Luin kirjan

Leffat, musiikki, taide, kirjallisuus ja sensellaiset
Avatar
Razormaid
Kitinän uhri
Viestit: 936
Liittynyt: 27.05.2006 20:13
Paikkakunta: pöydän alla

Viesti Kirjoittaja Razormaid »

Voi miksi Kata Kärkkäisen Jumalasta seuraavassa on niin über-ihq kansi? Himottaa kun katselee vaikkei juoni vaikutakaan kummoiselta.

Joululomalla luin lähes 700 sivuisen Diana Gabaldonin Muukalaisen, jonka olin haalinut vuosia sitten alennusmyynneistä. Seksiä, juonitteluja ja väkivaltaa skotlannin ylängöillä, unohtamatta vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Me likes. Nyt vaan kun keksisi MIKÄ niistä jatko osista on nro 2... :roll:
selika

Viesti Kirjoittaja selika »

-deleted-
Viimeksi muokannut selika, 12.02.2007 15:43. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Avatar
mustaenkeli
Kitisijä
Viestit: 2881
Liittynyt: 09.09.2005 12:08
Paikkakunta: Hell-sinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli »

Razormaid kirjoitti:Voi miksi Kata Kärkkäisen Jumalasta seuraavassa on niin über-ihq kansi? Himottaa kun katselee vaikkei juoni vaikutakaan kummoiselta.
Ehkä just siks, ku on Katan tuotos.
Ite yrittäny tavata tuota opusta aloittaen jo reippaasti ennen joulua. Alkuun tuntu pitkästyttävältä, sitte muuttu ahdistavaksi ja nyt jotenki turtunu tuohon... ei oikein tempaa mukaansa...
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
Avatar
par-sky
Kitisijä
Viestit: 2445
Liittynyt: 14.09.2005 17:11
Paikkakunta: Hämpton

Viesti Kirjoittaja par-sky »

Razormaid kirjoitti: Joululomalla luin lähes 700 sivuisen Diana Gabaldonin Muukalaisen, jonka olin haalinut vuosia sitten alennusmyynneistä. Nyt vaan kun keksisi MIKÄ niistä jatko osista on nro 2... :roll:
osa 2. sudenkorento
osa 3. matkantekijä
osa 4. syysrummut

sitten on olemassa vielä tuliristi, jota veikkaan osaksi viisi.
Me transmitte sursum, Caledoni!
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

mustaenkeli kirjoitti:
Razormaid kirjoitti:Voi miksi Kata Kärkkäisen Jumalasta seuraavassa on niin über-ihq kansi? Himottaa kun katselee vaikkei juoni vaikutakaan kummoiselta.
Ehkä just siks, ku on Katan tuotos.
Ite yrittäny tavata tuota opusta aloittaen jo reippaasti ennen joulua. Alkuun tuntu pitkästyttävältä, sitte muuttu ahdistavaksi ja nyt jotenki turtunu tuohon... ei oikein tempaa mukaansa...
Mut se kyllä tempaisi, siis jos se on se Katan viimeisin.
Kikkelis kokkelis.
Avatar
brona
Kitinän uhri
Viestit: 812
Liittynyt: 16.08.2005 1:26
Paikkakunta: Saari Idässä

Viesti Kirjoittaja brona »

Razormaid kirjoitti:Joululomalla luin lähes 700 sivuisen Diana Gabaldonin Muukalaisen, jonka olin haalinut vuosia sitten alennusmyynneistä. Seksiä, juonitteluja ja väkivaltaa skotlannin ylängöillä, unohtamatta vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Me likes. Nyt vaan kun keksisi MIKÄ niistä jatko osista on nro 2... :roll:
:mrgreen: Jaa mikähän se on suomeks? Englanniksi Dragonfly in amber. Mä jäin tuohon sarjaan koukkuun jokunen vuosi sitten, kiitos kirjahullun kaverini, joka roudaa aina Englannin reissuiltaan pari kiloa kirjoja. Mulla on koko satsi englanniksi, en voi sietää Jamieta vääntämässä hämettä. :laatta: Tosiäijät puhuu pohjanmaata.

