly scary stuff, and Preston has obviously done his homework. . . He’s one of the few voices in the wilderness about the threat of bioweapons and our vulnerability to them. If even part of what he describes in The Cobra Event is possible, and he swears it is, then he has done us all a favor.”
--The Denver Post

[A] contagious thriller. . . About twenty pages in, you’re reading about biological weapon tests in the South Pacific, and you start thinking about all the stuff you breathe in every day and how invisible it is and what a cinch it would be for some nutcase to turn your entire town into a Hot Zone , , , Don’t bother trying to comfort yourself with the idea that this is science fiction. . . . Most of the science in this novel is fact. Even the government’s response in The Cobra Event is patterned on an existing plan to combat biological terror . . . Just as The Hot Zone reminded us of our vulnerability to exotic, natural infections, Preston’s novel means to awaken us to the truly scary threat of germ warfare.. . .Preston convinces us that it can happen here.”
--The Miami Herald

[Bliss]

Amélie Nothomb - Antikrista.

Kahden teinitytön välisen ystävyyden/vihan kuvaus.
Kumpikin kirjan päähenkilöistä on niin raivostuttava, että tekisi mieli ravistella. Toinen nössöydessään, toinen kaikessa pöyhistelyssään. Vähän kärjistettyä kuvausta, mutta karmealla tavalla hauska, ja saattaa olla jopa totuudenmukainen. Yhdessä illassa luettu, ennemminkin niinq pitkä novelli.

[Bliss]

Amélie Nothomb - Antikrista.

Tätä olen kyttäillyt kirjastosta jo pitkään, aina se on lainassa! ( en jaksa ikinä varailla mitään, löydän kyllä jotain muuta kiinnostavaa jos etsimäni opus on lainassa. )

Mä ostan aina kirjat omaksi, ihme pakkomielle...
Ollos tervetullut käyttämään mun "kirjastoa". Matka vaan taitaa olla vähän pitkä...

[Ann]

Inkkaripinkkarikirja Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen. Hyvä halba Suomalaisen ale-hyllystä. Antaa kivasti perspektiiviä siihen, miksi ameriikan yhdysvallat on paska maa ja eurooppalaiset haisee. Herkisti, jännäs, pisti vihaks ja kaikkea muuta semmosta, mitä on kiva kokea oman sängyn turvassa, samalla kun tunkee snickersiä pakaraan.

[brona]

^Luin tuon herkässä teinix-iässä. Sen jälkeen tuli katsottua länkkäreitä vähän toisesta näkökulmasta. Tarttis lukea uudestaan.

[Rouva Pupu]

Outi Pakkanen - Tarjoilija, pyyhkikää taulu

Uusintakierroksella meni. Taitaa olla Pakkasen ensimmäinen kirja jonka aikoinani luin ja koukutuin ihan mukavasti. Kuitenkin on sellainen tutina housuissa, että nämä uudemmat kirjat eivät enää anna samanlaisia säväyksiä.

[unet]

Kreetta Onkeli: Ilonen talo

ollut lukulistalla pitkään, sain vihdoin aikaiseksi lukea kun näin Onkelin televisiossa. Aiheensa puolesta vaikea arvioida asteikolla hyvä-huono >
omaelämäkerrallinen romaani alkoholistiperheessä elävistä lapsista...
Koskettava, lapsen näkökulmasta kirjoitettu romaani jossa keskitytään tapahtumien yms. kuvauksiin eikä analysoida syy-seuraussuhteita tai muutakaan vastaava. Näkökulma kai noudattaa lapsen näkökulmaa, joka ei kykene kovin analyyttiseen tulkintaan...

[Rouva Pupu]

Joy Fielding - Kauniita unia, rouva Hunter (The deep end)

Keskinkertainen teos, hyvää aivot narikkaan lukemista.
Tunnereaktiot kuitenkin jälleen kerran todistavat kuinka oikeasti hissukat, avuttomat arkailevat ihmiset näissä kirjoissa ärsyttävät. Tekisi mieli lähinnä vedellä ympäri korvia.

