Luin kirjan

[Homeboy65]

F.M.Dostojevski: Vanhan ruhtinaan rakkaus

Suosittelen.

[SikaMika]

Kjell Westö: Missä kuljimme kerran


Teos käsittelee Suomen ja erityisesti Helsingin elämänmenoa viime vuosisadan alusta aina sotiin asti. Aikakautta tarkastellaan useiden eri kansanluokissa elävien henkilöiden kautta; nuorten ja vanhojen, rikkaiden ja köyhien, miesten ja naisten, punaisten ja valkoisten. Tarinan kulminaatiopisteenä on Kansalaissota, jonka syyt ja seuraukset vaikuttavat kirjan kaikkien henkilöiden maailmankuvaan.
Kirja toimii, paitsi ajankuvana ja fiktiivisenä kaunokirjallisuutena, myös erilaisten filosofisten pohdintojen esittäjänä. Märehditään sodan mielekkyyttä/mielettömyyttä, ihmisen hyvyyttä ja pahuutta sekä - ei enempää eikä vähempää kuin - elämän tarkoitusta.

Todella loistavasti kirjoitettu kirja. Lukija voi tehdä tarinan henkilöinä retrospektaakkelinomaisen matkan pitkin sadan vuoden takaisen Helsingin katuja. Ihan kaikkea ei lukijan puolesta pureskella valmiiksi, vaan tilaa jää myös omille pohdinnoille. Ainakin minut kirja laittoi ajattelemaan, ja jo tämä yksistään on seikka joka antaa mille tahansa teokselle olemassaolon oikeuden. Westö on Finlandia-palkintonsa ansainnut. *****/*****

[Vadim]

Sain tänään loppuun Volter Kilven Alastalon salissa. Hämmentävä mutta paikoin piinallinen opus, jonka 850 sivua kuvaavat saaristopitäjän miesten kuusituntista kokousta. Vaikka kirja on täynnä meheviä henkilöitä ja äärimmäisen tarkkanäköistä mielenliikkeiden kuvausta, varoitan potentiaalisia kanssalukijoita hetkellisistä uskonpuutteen purskahduksista, joita saattaa ilmetä kirjan, hmm, "edetessä". Ymmärtääkseni yliopistolla näkee ajoittain "Olen lukenut Alastalon salissa" -paitoja, ehkä humanistikitisijät voivat kertoa, mistä sellaisen voisi tilata.

[Aito_Johanna]

Sain tänään loppuun Volter Kilven Alastalon salissa. Hämmentävä mutta paikoin piinallinen opus, jonka 850 sivua kuvaavat saaristopitäjän miesten kuusituntista kokousta. Vaikka kirja on täynnä meheviä henkilöitä ja äärimmäisen tarkkanäköistä mielenliikkeiden kuvausta, varoitan potentiaalisia kanssalukijoita hetkellisistä uskonpuutteen purskahduksista, joita saattaa ilmetä kirjan, hmm, "edetessä". Ymmärtääkseni yliopistolla näkee ajoittain "Olen lukenut Alastalon salissa" -paitoja, ehkä humanistikitisijät voivat kertoa, mistä sellaisen voisi tilata.

http://www.volterkilpikustavissa.org/

Minulla on sellainen t-paita. Ei kyllä juuri tule käytettyä. Liikun harvoin niin kultivoituneessa seurassa, että sille osattaisiin antaa arvoa

[Vadim]

http://www.volterkilpikustavissa.org/

Minulla on sellainen t-paita. Ei kyllä juuri tule käytettyä. Liikun harvoin niin kultivoituneessa seurassa, että sille osattaisiin antaa arvoa

Tämäpäs loistavaa! Synttärikrapulasta selvittyäni (joka siis edellyttää, että selviän ensin täältä hengissä Helsinkiin) saattaisin hurauttaa Volter Kilpi -viikolle Kustaviin! Saisin vielä paidankin muistoksi. Kuulostaa hyvältä.

[Sheetlord]

Jenna Jameson - Erotiikan ammattilainen: Seksitähden päiväkirja

Kolmen mainion Neil Strauss-tekeleen nostattamat ennakko-odotukset nyypähtivät ensimmäisen 50 sivun jälkeen kuin Henry The Greatin työkalu kuvausten alkaessa.

