Homoseksuaalien adoptio-oikeus

[Hebuli]

Tulipa kurja olo tätä topikkia lukiessa. Isättömän lapsen äitinä kaikki nuo 'lapsi tarvitsee sekä äidin että isän asumaan kanssaa suloisessa ydinperheessä' kommentit ärsyttävät. Topikissa puhutaan homoista, mutta eikö yksihuoltajilla ole aivan sama asia? Roolimalli puuttuu silloinkin saman katon alta.

Aina ei voi voittaa, mutta pitäisikö silti yrittää aktiivisesti saada sama mahdollisesti epäedullinen tilanne myös muille lapsille? Oletko sitä mieltä että lapsen kehitykselle on täysin yksi ja sama onko hänen elämässään läheisiä molemman sukupuolen edustajia tai ei?

Ei, kukaan tuskin on esittämässä että yh:oilta pitäisi ottaa lapset pois ja adoptoida ydinperheisiin, koska tämä luultavasti häiritsisi lapsen kehitystä entistä enemmän (riisto oman vanhemman luota).

Jos emme suvaitse homopareja vanhempina, puuttuvan toisensukupuolen rooolimallin takia, niin pitöisikö meidän tarkastaa käsityksemme yksinhuoltajistakin?

Kts. yllä, ei. Se ei edelleenkään muuta mielipidettäni siitä että jos valittavana on sinänsä yhtä hyvät vanhemmat hetero- ja homopariskunnista, lapselle on kokonaisuuden kannalta luultavasti paremmaksi jos hänet adoptoidaan heteropariskuntaan. Tämä ei tarkoita että mielestäni heteropariskunta olisi aina etusijalla. Tapauskohtaista.

[Hebuli]

Juuri tämän takia oikeastaan läpsinkin itseäni, oman lapseni päätin tähän maailmaan synnyttää siitäkin huolimatta, ettei biologista isäänsä asia miellyttänyt. Olen kaksinaismoralisti ydinperhe-ajatuksineni.

Et mielestäni, jos ainoat vaihtoehtosi olisivat olleet abortti tai epäkelvon miesmallin pitäminen lapsen elämässä. Valitsit epäideaalisista vaihtoehdoista parhaimman. Lapsesi tuskin tulee potkimaan sinua siitä ettet abortoinutkaan häntä vaan synnytit hänet vasten isän tahtoa.

[Exsat]

Vastasin kyllä.

Perusteluja adoptiokäytäntöihin liittyen kirjoitteli jo Mel aikaisemmin, niitä en lähde toistelemaan.

Samoin yksinhuoltajaäidin lapsena tiedän, että lapsen/nuoren miehenmallin (tai vastaavasti naisen-) ei tarvitse välttämättä olla ydinperheen jäsen. Kummi, perhetuttu, eno, setä, ukki tai vastaava voi toimia miehenmallina siinä missä isäkin. Eiköhän jokaisella homoseksuaalillakin löydy lähipiiristä myös vastakkaisen sukupuolen edustajia.

Ajatus siitä, että homoseksuaaleille ei tulisi antaa lapsia, koska lapsilla on riski tulla kiusatuksi on mielestäni aivan tolkuton. Eikö nyt kehityksen kannalta olisi järkevämpää kasvattaa lapsista ennemmin suvaitsevaisempia kuin niin yhdenmukaisia, ettei kiusaamisen aiheita enää löytyisi?

[Geetzu]

Ajatus siitä, että homoseksuaaleille ei tulisi antaa lapsia, koska lapsilla on riski tulla kiusatuksi on mielestäni aivan tolkuton. Eikö nyt kehityksen kannalta olisi järkevämpää kasvattaa lapsista ennemmin suvaitsevaisempia kuin niin yhdenmukaisia, ettei kiusaamisen aiheita enää löytyisi?

Jepa, ainahan niitä uusia aiheita löytyy...
Maailma ei oo kiva ja ihmiset ei oo kovin ihkuja. Karmii ajatus miten joidenkin on sitten uhrauduttava yhteiskunnan suvaitsevaisuuden kasvattamisen edessä. Äh, ei oikein irtoa selkeää lausetta vaikka vartin pohtisi. Jos asiasta tulisi kansanäänestys (hah) jättäisin luultavasti äänestämättä.

[Exsat]

Adoptiooon kyllä hyvä pointti nuo muuten täysorvot.

Anteeksi nyt vaan mutta mitä muita lapsia voi adoptoida? Siis tiedän että jotkut antavat suomessakin lapsensa suoraan syntymästä adoptioon mutta onhan silloinkin parempi vaihtoehto päästä rakastavaan perheeseen kuin olla ei haluttu lapsi?

Kyllä elävät biologiset vanhemmat omaavia lapsiakin adoptoidaan, mutta vähemmän. Mikäli lapsi otetaan vanhemmiltaan lastensuojelullisista syistä, käytetään yleensä eri tasoisia sijoituksia (esim. lastensuojelun avohuollon tukitoimenpide tai huostaanotto) laitokseen tai perheeseen.

Ajatus siitä, että homoseksuaaleille ei tulisi antaa lapsia, koska lapsilla on riski tulla kiusatuksi on mielestäni aivan tolkuton. Eikö nyt kehityksen kannalta olisi järkevämpää kasvattaa lapsista ennemmin suvaitsevaisempia kuin niin yhdenmukaisia, ettei kiusaamisen aiheita enää löytyisi?

Jepa, ainahan niitä uusia aiheita löytyy...
Maailma ei oo kiva ja ihmiset ei oo kovin ihkuja. Karmii ajatus miten joidenkin on sitten uhrauduttava yhteiskunnan suvaitsevaisuuden kasvattamisen edessä.

