Kitinä

Joel McIver: To Live Is To Die - Metallican Cliff Burtonin tarina

Mielestäni tästä ei oikein jää käteen muuta kuin se, että Cliff oli hieno ja ainutlaatuinen mies. Edelleen ei juuri minkäänlaista käsitystä tyypistä. Leveät lahkeet, sätkä huulessa ja jalat maassa. Bassoa unohtamatta. Ehkä jos olisin basisti, olisin saanut enemmän irti.

Corey Taylor: Seitsemän kuolemansyntiä

Pakko kyllä sanoa, ettei tämä Hynyselle vertoja vedä, ei oikein irronnut nauruja, eikä tätä ns. elämänkerraksikaan voi mielestäni kutsua. Muutama ihan hieno oivallus, mutta aika hepponen tekele omaan makuuni.

Täällä Pohjantähden alla trilogia. Ja hieman kesken on "missä on veljesi".

Sain nämä lahjaksi tuon ajan ihmiseltä, joka lapsena oli kokenut kaikenlaista. Hieno tarina kummassakin.

Aapeli: Onnen pipanoita

50 lyhyttä humoreskia, hauska.

Luvussa just Pjongjangin Akvaariot.

Good Shit!

Vuonna 1977 Kang Chol-hwan on 9-vuotias ja asuu perheineen Pohjois-Korean pääkaupungin Pjongjangin vauraassa naapurustossa. Pojan isovanhemmat ovat innokkaita Kim Il-sungin kommunistisen järjestelmän kannattajia. Eräänä päivänä isoisä kuitenkin katoaa. Samalla koko muu perhe, äitiä lukuunottamatta, pidätetään ja viedään selitystä antamatta Yodokin työleirille.
Tästä alkaa kymmenen vuotta kestänyt leirielämä epäinhimillisissä oloissa. Lapset ja aikuiset alistetaan pakkotyöhön, jatkuvaan tarkkailuun, toistuviin nöyryytyksiin ja julkisiin rangaistuksiin. Nälkä ajaa heidät epätoivoisiin tekoihin ja heikkenevä terveys ja kylmä ilmasto koituvat monen kohtaloksi.

masa kirjoitti:Luvussa just Pjongjangin Akvaariot.

Good Shit!

Vuonna 1977 Kang Chol-hwan on 9-vuotias ja asuu perheineen Pohjois-Korean pääkaupungin Pjongjangin vauraassa naapurustossa. Pojan isovanhemmat ovat innokkaita Kim Il-sungin kommunistisen järjestelmän kannattajia. Eräänä päivänä isoisä kuitenkin katoaa. Samalla koko muu perhe, äitiä lukuunottamatta, pidätetään ja viedään selitystä antamatta Yodokin työleirille.
Tästä alkaa kymmenen vuotta kestänyt leirielämä epäinhimillisissä oloissa. Lapset ja aikuiset alistetaan pakkotyöhön, jatkuvaan tarkkailuun, toistuviin nöyryytyksiin ja julkisiin rangaistuksiin. Nälkä ajaa heidät epätoivoisiin tekoihin ja heikkenevä terveys ja kylmä ilmasto koituvat monen kohtaloksi.

Vähän samaan liippaa. Seuraavana odottaa Kim Il Sungin tarina (enemmän kuin todennäköisesti äärimmäisessä propagandamuodossa). Raportoi tästä teatterista kunhan kerkiän lukea sen.

McJanne kirjoitti:Suosittelen jatkoksi sellaista kirjaa, jonka mukanaolo Pohjois-Koreassa olisi taannut minulle pysyvän oikeuden suuren johtajan kesäleirillä.

Ei mikään erityisen ihmeellinen opus, vaikka oman aikansa dokumenttina varmaan ihan ok.

Mulla lukuvuoroa odottaa kuvitettu opus Kim Il Sung: Ulkomaanvierailujen aikana pidettyjä puheita. Suuri johtaja käy tapaamassa kaikkia kavereitaan Kiinassa, Romaniassa, Algeriassa, Bulgariassa ja Jugoslaviassa vuonna 1975.

Oikeasti tuo kirja ei tule ihan pian luetuksi vaikka olisi kuinka huvittava.

nojoooh, ei toi Pjongjang ollut mikään hyvä kirja, mutta ihan luettava. Semmonen 5-6 tunnin riipaisu joka piti ihan hyvin otteessaan tapahtumiensa puolesta muuten kerronnan ollessa aika kökköä.

Dean Karnazes: Ultramaratoonari Sikahyvä. Innostava.

Tällä hetkellä menossa "vanhakunnon" Stephen King ja kaksoisopus Raivo - Pitkä marssi.

Aloittelin eilen Steve Jobsin elämänkertaa. Hyvältä vaikuttaa.

NuoriDaavid kirjoitti:Aloittelin eilen Steve Jobsin elämänkertaa. Hyvältä vaikuttaa.

