Luin kirjan

Leffat, musiikki, taide, kirjallisuus ja sensellaiset
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 13798
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Austerin Oracle Night. Nyt sitten taas oikein hyvää Austeria. Olen tässä viimeaikoina marissut aika paljon sitä, miten paljon Auster postmodernisteilee erilaisilla kirjallisia konventioita rikkovilla kikoilla etäännytyksistä tarinoihin tarinoiden sisällä ja alluusioihin muualle. Tässä romaanissa oli taas uusi kikka: alaviitteet. Melkein ärsyttävää, mutta toisaalta aika toimivaa. Kertoja kertoo rakastuneensa vaimoonsa ensi silmäyksellä ja tämän olevan elämänsä merkittävin kokemus - mutta toisaalta kertoo tapauksen kirjaimellisesti toisen tarinan alaviitteenä. Hassua.
urpiainen kirjoitti:
Clay kirjoitti:
urpiainen kirjoitti: Lukaisin Timbuktun. Onhan siinä Austermaisia havaintoja ja mukavaa kerrontaa, mutta kyllä vain kyseessä on välityö. Jos maailmassa on oikeutta, niin nyt jo Austeria nolottaa, että meni moisen opuksen nimellään julkaisemaan. Onhan se hassun hauskaa, että kertojaksi pannaan koira, joka sitten koiramaisesta naiivista perspektiivistä kommentoi ihmisten edesottamuksia, mutta Austerin pitäisi olla moisen yläpuolella. Perusamerikkalaisen keskiluokkaisen ihanneperheen rakoileva avioliitto on kuitenkin tavoitettu loppupuolella ihan hyvin.
Auster nimenomaan EI ole monenkaan asian yläpuolella - ehkä naiivismilla on joku oma tarkoituksensa, joka on sopusoinnussa kokonaisuuden kanssa. Sun pitäis olla näissä jutuissa parempi!
Joo, olet varmaan oikeassa. Vielä parempi esimerkki on juuri lopettamani Austerin Travels in the Scriptorium. Saahan se varmasti kirjallisuustieteen perusopiskelijan haltioitumaan vyöryttämällä sellaisen määrän tarinoita tainoiden sisällä, epäluotettavia kertojia sun muita postmodernisteiluja, puhumattakaan avuttomana ison veljen käsissä pyristelevän Mr. Blankin ilmiselvästä allegoriasta aikamme yksilöön, mutta ei tämä muuta sitä seikkaa, että peruslukijalle kirja on, suoraan sanottuna, vähän tylsä.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
Clay
Kitisijä
Viestit: 2582
Liittynyt: 14.08.2005 23:46

Viesti Kirjoittaja Clay »

urpiainen kirjoitti:mutta ei tämä muuta sitä seikkaa, että peruslukijalle kirja on, suoraan sanottuna, vähän tylsä.
Itse en ole saanut Timbuktua loppuun asti vieläkään, kun Tuomari-sarjakuvat ovat osoittautuneet kiinnostavimmiksi.
Nyt penikseni on fantastinen!
SikaMika

Viesti Kirjoittaja SikaMika »

Howard Stern: Miss America

Hieman kevyempää luettavaa elämänkertojen ja tieteellisten teosten seassa. Kirja on jatkoa filmatisoidullekin "Private parts":lle, ja on siis herra Sternin omaelämänkerrallinen jatkoteos. Eli periaatteessa kyseessä on tarina tiskijukasta, joka heittämällä omannäköistään kakkapissapieru-huumoria radiossa vuosikausia nousee maan suosituimmaksi radiopersoonaksi - niin suosituksi, että hän kykenee mm. valituttamaan suosikkiehdokkaitaan poliittisiin virkoihin. Kirja koostuu pitkälti tyypin radio- ynnä muiden tempauksien kertaamisesta, mutta sisältää myös paljon hänen ajatuksiaan niihin ja moniin muihinkin asioihin liittyen.

Jos olet nähnyt Private partsin etkä pitänyt siitä, älä haaskaa aikaasi näihin yli 500 sivuun. Minä pidin.
Avatar
Homeboy65
Kitisijä
Viestit: 9738
Liittynyt: 15.08.2005 13:14
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Homeboy65 »

Dieter Wellershoff: Simpanssin kauneus

Romaani. Ihan hyvä. Vähän raskassoutuinen.