Toisaalta myös etniset vähemmistöt, liikuntarajoitteiset, kehitysvammaiset, silmälasipäiset, lihavat, laihat, juoppojen lapset, mielenterveysongelmaisten lapset, köyhien lapset ja liian monet muut poikkeavat ovat joutuneet "uhrautumaan" myös omalta osaltaan tullessaan kiusatuksi erilaisuuttaan. Se, että vanhemmat ovat samaa sukupuolta keskenään on vain yksi syy muiden joukossa.

[ninnithequeen]

Vastasin ei.
Enkä perustele.

[Exsat]

Saatan olla hyvinkin väärässä, enkä omalla tavallani haluasi evätä ei-heteroilta mahdollisuutta vanhemmuuteen. Mietin silti, mitä lapsen päässä mahtaa liikkua, kun pärähtää paikalle kesken lemmensession?

Uskoisin, että lapselle on yhtä hämmentävää nähdä homo- kuin heterovanhempienkin lemmenleikkejä.

Haluaisin vielä sanoa, että aikaisemmassa kirjoituksessa ei ollut tarkoitus kopioida ew:n mielipiteitä suvaitsevaisuuskasvatuksesta. Selasin ketjun laiskasti läpi ja kirjoitin kommenttini ennen tarkempaa syventymistä aiheeseen.

[Herra Manala]

Kuinka taantuneista asennejumittumista on kärsittävä, jotta sallisi jokaisen henkilökohtaisen ja privaatin seksuaalisuuden vaikuttaa siihen, millaiset elämänvalinnat kullekin suvaitaan?

Minua kummastuttaa tämä asenne, ihan kuin adoptio-oikeuden kieltäminen olisi ainoastaan homoseksuaalien tahallista rasistista syrjintää ja omaa kyvyttömyyttä muuhun kuin pinnalliseen suvaitsevaisuuteen. Adoptio-oikeutta verrataan tasa-arvoiseen etuisuuksien takaamiseen, kuin kyse olisi jostain sosiaaliturvasta. Valitettavasti hommassa on kuitenkin enemmän panoksena kuin pelkät "haluan antaa heteroille, mut en tykkää homoista"-asenteet. Nimittäin se lapsen etu. Ja se lapsen etu tulee ennen kaikkea.

On hevonpaskaa, että lapsi tarvitsisi miehen ja naisen, isin ja äidin, kasvaakseen henkisesti tasapainoiseksi nuoreksi aikuiseksi, jolla on realistisella pohjalla oleva käsitys oikeudentajusta. YH:us ei ole mikään synonyymi pelin menettämiselle onnistuneen kasvattamisen suhteen.

Vaan ei se ole ideaalitilannekaan. Ideaalitilanne on kaksi rakastavaa, henkisesti tervettä heterovanhempaa, biologinen isä ja äiti, joiden toimeentulo on tyydyttävällä tasolla, ja jotka ovat lastansa todella toivoneet. Tämänkaltaiset vanhemmat pystyvät teoreettisesti tarjoamaan mahdollisimman onnistuneen ja vähäntraumaattisen kasvatuksen lapselleen. Takuita on kuitenkaan mahdoton antaa. Jokainen ihminen kun on yksilö, niin kasvattajana kuin lapsenakin.

Syitä, jotka voivat horjuttaa tätä lapsen kehityksen kannalta teoreettista ideaalitilannetta ovat mielestäni mm:
- alkoholisoitunut/huumeriippuvainen/henkisesti häiriintynyt/väkivaltainen/seksuaalisesti hyväksikäyttävä kasvattaja
- traumaattiset kokemukset lähimmäisen menettämisestä
- erakoituminen ja syrjäytyminen ikäisistään (kiusattu)
- isän tai äidin puuttuminen kasvatusroolimallina
- vanhempiin liittyvä luottamuspula
- vanhempien eroaminen
- kyvyttömyys tuottaa lapselle turvallisuudentunne ja taata turvallinen koti

Ennenkuin kukaan vetää herneen nenään, edellämainitut syyt eivät ole samalla viivalla toistensa kanssa, eivätkä ainoat syyt horjuttaa lapsen kehitystä. Jokainen lapsi sietää "paskaa" oman määränsä varsin yksilöllisesti. Esimerkki kuitenkin; suurin osa selviää vanhempien eroamisesta ilman suurempia traumoja (kaikki eivät), mutta kun eroamiseen lisätään vielä köyhyys ja taloudellinen turvattomuus, fyysinen ja henkinen väkivalta sekä koulukiusaaminen, on moni lapsi varmasti liikenteessä vakavasti itsetuhoisin ajatuksin.

Tämä negatiivisten puolien summautuminen ja vaikutus trauma-alttiuteen on yleensä kumuloituva, ja siksi pidänkin omituisena exsatin edustamaa asennetta "kiusataan niitä kakaroita muistakin syistä, ei yksi homovanhemmuus siinä enää haittaa". I beg to differ. Joka ikinen syy, jonka oma vanhempi antaa lapsellensa tulla kiusatuksi ja syrjäytetyksi ikäisestään seurasta, on omasta mielestäni rinnastettavissa erittäin vakavaan epäsuoraan henkiseen väkivaltaan, ja kyvyttömyyteen huolehtia oman lapsensa hyvinvoinnista.

Tämän lisäksi on tämä jo esitetty kysymys siitä, miten kahden samaa sukupuolta olevan homoseksuaalisen parin läheisyys ja rakkaudenosoitukset toisilleen vaikuttavat lähinnä matkimisen kautta oppivan lapsen henkiseen ja seksuaaliseen kehitykseen? Miten kaksi lesbonaista vanhempanaan omistava poikalapsi käsittää kahden naisen välisen läheisyyden? Tunteeko lapsi syrjäytyvänsä rakkaudesta sukupuolensa vuoksi? Tuleeko lapselle vääristynyt käsitys siitä, että hän ei itse ole pätevä kasvattajana, kun hänen sukupuolensa eroaa kasvattajistaan? Ei ole sattumaa, että moni poika on "ihan kuin isänsä" ja moni tyttö "aivan kuin äitinsä" parisuhteessa. Lapsi omaksuu tiettyjä parisuhdekäytösmalleja omien vanhempiensa suhteesta, jotka vaikuttavat vielä pitkään sen jälkeen kun ollaan kasvettu aikuisiksi, monesti läpi koko elämän.