Teksti on kuin koululaisen kynästä, jotenkin töksähtelevää. Ehkä tällä on haettu sitä aitoutta ja rosoisuutta? Perinteinen kerronta vaihtuu välillä varoittamatta tylsiin pornoleffa- ja haastattelunauha-transkriptioihin sekä sinänsä hauskoihin sarjakuviin. Kirjan paksuus selittyy osaltaan myös valokuvien valtavalla määrällä.

Ihan ok tekele luettavaksi, mutta jotenkin "mehukkaampi" olisi saanut olla. Autoerotiikkahetkien stimulantiksi tästä ei ole, kevyeksi kesälukemiseksi sen sijaan ajaa asiansa.

[Homeboy65]

Eric Williams: Hyppyarkku

Perustuu tositapahtumiin. Kolmen brittiläisen sotavangin pako saksalaiselta vankileiriltä 2. maailmansodan aikana. Mielenkiintoinen.

[Clay]

Loe: L

Junalukemisena. Hyvin se siivitti matkaa, mutta ehkä kolmatta kirjaa ei enää jaksaisi Loen literaalisia maneereja, tai ehkä jaksaa, muttei pokkarina.

[SikaMika]

Loe: L

Junalukemisena. Hyvin se siivitti matkaa, mutta ehkä kolmatta kirjaa ei enää jaksaisi Loen literaalisia maneereja, tai ehkä jaksaa, muttei pokkarina.

Tää lienee sama heppu, joka kirjoitti "Supernaiivin"? Luin sen muinoin, ihan hauska kirjanen, mutta en usko jaksavani lukea toista samalla tyylillä kirjoitettua opusta. Sama vitsi ei jaksa naurattaa kuin kerran.

[nowaysis]

Koko talven aikana en lukenut yhtä ainutta romskua. Heti kesän alussa huomasin tilanteen vaativan paikkausta.

Torey Hayden: Aavetyttö

Jenkkiläinen psykologi/erityisopettaja kertoo aika karmiviakin tarinoita urallaan kohtaamistaan lapsista. Rankkoja kohtaloita, ja totally mukaansa tempaava tyyli kirjoittaa. Täytyy ehdottomasti metsästää tyypin koko muukin tuotanto. Suosittelen, jos aihe kiinnostaa.

Katja Kallio: Elokuvamuisti

Sitä mitä odotinkin. Hyvää yleiskuvausta leffafriikin mielenliikkeistä, tunnistin paljon itseäni, erityisesti nuorempana kun oli oikeasti aikaa paneutua "harrastamaan" filmiä. Suosittelen Rollo Tomasille, voit sitten suhtautua kirjaan hieman ylimielisesti tuhahdellen, mutta tiedät sen kuitenkin koskettaneen sisintäsi. Kyynel.

Jane Stanton Hitchcock: Silmänlumetta

Nykkiläinen keski-ikäistyvä single naispuolinen trompe l'oeil -maalari saa unelmiensa työtarjouksen, joka vetää hänet mukaan sulkeutuneen yläluokkaisen maailman salaisuuksiin. Mitä kammottavuuksia kauniiden rakennusten sisälle voikaan kätkeytyä? Nothing is quite what it seems.

Viihdettä ja arvaamaton loppu.

Sven Westerberg: Göteborgin murhat

Käännöstöillä itsensä elättävä entinen diplomaatti(terkut Vadimille ) häviää jäljettömiin ja katoamista seuraa murhia, joilla näyttää olevan diplomaattiin jokin yhteys, mutta mikä?Arvoituksen ratkaisu tuo mukaan kylmän sodan aikaisen varjojen pelin, menneisyyden joka kätkee monenlaista syyllisyyttä. Oikean ja väärän, ankaruuden ja armon problematiikka ei Sven Westerbergin teoksissa milloinkaan ole mustavalkoinen, vaan aina sävykäs.

Suosittelen kaikille epävirallisesta ulkopolitiikasta ja hyvistä jännäreistä kiinnostuneille tahoille.

