Nainen kaveriksi?

[slam]

Kuinka pystyn salamaan ihastumisen ja voisin esittää anomuksen pääsemisestä kaveriksi? Kaverina olisi ainakin paremmat mahdollisuudet yrittää vääntäytyä lähempään tuttavuuteen.

Joutuisi pukeutumaan johonkin pupu-pukuun. Päivittäin pitäisi kierrellä satunnaisissa paikoissa nälvimässä ihmisiä ja puhumassa paskaa toisista. Mäkissä on niin monta tuolia, että "si me ei voida tietää minne me istutaan" Saattaisi olla aika tuskainen taival kohden parisuhteen auvoista helmaa...

mut naiset on silti ihan parhaita... haluan purra niitä yms.

[mölli]

Naiset on epäluotettavia, epälojaaleja ja kieroja ei heistä kavereiksi ole, tässä puhuu kokemus ja viisaus. Jos hyvän ystävän haluaa niin ne on ainostaan miehissä ja niitä saadaan ainostaan tuurilla.

[slam]

He olkoot siis vain pelkkää riistaa.

Tosin en kaipaa miestä yhtään mihinkään. Ollaan samalla työpaikalla tai samoissa harrastuksissa, mitäpä heille muuten soittelemaan tai keskustelemaan ylimääräisiä. Joskus täytyy soittaa, että tuletko vähän vahtiin, että luut saadaan kerättyä pois alastulosta tai heittään kevyttä läppää mestoille. Ei sitä kaipaa, kun sellaisen 5%. Naaraan hellää käsittelyä kaipaa sellaisen 95% elinajastaan.

[huima]

Kuinka pystyn salamaan ihastumisen ja voisin esittää anomuksen pääsemisestä kaveriksi? Kaverina olisi ainakin paremmat mahdollisuudet yrittää vääntäytyä lähempään tuttavuuteen.

Joutuisi pukeutumaan johonkin pupu-pukuun. Päivittäin pitäisi kierrellä satunnaisissa paikoissa nälvimässä ihmisiä ja puhumassa paskaa toisista. Mäkissä on niin monta tuolia, että "si me ei voida tietää minne me istutaan" Saattaisi olla aika tuskainen taival kohden parisuhteen auvoista helmaa...

Kaveruudesta suhteeseen... Ei aina niin helppo ajatus. Jos se olisi, ei näin katkeraa tekstiä olisi koskaan kirjoitettu:

http://www.intellectualwhores.com/masterladder.html

Mitä tulee tuohon parisuhteen auvoisesta helmasta, tuskaisesta taipaleesta ja näistä ilmeisistä 'mitä kaikkea joutuukaan tekemään hellyyttä saadakseen'-pohdinnasta, olisi hyvä jos pystyisit katsomaan realistisemmin sitä mitä haluat ja miksi...

Tai siis kyllähän noilla spekseillä pitäisi löytää naaraan hellää kosketusta, mutta jos se on ainoa asia mitä haluaa ja etsii -- voi olla edessä molemminpuolinen pettymys taas ajanmyötä. Joka tapauksessa onnea yrittämällänne tiellä, kannattaa kuitenkin varoa tuota kaveripolkua -- se harvemmin toimii.

[slam]

olisi hyvä jos pystyisit katsomaan realistisemmin sitä mitä haluat ja miksi...

Aivan. Realiteetit. Ne on olleet vähän hukassa kaikelta osin elämässäni. Ei mitään suunitelmallisuutta. Täyttä poukkoilua päin seiniä. Olen aina kituuttanut väkisin päivän kerrallaan ja ajautunut asoiden pariin... hmm.

Eikä vain paskantaisi alleen kekoa, joka romahtaa ja olen sen sisällä kohta itkemässä tyhjyyttäni... Kovettaisi sitä ja tekisi siitä veistoksen hmm. ideaa danke.