Entäs poikalapsi kaksi homomiestä vanhempanaan? Yrittääkö tämä kersa suudella kaikkia poikia jo tarhaikäisenä, kun omat vanhempansa on nähnyt niin tekevän? En sano että olisi mikään maailman suurin rikos, että lapsi saa homoseksuaalisia vaikutteita vanhemmiltaan, mutta lapsi todellakin oppii ja kehittyy matkimalla vanhempiaan. Ja homoseksuaalinen rakkaus kasvattajien välillä ja tunne-elämän roolikehityksen perustana on yksinkertaisesti sanottuna epäluonnollinen. Tämän vuoksi yksinhuoltajuus ei mielestäni ole verrattavissa homoseksuaalisiin vanhempiin, vaikka yksinhuoltajuus jo sinäänsä horjuttaa "idyllisen ydinperheen tuottamaa teoreettisesti parasta mahdollista kasvuympäristöä".

Niin kauan kun ei voida osoittaa sitä, etteikö homoseksuaalisilla vanhemmilla ole mahdollista traumatisoivaa vaikutusta lapsen luonnollisen kehityksen kannalta, joudun valitettavasti järkeistäen perustelemalla sanomaan, että ei, en haluaisi nähdä adoptio-oikeutta homoseksuaaleilla. Jos kyse olisi puhtaasti solidaarisesta seikasta seksuaalisen tasa-arvon kannalta, niin totta kai hyväksyisin asian. Ei minulla ole mitään halua rajoittaa tai vaikeuttaa homoseksuaalien elämää sen enempää kuin heteroseksuaalienkaan elämää. Lapsen katsontakannalta en vain yksinkertaisesti asiaa hyväksy. En, vaikka ymmärrän, että on monia reilusti huonompiakin heterovanhempia kasvattajina. Se kun vain ei yksinkertaisesti ole peruste mahdollisesti kasvatustraumatisoivan asian hyväksymiselle.

Tunnen itse pari homoseksuaalia, ja he ovat - ehkä yllättävää kyllä - myös itse homoseksuaalien adoptio-oikeutta vastaan. Hyvin pitkälti samoista syistä kuin minä itse. Kärjistetysti lisättynä "Kuka homoseksuaali haluaisi adoptoida lapsen näin taantuneen ja seksuaalirasistisen kansan keskelle?" On toki mahdollista, että kun heillä rupeaa biologinen kello tikittämään, ja sinkkuilu muuttuu vakavammaksi seurusteluksi, aletaan omia mielipiteitä adoptioasian suhteen uudelleenevaluoimaan.

Hebulin ehdottama heteroparien adoptio-oikeuden laittaminen homoparien edelle on todella typerryttävän nöyryyttävä ajatuksena sekä adoptiota hakevalle homoparille että adoptoitavalle lapselle. "Mene nyt homoille kun et kerran saanut preferoitavampia heterovanhempiakaan, sori." Epätasa-arvoa pahimmillaan. Lapsen ei sitä paitsi pitäisi olla mikään nyky-yhteiskunnan suoma itsestäänselvä etuoikeus tai preferoitava kauppatuote vaan rakkauden lahja.

PS. Pahoittelen pitkää ja kuivaa kirjoitustani. Mieluummin olisin postannut teille piirrostehtävän tai vaikkapa kuvitetun sadun rumista ankanpoikasista!
PPS. Pyydän anteeksi taantunutta asennejumittumistani.

[Exsat]

Tämä negatiivisten puolien summautuminen ja vaikutus trauma-alttiuteen on yleensä kumuloituva, ja siksi pidänkin omituisena exsatin edustamaa asennetta "kiusataan niitä kakaroita muistakin syistä, ei yksi homovanhemmuus siinä enää haittaa". I beg to differ. Joka ikinen syy, jonka oma vanhempi antaa lapsellensa tulla kiusatuksi ja syrjäytetyksi ikäisestään seurasta, on omasta mielestäni rinnastettavissa erittäin vakavaan epäsuoraan henkiseen väkivaltaan, ja kyvyttömyyteen huolehtia oman lapsensa hyvinvoinnista.

Pointtini oli, että jos joku kiusata haluaa, niin syy löytyy kyllä aina jostain. Mielestäni ratkaisu kiusaamisongelmaan ei ole lasten tasapäistäminen vaan aikuisten aktiivinen väliinmeno ja jo ennalta mainitsemani suvaitsevaisuuskasvatus. Ajatus siitä, että aikuiset alkaisivat pelkäämään ilkeitä lapsia siinä määrin, että pyrkisivät tietoisesti tekemään jälkeläisestään mahdollisimman huomaamattoman, on karmiva.

Entäs poikalapsi kaksi homomiestä vanhempanaan? Yrittääkö tämä kersa suudella kaikkia poikia jo tarhaikäisenä, kun omat vanhempansa on nähnyt niin tekevän? En sano että olisi mikään maailman suurin rikos, että lapsi saa homoseksuaalisia vaikutteita vanhemmiltaan, mutta lapsi todellakin oppii ja kehittyy matkimalla vanhempiaan. Ja homoseksuaalinen rakkaus kasvattajien välillä ja tunne-elämän roolikehityksen perustana on yksinkertaisesti sanottuna epäluonnollinen.

Jos heterovanhemmat kykenevät kasvattamaan täysin tasapainoisia homoseksuaaleja, niin luulisi homovanhempienkin onnistuvan heteron kasvatuksessa.

