NegaDuck kirjoitti:Ehtisköhän tänään vihdoin lukea sen kirjan loppuun...
Ehdinhän mä. Elikkä: Lucifer's Hammer, kirjoittanut Larry Niven(!) sekä Jerry Pournelle(?). Suuri komeettarypäs osuu Maahan ja sivilisaatio romahtaa. Ja siitä se hurja meno vasta alkaakin. Ihan mukiinmenevä seikkailuteos, varmaankin Armageddonin ja Deep Impactin käsikirjoittajat ovat ammentaneet tästä kliseitä, vaikka jättivätkin tarinan kesken itse rysäykseen.
Kirjan hahmokavalkadi on aika hillittömän kokoinen. Selvästi kirjoitettu kasarien orastaessa. Naisilla oli semmoisia nimiä kuin "Loretta", "Maureen" ja "Colleen". Päätin jättää sosiaalisten suhteiden ja kuka-olikaan-kuka:n setvimisen vähän taka-alalle ja kahlasin vain eteenpäin. Eikä juoni oikeastaan kärsinyt siitä kauheasti.
Ei tämä nyt niin tajuntaa räjäyttävä ollut että suosittelisin sitä lämpimästi kaikille, mutta kyllä sen parissa ihan viihtyi.
Toimittaja Sakari Luoman haastattelukirja "kahva-apinoista" on mielenkiintoinen katsaus tuulikaappikulttuurin lähihistoriaan ja nykypäivään. Kahdenkymmenen haastatellun ove-ammattilaisen joukossa on muutama erinomaisen värikäs persoona (mm. Jari "Boogie" Mustonen ja Ave Niiniketo), mutta parin nuoren polven edustajan mukanaoloa täytyy hieman ihmetellä. Meriitit tuntuvat aika kevyiltä veteraanien rinnalla. Pisteet siitä, että haastateltavia on valittu tasaisesti ympäri Suomen, vaikka pääkaupunkiseudun portimoilla onkin ehkä lievä yliedustus. Ne kaikista hulppeimmat tarinat ovat kuitenkin Napapiirin pohjoispuolelta, vaikka kieltämättä Kallion konnakuppiloissakin rytisee välillä lujaa.
Oikeastaan ainoa ärsyttänyt seikka kirjassa oli se, että toimittaja on siistinyt liikaa haastateltaviensa kieltä. Olisin lukenut "Boogien" kaltaisen vääräleuan tarinat mieluiten "isieni kielellä" eli savoksi.
Nautittava lukukokemus entiselle baarityöntekijälle, mutta tiskin paremmalla puolellakin viihtyneet saanevat tästä paljon irti.
Juoni kuulosti kirjan kannessa näppärältä, mutta kerronta jostakin syystä ontui. Aikaisemmin lukemani Marklundin kirjat ovat olleet todella mukaansatempaavia, mutta tämä jätti haukottelemaan.
"Miksi Suomessa myydään seksiä? Vastausta etsiessäni olen tavannut satoja ja haastatellut kymmeniä seksityöntekijöitä. Vaikka joukkoon mahtuu aseella uhattuja ja toisaalta kutsumustyöntekijöitä, kuvaa suurimman osan kokemusta parhaiten - niin, eksodus. Punaiseen eksodukseen tiivistyy, miksi jotkut päätyvät myymään seksiä omasta tahdostaan tai ainakin ilman nimettävissä olevaa pakkoa.
Eksoduksella viitataan tavallisesti Raamatun kertomukseen, jossa Israelin kansa lähtee Egyptistä luvattuun maahan. Vaikka israelilaiset olivat joutuneet elämään faaraon alaisuudessa, mitenkään erityisen huonosti heidän asiansa eivät Egyptissä olleet. He eivät olleet orjia, vaan työskentelivät omasta kansasta valittujen työnjohtajien alaisuudessa. Heillä oli huomattava omaisuus ja vilkkaat suhteet maan valtaväestöön. Myöhemmin he autiomaassa epäilyksen hetkellä muistelivat kaiholla "Egyptin lihapatoja". Lähdön syy ei siten liittynyt suoraan toimeentuloon, vaan pikemminkin haluun elää vapaasti parhaaksi katsomallaan tavalla.
Tämä on ensimmäinen yhtymäkohta seksityöntekijöiden kertomuksiin: halu ja mahdollisuus vaihtaa rajattu ja ennakoitava henkilökohtaiseen autonomiaan. Suomessa seksityöhön ei päädytä äärimmäisen köyhyyden vuoksi. Myös joissakin kansainvälisissä tutkimuksissa on tullut esille, että seksityön riskit edellyttävät keskivertoa parempia lähtöresursseja (Ruenkaew 2003, 114). Aloituspäätöksessä on lopulta enemmän kyse vallan kuin talouden ulottuvuudesta."
Loistava, mielenkiintoinen tutkimus. Sai ajattelemaan taas asioista sitä toista näkökulmaa. Jännästi tuli vertailtua itseä ja omaa elämää haastattelijan lähteisiin ja heidän piirteisiinsä. Sain käsiini myös erään toisen seksityöläisiä käsittelevän tutkimuksen, jossa puhutaan heidän kokemistaan hankaluuksista normaalielämän parissa, kuinka he joutuvat lääkäriin mennessäänkin valehtelemaan ammatistaan saadakseen asiallista kohtelua. Koskien siis sekä strippareita että prostituoituja.
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
Homeboy65 kirjoitti:, mutta kuin kuuta nousevaa olen odottanut että saisin "Jumalharhan" kirjastosta lainatuksi.
