munito kirjoitti: Robin Hobb: Lordi kultainen I - III (eli Narrin matka, Narrin palvelija ja Narrin kohtalo) tuli luettua sitä ennen. Suuresta halustani huolimatta en voinut lukea trilogiaa ihan kokonaan putkeen, vaan jakamaa kirjat jopa parin viikon ajalle. On se rankkaa. Fantasiaan hurahtaneillehan tuota voi suositella. Aiemman trilogian lukemisesta on apua, mutta en ole varma onko se välttämätöntä. Melkoisen klassista fantasiaa, vaikka jostain syystä haltiat ja kääpiöt puuttuvatkin . Pidin kirjoista muuten vallan kovasti, mutta loppuun olin lievästi pettynyt (Vähän turhan saippuamainen).
Mun mielestä tarina kannattaa aloittaa alusta. Vallankin kun Narrin matka on kirjasarjan paras ja huomattavasti keskivertofantasiaa parempi teos. Trilogioiden väliin kannattaisi lukea vielä Mad Ship -trilogia, jota ei jostain syystä taida olla suomennuttuna. Sen tapahtumat kuitenkin sijoittuu noiden trilogioiden väliin, ja on sidoksissa samaan aikajatkumoon, selittäen kolmannen trilogian taustoja. Sarjan neljännestä trilogiasta taitaa olla kaksi ekaa osaa julkaistu, mutta sitäkään tuskin käännetään suomeksi. Tarina näyttäisi olevan menossa kohti kliseisempää suuntaa, joten tuo jäänee lukematta.
Todellakin kannattaa aloittaa alusta. Ja nuo kannattaa kyllä lukea englanniksi, sillä suomennos on aika possu urhea-tyylistä. Vaikuttaa aikapaljon tunnelmaan, tyyliin ja narrin henkilöhahmoon.
Ei tuo rain wild chronicles ole yhtään hassumpi setti tähän asti. Ja sisältää homoilua!
Haiskahti liialliselta lohikäärmeilyltä. Kaikki muut Robin Hobbit onkin näköjään tullut luettua ja olen pitänyt hänen tyylistään, joten ehkä toikin tulee jossain vaiheessa lukastua.
Sinänsä yllätyin, kun palasi jatkamaan vanhaa tarinaa, eikä jatkanut the soldier's son trilogian maailmassa.
Tilasin elcon vinkistä joka kitinäläisen kirjapaketin Book Plussasta ja otin sinne mukaan myös muuta luettavaa. Ensimmäisenä on menossa Lolitan suosittelema Lutka.
Hihittelen kontrolloimattomasti joillekin eritteen tuoksuisille jutuille, mutta aika bore muuten. Huumeita, tuskaa ja elämänpaloa kyllä enemmän kuin tarpeeksi - niin ja lesboseksiä.
Tämän innottaman nappasin eilen BC-miitistä itselleni Lehanen Muisto vain. Vaikka olen nähnyt elokuvan, takakansi tempasi mukaansa, elokuva siis Gone, baby, gone. Saa nähdä milloin ehdin lukemaan.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Lolita kirjoitti:Tämän innottaman nappasin eilen BC-miitistä itselleni Lehanen Muisto vain. Vaikka olen nähnyt elokuvan, takakansi tempasi mukaansa, elokuva siis Gone, baby, gone. Saa nähdä milloin ehdin lukemaan.
Argh, mun pitää selkeästi aloittaa bookcrossing kun sieltä löytyy tollasia helmiä! MÄ tahtoisin siis myöskin lukea ko. kirjan.
Suvinen - ensin kirjat, sitten tuli leffat. Menneisyyden ote oli ainakin yhtä hyvä leffana, kuin kirjana (Clint Eastwoodin ohjaama).
The great club outshines the individual, always and forever.
küllküll kirjoitti:"Tatskat ja tequilaa" oli yksi tyhjänpäiväisimmistä lukemistani bioista.
Noniin, en siis ole yksin mielipiteideni kanssa. Silti, pakko se oli lukea loppuun asti.