Kyseinen eeppos odottelee hyllyssä lukuvuoroaan. Odotan mielenkiinnolla.

Nyt luvussa Ajan lyhyempi historia ja Stephen Hawking aloittelijoille ja edistyneille. Yritin suoraan Ajan Lyhyellä Historialla, mutta jouduin taipumaan, ja aloittamaan vähän helpommasta.

A Song of Fire and Ice on nyt menossa kolmannen kirjan loppupuolella. Elikä kyseessä on Game of Thrones-tv-sarjan takana oleva tarina.

Tarinan elementit ja juonenkulku toimivat kyllä mitä nyt useiden hahmojen näkökulmasta pukkaava kerronta on vähän raskasta etenkin kun käsittelyyn tulee sivujuoni, joka ei hirveästi kiinnostaisi.

Tarinan perkeleenmoinen synkkyys pistää kyllä vähän masentamaan: ykköskirjan lopusta lähtien on nyt laseteltu menemään jatkuvia vastoinkäymisiä ns. hyviksille; hyviksiä mutiloidaan ja murhataan jatkuvalla syötöllä ja alkaisi jo pikkuhiljaa kaipaamaan jotain positiivista käänettä (vaikka yleensä pahiksien puolella olenkin), mutta kai se on syytä alkaa uskomaan, että tässä sarjassa ei hyvikset juhli.

elco kirjoitti:Tarinan perkeleenmoinen synkkyys pistää kyllä vähän masentamaan: ykköskirjan lopusta lähtien on nyt laseteltu menemään jatkuvia vastoinkäymisiä ns. hyviksille; hyviksiä mutiloidaan ja murhataan jatkuvalla syötöllä ja alkaisi jo pikkuhiljaa kaipaamaan jotain positiivista käänettä (vaikka yleensä pahiksien puolella olenkin), mutta kai se on syytä alkaa uskomaan, että tässä sarjassa ei hyvikset juhli.

Siinä alkaa ajanmittaan olemaan vähemmän mustavalkoista kuka on hyvis ja kuka ei, mutta eipä tuo myöhemmissäkään kirjoissa päähenkilöitä säästele.

masa kirjoitti:Luvussa just Pjongjangin Akvaariot.

Good Shit!

Vuonna 1977 Kang Chol-hwan on 9-vuotias ja asuu perheineen Pohjois-Korean pääkaupungin Pjongjangin vauraassa naapurustossa. Pojan isovanhemmat ovat innokkaita Kim Il-sungin kommunistisen järjestelmän kannattajia. Eräänä päivänä isoisä kuitenkin katoaa. Samalla koko muu perhe, äitiä lukuunottamatta, pidätetään ja viedään selitystä antamatta Yodokin työleirille.
Tästä alkaa kymmenen vuotta kestänyt leirielämä epäinhimillisissä oloissa. Lapset ja aikuiset alistetaan pakkotyöhön, jatkuvaan tarkkailuun, toistuviin nöyryytyksiin ja julkisiin rangaistuksiin. Nälkä ajaa heidät epätoivoisiin tekoihin ja heikkenevä terveys ja kylmä ilmasto koituvat monen kohtaloksi.

luin tän samaisen juuri, The Aquariums of Pyongyang. Aika karua luettavaa, mutta todella mielenkiintoinen.

Suvinen kirjoitti:tarinaa pikkukaupungista Mainessa, jonka rajat pamahtavat eräänä päivänä kiinni, kun tyhjästä kaupungin päälle laskeutuu läpinäkyvä, särkymätön kupu.

Täähän on The Simpsons movie

Ari Turusen Ettekö te tiedä, kuka minä olen. Mielenkiintoinen esitys hybriksestä ja sai kyllä miettimään omaakin käytöstä. Paljon olen parantanut ilman kirjaakin, (nuoruuden hulluus on väistynyt) mutta kyllä sitä nöyryyttä pitää vielä opetella. Lisäksi huvittavaa oli, että kun luin kirjaa, niin mieleen tuli jatkuvasti työelämän nyky-yksiköstä vastuussa oleva HR Mikähän lienee tuonkin mielleyhtymän takana....
Mukavinta kirjassa oli se, että viimeisessä luvussa esiteltiin hyviä tapoja käyttää valtaa ja näiden esimerkkejä tällaisista fiksuista vallankäyttäjistä.

Lisäksi lukaisin tuon Pjongjangin akvaariot. Oli se ihan hyvä, mutta ei siitä lähellekään käsittääkseni tullut läpi ainakaan minun lukukokemuksessa se kauheus mitä Pohjois-Koreassa harjoitetaan.

Simo Hämäläinen: Ikuisuuden ostaja

Tarinoita, tarinankerrontaa parhaimmillaan.

NuoriDaavid kirjoitti:

küllküll kirjoitti:Risto Isomäki: Sarasvatin Hiekkaa

Hämmästyttävän laadukas kotimainen ekotrilleri, jossa pohdiskellaan mm Atlantiksen mysteeriä, keinoja ilmastonmuutoksen torjumiseen ja napajäätiköiden sulamisen aiheuttamia uhkakuvia.