Åsa Nilsonne: Siveysvyö


Ruotsalainen psykiatri(Nilsonne) kirjoittaa tarkasti ja kiinnostavasti kuuluisan näyttelijättären murhatutkimuksen kiemuroista tarkastellen samalla sekä nais- että maahanmuuttajanäkökulmasta ruotsalaista yhteiskuntaa ja sen työelämän vaatimuksia. Kuinka monesti työ syrjäyttää elämän muut asiat? Indeed

[swirl]

Poppy Z Brite: Exquisite Corpse.

Jos mm. homoerotiikka, sarjamurhaajat, nekrofilia, kannibalismi ja ruumiiden silpominen kiinnostaa, tämä on oikea valinta. Täysin koukuttava, ahmin parissa päivässä.

[Xiberia]

Poppy Z Brite: Exquisite Corpse.

Jos mm. homoerotiikka, sarjamurhaajat, nekrofilia, kannibalismi ja ruumiiden silpominen kiinnostaa, tämä on oikea valinta. Täysin koukuttava, ahmin parissa päivässä.

Anteeksi offtopic, mutta joku vieras ihminen saisi tämän kommentin perusteella Swirlistä varsin terveen käsityksen :D

[Kreitsu]

F.M.Dostojevski: Vanhan ruhtinaan rakkaus

Suosittelen.

Oli oikeasti hyvä ja huumorillinen kirja. Luin sen keväällä.

Flora Rheta Schreiber: Sybil

Kertoo sivupersoonahäiriöstä kärsivän Sybilin tarinan.

Lue arvostelu:
http://www.netlife.fi/users/msiivola/kr ... oonaa.html


Suomenkielisenä kirjaa ei taida saada, mutta AdLibriksestä http://www.adlibris.com/fi/default.aspx?logout=1 sen saa englanninkielisenä.

[Kid]

Tällä hetkellä luen:

Allen Carr; Stumppaa tähän!

"Ainoa asia, mikä estää meitä lopettamasta, on pelko."

Kirja perustuu Allen Carrin kuuluisaan menetelmään, jossa paneudutaan tupaoinnin todellisiin syihin.

No hei, saa sitä kai yrittää lopettaa tavalla tai toisella..

[Kreitsu]

Tällä hetkellä luen:

Allen Carr; Stumppaa tähän!

"Ainoa asia, mikä estää meitä lopettamasta, on pelko."

Kirja perustuu Allen Carrin kuuluisaan menetelmään, jossa paneudutaan tupakoinnin todellisiin syihin.

No hei, saa sitä kai yrittää lopettaa tavalla tai toisella..

Oletko päässyt jo pitkälle lukemisessa? Onko kirjassa ideaa?
Ihan vaan pohdin, pitäisikö hankkia kys. kirja. En ole kyllä aikeissa lopettaa, mutta olishan se kiva tietää, miksi tupakoin.

[Kid]

Oletko päässyt jo pitkälle lukemisessa? Onko kirjassa ideaa?
Ihan vaan pohdin, pitäisikö hankkia kys. kirja. En ole kyllä aikeissa lopettaa, mutta olishan se kiva tietää, miksi tupakoin.

Loppuun asti.
Ideaa oli kyllä ja monen monta fiksua ajatusta. Saman asian toisto, tasan samassa muodossa joka toisella sivulla pisti ärsyttään. Ja tyypin tyyli kirjottaa yleensäkkin
Mulla ei tupakin poltto loppunut kirjan lukuun, otin järeemmät aseet käyttöön!
Mutta kyllä mä huomaan tiettyjä kirjasta lukemiani asioita tolkuttavani päässäni ku oikeen vituttaa..

[Xiberia]

Jeanette Winterson - Majakanvartija
"Hopea syntyi sattumasta. Hän on äitinsä ja maihin tulleen merimiehen lyhyen tapaamisen tulos. Hopean äidin kuoltua pohjoisskotlantilaisen karun satamakaupungin asukkaat päättävät, että Hopea sijoitetaan sokean majakanvartijan Pew'n luo. Pew kertoo Hopealle tarinoita kaipauksesta ja juurettomuudesta. Hän kertoo myös tarinan papista nimeltä Babel Dark, joka 1800-luvulla pakenee satamakaupunkiin tukahduttaakseen sisällään palavan valon. Tarinoista muodostuu Hopealle kartta, jonka avulla suunnistaa mielen pimeissä huoneissa ja kurottautua kohti majakoita, jotka tuovat valoa pimeyden keskelle."