[BrianW]

quote="mölli"]Naiset on epäluotettavia, epälojaaleja ja kieroja ei heistä kavereiksi ole, tässä puhuu kokemus ja viisaus. Jos hyvän ystävän haluaa niin ne on ainostaan miehissä ja niitä saadaan ainostaan tuurilla.[/quote]

He olkoot siis vain pelkkää riistaa.
Naaraan hellää käsittelyä kaipaa sellaisen 95% elinajastaan.

Tämä kitinä vaan jatkuu. Herrat kirjoittaa tällaisia juttuja ja sitten ihmettelee kun ei seuraa löydy.

Olen jo eräältä kysynyt aiemmin, ilman vastusta ja kysyn nyt teiltäkin vastausta toivoen. Mitä teillä on antaa suhteeseen, muutakin kuin em kaltaisia asenteita ?

Käsittääkseeni aika harva nainen kaipaa jotakin surkeuttaan ruikuttajaa.

Minulla iloksni on muutama erittäin hyvä ystävä. Sekä nais että miespuolinen. Mukavaa kyllä, nämä naiset ovat paria lukuunottamatta entisiä tyttöystäviäni. Suhde on loppunut mutta ystävyys säilynyt.
Ystävyyteenkin kuuluu vastavuoroisuus.

Taidanpa puhua paljon pidemmällä kokemuksella kuin Mölli, viisaudesta en sano mitään. Tosin provohan tässä taitaa olla kyseessä.

[Exsat]

Naisnäkökulmasta: Mulla on varmaan suunnilleen saman verran miehiä ja naisia kavereina. Muutama "kaveri"-luokituksen alla oleva mies, on joskus heikkona hetkenään tunnustanut olevansa ihastunut/rakastunut minuun, ja täytyy sanoa, että kyllä siitä aika hämmentynyt ja jotenkin petetty olo on joka kerta tullut. Miksi teeskentelee olevansa vain kaveri ja tyytyväinen asemaansa, jos oikeasti haluaisi enemmän? Ja miksi kiusata itseään roikkumalla siinä hollilla, jos koko ajan toivoo kuitenkin jotain muuta?

[Gattaca]

Olen jo eräältä kysynyt aiemmin, ilman vastusta ja kysyn nyt teiltäkin vastausta toivoen. Mitä teillä on antaa suhteeseen, muutakin kuin em kaltaisia asenteita ?

Tsiisus fak.
Miksi teoretisoida tuollaisia vaatimuksia ja laatia niistä etukäteen joku lista? Kun minä ja nämä kaverit vaan toivomme, että yleensä OLISI joku tässä maailmassa jonka kanssa sopisimme yhteen. Sen yhteensopimisen myötä sitten tulisivat keskinäinen ihailu, toisen tukeminen ja kiihkeä, tyydyttävä seksi. Tuollaisten "mitä minulla olisi antaa suhteeseen" -listojen laatiminen kuuluu vasta siihen vaiheeseen kun on oltu kymmenen vuotta naimisissa ja käydään parisuhdeterapeutilla nihkeästi teoriasta keskustelemassa. Ei siihen vaiheeseen kun kohdetta ei vielä edes ole eikä mitään tietoa juuri hänen persoonastaan ja tarpeistaan!

[BrianW]

Tsiisus fak.
Miksi teoretisoida tuollaisia vaatimuksia ja laatia niistä etukäteen joku lista? Kun minä ja nämä kaverit vaan toivomme, että yleensä OLISI joku tässä maailmassa jonka kanssa sopisimme yhteen. Sen yhteensopimisen myötä sitten tulisivat keskinäinen ihailu, toisen tukeminen ja kiihkeä, tyydyttävä seksi. Tuollaisten "mitä minulla olisi antaa suhteeseen" -listojen laatiminen kuuluu vasta siihen vaiheeseen kun on oltu kymmenen vuotta naimisissa ja käydään parisuhdeterapeutilla nihkeästi teoriasta keskustelemassa. Ei siihen vaiheeseen kun kohdetta ei vielä edes ole eikä mitään tietoa juuri hänen persoonastaan ja tarpeistaan!