[brona]

Kolme opusta Henning Mankellia: Valkoinen naarasleijona, Viides nainen ja Palomuuri. Takuuvarmaa kamaa. Ihmiskuvaus lämmintä, juonen kuljetus moitteetonta ja yllättäviä käänteitä. On se guru.

[Lolita]

Minttu Hapuli: Selibaattipäiväkirjat

Niin terävää ja osuvaa juttua parisuhteista, siinä sai korvillensa niin naiset kuin miehetkin. Aevan ihana. Melkein absoluuttisia totuuden sanoja, jotka pistivät miettimään omaakin käytöstään ja vaatimuksiaan suhteessa.

[par-sky]

Inkkaripinkkarikirja Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen. Hyvä halba Suomalaisen ale-hyllystä. Antaa kivasti perspektiiviä siihen, miksi ameriikan yhdysvallat on paska maa ja eurooppalaiset haisee. Herkisti, jännäs, pisti vihaks ja kaikkea muuta semmosta, mitä on kiva kokea oman sängyn turvassa, samalla kun tunkee snickersiä pakaraan.

mä halusin lukea ton, kyselin kirjakaupasta. siellä mulle kerrottiin että kaikki painokset on loppuun myytyjä, mene divariin, ÄMMÄ.

[liz]

Tänä yliaurinkoisena kesänä sopi hyvin lukea hämyiseen tyttökouluun sijoittuva klassikkoromaani, Charlotte Brontën Syrjästäkatsojan tarina. Romanttinen ja jännitävä kertomus on täynnä nasevaa ihmiskuvausta ja menneen maailman tunnelmaa 1800-luvun tyyliin. Juoni tiivistyy pitkälti "kuka saa kenet" -ongelman ympärille. Ja mikä parasta, keskeisienä tapahtumaympäristönä on villiintynyt puutarha.

[liz]

Hermann Hesse nousi suuren yleisön tietoisuuteen teoksellaan Alppien Poika. Romaani kertoo Peter Camenzindin elämänvaiheista herkästi ja tarkkanäköisesti. Elämän tarkoitusta etsitään ja maailmanmenoa pohditaan, mutta lopulta päästään takaisin lähtöruutuun. Tämä jäi minua hieman kaivelemaan, sillä olin valmistautunut johonkin mukamas ylevämpään huipennukseen. Hessen parissa oppii aina jotain uutta itsestään ja elämästä. Kuten sen, että joskus annetaan vain yksi mahdollisuus, ja se saattaa lipua ohi. Toisin on valkeiden pilvien laita, sillä ne palaavat aina uudestaan.

[more]

Inkkaripinkkarikirja Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen. Hyvä halba Suomalaisen ale-hyllystä. Antaa kivasti perspektiiviä siihen, miksi ameriikan yhdysvallat on paska maa ja eurooppalaiset haisee. Herkisti, jännäs, pisti vihaks ja kaikkea muuta semmosta, mitä on kiva kokea oman sängyn turvassa, samalla kun tunkee snickersiä pakaraan.

Hieno opus, löytyy omastakin hyllystä. Vaikka tarinat olikin tuttuja ennestäänkin niin vieläkin pisti vihaksi tuo toiminta. Odotin kyllä kirjalta ihan muuta kuin mitä se oli.

[Lolita]

Patrick Süskind: Parfyymi

Olipas erikoinen. Vaikea sanoa muuta. En oikein osaa päättää oliko se hyvä vai ei, luulisin kuitenkin hyväksi, koska mielelläni luin loppuun.

Tämä piti lukea, koska elokuva on tulossa ja kirja on aina parempi kuin leffa. Nyt on sekin spoilattu.

[Rouva Pupu]

Jilliane Hoffman - Morfeus

Alku oli lupaava, loppua kohden alkoi leukanivelet jumppailemaan ihan liikaa. Aikamoinen pettymys verrattuna Cupidoon, vaikka tämänkin ihan mielellään kuitenkin luki.
Jatkoa odotellessa, lopusta päätellen sellainen tulossa...