Niin kauan kun ei voida osoittaa sitä, etteikö homoseksuaalisilla vanhemmilla ole mahdollista traumatisoivaa vaikutusta lapsen luonnollisen kehityksen kannalta, joudun valitettavasti järkeistäen perustelemalla sanomaan, että ei, en haluaisi nähdä adoptio-oikeutta homoseksuaaleilla.

Toisaalta ei voida myöskään todistaa, etteikö heteroseksuaalisilla vanhemmilla ole mahdollista traumatisoivaa vaikutusta lapsen luonnollisen kehityksen kannalta. Tai itseasiassa voidaan todistaa, että monilla heteroiden kasvattamilla henkilöillä on erinäisiä traumoja taakkanaan.

Vanhempien seksuaalinen suuntautuminen tuskin on niin suuri seikka lapsen elämässä kuin tässä ketjussa halutaan antaa ymmärtää. Lapsi tarvitsee ympärilleen ennen kaikkea turvallisia aikuisia.

[Hallusinaatio]

Nimittäin se lapsen etu. Ja se lapsen etu tulee ennen kaikkea.

No eikös se juuri olisi orpolapsen etu, että hänellä olisi rakastavat vanhemmat sen orpouden sijaan?

Joka ikinen syy, jonka oma vanhempi antaa lapsellensa tulla kiusatuksi ja syrjäytetyksi ikäisestään seurasta, on omasta mielestäni rinnastettavissa erittäin vakavaan epäsuoraan henkiseen väkivaltaan, ja kyvyttömyyteen huolehtia oman lapsensa hyvinvoinnista.

Eli jos isäpuoli sattuu olemaan vaikkapa tummaihoinen ja tästä aiheutuu koulukiusaamista, harjoittaa isäpuoli epäsuoraa henkistä väkivaltaa? Saisiko esimerkiksi lyhytkasvuiset pariskunnat mielestäsi adoptoida? Entäpä tavattoman rumat? Noidenkin lapsethan voisivat joutua armottoman kiusauksen kohteeksi.

Tämän lisäksi on tämä jo esitetty kysymys siitä, miten kahden samaa sukupuolta olevan homoseksuaalisen parin läheisyys ja rakkaudenosoitukset toisilleen vaikuttavat lähinnä matkimisen kautta oppivan lapsen henkiseen ja seksuaaliseen kehitykseen?

Entäs poikalapsi kaksi homomiestä vanhempanaan? ... mutta lapsi todellakin oppii ja kehittyy matkimalla vanhempiaan. Ja homoseksuaalinen rakkaus kasvattajien välillä ja tunne-elämän roolikehityksen perustana on yksinkertaisesti sanottuna epäluonnollinen.

Homoseksuaalisten parien rakkaudenosoituksilla tuskin olisi negatiivista vaikutusta lapsen käyttäytymiseen. Kovin pieni lapsi ei edes käsitä sukupuolien eroja, vaan lapsi alkaa ymmärtämään sukupuoliroolien olemassa olon muistaakseni vasta 4-5 vuoden iässä. Tuossa vaiheessa lapsella alkaa olla jo omaa tahtoa, eikä kaikki oppiminen tapahdu enää matkimalla vanhempia.

Lapsen seksuaalista kehitystä homovanhemmat tuskin sen enempää tärvelevät kuin heterovanhemmatkaan. Heterovanhempien lapsiahan valtaisa enemmistö nykyisestäkin homoväestöstä (sekä bi-seksuaaleista) on, joten ei vanhempien seksuaalisella suuntautumisella näytä olevan sanottavasti lapsen tulevaan seksuaaliseen suuntautumiseen vaikutusta.

Niin kauan kun ei voida osoittaa sitä, etteikö homoseksuaalisilla vanhemmilla ole mahdollista traumatisoivaa vaikutusta lapsen luonnollisen kehityksen kannalta, joudun valitettavasti järkeistäen perustelemalla sanomaan, että ei, en haluaisi nähdä adoptio-oikeutta homoseksuaaleilla.

Vanhempien seksuaalinen suuntautuminen on minusta sivuseikka, jos orpolapselle voi tarjota rakastavan kodin. Roolikehitykseen homovanhemmat eivät varmasti yritä vaikuttaa syöttämällä lapselleen homopornoa ja heterofobiaa, joten minusta on kummallista pelätä samaa sukupuolta olevien vanhempien vaikutusta lapsen kehitykseen.

Edit: leikattu tekstiä lyhemmäksi

[Herra Manala]

Pointtini oli, että jos joku kiusata haluaa, niin syy löytyy kyllä aina jostain. Mielestäni ratkaisu kiusaamisongelmaan ei ole lasten tasapäistäminen vaan aikuisten aktiivinen väliinmeno ja jo ennalta mainitsemani suvaitsevaisuuskasvatus. Ajatus siitä, että aikuiset alkaisivat pelkäämään ilkeitä lapsia siinä määrin, että pyrkisivät tietoisesti tekemään jälkeläisestään mahdollisimman huomaamattoman, on karmiva.

Toki syitä aina löytyy. Tarkoittaako se sitä, että niiden syiden keksimisessä täytyy itse auttaa? Ei lapsestaan mahdollisimman huomaamatonta tarvitse tehdä, mutta en kyllä käsitä niitäkään, jotka tuohon pointtiin perustavat väitteensä ja sitten kastavat lapsensa nimeksi "mari-pilvi" tai "sulo-unelma".

Jos heterovanhemmat kykenevät kasvattamaan täysin tasapainoisia homoseksuaaleja, niin luulisi homovanhempienkin onnistuvan heteron kasvatuksessa.