Antti Hyry: Kertomus
Antti Hyry: Kurssi

Ihan okei noikin...
"En tiedä pitäisikö sinulle ojentaa netiketti, banaani vai köysi." - Tix
Avatar
BrianW
Kitisijä
Viestit: 1279
Liittynyt: 14.08.2005 18:50
Paikkakunta: Suomen Ritchmond
Viesti:

Viesti Kirjoittaja BrianW »

Viikon aikana luettu:

Peter F Drucker: The Essential Drucker. Loistava liikkeenjohdon koontiteos. Suosittelen. Pelkkää asiaa eikä mitään vuosittain vaihtuvia hypetyksiä.

Jimmy Buffett: A Pirate Looks at Fifty.

Buffett on yllättävän hyvä kirjoittaja. Enemmän pidän kirjoistaan kuin musiikistaan.

Martin Gilbert: Churchill and America.

Kiinnostuin Churchillista kun luin Michael Dobsin häntä käsittelevät romaanit. Ne antavat ihan erilaisen, ihmisläheisen kuvan, siihen aikaan ja ihmisiin kuin puiseva historiankirjoitus, jotä tämä kirja on. Halusin kuitenkin tutustua taustoihin.

Stephen Budionsky: Battle of Witts. Kertoo miten toisessa maailmansodassa murrettiin salakirjoituskoodia ja käytettiin tietoja hyväksi. Vaatii kyllä kiinnostusta aiheeseen.

Carl Hiaasen: Skin Tight. Luin taas uudelleen kun kyllästyin siihen Dickin Blarunner-kirjaan, josta aiemmin keskusteltiin. Tylsä, ei sitä viitsinyt uudelleen. Leffa paljon parempi.

Hiaasen on ehdottomasti suosikkikirjailijoitani ja olenkin kerännyt kaikki hänen kirjansa. Hänellä on aina mainioita tyyppejä, niin konnia kuin sankareitakin ja taustalla vielä hyvä luonnonsuojeluajatuskin.
When the going gets weird, the weird turn pro.

Dr. Hunter S. Thompson
Avatar
Gattaca
Kitisijä
Viestit: 4424
Liittynyt: 16.08.2005 16:12

Viesti Kirjoittaja Gattaca »

Lue Brian Churchillin muistelmateos "Nuoruuteni". Tosiaan silmiä avaava. Tyyppi oli kaukana supersuorittajayksilöstä tai lapsinerosta. Puolet kirjasta Winston valittaa, miten kurjaa koulussa oli, miksi vitussa lapsia pakotetaan siihen mitä eivät halua/johon ei C:n perustelujen mukaan ole tarvettakaan.. ja miten pikku-Winston lunttasi minkä kerkisi, lintsasi aina kun saattoi ja erityisesti ylpeili sillä ettei koulussa oppinut latinaa yhtään (selvisi lunttaamalla). Ja kuitenkin.. moni voisi sanoa, että oli silti tai just tuon kautta Euroopan pelastaja.

IDOLINI!!!
Yli nelikybänen landeäijä mutaisissa saappaissa ja flanellipaidassa kuolaa ja tumputtaa teinitytöille salaa mustassa jeepissään.
-Quarter
Avatar
BrianW
Kitisijä
Viestit: 1279
Liittynyt: 14.08.2005 18:50
Paikkakunta: Suomen Ritchmond
Viesti:

Viesti Kirjoittaja BrianW »

Gattaca kirjoitti:Lue Brian Churchillin muistelmateos "Nuoruuteni". Tosiaan silmiä avaava. Tyyppi oli kaukana supersuorittajayksilöstä tai lapsinerosta. Puolet kirjasta Winston valittaa, miten kurjaa koulussa oli, miksi vitussa lapsia pakotetaan siihen mitä eivät halua/johon ei C:n perustelujen mukaan ole tarvettakaan.. ja miten pikku-Winston lunttasi minkä kerkisi, lintsasi aina kun saattoi ja erityisesti ylpeili sillä ettei koulussa oppinut latinaa yhtään (selvisi lunttaamalla). Ja kuitenkin.. moni voisi sanoa, että oli silti tai just tuon kautta Euroopan pelastaja.

