Kiukkutipu kirjoitti:Mä luen enää pohjoismaisia dekkareita. Niissä ei vilise virheettömän kauniita superihmisiä
Lempparidekkarihenkilöni Barbara Havers kuvattiin vain "rumanpuoleiseksi naiseksi" ja tyydyttiin kuvailemaan eri tilaisuuksissa hänen epäsopivia, nuhruisia ja ryppyisiä asuvalintojaan. Tiedä sitten toiko se hahmoon enemmän uskottavuutta. Ehkä, koska kyseessä oli kuitenkin brittinainen!
Harry Hole oli hyvä
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Ootko Suvinen lukenut muita Gerritsenejä? Tuohan on jatkumoa sille Rizzoli & Isles - sarjalle. Näistä tehty tv-sarja on muuten outo. Sellainen komediasarjaksi väännetty. Mun mielestä kirjasarjan alkupään tuotanto oli parempaa, sittemmin muuttunut juuri tuohon ennalta-arvattavaan suuntaan.
Mut ei se elämä sit ollut kuitenkaan
Ihan piece of Kake Randelin.
Mika Waltarin Fine Van Brooklyn. Oli hyvä. Hienosti kuvattu se ihastumisen polttava kokonaisvaltaisuus ja pakkomielle, mutta mies kirjoittikin omista kokemuksistaan.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Rakastuin Juhani Karilan Gorillaan. Kaikessa absurdisuudessaan se oli unimaailmamaisen looginen. Ts. loogisuutta ei voi selittää tai perustella, mutta silti se on "järkeenkäypää". Olin ihan varma, ettei ole mun juttu tuo kirja, koska muutamat toverit sen luettuaan sanoivat, etteivät tajunneet siitä edes yhtä hevonlihanpalasta naudanlihalaatikossa.
Mutta minuun Gorilla tuli kuin dildo perseeseen ja jäi sinne
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
The wheel of timen viimeinen osa julkaistiin tammikuussa ja sain sen nyt luettua. Ei kai tämä yksittäisenä romaanina mikään ihmeellinen olisi, kun on niin selvästi vain palanen isompaa kokonaisuutta. Kun otetaan laskuihin mukaan yksi sarjaa edeltävään aikaan ajoittuva novelli, niin sarjassa on yhteensä 11,916 sivua, joten ei tätä varmaan ihan ekaksi fantasiakirjaksi kannata ottaa, mutta tyylilajin ystäville kyllä yksi parhaista mitä on tarjolla. Koska fantasiasta ei oikein voi puhua vertaamatta Tolkieniin, niin sanottakoon, ettei LOtR sisälly edellä mainittuun parhaiden kirjasarjojen joukkoon.
Brandon Sanderson on kyllä tehnyt hyvää työtä jatkaessaan kirjasarjan loppuun Robert Jordanin ennen kuolemaansa tekemien muistiinpanojen pohjalta. Sandersonilla on Jordanin tyyli niin hyvin hallussa, ettei ainakaan minua kirjailijan vaihtuminen matkan varrella häiritse ollenkaan. Toivottavasti Sanderson vielä kirjoittaisi ne kaksi puuttuvaa sarjaa edeltävään aikaan sijoittuvaa novellia, joihin Jordan on tehnyt muistiinpanot.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Vagabondo kirjoitti:Koska fantasiasta ei oikein voi puhua vertaamatta Tolkieniin, niin sanottakoon, ettei LOtR sisälly edellä mainittuun parhaiden kirjasarjojen joukkoon.
Ensin käsketään erota jos seksiä ei saa, ja nyt dissataan Tolkienia. Suoranaista pyhäinhäväistystä.
Kontrollikysymys: Minä vuonna olet LOtR:n lukenut ensimmäisen kerran?
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Jos olen oikein ymmärtänyt, niin tämä sijoittuu jonnekin elokuvia edeltäneeseen aikaan. Yllättävää. Ensikommentti vaikutti enemmän fantasiaan laajemmin tutustumattoman elokuvakäännynnäisen heitolta.