Perustan kokemukseen näkemykseni. Minulla ainakin on näyttöjä siitä mikä toimii.

Itsetuntemus on viisauden alku. Olen myös sitä mieltä, että sen jonkun löytäminen on vaikeaa jos ei pysty/halua kuvata mitä itse on tai edes sitä myöntää itselleen. Ei sitä tarvitse tänne kirjoittaa.

Käsittääkseni tavoittena on löytää mieluisaa seuraa. Onni auttaa joskus mutta suunnitelmallisuudesta on yleensä hyötyä.

Tavoitteellisen suunnittelun peruskuvio menee (kuten epäilemättä kaikki tietävät) niin, että ensin tiedetään missä ollaan ja sitten mihin pyritään. Sen jälkeen pohditaan ne pienet askeleet, jolla tavoitteeseen päästään. Jos ei itse osaa, niin pyydetään apua.
Vaikeaahan on esimerkiksi suunnistaa, jos ei ensin tiedä missä on.

Joskus on tilanne sekin, että kun nykytilannetta analysoidaan huomataan, että tavoite on epärealistinen. Silloin ei juuri auta kuin laskea tavoitetasoa.

Ai niin tärkaä asia meinasi unohtua. Kun sitten on se pienten askelten tehtävälista, niin sitten ne pitää myös tehdä ja tarvittaessa suunnitelamaa ylläpitää.

Jos sinulla on jokin parempi, toimivaksi havaittu, menettely tiedossasi niin mielellään siitä kuulen. Uuden oppiminen on kivaa ja hyödyllistä.

[mölli]

Kyllähän mä voin olla kaveri jos saa pillua tai jotain hyödyllistä enmä mikään sovinisti ole, mutta naiset haluaa eunukki kavereita ja naiset on yksinkertaisia joten heistä muuta hyötyä ole joten miehen ja naisen välinen kaverius ei ole kovin elämää rikastuttava. Jos haluaa ongelmia ja riesaa elämääsi niin hanki naiskavereita.

[Aito_Johanna]

Onko toi mölli oikeasti olemassa vai onko se vain jonkun provo?

[Vadim]

Miksi teeskentelee olevansa vain kaveri ja tyytyväinen asemaansa, jos oikeasti haluaisi enemmän? Ja miksi kiusata itseään roikkumalla siinä hollilla, jos koko ajan toivoo kuitenkin jotain muuta?

No ehkä siksi, että jos toteaisi suoraa päätä haluavansa seurustella ja mieluusti vielä taluttaa tytön alttarillekin, useimmat saattaisivat ottaa jalat allensa (perustellusti).

Toisaalta, kun ihastuksesta kerran pääsee yli, on kummallista kuinka yhtäkkiä muuttuukin kovasti kiinnostavammaksi. Mutta tietysti on vain luonnollista, että jotkut ihmiset ovat mahdollisia saada vain, kun he ovat mahdottomia saada.

[huima]

Miksi teeskentelee olevansa vain kaveri ja tyytyväinen asemaansa, jos oikeasti haluaisi enemmän? Ja miksi kiusata itseään roikkumalla siinä hollilla, jos koko ajan toivoo kuitenkin jotain muuta?

Se on se illuusio ajatuksesta että tilanne voisi muuttua. Ja tämä siis ennen kuin on oikeasti oppinut kuinka maailma toimii -- ja kuinka petetty fiilis tuo todella voi olla.

Itse yritän olla kiinnostuksieni kohteen täysin rehellinen ja myös sanoa sen. Exänkin kanssa on paljon helpompaa olla hyvä ystävä kun on rehellinen sen suhteen että kokee toisen edelleen seksuaalisesti kiinnostavana ihmisenä, mutta ettei voisi ajatella että suhde mitenkään toimisi. Se on paljon parempi pohja olla yhdessä ja jakaa asioita, sillä kun asia tehdään näkyväksi sitä on helpompi käsitellä. Ei tule ikäviä tilanteita ja väärinkäsityksiä kun tiedetään missä mennään, ja asioista voidaan laskea jopa leikkiä.