Majakanvartijasta kirjoitettua:
”Sanotaan se nyt heti alkuun: kirjallisuudelle ei ole tapahtunut pitkään aikaan mitään parempaa kuin Jeanette Winterson.” Kristianstadbladet
”Kaunista, koskettavaa, mestarillista!” Times Literary Supplement
”Kauhuromanttinen, tunteisiin vetoava ja epätodellisuuden läpilyömä.” The Times
”Täydellinen tuulten heittelemille rakastavaisille missä tahansa.” Daily Mail
”Lumoava, kristallimainen kirja, jonka loppuminen tuntui menetykseltä.” Independent on Sunday.
”Tuulen tuivertamaan merimaisemaan sijoittuva kirja on riemuvoitto. Jokaista suolan syövyttämää kuvausta tahtoo jäädä maistelemaan…” Guardian

Tutustuin Jeanette Wintersoniin joskus yliopiston kirjallisuuskurssilla, ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Wintersonin tapa kirjoittaa on lumoava - kirjaa ei lue loppuratkaisun takia, vaan silkasta lukemisen ilosta. Majakanvartija on kaunis ja runollinen kirja, joka kaikessa epätodellisuudessaan ilahduttaa kappale toisensa jälkeen. Erityisen mielenkiintoista on tapa, jolla Winterson hyppii 1800-luvulta nykypäivään Pewin kertomuksien muodossa ja muokkaamalla Hopean tarinaa saaden lukijan pitämään päähenkilöä välillä herkkänä, kauniina lapsena, välillä psykoottisena ja epätasapainoisena aikuisena.

****

[Rahkapussi]

Augusten Burroughs: Juoksee saksien kanssa

Käsittämätön tositarina ja muistelo eräästä lapsuudesta. Miten poika, jonka oma runoilijaäiti lykkää joulupukinnäköisen psykiatrinsa kasvatettavaksi ja jolla on 13-vuotiaana homoseksuaalinen seksisuhde pedofiiliin, voi pysyä tervejärkisenä sekä kehittyä menestyväksi kirjailijaksi. Luulisi, että kirja olisi traaginen, mutta yllättävää kyllä, näkökulma on optimistinen, jopa humoristinen. Suosittelen lämpimästi.

Lue lisää:
http://www.sammakko.com/kirjat_ja_kirja ... /index.php

[Lolita]

Marya Hornbacher: Elämä kateissa

Kirja teki aikanaan minuun niin suuren vaikutuksen, että löytyy nykyään omasta hyllystä. Vaikutti ehkä ajatusmalleihini, mutta ei pystynyt tekemään minusta syömishäiriöistä. Pisti kyllä ajattelemaan.

[Sheetlord]

Tuomas Vimma: Toinen

"Helsinki 12"-kirjasellaan jonkinasteista kuuluisuutta saavuttanut punavuorelais-nulikka tiputtelee merkkituotteiden nimiä kuin Brett Easton Ellis parhaimmillaan, mutta kompastuu lahjattomuuteensa ennen kirjan puoliväliä. Jos muoto on pöllitty suoraan, eikä mitään originellia sanottavaa ole, kannattaisi pitää suu kiinni. Sikailu-orgia-osiot menivät kevyenä kesälukemisena, muuten korkeintaan reippaasti alle keskinkertainen tekele.

Kauko Röyhkä: Ocean City

Tämä on vielä vähän kesken. Tulevaisuudenkuva, jossa heikentyneen siemennestelaadun vaivaamasta ihmiskunnasta harvat siitoskykyiset heput nousevat supertähdiksi, jotka myyvät palveluitaan eniten tarjoavalle.

Kirjassa on paljon potentiaalia, eikä sen esittämä tulevaisuudenkuva ole lainkaan mahdoton. Hieman häiritsee se, että Röyhkä ei ole malttanut visioida tulevaisuuden maailmaansa riittävän "valmiiksi". Futurismi vaikuttaa vähän päälleliimatulta. Kerronta on kuitenkin sujuvaa, kieli hetkittäin herkullisen rosoista. Itse olisin kuitenkin kustannustoimittajana vaatinut tästä vielä yhden version ennen julkaisua.