Tolkienin arvo on mielestäni siinä, että hän Keski-Maalla tavallaan loi pohjan fantasiakirjallisuudelle. Mutta jos jätetään Tolkienin kirjojen historiallinen merkitys pois tarkastelusta ja pohditaan pelkästään lukukokemusta ja kirjallisen ilmaisun sujuvuutta, niin moni myöhempi kirja on paljon parempi. Tolkienin teksti on mielestäni hyvin raskasta luettavaa. Asioita ja tapahtumia kuvaillaan pikkutarkasti, mutta tarina ei oikein solju sujuvasti eteenpäin. Tolkienin kömpelyys kirjailijana tulee esiin etenkin niissä muutamassa romanttisessa kohtauksessa joita kirjoihin on eksynyt. Onneksi niitä ei ole montaa.
En tosiaankaan suosittele Tolkienia kenellekään ensimmäiseksi fantasiakirjaksi, koska ne kuivuudellaan helposti karkoittaa lukijan sinänsä viihdyttävästä hötöstä. Ennemmin vaikka Belgarionin taru, joka on ikäänkuin LotR paremmin kirjoitettuna. Sen verran uskollisesti se seuraa esikuvansa juonenkäänteitä ja maailmaa, mutta on paljon viihteellisemmin kirjoitettu.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Kyllhänä Tolkienin kerronta on paikka paikoin tavattoman pitkäveteistä. Jos on haluttu välittää tunnelma, että matka on pitkä ja rankka, siinä kyllä onnistutaan, koska lukija samaistuu tavattomasti tylsiin pitkiin taivalluksiin. Kyllä se silti ehkä kerran 5 vuoteen tulee luettua.
Kyllähän lapselle tai teinille voisi Belgarionia suositella, mutta aikuiselle sellainen "all is well, täti hoitaa, pariudutaas vähän ja tehdään lopuksi keittoa" -tyyppinen jenkkielokuvameininki jossa hyvkset voittaa aina, jos ei muuten niin omnipotentilla stemulla - eikä ota edes matkalla osumaa alkaa tökkiä jossain kohtaa. On melkoista puuppaa väittää tuota sarjaa Tolkienin tasoiseksi, jossa sentään pahikset korruptoivat ja lahtaavatkin hyviksiä ja hyvisjoukkueen kurjuus on käsinkosketeltavaa. Game of thrones on sellainen mitä aikuiselle suosittaisin, enkä siis tv-sarjana vaan kirjana.
Vagabondo kirjoitti:Jos olen oikein ymmärtänyt, niin tämä sijoittuu jonnekin elokuvia edeltäneeseen aikaan. Yllättävää. Ensikommentti vaikutti enemmän fantasiaan laajemmin tutustumattoman elokuvakäännynnäisen heitolta.
Kasineljä tai viisi, tänä vuonna 40 täyteen. Ja elokuvissa kiroilin, kun leffat eivät muistuttaneet kirjoja, ei ollut Bombadilia eikä Konnun puhdistusta, oli vain Oksasen Puhdistus (julkaistiin se sitten milloin julkaistiin) ja muuta vastaavaa paskaa. Hienoa oli juuri se raskas matka, ja koska lukemiseen meni kauan, lopussa meinasi tulla tippa silmään. Ehkä se sopii paremmin tällaisen melankolisen miehen maailmaan kuin elämää rakastavan dippainssin, mene ja tiedä.
So Hard kirjoitti:Kyllähän lapselle tai teinille voisi Belgarionia suositella, mutta aikuiselle...
Kröhöm kieltämättä en ollut vielä saavuttanut täysi-ikäisyyden rajapyykkiä, kun tuon sarjan luin, mutta ainakin silloin se tuntui paremmin kirjoitetulta ja paljon nautittavammalta lukukokonaisuudelta kuin sormusten herra.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Vagabondo kirjoitti:The wheel of timen viimeinen osa julkaistiin tammikuussa ja sain sen nyt luettua. Ei kai tämä yksittäisenä romaanina mikään ihmeellinen olisi, kun on niin selvästi vain palanen isompaa kokonaisuutta. Kun otetaan laskuihin mukaan yksi sarjaa edeltävään aikaan ajoittuva novelli, niin sarjassa on yhteensä 11,916 sivua, joten ei tätä varmaan ihan ekaksi fantasiakirjaksi kannata ottaa, mutta tyylilajin ystäville kyllä yksi parhaista mitä on tarjolla. Koska fantasiasta ei oikein voi puhua vertaamatta Tolkieniin, niin sanottakoon, ettei LOtR sisälly edellä mainittuun parhaiden kirjasarjojen joukkoon.