Totta kai ystävyyden aikana erilaisia tunteita ja haluja voi herätä -- ja varsinkin jos jaetaan paljon asioita, puhutaan kaikesta mahdollisesta ja ethdään juttuja yhdessä, olisi se epäilyttävää mikäli ei asia koskaan edes kävisi mielessä. Mikäli ihmiset ovat aikuisia ja fiksuja, voivat he olla myös niistä asioista rehellisiä toisilleen.

Panisin.

[huima]

Miksi teoretisoida tuollaisia vaatimuksia ja laatia niistä etukäteen joku lista? Kun minä ja nämä kaverit vaan toivomme, että yleensä OLISI joku tässä maailmassa jonka kanssa sopisimme yhteen. Sen yhteensopimisen myötä sitten tulisivat keskinäinen ihailu, toisen tukeminen ja kiihkeä, tyydyttävä seksi. Tuollaisten "mitä minulla olisi antaa suhteeseen" -listojen laatiminen kuuluu vasta siihen vaiheeseen kun on oltu kymmenen vuotta naimisissa ja käydään parisuhdeterapeutilla nihkeästi teoriasta keskustelemassa. Ei siihen vaiheeseen kun kohdetta ei vielä edes ole eikä mitään tietoa juuri hänen persoonastaan ja tarpeistaan!

Tuolla itsevarmuudella totuuden julistamisessa sinun pitäisi kyllä olla ihmissuhdekonsultti. Itseasiassa vähän lisää mediaseksikkyyttä ulkomuotoon, esiintymiskyvyt kohdilleen ja sen jälkeen Gattacalle oma ohjelma SubTV:lle.

Eiköhän sen jälkeen lemmenlurituksiakin alkaisi ilmestyä, ja naisia jotka haluavat 'olla vain' ystäviä - mutta oikeasti odottavat mahdollisuutta päästä pöksyihisi ja valloittaa arka villimies.

[LillyMunster]

Totta kai ystävyyden aikana erilaisia tunteita ja haluja voi herätä -- ja varsinkin jos jaetaan paljon asioita, puhutaan kaikesta mahdollisesta ja ethdään juttuja yhdessä, olisi se epäilyttävää mikäli ei asia koskaan edes kävisi mielessä. Mikäli ihmiset ovat aikuisia ja fiksuja, voivat he olla myös niistä asioista rehellisiä toisilleen.

Panisin.

Työkaverini "katkera" kommentti: "Minullahan ei ole mitään kaveriseksiä vastaan, mutta kun kaikilla kavereilla tuntuu olevan"

Mutta vakavasti, kyllä tosi ystävän kanssa voi noista puhua ja avautua vakavastikin, vaikka se ei mihinkään johtaisikaan. Mielestäni kaveriseksi ja kaverista poika/tyttökaveriksi siirtyminen on kuitenkin aika riskialtista. Voi olla, että menee ystävyyssuhde pilalle jos homma ei sitten toimikaan, eli menettää "puolison" lisäksi myös ystävän.
Mutta joo, on minullakin sellaisia "Panisin"-kavereita, en vain tee siitä numeroa itselleni tai heille.

[Exsat]

Miksi teeskentelee olevansa vain kaveri ja tyytyväinen asemaansa, jos oikeasti haluaisi enemmän? Ja miksi kiusata itseään roikkumalla siinä hollilla, jos koko ajan toivoo kuitenkin jotain muuta?

No ehkä siksi, että jos toteaisi suoraa päätä haluavansa seurustella ja mieluusti vielä taluttaa tytön alttarillekin, useimmat saattaisivat ottaa jalat allensa (perustellusti).

Mutta olenko mä tosiaan ainoa, jonka mielestä on väärin tietoisesti johdatella harhaan näissä asioissa ja teeskennellä tai jopa valehdella olevansa jotain muuta kuin oikeasti on? Onko se jotenkin hyväksyttävämpää, jos lähtökohtana on kädettömyys puhua oikeista tunteistaan?