Eli jos heteroseksuaaliset vanhemmat kasvattavat jälkeläisistään 95/5-suhteella hetero/homoseksuaaleja, on sinun mielestäsi ihan jees jos homoseksuaalinen pariskunta kasvattaa jälkeläisistään 95/5-suhteella homo/heteroseksuaaleja?

Toisaalta ei voida myöskään todistaa, etteikö heteroseksuaalisilla vanhemmilla ole mahdollista traumatisoivaa vaikutusta lapsen luonnollisen kehityksen kannalta. Tai itseasiassa voidaan todistaa, että monilla heteroiden kasvattamilla henkilöillä on erinäisiä traumoja taakkanaan.

Johan minä näitä seksuaalisesta suuntauksesta riippumattomia traumatisoivia syitä käsittelin edellisessä postauksessani. Luitko sen? Ei ne traumat kuitenkaan tyhjästä tule ja ilmesty. Kuten sanoin, ei ole mikään oikeutus lisätä traumatisoivien tekijöiden määrää yhtälössä vain siksi että siellä on jo mahdollisia muitakin traumatisoivia tekijöitä.

Vanhempien seksuaalinen suuntautuminen tuskin on niin suuri seikka lapsen elämässä kuin tässä ketjussa halutaan antaa ymmärtää.

Olisiko tästä mahdollisesti olemassa jotain näyttöä? "Tuskin on" ei kuulosta ihan niin hirveän vakuuttavalta. Itselleni ja oman tunne-elämäni kehittymiselle ainakin oli tärkeää ympäristön vaikutteet ja oman mutsin ja faijan välinen suhde. Samalla tavalla ja ehkä juuri siitä syystä johtuen minulle oli jo hyvin pienestä pitäen selvää että pojat tykkää tytöistä ja toisinpäin. En rehellisesti sanottuna tiedä miten hetsku olisin, jos olisin koko lapsuuteni katsellut kahden viiksekkään nahkahomon pussailua olohuoneen narskuvalla nappanahkasohvalla.

[Herra Manala]

No eikös se juuri olisi orpolapsen etu, että hänellä olisi rakastavat vanhemmat sen orpouden sijaan?

No totta hemmetissä. Mutta käsittelinkin (vasta) ainoastaan niitä mahdollisia ongelmia, joita itse homoseksuaalien adoptointioikeus voi pitää sisällään. Näistä asioista ei liene juuri tutkimustuloksia, vaan keskustelu on enemmänkin spekulatiivisella tasolla. Siksi mielestäni adoptio-oikeutta ei tulisikaan antaa tämän hetkisen tiedon valossa. Asiaa ei yksinkertaisesti ole tutkittu tarpeeksi. On mielestäni järjetöntä lähteä muuttamaan adoptiolakia vain hyväntahtoisen kokeilun perusteella. Entäs jos ilmenee niitä psykologisia ongelmia kasvatuksessa?

Kuten sanoin edellisessä postauksessani: Tiedän, että on olemassa paljon huonompia heterovanhempia, kuin mitä moni homopariskunta voisi olla adoptiolapselleen.

Eli jos isäpuoli sattuu olemaan vaikkapa tummaihoinen ja tästä aiheutuu koulukiusaamista, harjoittaa isäpuoli epäsuoraa henkistä väkivaltaa? Saisiko esimerkiksi lyhytkasvuiset pariskunnat mielestäsi adoptoida? Entäpä tavattoman rumat? Noidenkin lapsethan voisivat joutua armottoman kiusauksen kohteeksi.

Verranto värilliseen, lyhyeen tai rumaan ihmiseen on hieman ontuva, sillä käsittelin ylipäätänsä hälläväliä-tyylistä asennetta jossa ajatellaan "kyllä sitä kuitenkin jostain syystä kiusataan". En sitä, että homoseksuaali olisi automaattinen epäsuoran henkisen väkivallan harjoittaja. Ei se tietenkään ole hyvä juttu että kakaraa kiusataan, yhtään mistään syystä. En silti ole pelkän mahdollisen koulukiusaamisen vuoksi kieltämässä lapsia lyhyiltä, rumilta, värillisiltä tai homoseksuaaleilta.

Homoseksuaalisten parien rakkaudenosoituksilla tuskin olisi negatiivista vaikutusta lapsen käyttäytymiseen. Kovin pieni lapsi ei edes käsitä sukupuolien eroja, vaan lapsi alkaa ymmärtämään sukupuoliroolien olemassa olon muistaakseni vasta 4-5 vuoden iässä. Tuossa vaiheessa lapsella alkaa olla jo omaa tahtoa, eikä kaikki oppiminen tapahdu enää matkimalla vanhempia.

Tästä olen kyllä tiukasti eri mieltä, että 4-5 vuoden iän jälkeen lapsella alkaa olemaan tuohon asiaan vaikuttavaa omaa tahtoa. Tuossa iässä sukupuoliroolien olemassaolo alkaa normaalisti hahmottua, totta, mutta väittäisin, että tuon ikäiset rupevat vasta kaikista eniten olemaan kiinnostuneita siitä mitä vanhemmat tekee ja miten, eikä päinvastoin.

Lapsen seksuaalista kehitystä homovanhemmat tuskin sen enempää tärvelevät kuin heterovanhemmatkaan. Heterovanhempien lapsiahan valtaisa enemmistö nykyisestäkin homoväestöstä (sekä bi-seksuaaleista) on, joten ei vanhempien seksuaalisella suuntautumisella näytä olevan sanottavasti lapsen tulevaan seksuaaliseen suuntautumiseen vaikutusta.

Eihän tällä asialla ole mitään relevanssia tai referenssiä, kun homoseksuaalisten pariskuntien kasvattamia lapsia ei käytännössä ole lainkaan verrattuna heteroseksuaalisten pariskuntien kasvattamien lapsien määrään. Tottakai homoseksuaalit ovat pääosin heteroiden synnyttämiä, johan biologiset seikat määräävät tilanteen. Pyllyyn panemalla kun ei hedelmöitetä yhtäkään paksusuolta.