IDOLINI!!!
Luettu on. Tästä ollaan samaa mieltä, on yksi minunkin idolini.

Suurin osa ns suurmiehistä on ihan samanlaisia tolloja kuin me muutkin. Osa paljon hullumpia kuten Stalin, Hitler ja Mao ym.

Tuuriahan Churchillilakin oli paljon. Kerrotaan, että pääministeriksikin tuli vain kun eräs sähke luettiin väärin.

Piti kuitenkin tiukasti linjansa natsien vastaisuudessaan, vaikka oli kuinka epäsuosiossa ja sillä sitten loi suuruutensa. Tekihän hän jo ensimmäisen maailmansodan aikana kaikenlaista. Käynnisti mm tankkien tuotannon ja modernisoi laivastoa.
When the going gets weird, the weird turn pro.

Dr. Hunter S. Thompson
Avatar
Gattaca
Kitisijä
Viestit: 4424
Liittynyt: 16.08.2005 16:12

Viesti Kirjoittaja Gattaca »

BrianW kirjoitti: Piti kuitenkin tiukasti linjansa natsien vastaisuudessaan, vaikka oli kuinka epäsuosiossa ja sillä sitten loi suuruutensa. Tekihän hän jo ensimmäisen maailmansodan aikana kaikenlaista. Käynnisti mm tankkien tuotannon ja modernisoi laivastoa.
Mistä löytäisin enemmän juttua Churchillin buurisodan seikkailusta, josta kuulemma sen ajan lehdissä kohistiin? (öööh.. netistä? :D)
Siis pakeni vankeudesta ja sitten puolen Afrikan halki?

Sen olen lukenut, että Churchillin suosikkiase ratsailla oli "Ukko-Mauser" -pistooli. Koska C oli huono sapelinkäyttäjä :D
Yli nelikybänen landeäijä mutaisissa saappaissa ja flanellipaidassa kuolaa ja tumputtaa teinitytöille salaa mustassa jeepissään.
-Quarter
Avatar
BrianW
Kitisijä
Viestit: 1279
Liittynyt: 14.08.2005 18:50
Paikkakunta: Suomen Ritchmond
Viesti:

Viesti Kirjoittaja BrianW »

Gattaca kirjoitti: Mistä löytäisin enemmän juttua Churchillin buurisodan seikkailusta, josta kuulemma sen ajan lehdissä kohistiin? (öööh.. netistä? :D)
Siis pakeni vankeudesta ja sitten puolen Afrikan halki?

Sen olen lukenut, että Churchillin suosikkiase ratsailla oli "Ukko-Mauser" -pistooli. Koska C oli huono sapelinkäyttäjä :D
Niin ja oli mukana viimeisessä suuressa ratsuväkihyökkäyksessä, jonka armeija koskaan teki.


Tämmöinen ainakin löytyy Helmet-systeemistä. Uskon, että sen saa sinnekin kirjastoon tilattua.

Churchill, Winston S.
Teos Frontiers and wars : his four early books covering his life as soldier and war correspondent, edited into one volume / Winton S. Churchill
Julktiedot London : Eyre & Spottiswoode, 1962
Sisällys The Malakand field force. The river war. London to Ladysmith. Ian Hamilton's march
Huomautus englanti
KIRJA / BOK
When the going gets weird, the weird turn pro.

Dr. Hunter S. Thompson
Sheetlord

Viesti Kirjoittaja Sheetlord »

Wehrmachtin matkaopas Suomeen

Suomessa II Maailmansodassa palveille kraut-joukoille jaettu opas "paikalliseen kansaan ja kulttuuriin" on huomattavasti kuivakkaampi lukukokemus, mitä esipuhe ja kansipaperit lupaavat. "Korkkarisaksan Sanakirjasta" irtoaa paljon enemmän hupia. Mielenkiintoinen julkaisu siitä huolimatta.
Tsaari

Viesti Kirjoittaja Tsaari »

Juha Vuorinen: Vaippaihottumaa, juoppohullun päiväkirja 4

Kauas on Juha-poika joutunut sitten Juoppohullun päiväkirjan, joka oli nautittavaa tykitystä. Etenkin loppua kohden kirja muuttui niin hemmetin tylsäksi ja vaalenpunaiseksi hömpäksi. Sain kirjan luettua loppuun vai siksi että odottelin homman kääntyvän taas normaaliksi menoksi. Jos tämä sarja saa vielä viidennen osan niin jäänee lukematta.
Avatar
Bluntly
Kitisijä
Viestit: 21651
Liittynyt: 15.08.2005 8:41