Kirjoittajan "tietokirjailijatausta" puskee väistämättä läpi. Faktat esitetään uskottavasti, mutta henkilöhahmot jäävät ohueksi ja dialogi on ajoittain stilisoimatonta ja latteaa.

Voin silti suositella scifistä ja ympäristöasioista kiinnostuneille. Kyllä tämä pesi jonkun Michael Crichtonin "Pelon Ilmaston" mennen tullen.

Emt. Ei noi Isomäet oikein kolahda. Pari oon lukenut kyllä. Ton ja heräämisen. Henkilöhahmot on jotenkin kökköjä ja seksikin puuttuu.

Luin joululahjaksi saamani Risto Isomäen Con ritin. Ensimmäinen tutustumiseni tähän ekotrilleristiin. Jäänee myös viimeiseksi, jos ei taas teoksiaan pyytämättä ja yllättäen käsiini ilmesty.

Action-kohdissa ihan viihdyttävä, mutta ei tämä muuten kyllä mitään kirjallisuutta ole (perustuukin ilmeisesti johonkin jatkokertomukseen Seurassa tai jotain). Ja actioniakin oli oikeastaan koko kirjassa vain yksi kohtaus, joka sitten kestikin satakunta sivua. Outoa. Ekopuoli taas oli sellaista aika pitkästyttävää ja päälleliimattua "dialogia", jossa toinen päähenkilö (mies) luennoi ja kaunis mutta häikäilemätön bisnesnainen pikkuhiljaa vaikuttuu ja muuttaa elämänarvojaan. Oi kökköyttä. Kirjassa oli kuitenkin yksi parin rivin seksikohtaus, joten ehkä Dave kuitenkin tykkää.

Con ritiä ennen luin Julian Barnesin viime vuoden Booker-palkitun pienoisromaanin the Sense of an Ending, ja nyt on kesken Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyys. Aika eri tasolla liikutaan kuin Isomäen sinänsä sympaattisessa tekeleessä. Vaikka toki tuo Giordano on aika masentava tyyppi: vuonna 1982 syntynyt fysiikan tohtori, joka on kirjoittanut kiitetyn kansainvälisen bestsellerin. Varmaan se on vielä hyvännäköinenkin!

urpiainen kirjoitti: Kirjassa oli kuitenkin yksi parin rivin seksikohtaus, joten ehkä Dave kuitenkin tykkää.

Kustannustoimittaja on lukenut kitinää.

urpiainen kirjoitti:
Vaikka toki tuo Giordano on aika masentava tyyppi: vuonna 1982 syntynyt fysiikan tohtori, joka on kirjoittanut kiitetyn kansainvälisen bestsellerin. Varmaan se on vielä hyvännäköinenkin!

No mut hei varmaan kuitenkin sisäisesti tyhjä ja pinnallinen!

urpiainen kirjoitti:Vaikka toki tuo Giordano on aika masentava tyyppi: vuonna 1982 syntynyt fysiikan tohtori, joka on kirjoittanut kiitetyn kansainvälisen bestsellerin. Varmaan se on vielä hyvännäköinenkin!

EDIT: Eikös tälläset nätit pojat olleet kitinän tyttöjen suosiossa.

^ Ah, mutta toisin kuin olin jostain ymmärtänyt, englanninkielisen wikipedian mukana kaveri vasta valmistelee väitöskirjaansa. Ja täyttäähän se tänä vuonna jo 30. Eli ei se niin aikaansaava ehkä olekaan.

urpiainen kirjoitti:^ Ah, mutta toisin kuin olin jostain ymmärtänyt, englanninkielisen wikipedian mukana kaveri vasta valmistelee väitöskirjaansa. Ja täyttäähän se tänä vuonna jo 30. Eli ei se niin aikaansaava ehkä olekaan.

Joo. Selvä luuseri!

Vagabondo kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:Vaikka toki tuo Giordano on aika masentava tyyppi: vuonna 1982 syntynyt fysiikan tohtori, joka on kirjoittanut kiitetyn kansainvälisen bestsellerin. Varmaan se on vielä hyvännäköinenkin!

EDIT: Eikös tälläset nätit pojat olleet kitinän tyttöjen suosiossa.

Panisin!

urpiainen kirjoitti: Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyys. Vaikka toki tuo Giordano on aika masentava tyyppi: vuonna 1982 syntynyt fysiikan tohtori, joka on kirjoittanut kiitetyn kansainvälisen bestsellerin. Varmaan se on vielä hyvännäköinenkin!

Se on. Luin tuossa jokunen vuosi sitten. En oo uskaltautunut uusintaan, kun kirja oli niin :broken heart:

Origo: Käytöksen kultainen kirja

Pakinakokoelma. Hauska. Suosittelen.