Jos nyt aluksi selvitettäisiin edes se, onko homoseksuaalisten vanhempien kasvattamien lapsien seksuaalisella suuntautumisella prosentuaalista eroa verrattuna heteroseksuaalisten vanhempien kasvattamiin lapsiin verrattuna. Se olisi jo alku, ja sen jälkeen voitaisiin puhua jo paljon painokkaammalla sävyllä siitä, onko vanhempien seksuaalisella suuntautumisella sanottavasti vaikutusta lapsen seksuaaliseen suuntautumiseen.

Vanhempien seksuaalinen suuntautuminen on minusta sivuseikka, jos orpolapselle voi tarjota rakastavan kodin. Roolikehitykseen homovanhemmat eivät varmasti yritä vaikuttaa syöttämällä lapselleen homopornoa ja heterofobiaa, joten minusta on kummallista pelätä samaa sukupuolta olevien vanhempien vaikutusta lapsen kehitykseen.

Ensimmäisestä lauseesta olen pääosin samaa mieltä. Uskon, että monella orpolapsella olisi parempi homoseksuaalinen kasvattamana, kuin orpona. Se ei kuitenkaan ole mielestäni vielä syy muuttaa lakia hutkien, ja tutkien vasta sen jälkeen seuraukset. Mitä loppuosaan taas tulee niin ei kai tässä mistään homopornosta puhuttukaan, vaan yksinkertaisesti vääristyneistä roolimalleista.

Miksi koko roolimallin käsitys tuntuu menettävän painonsa täysin tässä keskustelussa? Ihan kuin roolimalli olisi lapselle jotain ei-niin-tärkeää ja ei-niin-vaikuttavaa ja ei-niin-iso-juttu. Kyllä se vaan on aika iso juttu, eikä mitään omituista hypetystä jolla YH-äitejä kiusataan.

[Melnais]

Ideaalitilanne lapselle... Kasvatustieteisiin en ole perehtynyt kuin appron verran, opettajamme voinevat latoa faktaa siitä kuinka lapselle tärkeintä on merkityksellinen suhde rakastavaan aikuiseen. Ei sukupuolisteretypian tarjoama roolimalli. Samoin kiusaamisargumentti on hurskasteleva, mehän niitä tilanteita lapsille luomme kiusata, eivätkä kommentit nahkasohvalla painivista homoista ole omiaan asenteita parantamaan. Miksi juuri homoihin liitetään rietastelu ja tavallista aktiivisempi seksielämä kun suurin osa viettää täysin tavallisenharmaata elämää?

Noh, enempiä provosoitumatta. Yleisin tilanne tullee kuitenkin olemaan perheen sisäinen adoptio, ei muualla syntyneen, viattoman ja puhtaan lapsen raastaminen homojen vaikutuspiiriin ohjailtavaksi ja kiusattavaksi. Vaan juuri Sian esittämä tilanne jossa homomiehellä on jo lapsi (niitä kun ajattelemattomasti hankitaan ennenkuin voidaan olla varmoja omasta suuntautumisesta tai parisuhteen pysyvyydestä, oi aikoja, oi tapoja), ja uusi kumppani haluaisi lapsen adoptoida virallisesti. Miten voidaan lapsen edulla perustella tilannetta jossa hänellä ei ole virallista oikeutta molempiin holhoojiinsa ja kasvattajiinsa? "No kun sua kiusataan jos sulla on kaksi isää."

[Exsat]

Jos heterovanhemmat kykenevät kasvattamaan täysin tasapainoisia homoseksuaaleja, niin luulisi homovanhempienkin onnistuvan heteron kasvatuksessa.

Eli jos heteroseksuaaliset vanhemmat kasvattavat jälkeläisistään 95/5-suhteella hetero/homoseksuaaleja, on sinun mielestäsi ihan jees jos homoseksuaalinen pariskunta kasvattaa jälkeläisistään 95/5-suhteella homo/heteroseksuaaleja?

Mulle on henkilökohtaisesti aivan yhdentekevää tykkääkö homoparin kasvatti oman vai vastakkaisen sukupuolen edustajista. Ihmisen seksuaaliseen suuntautumiseen vaikuttaa moni muukin tekijä kuin roolimallit, ja kuten useampikin henkilö tässä ketjussa on todennut, myös sateenkaariperheistä kasvaa heteroita siinä missä muistakin.

Vanhempien seksuaalinen suuntautuminen tuskin on niin suuri seikka lapsen elämässä kuin tässä ketjussa halutaan antaa ymmärtää.

Olisiko tästä mahdollisesti olemassa jotain näyttöä? "Tuskin on" ei kuulosta ihan niin hirveän vakuuttavalta. Itselleni ja oman tunne-elämäni kehittymiselle ainakin oli tärkeää ympäristön vaikutteet ja oman mutsin ja faijan välinen suhde. Samalla tavalla ja ehkä juuri siitä syystä johtuen minulle oli jo hyvin pienestä pitäen selvää että pojat tykkää tytöistä ja toisinpäin. En rehellisesti sanottuna tiedä miten hetsku olisin, jos olisin koko lapsuuteni katsellut kahden viiksekkään nahkahomon pussailua olohuoneen narskuvalla nappanahkasohvalla.

Mun äidillä ja isällä ei edes ollut suhdetta, ja mä olen silti kyennyt rakentamaan itselleni suht. normaaleja parisuhteita. Voi olla, että homoseksuaalien lapsista ei tule niin herkästi kaappihomoja kuin heteroperheiden, koska heille homous on luonnollisempaa ja sallitumpaa, samoin vanhempien asenteet aiheeseen liittyen ovat varmasti tiedossa. Tämä on kuitenkin mielestäni pelkkää plussaa.

edit. lainausvirhe ja toinenkin

[Hebuli]

Samoin yksinhuoltajaäidin lapsena tiedän, että lapsen/nuoren miehenmallin (tai vastaavasti naisen-) ei tarvitse välttämättä olla ydinperheen jäsen. Kummi, perhetuttu, eno, setä, ukki tai vastaava voi toimia miehenmallina siinä missä isäkin.