[hermine]

Mun mielestä taas sellainen "en oo sun kanssa missään tekemisissä, jos et ala mun kaa" on valheellista ja jotenkin epäreilua. Miten aidosti voi olla kiinnostunut toisen persoonasta, jos tällä on arvoa vain potentiaalisena tyttö/poikaystävänä, ei ihmisenä muutenvaan? Mä mielelläni uskoisin ihmisten kuitenkin haluavan ensisijaisesti yhteistä aikaa, ei omistaa toista ja sehän ei tavallaan ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että ollaan kavereita vaikka ehkä haluttaisiinkin olla enemmän.

Eri asia sitten, jos alkaa jotenkin painostaa toista suhteeseen sillä perusteella että tämä on muka antanut ymmärtää jotain jo suostumalla vain kaveriksi. Tarkoititko mahdollisesti jotain tällaista?

[Think]

Onko toi mölli oikeasti olemassa vai onko se vain jonkun provo?

Sehän se. Ei kukaan voi olla noin idiootti. Ei edes George W.

[Think]

Kuinka pystyn salamaan ihastumisen ja voisin esittää anomuksen pääsemisestä kaveriksi? Kaverina olisi ainakin paremmat mahdollisuudet yrittää vääntäytyä lähempään tuttavuuteen.

Tätä tässä on vähän aikaisemmin mainittukin, mutta tämä ajatuskulku menee puihin jo heti tässä alussa. Yritä saada naisista vain ystäviä, tai ole liikkeellä "tositarkoituksella". Tuosta välimuodosta seuraa yleensä vaan ikävyyksiä. Voihan Sen Oikean löytäminen onnistua noinkin, mutta hardly...

[Hellu]

tietoisesti johdatella harhaan näissä asioissa ja teeskennellä tai jopa valehdella olevansa jotain muuta kuin oikeasti on?

Sitäkö se on jos ystävä ilmaisee pitävänsä susta muutenkin kuin vain ystävänä?
Mun paras kaveri kertoi mulle monen vuoden ystävyyden jälkeen olevansa rakastunut muhun eikä se meidän suhdetta muutanut.
Ehkä pari päivää mietin että mitä pitäis tehdä ja tulin siihen tulokseen että tää kaveri on mulle tärkeä enkä halua menettää sitä.
Kai se meidän ystävyyttä jotenkin varjosti vuoden tai parin ajan, mutta yli siitä päästiin enkä oo koskaan kyseenalaistanut sen tarkoitusperiä.

[mölli]

Onko toi mölli oikeasti olemassa vai onko se vain jonkun provo?

Sehän se. Ei kukaan voi olla noin idiootti. Ei edes George W.

Se on kyllä ihme miten ihmiset haluavat elää valheissaan tai sitten eivät yksinkertaisesti reaalimaailman päälle mitään.

[Exsat]

tietoisesti johdatella harhaan näissä asioissa ja teeskennellä tai jopa valehdella olevansa jotain muuta kuin oikeasti on?

Sitäkö se on jos ystävä ilmaisee pitävänsä susta muutenkin kuin vain ystävänä?
Mun paras kaveri kertoi mulle monen vuoden ystävyyden jälkeen olevansa rakastunut muhun eikä se meidän suhdetta muutanut.

Kyse oli aloituksessa siitä, että aloittaa tietoisesti "ystävyyssuhteen" siinä mielessä, että saisi sen jossain vaiheessa käännettyä seksi- tai parisuhteeksi. Sille, että ajan kanssa vaan sattuu ihastumaan tai rakastumaan toiseen ei varmaankaan voi mitään, mutta niidenkin tunteiden kanssa pitää olla rehellinen.