Viesti Kirjoittaja Bluntly »

Tuominen, Tapani Soininen, Pentti Pesonen, Matti : Henkivakuutusmatematiikka

Pää poksahtaa.
"Vetäkää käteen, minä maksan" Bluntismi 2006.
Sheetlord

Viesti Kirjoittaja Sheetlord »

Tsaari kirjoitti:JJos tämä sarja saa vielä viidennen osan niin jäänee lukematta.
Mies taas tavallaan tykkäsin, että päähenkilö kokee ns. henkisen kehittymisen matkan. Okei, kahden ekan osan häröilyjä oli kiva lukea, mutta jos sama sekoilu jatkuisi kirjasta toiseen, alkaisi se maistua puulta. "Vaippaihottuman" loppu oli kieltämättä vähän turhan hattarainen. Mulla on kuitenkin sellainen kutina, että kunhan Justiina vähän kasvaa, alkaa taas sattua ja tapahtua kaikenlaista :)
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8551
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Lolita »

Xaviera Hollander: Onnellinen madame

Kyllä huomasi, että kirja on 70-luvulta. Suomennokset olivat nykymittapuulla tökeröitä ja Xaviera itse puhui mustista neekereinä, ja kaikista valtavirrasta seksuaalisesti poikkeavista sairaina ja perversseinä. Asenteet ovat muuttuneet, enää ei "kreikkalainen yhdyntä" ole lainkaan niin hurja juttu, ihan vaan anaalia.

En kuitenkaan voinut olla miettimättä, mitä on mennyt vikaan ja miksi Xaviera käyttäytyi niin kuin käyttäytyi. Ilman pidäkkeitä kelpasivat niin miehet, naiset, nuoret kuin koiratkin.

Sydney Biddle-Barrows pesee muistelmissa tämän kyllä yksi-nolla.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 13798
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Suvinen kirjoitti:vähän liikaa tasapaksua jaarittelua tässä kyllä oli. Ehkä sitä takakannessa luvattua "säkenöivää älykkyyttä" oli sitten mun makuuni vähän liikaa.
Ovatko muut Z. Smithit samanlaisia, kannattaako toiseen enää tarttua?
Ehdottomasti kannattaa! Tai siis, the Autograph Man on ehkä vähän heikko ja keinotekoisen tuntuinen, mutta esikoisteos White Teeth on loistava. Siitä puuttuu kokonaan tuo On Beautya vaivaava pyrkimys nykyaikaiseen (ja amerikalaistettuun) versioon jopa eteerisestä englantilaisesta epookkiromaanista (se mainitsemasi tasapaksu jaarittelu). White Teeth on *erinomaisen hauska*, täynnä hienoja henkilöitä, joita kohtaan kirjailija on armoton mutta lämpimästi ymmärtävä. Uskon, että pitäisit siitä paljon enemmän kuin On Beautystä!
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Edith

Viesti Kirjoittaja Edith »

Onko kukaan lukenut Marjaneh Bakhtiarin kirjaa Kalla det vad fan du vill (Suom. Mistään kotoisin)? Jos, niin muistuttaako se teistä liikaa Zadie Smithin Valkosia hampaita? Vai olenko mä rasisti ja vaan mielessän niputan yhteen kaikki eurooppalaiset kirjailijat, joilla on sukujuuria Euroopan ulkopuolella?

Mulla on tuo Bahktiari nyt lukusillaan ja kirjoittelen siitä piakkoin jotain analyysia. Ei se huono ole ja ehkä Smithiä enemmän keskittynyt juuri siirtolaistaustaisten nuorten ongelmiin ja sosiaalidemokraattisen yhteiskunnan ymmärtämisyrityksiin, mutta jotenkin tuon huumori on vaan mun mielestä samanlaista, muttei kuitenkaant toimi niin hyvin. Tuossakin on sellaisia polveiluja eri suuntiin, mutta Smithiin verrattuna nuo polveilut jäävät ikään kuin kesken.
Aito_Johanna