Nyt Crainin kirjaa Dimebagista ja on ihan mielyttävä lukuelämys, mutta hiukan on semmosta kaunistelun (tai miksi sitä pitäisi kutsua) makua. Olen alle puolessa välissä vasta ja häiskä "vaan on niin hiton lahjakas ja upea ja ihana ja kaikkea" x 1000. Joo, uskon että oli, semmonen kuva on tullut, mutta ei se mikään pyhimys voinut olla.
John-pojalla on adhd ja hän on alkoholisti. Ilman sukseeta laulu- ja soitinyhtyeissä tyypistä ei olisi jäänyt paljon kerrottavaa, varsinkin kun parempia/rajumpia/mielenkiintoisempia bioja on pukannut kirjamarkkinoille tusinoittain. No, purihan se lepakolta pään poikki, rok rok. Suosittelen tämän kirjan sijaan musiikillista (varhais)tuotantoaan.
Vähän laimeampi lukukokemus kuin viime vuosien Remekset. Mutta siitä jäi joku irtoajatus pyörimään päähän, kun päähenkilö (poliisi) pohti, että tosi outoa yhteiskuntaa hän koettaa puolustaa. Kun hyvää tulosta tekevät huumopoliisit laitetaan syytteeseen virkarikoksista, mutta silti samaan aikaa valtiovalta tekee kaikkensa suojellakseen maanpettureita (tiitisen listaan viitaten).
Kovaksi keitetyn 30-luvun dekkarin ja cyberpunkin yhdistelmä. Ihmettelen, että tätä ei ole vielä filmattu. Saisi mielestäni todella hyvän film noir-scifi-leffan.
Tää oli hyvä. Komppaan, tästä voisi saada hyvän scifileffan.
Kovaksi keitetyn 30-luvun dekkarin ja cyberpunkin yhdistelmä. Ihmettelen, että tätä ei ole vielä filmattu. Saisi mielestäni todella hyvän film noir-scifi-leffan.
Tää oli hyvä. Komppaan, tästä voisi saada hyvän scifileffan.
Otin listalle, vaikutti hyvältä.
Ohessa kuitenkin suora linkki
Tämä päätti epävirallisen prostituoitu-trilogiani. Kaksi aikaisempaa osaa olivat Rahasta lähimmäistäsi (opas Thaimaan baarityttöjen temppujen ymmärtämiseen ja karuun totuuteen rahasta ja rakkaudesta) ja A & A Åsvik: Miesten paratiisi (asiallisempi versio aikaisemmasta). Täytyy sanoa, että mieli ja maailmankuva avartui. Suosittelen kaikkia kolmea, jos olet sitä mieltä, että prostituutio alentaa naista, kaikki prostituoidut ovat ihmiskaupan ja Miesten uhreja ja heidät pitää pelastaa. Thorbek/Pattanaikin Prostituutio-kirja on vapaata riistaa, jos joku haluaa lukea. Tosin tiedot ovat kymmenisen vuotta vanhoja.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Lolita kirjoitti: Suosittelen kaikkia kolmea, jos olet sitä mieltä, että prostituutio alentaa naista, kaikki prostituoidut ovat ihmiskaupan ja Miesten uhreja ja heidät pitää pelastaa.
Olen sitä mieltä että osa prostituutiota on tuota kaikkea, osa ei. On ihmiskaupan uhreja, on elintasohuoria. Saanko lukea?
Hassu ja hieman epätoivoinen (osin tylsäkin) kertomus reykjavikiläisestä yh-äidistä, joka tavallaan sattumalta varastaa (real doll) seksinuken anorektisen tyttärensä avuksi, ja mitä kaikkea outoa siitä seuraakaan. Islantilaiset kirjat ovat ilmeisesti järjestään outoja ja suhteellisen hidastempoisia. Suosittelen Lolitalle(ei viitaten em. adjektiiveihin vaan kirjamakuun) ja muillekin oudoista kirjoista ainakin silloin tällöin nauttiville.
. Pidin kirjoista muuten vallan kovasti, mutta loppuun olin lievästi pettynyt (Vähän turhan saippuamainen).