[Rahkapussi]

Tuomas Vimma: Toinen

"Helsinki 12"-kirjasellaan jonkinasteista kuuluisuutta saavuttanut punavuorelais-nulikka tiputtelee merkkituotteiden nimiä kuin Brett Easton Ellis parhaimmillaan, mutta kompastuu lahjattomuuteensa ennen kirjan puoliväliä. Jos muoto on pöllitty suoraan, eikä mitään originellia sanottavaa ole, kannattaisi pitää suu kiinni. Sikailu-orgia-osiot menivät kevyenä kesälukemisena, muuten korkeintaan reippaasti alle keskinkertainen tekele.

Niinpä! Tuomas Vimma on todellakin kirjallisuuden Juhan af Grahn: suuruudenhullu "copycat". Pohjanoteeraus kyllä Otavalta kustantaa moista roskaa.

[Elukka]

Erlend Loe: Doppler
Doppler kyllästyy ihmisiin, muuttaa metsään, adoptoi hirvenvasan, ystävystyy naapurinsa kanssa, jolta on varastanut elintarvikkeita ja keskittyy muutenkin olennaiseen sen sijaan että yrittäisi olla fiksu.
Mainio teos, joka kirvoitti monet naurut, vaikkei ihan ylläkään Supernaiivin tai Loen täällä kaiketi tunnetuimman teoksen Tosiasioita Suomesta tasolle.
Loen karu, faktojen toteamiseen keskittyvä kerronta on aina yhtä herkullista. Loen kirjoissa ei todellakaan sytytellä piippua sadan sivun verran!

William Gibson: Neurovelho
Loen vastapainoksi oli pakko lukaista jotain synkkää, lohdutonta ja kaaottista, ja harva teos täyttää em. kriteerit paremmin kuin Gibsonin kynäilemä cyberpunkin perusteos.
(No okei, Burroughsin Alaston lounas ehkä, mutta sen olen nähnyt ainoastaan elokuvaversiona.)
Kirjan henkilöhahmot ovat tarkoituksellisen ohuita, oikeastaan pelkkiä välineitä tulevaisuuden hulppeaa huipputeknologiaa ja moraalista rappiota pursuilevan maailman kuvaamiseen. McGuffinina tarinassa toimii vapautta haikaileva kapinallinen tekoäly, ja loppu onkin sitten vainoharhaista kissa ja hiiri -leikkiä toisiaan metsästävien poliisien, katusmauraiden ja jengiläisten ottaessa mittaa toisistaan niin tulevaisuuden megakaupunkien ankeilla kaduilla, avaruudessa kuin kyberavaruuden digitaalisessa houremaailmassakin.

[Geetzu]

--

Vimma: Loistava, juuri siksi mitä kirjoititkin.
Röyhkä: Surkea, juuri siksi mitä kirjoititkin.

Makueroja.

[Sheetlord]

Pohjanoteeraus kyllä Otavalta kustantaa moista roskaa.

Kirjakustantamot tarvitsevat paskaa joka myy - ihan kuten levy-yhtiötkin. Niistä saatavilla myyntivoitoilla rahoitetaan sitten "taiteellisempien projektien" aiheuttamat tappiot.

Eniten tuossa case Vimmassa ihmetyttää / vituttaa, kuinka noin läpinäkyvä plagiointi menee läpi? Ilmeisesti riittää että on tarpeeksi röyhkeä ja että osaa selittää haastatteluissa mustan valkoiseksi ja yön päiväksi.

[Geetzu]

Eniten tuossa case Vimmassa ihmetyttää / vituttaa, kuinka noin läpinäkyvä plagiointi menee läpi? Ilmeisesti riittää että on tarpeeksi röyhkeä ja että osaa selittää haastatteluissa mustan valkoiseksi ja yön päiväksi.

Yhtään haastattelua en ole nähnyt / lukenut, oon aina kuvitellu kaiken vain ylistykseksi omalle idolille tms. Luinkohan jostain ihan väärin kun muistelen jopa Ellisin olleen otettu plagioinnista kun siitä Suomen vierailulla kyseltiin? Saatoin nähdä untakin. (Ja toisaalta, taisit ihmetellä kuka moista plagiointia pitää hyvänä juttuna ja kelle se siis niin menee läpi, tokihan kaikki sen plagioinniksi ymmärtävät, eikö?)