Isoissa kaupungeissa on kyllä perseestä tuo kirjastopolitiikka. Viimeksi yritin varaat Da Vinci-koodia sen ilmestymisen aikoihin, niin sillä oli yli tuhannen varauksen jono. En sitten varannut.
bliss kirjoitti:Jotenkin pidän tosta kirjasta enemmän ruotsinkielisenä.
Ai mitenniin jotenkin? Mehän tiedämme täsmälleen, miksi.
En edes muistanut, että olen jo kertonut aiheesta. Onneksi täällä on norsun muistin omaavia tyyppejä ND:n lähdettyäkin.
Tuon jälkeen tapahtunutta on työprojekti 70-luvun lopun - 80-luvun puolivälin asioiden parissa (valmistunee ensi vuoden loppuun mennessä), ja siihen liittyviä ihmisten haastattejuja. Asiat avautuvat eri tavalla
Yleensä vältän puhkianalysointia yhden asian kohdalla (tämä on jo sitä!), mutta toi kirja ansaitsi vielä mahdollisuuden.
Haha, tätä ois odottanu enemmän Kiltsu-sedän lukemistoon kuuluvaksi
Oppia ikä kaikki!
Luettu aikapäiviä sitten. Enemmän siksi että tykkäsin kirjoittajan "Törkytehtaasta" ja "Pelimiehestä" kuin että olisi ollut tarve kurkistella ms. Jamesonin makuuhuoneeseen.
13-vuotias Anna on mittatilaustyönä "tehty" geneettisesti mahdollisimman sopivaksi luovuttajaksi harvinaista leukemiaa sairastavalle siskolleen Katelle, ja vuosien aikana Anna onkin antanut itsestään palan jos toisenkin. Anna hankkii asianajajan ja nostaa kanteen vanhempiaan vastaan, hän ei halua enää jatkaa, hän haluaa olla oma itsensä ja elää omaa elämäänsä.
Kirjan tarina etenee useamman henkilön näkökulmasta vuorollaan, Annan itsensä, hänen äitinsä, isänsä, asianajajansa, holhoojansa ja veljensä, ja samalla tulee esiin miten eri tavoilla Annan rooli ja Katen sairaus vaikuttaa ja on vaikuttanut ihmisten elämään.
Okei, minulta ei löytynyt sympatiaa Annan äidille ja koko kirjan ajan pelkäsin, että juoni antaa lopussa jollakin lässyllä tavalla periksi. Yllätyin. Mutta silti on traagista, miten toisen lapsen hengissäpysyminen hinnalla millä hyvänsä oli äidille tärkeää. Anna oli aina toisella sijalla ja kaikki pyöri Katen ympärillä.
Täydet pisteet: 5/5
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Äärimmäisen mielenkiintoinen kertomus suomalaisen transeksuaalin matkasta Yhdysvaltoihin, miehestä naiseksi ja hiljaisesta hissukasta jäätäväksi huippujuristitsiksiksi. Kirjassa seikkaillaan niin Losissa, Lontoossa kuin Pietarissa, Helsingissä myös Oikeasti parhaita kirjoja, mitä olen lukenut pitkään aikaan! Suosittelen kaikille terävän analyyttisestä ihmissuhdekirjallisuudesta pitäville, jotka eivät säikähdä vähästä. Sisältää kohtauksia, jotka ovat hieman "epäsovinnaisia".
Karen Harper: Kivimetsä
Harlancobenmaista jännitystä, oikeesti pelotti lukee tätä yksin, piti jättää loppu valosalla luettavaksi
Italian mafiasta kertova pienoisromaani. Ei huonompi.
Faktaa vai fiktiota?
Jos noista mafiakirjoista pitää, kannattaa kahlata läpi "Elämäni mafian sisärenkaassa" -niminen elämänkerta. Kirjailijaa en muista, mutta eiköhän tolla löydy.
Kirjoittajalla plussapisteitä siitä, ettei sortunut liikaa siloittelemaan Governatorin henkilökuvaa: steroidien käyttö, seksismi sekä naisten ahdistelu käytiin kiitettävästi läpi, samaten väitettyjä orgioita ja pajauttelua sivuttiin. Elämänkerturi Leamer malttoi myös kirjata joitakin omia johtopäätöksiä kohteensa luonteesta ja syistä jotka Arnoldista muovasivat sen mitä hän nyt on. Varmastikin "self-made-man-with-a-little-help-by-The-American-Dream" on hieman liioiteltua, mutta Arskan kunnianhimo ja päämäärätietoisuus tekevät silti vaikutuksen. Kirjan voi siis lukea myös eräänlaisena viihteellisenä self-help-opuksena.
Miinuksina listaisin sen, että ajoittain sivuja on sorruttu täyttämään mm. kuvernöörin puheiden transkriptioilla (joutavaa mielestäni). Samaten hieman syvemmällekin olisi voinut mennä. Kuvaliitteeseen olisin toivonut myös enemmän materialia.
Elämänkerraksi kuitenkin keskitasoa vähän parempi. Teksti on sujuvaa eikä käännöksessäkään mikään seikka suuremmin häirinnyt.
Yritän unohtaa Bukowskin alkusanojen kehut, ja pitää kirjasta ihan sen omilla ansioilla, enkä koskaan saa tietää onnistuinko. Sniff.
Ai kirjasta jotain.. no jotain romanssin tapasta siinä kai, vaikka lähinnä päähenkilö, nuori kirjailijanalku etsii itseään. Jotenkin päähenkilön, ja tämän ihailemansa kustantajan suhde sai päässäni musiikin sävyttämänä jopa uhkaavia vibraatioita juuri äsken.
Lisään vielä, että kirja oli monessa kohtaa vain yhden askeleen päästä runoudesta, ja sillä tarkoitan edellä.