[Lolita]

Jilliane Hoffman - Morfeus

Aikamoinen pettymys verrattuna Cupidoon, vaikka tämänkin ihan mielellään kuitenkin luki.

Niinpä! Tunsin itseni huijatuksi, kun myytiin noin halpa ratkaisu. Itse asiassa koko vanhan jutun herättäminen henkiin oli vähän halpaa. Ja mua aina ärsyttää suunnattomasti nuo itsekseen kärsivät ja laihtuvat sankarittaret. Mikä siinä on niin vaikeaa uskoutua sille lähimmäiselleen ja syödä?

[AarneAnkka]

Vihdoin. Fritjof Capra: Hidden Connections. Sinänsä aika kunnianhimoinen kirja, joka yrittää selittää eläväisen maailman (ihmiskunta mukaanlukien) kaikki ilmiöt rakenteen, materian, prosessin ja merkitysten verkostoina (joko meni pää pyörälle?), ja yrittää sen jälkeen tarjota vaihtoehtoja nykyiselle luontoa tuhoavalle Pahalle Globaalille Kapitalismille.

Keskeisiä ajatuksia oli esimerkiksi tuo aiemmin mainittu, eli Descartesin yksiulotteisen "mieli versus materia" -dualismiakselin korvaaminen rakenteen, prosessin, materian ja merkitysten avaruudella; miten kieli ja teknologia ovat kehittyneet käsi kädessä; ja se, että kaikki toimii keskenään verkostona ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kirjan puolivälissä kerrottiin miten nämä mekanismit näkyvät esimerkiksi yrityskulttuurissa, ja miten ne tulisi huomioida organisaatiossa ja johdossa.

Loppupuolella kirja alkoi mennä vähän idealismin puolelle suomiessaan globalisaatiota, miehiä ja patriarkaalista arvomaailmaa, geenitekniikkaa ja maailmankauppaa, ja lainaten useassa kohtaa lempiraivopäätäni Vandana Shivaa, joka kuuluu sarjaan "oikeassa(?), mutta aivan vitun ärsyttävä nalkuttaja". Myös puheet vetytaloudesta ja hyperautoista olivat aika villin optimistisia.

Kirja siis toi paljon mielenkiintoisia ajatuksia ja uusia tapoja nähdä asiat, mutta toisaalta ei ole ihan puhtaaksi tislattua Absoluuttista Totuutta. Suosittelen tätä kenelle tahansa jota tämmöiset jutut kiinnostavat, mutta joka on myös valmis ensinnäkin plaraamaan Oxfordia koska Capra käyttää paljon jänniä sivistyssanoja, ja myös reality checkaamaan kirjan ajatukset esimerkiksi täällä Kitinässä Asiakeskusteluissa. Kuten kokeilin tehdä esmes tuon "Geeniruokaa vaiko eikö" -ketjun kanssa. Jopas sieltä löytyikin oivia kontrapunkteja tämän kirjan ajatuksille.

Loppukaneetti: Whoah, man. Parempaa synestesiaa kuin sienistä saa. Ajatukset kasautuvat päässäni uusilla jännillä tavoilla. Tällaista kirjaa olen kaivannutkin, tällaista joka antaa uusia ajatuksia.

Mutta nyt sen eläinkirjan kimppuun. Tai ehkä pieni sulattelutauko ensin.

[brona]

Patrick Süskind: Parfyymi

Olipas erikoinen. Vaikea sanoa muuta. En oikein osaa päättää oliko se hyvä vai ei, luulisin kuitenkin hyväksi, koska mielelläni luin loppuun.

Erikoinen opus mustakin. Ällöttävä, muita manipuloiva hyypiö pääosassa ja kammottava loppu. Jotenkin kyyninen kirja muistaakseni, mutta pakko lukea loppuun.

[AarneAnkka]

Risto Isomäki: Herääminen

Oli kompaktin kokoinen joten otin sen luettavaksi lentomatkalle. Ekologinen scifi-kirja jossa eletään vuotta 2039 ja ilmastonmuutos on edennyt jo pitkälle. Ja kaikki on päin persettä. Ja sitten alkaa tapahtua.