Edit: par-sky ehtikin hätiin.
...
Avatar
Vadim
Kitisijä
Viestit: 3469
Liittynyt: 23.08.2005 12:00
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Vadim »

Luin tosiaan Kjell Westön Missä kuljimme kerran - ostin sen äidilleni ja vastaavasti äitini minulle, toisistamme riippumatta, tietenkin. Hieman (suku)polveilevan alun jälkeen kirjan voi kaiketi sanoa temmanneen mukaansa, viimeiset neljäsataa sivua luin lopulta muutamassa päivässä. Ihastuin siinä välissä Lucie Lilliehjelmiin, yhteen kirjan päähenkilöistä, ja mietin, miksen ole esimerkiksi suomenruotsalainen. Ajankuva oli eloisasti kuvattu ja täynnä hauskoja yksityiskohtia; ehkä miinuspuolelle on luettava hieman lattea loppu, ja sanottakoon, että tämä ei ole suoranaisesti kirja henkilölle, joka rakastaa tarinoita, sillä varsinaista juonta opuksella ei ole. Ehkä se sopii paremmin henkilölle, joka on paremminkin kiinnostunut kohtaloista, tai elämästä, miten vain, jollainen kaiketi itse olen.

Vaikka tapahtumat sijoittuvat vuosisadan alkupuoliskolle, on sosiaalisen kontekstin kuvaus melko ajaton, ja herätti minussa kysymyksiä esimerkiksi siitä, kuinka kestävällä pohjalla tietyntyyppiset elämäntavat ovat. Päähenkilöt potevat sekä elämännälkää että kuolemanjanoa, joskus yhtä aikaa, ja niiden syyt ja seuraukset tuntuvat varsin universaaleilta, minkä vuoksi kirja tuntui paikoin hämmentävän omakohtaiselta. Voi olla, että joku muu tuntisi toisin, ehkä sosiaalinen konteksti ja tematiikka muistuttivat omistani.
Avatar
Homeboy65
Kitisijä
Viestit: 9861
Liittynyt: 15.08.2005 13:14
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Homeboy65 »

Antti Hyry: Junamatkan kuvaus

Novellikokoelma. Ei hassumpi.
"En tiedä pitäisikö sinulle ojentaa netiketti, banaani vai köysi." - Tix
Bliss

Viesti Kirjoittaja Bliss »

Razormaid kirjoitti:Joululomalla luin lähes 700 sivuisen Diana Gabaldonin Muukalaisen, jonka olin haalinut vuosia sitten alennusmyynneistä. Seksiä, juonitteluja ja väkivaltaa skotlannin ylängöillä, unohtamatta vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Me likes. Nyt vaan kun keksisi MIKÄ niistä jatko osista on nro 2... :roll:
Mä voin myydä sulle halvalla Sudenkorennon. Yrityksestä huolimatta en saanut luettua sitä edes puoleenväliin *haukotus*
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8557
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Lolita »

Suvinen kirjoitti:Joanne Harris: Herrasmiehiä ja huijareita
Haa! Just täytin liittymiskupongin Suureen Suomalaiseen Kirjakerhoon ja mutu-tuntumalla vedin tuon yhdeksi liittymislahjakirjakseni. Hyvä, jos on hyvä.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Avatar
Bluntly
Kitisijä
Viestit: 21779
Liittynyt: 15.08.2005 8:41

Viesti Kirjoittaja Bluntly »

Leenamaija Otala : Osaajana opintiellä

Mikko Markkanen : Onnistu rekrytoinnissa
"Vetäkää käteen, minä maksan" Bluntismi 2006.
Sheetlord

Viesti Kirjoittaja Sheetlord »

Brett Easton Ellis: Glamorama [puolivälissä]

Samalla formaatilla mennään, mitä kirjailija on noudattanut Less Than Zerosta alkaen: vieraantuneita city-ihmisiä, julkkisten name-droppingia, biisilistoja, tuotemerkkejä, kolaa nokkaan. Kaikki on kaikkea, mutta mikään ei ole mitään.

Toisaalta kirja ei tarjoa mitään uutta, mutta sen vanhan tutun ilmaisun se hallitsee hyvin. Huomaan määräajoin tarttuvani Ellisin kirjoihin muistuttaakseni itselleni, että täällä lähiössä elämä on kaikesta huolimatta järjellisempää kuin metrosekstailu sykkivässä ytimessä.
Tsaari

Viesti Kirjoittaja Tsaari »

James Ellroy: Erittäin salainen (Clandestine)

Kirja on tuttua Ellroyta; sadistisia murhia ja murhaajia, seksiä, viinaa, väkivaltaa, huumeita, homoja, pahoja poliiseja, pakkomielteinen päähenkilö... Sanomattakin on selvää että allekirjoittanut piti lukemastaan, vaikka tämä ei yllä aivan myöhempien kirjojensa huipputasolle. Joka tapauksessa oivallinen lukukokemus.