"...siinä missä isäkin", tuosta olen eri mieltä, ellei tuo kumminkaimantuttu sitten vietä paljonkin aikaa kyseisessä perheessä, eikä vain esim. kissanristiäisten yhteydessä. Jotenkin kuvittelisin että päivittäinen ja arkinen suhde on läheisempi kuin hyvänpäiväntuttu.

Eiköhän jokaisella homoseksuaalillakin löydy lähipiiristä myös vastakkaisen sukupuolen edustajia.

En tiedä. Löytyykö? Hengailevatko lesbot paljonkin miesten kanssa?

Ajatus siitä, että homoseksuaaleille ei tulisi antaa lapsia, koska lapsilla on riski tulla kiusatuksi on mielestäni aivan tolkuton. Eikö nyt kehityksen kannalta olisi järkevämpää kasvattaa lapsista ennemmin suvaitsevaisempia kuin niin yhdenmukaisia, ettei kiusaamisen aiheita enää löytyisi?

Nuo kaksi asiaa ovat erillisiä, ei niillä ole suoraa kohtalonyhteyttä. Lapselle voidaan samanaikaisesti tarjota sekä paras mahdollinen kasvuympäristö, ETTÄ myös jokainen tahollaan pyrkiä lisäämään yleistä suvaitsevaisuutta ja tarkistaa oman/lähipiirinsä asenteita. Lapsia en kuitenkaan käyttäisi missään tapauksessa koe-eläiminä näissä suvaitsevaisuuspyrkimyksissä, tyyliin "tämä lapsi adoptoidaan homopariskuntaan nimenomaan sen takia jotta yleinen suvaitsevaisuus mahdollisesti kasvaisi".

[Hallusinaatio]

Tästä olen kyllä tiukasti eri mieltä, että 4-5 vuoden iän jälkeen lapsella alkaa olemaan tuohon asiaan vaikuttavaa omaa tahtoa. Tuossa iässä sukupuoliroolien olemassaolo alkaa normaalisti hahmottua, totta, mutta väittäisin, että tuon ikäiset rupevat vasta kaikista eniten olemaan kiinnostuneita siitä mitä vanhemmat tekee ja miten, eikä päinvastoin.

Mutta ei lapsi missään vaiheessa tee tietoista valintaa omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan, joten en oikein voi uskoa, että homovanhempien pussailun näkeminen kääntäisi lapsen seksuaalisuudeltaan homoseksuaaliseen suuntaan. Eihän heterovanhempienkaan pussailun ole voitu todeta ehkäisevän homoseksuaalisuutta.

Lapsen seksuaalista kehitystä homovanhemmat tuskin sen enempää tärvelevät kuin heterovanhemmatkaan. Heterovanhempien lapsiahan valtaisa enemmistö nykyisestäkin homoväestöstä (sekä bi-seksuaaleista) on, joten ei vanhempien seksuaalisella suuntautumisella näytä olevan sanottavasti lapsen tulevaan seksuaaliseen suuntautumiseen vaikutusta.

Eihän tällä asialla ole mitään relevanssia tai referenssiä, kun homoseksuaalisten pariskuntien kasvattamia lapsia ei käytännössä ole lainkaan verrattuna heteroseksuaalisten pariskuntien kasvattamien lapsien määrään. Tottakai homoseksuaalit ovat pääosin heteroiden synnyttämiä, johan biologiset seikat määräävät tilanteen. Pyllyyn panemalla kun ei hedelmöitetä yhtäkään paksusuolta.

En huomannut tähdentää sitä, että suurin osa homoista syntyy ihan tavallisiin heteroperheisiin, joissa lasten vanhemmat elävät juuri niiden roolimallien mukaan, joita itsekin kaipaat adoptiolapsille. Eikö jo tästä voida päätellä, että vanhempien sukupuolirooleilla ei ole juuri vaikutusta lapsen seksuaaliseen suuntautumiseen? Minkä tähden siis homoparien kasvattamista lapsista tulisi sen enempää homoja kuin heteroparien lapsista? Luullakseni myös orpona koko lapsuutensa elävistä ihmisistä kehittyy enimmäkseen heteroita, vaikka heiltä puuttuu varsinaiset roolimallit lähes tyystin. Voisin jopa tehdä villin arvauksen, että hetero-, bi- ja homoseksuaalisuus saa alkunsa jo kohdussa.

[Exsat]

Eiköhän jokaisella homoseksuaalillakin löydy lähipiiristä myös vastakkaisen sukupuolen edustajia.

En tiedä. Löytyykö? Hengailevatko lesbot paljonkin miesten kanssa?

Mikseivät hengailisi? Kyllähän homotkin hengailevat naisten kanssa ja heterot oman sukupuolensa edustajien kanssa. L-koodi ei välttämättä ole opetusohjelma lesbojen arjesta.

Lapsia en kuitenkaan käyttäisi missään tapauksessa koe-eläiminä näissä suvaitsevaisuuspyrkimyksissä, tyyliin "tämä lapsi adoptoidaan homopariskuntaan nimenomaan sen takia jotta yleinen suvaitsevaisuus mahdollisesti kasvaisi".

Eihän kyse ollutkaan mistään koe-eläimistä. Perheet ja lapset ovat keskenään erilaisia, ja kuten on jo moneen kertaan todettu, vanhempien seksuaalinen suuntautuminen on vain yksi syy muiden joukossa, josta lasta voidaan mahdollisesti kiusata. Ja sitäpaitsi Suomessa on sen verran tiukka adoptiokäytäntö, ettei asennekasvatustarkoitukseen hankittavan lapsen adoptio olisi edes mahdollinen.