Viesti Kirjoittaja Aito_Johanna »

Edith kirjoitti:Onko kukaan lukenut Marjaneh Bakhtiarin kirjaa Kalla det vad fan du vill (Suom. Mistään kotoisin)? Jos, niin muistuttaako se teistä liikaa Zadie Smithin Valkosia hampaita?
Olen lukenut Bakthiarin kirjan, mutta en Valkoisia hampaita, joten en voi verrata. Mistään kotoisin oli ihan ok, joskin tyyliltään kummaa jaarittelua, saivartelua ja kitinää, jotenkin vähän ärsyttävä.
Edith

Viesti Kirjoittaja Edith »

Aito_Johanna kirjoitti: Olen lukenut Bakthiarin kirjan, mutta en Valkoisia hampaita, joten en voi verrata. Mistään kotoisin oli ihan ok, joskin tyyliltään kummaa jaarittelua, saivartelua ja kitinää, jotenkin vähän ärsyttävä.
Ainakin sitten kun seuraavaksi nähdään, tyrkytän sulle lainaan Valkoiset hampaat, jos et ole siihenkään mennessä lukenut. Tahdon ammattilaisen mielipiteen näistä kirjoista.

Mun mielestä tuo Mistään kotoisin ei oikein pääse vauhtiin, vaan jää paikoilleen jotenkin, vaikka siirtyykin nopeasti tuokiokuvasta toiseen. Kummallista. Kun taas Valkoset hampaat tuntuu vauhdikkaammalta juuri siksi, että siinä syvennytään hetkiin, tunteisiin, mielikuviin ja kaikkeen mieleen tulevaan.
Sheetlord

Viesti Kirjoittaja Sheetlord »

Neil Strauss: Pelimies

Suosikki-rock-journalistini matka internet-pokaajien hämmentävään alakulttuuriin on niin kiehtovanhämmentävä lukukokemus, että se kestää tulla luetuksi toisenkin kerran. Jos olisin vielä poikamies, ei ole täysin mahdotonta että kokeilisin kirjan neuvomia setin avauksia, negaustekniikkaa ja mausteankkurointia sargatessani yössä ;)

Kirjassa esiintyvät "scoretus-gurut" näkyvät vieläkin olevan aktiivisia, bongasin ainakin Tyler Durdenin ja Mysteryn

Kuva

Ensiksimainitun toimintatavoissa taitaa olla kyllä kehittämisen varaa..
Viimeksi muokannut Sheetlord, 29.05.2007 11:22. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Rahkapussi

Viesti Kirjoittaja Rahkapussi »

Sheetlord kirjoitti:Neil Strauss: Pelimies

Suosikki-rock-journalistini matka internet-pokaajien hämmentävään alakulttuuriin on niin kiehtovanhämmentävä lukukokemus, että se kestää tulla luetuksi toisenkin kerran. Jos olisin vielä poikamies, ei ole täysin mahdotonta että kokeilisin kirjan neuvomia setin avauksia, negaustekniikkaa ja mausteankkurointia sargatessani yössä ;)
Muista, että naiset ovat myös lukeenet tuon kirjan ja ovat tod.näk immuuneja pelimiehen kuluneimmille fraaseille ja aktioille. Toisin kuin yleisesti luullaan, naiset eivät rakastu renttuihin, he vain naivat niitä :-D
Sheetlord

Viesti Kirjoittaja Sheetlord »

Rahkapussi kirjoitti:Muista, että naiset ovat myös lukeenet tuon kirjan ja ovat tod.näk immuuneja pelimiehen kuluneimmille fraaseille ja aktioille
Toki. Kirjailija toteaakin, että homman lähdettyä paisumaan temppujen toimivuus alkoi muuttua aika kyseenalaiseksi. Tyhmempikin böönä haistaa palaneen käryä, kun viides ukko saman illan aikana haluaa lukea kädestä tai tehdä taikatemppuja. Ainoa kirjan neuvoma tekniikka jota olen tietoisesti kokeillut ja toimivaksi havainnut on "negaus" - kun seurueen kauneinta naista ignooraa riittävän kauan, hän alkaa ihmetellä mikä hänessä on vikana ja aktiivisesti tavoitella huomiotasi :)
Rahkapussi

Viesti Kirjoittaja Rahkapussi »