Tässäkin kirjassa esiintyvä komisario Dudley Smith sopisi oivallisesti leffapahisten joukkoon, mutta elokuva (La Confidental, supermainio elokuva muuten) ei tuo julki Dudleyn luonteen todellista olemusta.
Rouva Pupu

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

Lolita kirjoitti:
Suvinen kirjoitti:Joanne Harris: Herrasmiehiä ja huijareita
Haa! Just täytin liittymiskupongin Suureen Suomalaiseen Kirjakerhoon ja mutu-tuntumalla vedin tuon yhdeksi liittymislahjakirjakseni. Hyvä, jos on hyvä.
Samikset. Vaikutti ihan vetävältä tarinalta. On ainakin kovasti varattuna ollut. Saas nähdä.
Avatar
Xiberia
Kitisijä
Viestit: 3273
Liittynyt: 26.08.2006 9:58
Paikkakunta: Kenkäkaupunki

Viesti Kirjoittaja Xiberia »

Suvinen kirjoitti:Joanne Harris: Herrasmiehiä ja huijareita
Viimeistelin itsekin tämän eilen junassa istuessani. Tykkäsin ihan hurjana! Tosiaan, loppua kohden juoni oli jo aika epätodellisen tuntuinen, mutta toisaalta onhan oikeassakin elämässä sinnikkäitä psykopaatteja ja toisaalta taas kirjallisuus saakin olla hieman todellisuuspakoista. Tästä ei auta paljoakaan paljastaa, suosittelen vaan lukemaan! Junassa vastapäätä istuva sai ihastella varsin hämmästyneitä ilmeitä kun juonen solmut loppua kohden aukenivat :)
"Elämä on kuin pornoelokuva - silloin tällöin panemista ja niissä väleissä ihan täyttä paskaa."
Avatar
Xiberia
Kitisijä
Viestit: 3273
Liittynyt: 26.08.2006 9:58
Paikkakunta: Kenkäkaupunki

Viesti Kirjoittaja Xiberia »

Torey Hayden - Hiljaisuuden lapset

Kuten viikonpäiväketjussa sanoin, niin piti vaan aloitella lukemaan tätä kirjaa, mutta kirjanmerkille ei tullutkaan tarvetta, kun innostuin lukemisesta ja luin koko kirjan kerralla loppuun. Torey Hayden on psykologi ja erityisopettaja, ja tässä kirjassa hän kertoi kolmen varsin erilaisen potilaan tarinan varsin koukuttavalla ja mielenkiintoisella otteella. Kai se jo jotain kertoo, kun ei pysty jättämään kirjaa kesken :)
"Elämä on kuin pornoelokuva - silloin tällöin panemista ja niissä väleissä ihan täyttä paskaa."
Rouva Pupu

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

Mirva Saukkola - Murha on muotia

Tapahtunut murha jää sivuseikaksi. Painopiste on vaatteissa, miessuhteissa ja hienostelevissa juomissa/safkassa. Lopussa sitten jyrähtää, jos jyrähtää. Kevyttä aivot narikassa lukemista.
NuoriDaavid

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

Joulupukin tuoma Ilkka Remes: 6/12. Huono.

Vertaisin Da Vinci -koodiin. Molemmat huonoja kirjoja, mutta ei niitä viitsi keskenkään lopettaa.

Juoni oli epälooginen, henkilöhahmot ohuita.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 14015
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

urpiainen kirjoitti:Amy Tan on ehdottomia suosikkejani, uskoisin lukeneeni kaikki romaaninsa paitsi viimeisimmän Saving Fish from Drowning, joka odottaa hyllyssä.
Sain kuin sainkin viimein tartuttua tuohon opukseen. Valitettavasti jouduin pettymään. Tai siis olihan se ihan mainiota ajankulua ja viihdykettä, mutta ei lähelläkään vaikka Joy Luck Clubin tai Kitchen God's Wifen lämmintä ymmärrystä ja psykologista tarkkanäköisyyttä. En oikein voi suositella.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 14015
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

urpiainen kirjoitti:
urpiainen kirjoitti:Amy Tan on ehdottomia suosikkejani, uskoisin lukeneeni kaikki romaaninsa paitsi viimeisimmän Saving Fish from Drowning, joka odottaa hyllyssä.
Sain kuin sainkin viimein tartuttua tuohon opukseen. Valitettavasti jouduin pettymään. Tai siis olihan se ihan mainiota ajankulua ja viihdykettä, mutta ei lähelläkään vaikka Joy Luck Clubin tai Kitchen God's Wifen lämmintä ymmärrystä ja psykologista tarkkanäköisyyttä. En oikein voi suositella.
Jaa. Minusta se oli selkeä välityö: kiistatta sujuvaa, mutta loppujen lopuksi vailla pointtia.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Rouva Pupu