Esimerkiksi mä tutustuin yhteen poikaan joskus melko vahvassa humalatilassa, puhuttiin musiikista koko ilta, ja lupasin laittaa hänelle sähköpostia hänen bändinsä keikasta jälkeenpäin. Hän vastasi sähköpostiini, ja toivoi, että tulen uudestaankin heidän keikalleen, kun ovat jossain kotikuntani lähellä. Lupasin, ja varmistin vielä samalla, että olinhan varmasti sanonut, että seurustelen ja en ole kiinnostunut hänestä muutoin kuin kaverina. Hän vaikutti hölmistyneeltä että tälläistä edes kysytään, ja siitä asti oltiin melko tiiviisti yhteyksissä. Reilun vuoden kuluttua erosin poikaystävästäni, ja kahden "lohduttelu"-viestin jälkeen kolmas oli, että "Mä oon itseasiassa ollut suhun tosi ihastunut heti siitä kun tavattiin, ja nyt kun sä oot sinkku, niin.." Helkutti.

[killkill]

Omien kokemusteni mukaan nainen VOI olla miehelle vain ystävä, jopa erittäin hyvä sellainen. Kärjistäen sanoisin, että keskustelunaiheet ovat monipuolisemmat. Tosin kolmenkympin korvilla miehetkin oppivat puhumaan keskenään muusta kuin kaadoista, formuloista ja kiakosta. Tämä oli hämmentävää havaita.

Toisaalta nainen ei osaa säilyttää salaisuuksia samalla tavalla kuin mies. Valoista ja vannomisista huolimatta nainen onnistuu aina perustelemaan itselleen sen, miksi minun pakko kertoa tämä asia vähintään parhaalle ystävättärelle jne jne. Nämä kaikki toki vain omia havaintoja, mutta kuvio on toistunut niin monta kertaa etten suostu pistämään sitä sattuman piikkiin.

Tietenkin platonisesta suhteesta huolimatta ilmassa on aina tietty pienen pieni lataus, joka oikeissa olosuhteissa saataa sortaa sopimuspuolet spontaaniin sekstailuun.

EDIT: lisää lätinää

[Keikaus]

Kuules nyt Slämi. Sinä olet komea ja suloinen ja sulla on tosi hauskat jutut, joten on vain ajan kysymys, milloin sinä löydät naisen tai parikin itsellesi. Tuollainen "en minä koskaan kuitenkaan" -asenne ei tosin nopeuta prosessia ollenkaan, joten yritäs nyt vähän valaa uskoa itseesi. Katsos nyt vähän ympärillesi ja katso, ketkä kaikki ihmiset ovat pariutuneet. Se, että sinulla on uskonnollinen perhetausta ei todellakaan riitä syyksi sille, ettet löydä kumppania. Tee siitä yksi persoonasi ylpeyden aihe ja kiinnostava ja rikastava osanen.

[slam]

milloin sinä löydät naisen tai parikin itsellesi.

Yksi muija jaksaa lähettää minulle viestejä puhelimeen. Ei se mitään, jos nainen ahdistelee omalla tavallaan, mutta tämä nainen ei voisi kiinnostaa enempää kun tuo ovi, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi sanoa, että et kiinnosta.

Olin koivuja kaatamassa talvella ja tämä kävi kysymässä, että "oletko miettynyt asiaa?" Hän oli aiemmin lähettänyt viestiä ja kysellyt olenko kiinnostunut. Vastasin, vaan, että "ei nyt oikein innosta" Edelleen olen samaa mieltä ja jokatapauksessa olisin ennemmin yksin, kun hänen kanssaan.

Mietin tuossa joskus, että jos alkaisi väkisin olemaan hänen kanssaan, mutta tulin siihen tulokseen, että en ala kituamaan, missään epämiellyttävässä väkinäissuhteessa. Ja toki varmasti hänellekkin parempi, että löytää muualta seuraa. Joka tapauksessa voisin yrittää löytää hänelle miehen, jostakin. Teenkin sen, kunhan tätä työtä ei olisi liikaa

Joku lauantai tuossa olin melkein ehtimässä etsimään hänelle parempaa kohdetta, mutta purin puukuormaa, niin pitkään, että en kerinnyt... Ei hän minua suuremmin vituta, ja kaverina toki saa olla...