Sheetlord kirjoitti:
Rahkapussi kirjoitti:Muista, että naiset ovat myös lukeenet tuon kirjan ja ovat tod.näk immuuneja pelimiehen kuluneimmille fraaseille ja aktioille
Toki. Kirjailija toteaakin, että homman lähdettyä paisumaan temppujen toimivuus alkoi muuttua aika kyseenalaiseksi. Tyhmempikin böönä haistaa palaneen käryä, kun viides ukko saman illan aikana haluaa lukea kädestä tai tehdä taikatemppuja. Ainoa kirjan neuvoma tekniikka jota olen tietoisesti kokeillut ja toimivaksi havainnut on "negaus" - kun seurueen kauneinta naista ignooraa riittävän kauan, hän alkaa ihmetellä mikä hänessä on vikana ja aktiivisesti tavoitella huomiotasi :)
Tiedätkö, että tuo toimii vain alle 30-vuotiailla, joilla on minäkuvan kanssa isompi ongelma kuin kehtaavat myöntää :-D Vanhemmilla toimii ihan suora puhe tyyliin: "Olet ihan ehta lyyli, mennäänkö panemaan?"
Sheetlord

Viesti Kirjoittaja Sheetlord »

Rahkapussi kirjoitti:tuo toimii vain alle 30-vuotiailla, joilla on minäkuvan kanssa isompi ongelma kuin kehtaavat myöntää :-D Vanhemmilla toimii ihan suora puhe tyyliin: "Olet ihan ehta lyyli, mennäänkö panemaan?"
Juu, isot pojat on kertoneet, että esimerkiksi Tampereen "Pannuhuoneella" (tanssiravintola Seurahuoneella) voi asiansa ilmaista aika suoraan. Toisaalta, vaikka olisin vapaa, miksi ihmeessä haluaisin skorailla 40-50 -vuotiaita, jos minulla kerran olisi mahkuja saada kolmikymppisiäkin?

Sori, menee offtopikiksi. Strauss on joka tapauksessa ihan pätevä kirjoittaja . Ei ukko tietenkään mitään maailmankirjallisuuden klassikoita työnnä, mutta äijän Marilyn Manson sekä Motley Crue-biot ovat lajityyppinsä parhaimmistoa. Aion myös lukaista saman tekijän Jenna Jameson-henkilökuvan heti kun sen jostain näppeihini saan.
Rahkapussi

Viesti Kirjoittaja Rahkapussi »

Sheetlord kirjoitti:
Rahkapussi kirjoitti:tuo toimii vain alle 30-vuotiailla, joilla on minäkuvan kanssa isompi ongelma kuin kehtaavat myöntää :-D Vanhemmilla toimii ihan suora puhe tyyliin: "Olet ihan ehta lyyli, mennäänkö panemaan?"
Juu, isot pojat on kertoneet, että esimerkiksi Tampereen "Pannuhuoneella" (tanssiravintola Seurahuoneella) voi asiansa ilmaista aika suoraan. Toisaalta, vaikka olisin vapaa, miksi ihmeessä haluaisin skorailla 40-50 -vuotiaita, jos minulla kerran olisi mahkuja saada kolmikymppisiäkin?
Tai alle. Olen samaa mieltä :-D Panemiseen riittäävät ulkoiset avut, mutta sen jälkeiseen kiinnostukseen vaaditaan muitakin avuja, jotka eivät ole niinkään kuin yleisesti luullaan, riippuvaisia iästä tai sen puutteesta.
Rahkapussi

Viesti Kirjoittaja Rahkapussi »

Sheetlord kirjoitti: Strauss on joka tapauksessa ihan pätevä kirjoittaja . Ei ukko tietenkään mitään maailmankirjallisuuden klassikoita työnnä, mutta äijän Marilyn Manson sekä Motley Crue-biot ovat lajityyppinsä parhaimmistoa. Aion myös lukaista saman tekijän Jenna Jameson-henkilökuvan heti kun sen jostain näppeihini saan.
Suosittelen myös entisen rocktoimittajan Tony Parsonsin romaaneja Mies ja vaimo, Mies ja poika ja Onnen kiertotie. Pidän yhtä paljon kuin Nick Hornbyn kirjoista.
Vastaa Viestiin