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

Tess G - Kaksoisolento

Mielenkiintoinen juoni. Liian vähän raakuutta verratuna edelliseen opukseen, jonka häältä luin. Menen kyllä sekaisin näissä Cornwelleissa, Slaughtereissa sun muissa. Ei mitään, koska ovat :]
Tsaari

Viesti Kirjoittaja Tsaari »

NuoriDaavid kirjoitti:Joulupukin tuoma Ilkka Remes: 6/12. Huono.
Samankaltaiset ajatukset minullakin tästä opuksesta. Remekselle on käynyt kuten lähes kaikille muillekin kirjailijoille, alkuvuosien tuotanto on selkeästi parempaa. Kai se pakostakin vaikuttaa kun on pakko pukata markkinoille kirja vuodessa ja Remeksellä tahti taitaa olla nyt kaksi kirjaa vuodessa. Ja mitä sen tasonkaan niin väliä kun kassakoneet laulavat iloisesti isänpäivän ja joulun korvilla.
Avatar
Clay
Kitisijä
Viestit: 2582
Liittynyt: 14.08.2005 23:46

Viesti Kirjoittaja Clay »

Hemingway: Kenelle kellot soivat

Absintti, wiski ja viini virtasi, varsin janottavaa luettavaa. Kovaksikeitetty soppaluu pehmeällä ytimellä. Pieni katsaus siihen mikä ihminen on sisällissodan lumoissa. Hemingwayn kustantajana olisin kyllä neuvonut tiivistämään osan henkilöiden päänsisäisestä monologista (joissain paikoin dialogista). Matkaopasmaisen lämmin miljöön kuvaus tempoi välillä mukaansa - Hemingwayn rakkaus spaniaa kohtaan tihkuu rivien välistä. Syljen isienne maitoon!
Nyt penikseni on fantastinen!
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 14015
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Sain luettua Petri Tammisen Finlandia-ehdokkaan Enon opetukset. Kiinnostava pikku kirja.

Tai ehkä tematiikka vain kiinnostaa minua: päähenkilö on akateemista identiteettikriisiä poteva kynämies, joka ei pysty kokemaan olevansa oikea mies kun tulee vertailluksi - lähinnä omissa silmissään - täysin ylivertaiseen enoon ja tämän kaveriin. Kuitenkin eno ja kaverinsa ovat ulkopuolelta katsottuna täysiä häviäjiä, keski-ikäistyviä juoppoja. Mutta he ovat suvereeneja seuramiehiä ja saavat naiset kiinnostumaan itsestään pelkällä läsnäolollaan. Kuten päähenkilö toteaa, on miehiä, jotka osoittavat luontevasti rakkauttaan katsomalla romanttisen kohtalokkaasti silmiin ja miehiä, jotka osoittavat samaa tekemällä hyvää lihamureketta. Kuulostaa tutulta.

Yleisemmin kiinnostava teema on myös isähahmon tärkeys mieheksi kasvamisessa. Kirjassa isistä ei oikein siihen ole - vaikka päähenkilökin tahtoisi olla enonsa kaltainen sankari-isä pojalleen. Hienosti Tamminen osoittaa, miten isähahmon tarve saa päähenkilön näkemään rapiossaan rypevässä enossa kritiikittömän ihailun kohteen. Psykologinen tarkkuus on hienoa.

Niin, ja kirja - eritoten dialogi - on vielä kovin hauska!
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Rouva Pupu

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

Suvinen kirjoitti:Joanne Harris: Herrasmiehiä ja huijareita

Englantilaiseen hienostopoikakouluun sijoittuva omaperäinen trilleri, jonka jujun keksiminen vaatii muutaman ensimmäisen luvun tarkkaa lukemista - mutta joka tempaisee sitten mukaansa. Puhdas vauhdikas veijariromaani, jossa pinnan alla piilevät uhkaavan tuhon merkit. olen yleensä haka selvittämään murhaajan / rikollisen henkilöllisyyden, mutta tässä mentiin melkein kolme neljännestä ennenkuin äkkiä valkeni. Aivan viimeisessä viidenneksessä lähdettiin menevän vähän turhan villeille poluille, siihen asti oiva mysteeri.
Pidin kyllä, tempaisi mukaansa. Toista mieltä olen vaikeudesta, pahantekijän henkilöllisyys oli itselläni lähes heti selvillä. Siitä vain paistoi tapa jne. niin selvästi läpi, että osasin tehdä vaaditut "johtopäätökset".
Pitkästä aikaa kirja, jonka toista kertojaa voi pitää epäluotettavana, joten pientä epäilyä oli tapahtumista jne., jotka sitten vahvistuksen loppua kohden saivatkin.
Suosittelen.
Vastaa Viestiin