[Hebuli]

Hebulin ehdottama heteroparien adoptio-oikeuden laittaminen homoparien edelle on todella typerryttävän nöyryyttävä ajatuksena sekä adoptiota hakevalle homoparille että adoptoitavalle lapselle. "Mene nyt homoille kun et kerran saanut preferoitavampia heterovanhempiakaan, sori." Epätasa-arvoa pahimmillaan. Lapsen ei sitä paitsi pitäisi olla mikään nyky-yhteiskunnan suoma itsestäänselvä etuoikeus tai preferoitava kauppatuote vaan rakkauden lahja.

Peräänkuulutan Manalallekin luetun ymmärtämystä. Olen toistanut useaan otteeseen että asia on lopulta kuitenkin tapauskohtainen, eli jos vaihtoehtoina on epäkelpo heteropariskunta ja tasapainoisempi homopariskunta, noista kahdesta vaihtoehdosta lapselle lienee parempi elää vaikka homopariskunnan lapsena. Kyllä, näen että lapselle voi monissa tapauksissa olla parempi elää jopa homopariskunnan lapsena kuin kokonaan ilman vanhempia. Eikä adoptiolapsen tule missään tapauksessa olla millekään pariskunnille (hetero tai homo) mikään oikeus.

[Hebuli]

En tiedä. Löytyykö? Hengailevatko lesbot paljonkin miesten kanssa?

Mikseivät hengailisi? Kyllähän homotkin hengailevat naisten kanssa ja heterot oman sukupuolensa edustajien kanssa. L-koodi ei välttämättä ole opetusohjelma lesbojen arjesta.

En ole kyseistä ohjelmaa nähnyt. Uskon että homoja ja lesboja löytyy tuossa suhteessa joka lähtöön, mutta uskon myös että vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuvaa epäluuloa (ja täten, vähäisempää läheistä kanssakäymistä heidän kanssaan) löytyy kyseisistä piireistä keskimäärin enemmän kuin heteropiireistä. Googleta esim. "lesbian feminism" ja "radical lesbians". Se että jos itse sattuisitkin tuntemaan yhden homon jolla on myös läheisiä kavereita vastakkaisesta sukupuolesta ei mielestäni yksittäistapauksena kumoa tuota ajatusta.

EDIT: Tässä lainaus esim. sivulta http://www.suite101.com/print_article.cfm/13914/75593 :

Lesbians often live very woman-centered lives; their entire social networks can be made up entirely of women. It is no surprise then that many lesbians view separatism as a very logical and natural step.

[Mylwin]

Woa, pitkästä aikaa asiaketju johon ottaa useampikin osaa.

Mie sanon joo. Vaikka en tunnekaan henkilökohtaisesti kuin yhden homon ja yhden lesbon - hyviä vanhempia olisivat molemmat.

[SingleMalt]

Ei.

Yleistän tuntemani pariskunnan ja muutaman yksilön perusteella.
He kaikki ovat niin hukassa oman itsensä kanssa ja epätasapainoisia ihmisinä, etten näe heitä kykeneviksi toimimaan adoptiovanhempina nyt, tai tulevaisuudessa.

Suostun ajattelemaan mahdollisuutta sitten, kun kaikki adoptiovanhemmiksi kelpaavat heteropariskunnat ovat maailmasta loppuneet.

[Mylwin]

hukassa oman itsensä kanssa ja epätasapainoisia ihmisinä.

Valitettavasti tuohon kategoriaan putoaa 75% pohjanmaan taajamissa asuvista ihmisistä.

Asiasta pitäisi vain tehdä laaja kansainvälinen empiriinen tutkimus. Sovitetaan homppatekijä X länsimaiseen hyvän vanhemmuuden muottiin Y ja katsotaan kuinka moni läpäisee testin. Jos yli 50% niin sittenhän se kannattaa! Sitten kysytään lapsilta heti syntymän jälkeen että onko vänkää olla homojen lapsi, hä?
Guu = Joo.
Wää = Ei.

Jos siinä vaiheessa yli 50% sanoo että Wää niin sitten suoritetaan jälkiabortointi hinttarilapsille ja perutaan homojen ihmisoikeudet, lyödään vaimoa turpaan ja punttisalille nostelemaan painoja. Hitto että oisin hyvä diktaattori.

[PerttiMakimaa]

Änkyrävanhoilliset kaipaavat viisikymmentälukua ja ydinperhettä muistamatta että niistä parisuhteista ovat miehet lähteneet joukolla huoriin luomaan lapsilleen sitä perusturvallisuutta.

Kaipaan, kaipaan...

Tuohon loppuun kyllä sanon, että v***u mitä asenteellista p***aa.

Loukkaa suorastaan kaikkea mihin uskon elämässä. En edes tiedä mistä olet tuollaista omaksunut? Reginasta?

EDIT: Itse kysymykseen. Olen huomannut, että niin pojille kuin tytöille on tärkeää olla miehen malli talossa. Ja myös äiskä on tosi tärkeä En tiedä millaisia lapsia tuollaisista _samaa_sukupuolta_ kokeiluista voisi syntyä.

Eli, en tiedä.

[Mylwin]

Ai niin, korjaus vielä edelliseen - kannatan tasapainoisten ihmisten adoptio-oikeutta, joilla on hyvät tai vähintään kohtalaiset edellytykset kasvattaa terve suomen kansalainen.

[SingleMalt]

, lyödään vaimoa turpaan

Olet niin monessa keskustelussa ottanut esiin naisten hakkaamisen, että sinulla taitaa olla asiasta jotain kokemusta?