Olihan toi ihan ... no, kivahko, mutta kaikki jännityksen rakentaminen tuntui menevän hukkaan kun noiden jännitysjuonenkäänteiden loppuratkaisut arvasi jo alkupäässä. Tuli vaan sellainen olo että mitä mutkia toi kirjailija nyt vielä keksii ennen kuin kirjan hahmot vihdoin oivaltavat mistä on kyse, lukijan ajatellessa siinä vaiheesa jo että daaaaah, tajutkaa nyt jo.

Ei kovin moni ole tästä kirjasta tykännyt. En minäkään kauheasti. Saman kirjailijan seuraavaa kirjaa, Sarasvatin Hiekkaa on taas puolestaan kehuttu kovasti. Ehkäpä siirryn siihen kun saan ensin yhden toisen tärkeämmän teoksen alta pois.

[Lepikkorapu]

George J. Borjas: Labor Economics. 500 sivua tanakkaa sanomaa taloustieteen maagisesta maailmasta.

[Rouva Pupu]

Outi Pakkanen - Kuolema käy jatkoilla

Tyypillistä Pakkasta.

[Aito_Johanna]

Uusin lempikirjailijani on Ian McEwan, jolta luin ensimmäisenä kirjan nimeltä Sovitus, joka oli mukaansatempaava kuin trilleri, monitasoinen, hieno ja yllättävä, kerta kaikkiaan tasokasta romaanitaidetta. Sen innoittamana lainasin kirjastosta miehen muunkin tuotannon, josta luin jo teokset Sementtipuutarha ja Vieraan turva. Kummankaan tarjoama lukuelämys ei kuitenkaan kohonnut Sovituksen tarjoaman elämyksen tasolle. Kirjat ovat taitavasti kerrottuja, mutta aiheiltaan vastenmielisiä. Sementtipuutarha kertoo sisaruksista, jotka orvoiksi jäätyään valavat äitinsä ruumiin sementtiin kotitalonsa kellariin, mikä toimenpide kuitenkin epäonnistuu ja äidin ruumis alkaa törkeästi haista. Sisarukset eivät kuitenkaan ole millänsäkään vaan elelevät talossa ja hässivät toisiaan, kunnes poliisi tulee ja korjaa heidät talteen. Vieraan turva taas kertoo lomamatkalla olevasta pariskunnasta, jonka miehinen osapuoli joutuu paikallisen pervopariskunnan silmätikuksi. Aluksi pervopariskunta vain valokuvaa miestä, mutta lopulta vetää tämän ranteet auki partaveitsellä. Miehen avokki palaa yksin kotiin. Sorppa että paljastin juonen, jos vaikka joku olisi halunnut lukea.
Nyt on alullaan saman kirjailijan Ajan lapsi, joka vaikuttaa lupaavalta.

[urpiainen]

Uusin lempikirjailijani on Ian McEwan

(helkkari, ajauduin hymiönkäyttäjäksi!)

McEwan on loistelias! Viihdyttävä ja luettava, mutta samalla kirjoittaa halutessaan sekä psykologisesti erittäin terävästi että kauniisti. Uskoisin lukeneeni koko McEwanin proosatuotannon, ja olen kai ukkelia täälläkin kehunut, innostuksissani vissiin jopa povannut Nobelia.

Sovitus on tosiaan parasta McEwania; kirjaa pidettäneen miehen tähänastisen uran pääteoksena. Omia suosikkejani ovat kuitenkin pienimuotoisempi trilleri Amsterdam (no, tämä on ehkä suosikki siksi, että oli ensimmäinen lukemani McEwan), hieno Enduring Love (saatavilla myös ihan kelpo leffana, kuten muistaakseni myös The Comfort of Strangerskin) sekä ehkä ennen muuta viimeisin Saturday. Myös The Child in Time on mitä mainioin. Hienoja kirjoja yhtä kaikki.