Brandon Sanderson on kyllä tehnyt hyvää työtä jatkaessaan kirjasarjan loppuun Robert Jordanin ennen kuolemaansa tekemien muistiinpanojen pohjalta. Sandersonilla on Jordanin tyyli niin hyvin hallussa, ettei ainakaan minua kirjailijan vaihtuminen matkan varrella häiritse ollenkaan. Toivottavasti Sanderson vielä kirjoittaisi ne kaksi puuttuvaa sarjaa edeltävään aikaan sijoittuvaa novellia, joihin Jordan on tehnyt muistiinpanot.
Ei ole todellista, että kehut tota. Luin itse Ajan Pyörää kirja kirjalta vuosina 97-02 ja jokaikisen kirjan ensimmäisen viiden jälkeen luin väkisin ajattelemalla että kai tämä pitkäpiimäinen väkisinsatu joskus edes loppuu. No mulla loppui hermot jossain 13-14 kirjan kohdalla ja lopetin koska eihän siitä tullut yhtikäs mitään muuta kuin kauniiden ja rohkeiden kaltainen loputon suo. Todella pitkäpiimäistä tarinaa joka menee nukuttavuudessaaan jopa Silmarillionin ohi.
Kertoo aikamatkustajasta, joka yrittää estää Kennedyn murhan.
Njoo. En oikein tykkää Kingin tyylistä sekoittaa Sci-fiä ja yliluonnollisia elementtejä. Tykkään hard core -scifistä enkä halua, että siihen sotketaan mitään yliluonnollisia elementtejä. Kaiken pitää olla periaatteessa fysiikan lakien mukaan mahdollista. No aikamatkustuksen an sich olen valmis hyväksymään juonen vaatimana ad hoc -elementtinä, mutta närästi se, että mukana vaihtoehtoisessa historiassa oli elementtejä, joita ei myöskään oikein voinut selittää loogisesti.
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
Löysin meidän kirjaston vaihtohyllystä Kirjavan hunnun vuodelta 1948. Tuli hyvä mieli, ja adopteerasin sen heti omaan hyllyyni.
Lukupinossa Karin Slaughterin Pelon huone, John Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen, sekä näiden paksukaisten alla liiskautumassa T.S. Eliotin laiha Yksityissihteeri.
Onko kukaan kitinähörhöistä GoodReadissa? Sinne kannattaa tulla, niin voidaan kytätä ja saada vinkkejä toistemme lukemisista! Privana voin kertoa (niile jotka ei jo tiedä) oman nimeni siellä
^Joo jos luetaan vaan hyviä kirjoja! Voishan tänne Kitinäänkin perustaa lukupiirin, mutta se menis varmaan jossain vaiheessa tappeluksi niin kuin yleensä (aina) käy täällä.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Listalle vois päästä vain kaikkia kiinnostavat kirjat, varmasti niitäkin löytyy hyvän verran. Ihan mainiosti kelpais täällä oma lukupiiriketju Ajattelen asiaa tarkemmin joskus kun en kärsi jumalattomasta päänsärystä, joka tietysti alkoi normisti niskatensiona ja muuttuu migreeniksi just nyt, kun kersa kavereineen on kotiutumassa ja pitäis esittää pullantuoksuista kotiäitiä ja "loihtia" jotain tarjottavaa. Duck!
Suvinen kirjoitti:^Krö-höm, olen ehdottanut Kitinä-lukupiiriä aikaisemminkin mutta ei oikein ole tuntunut ottavan tuulta alleen. En oikein näe miten lukupiirissä saisi tappelun aikaiseksi.. tai no, ehkä Kitinässä
Otin kirjaston poistokorista Alhambran ihan vaan siksi, kun oli niin komeassa ja siistissä kunnossa. Saa nähdä milloin tulee luettua..
Mitä lukupiirissä tehdään? Juodaanko siellä viinaa? Nussitaanko?
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
Kiinnostavaa, mutta voisin osallistua vasta 20.5 jälkeen. Siis jos mut kelpuutetaan mukaan. 20.5. on opparin esittely loppuseminaarissa. Sitä ennen en uskalla aloittaa mitään kirjaa tai tv-sarjan katselua, koska mulla menee se överiksi.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
