Matkalla

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
aimohaiku

Matkalla

Viesti Kirjoittaja aimohaiku »

Illan hämärän kietoessa kivisen kaupungin viileään syleilyynsä, mies istuu pöydän ääressä ja tuijottaa tyhjällä katseellaan kynttilän lepattavaa liekkiä. Hymähtää, ennen hänenkin sisällään paloi liekki, nyt liekin tukahduttaa epätoivo ja lohduttomuus, kohteeton kaipuu. Kahvikuppi on täynnä kahvia, mustaa kuten hänen mielensä tänä iltana. Miehen kasvot ovat synkät ja sydän raskas. Pää täyttyy ajatuksista, joita siellä ei aikaisemmin ollut.

Tuhkakuppi täyttyy hiljalleen ja kahvikuppi toisensa jälkeen piirtää surureunuksia pöydän pintaan. Ikkunalauta täynnä lukemattomia lehtiä, kirjahyllyssä lukemattomia kirjoja. Tartuntaote katoamassa, elämä ehkä rikkoutumaisillaan. Vielä hetki sitten hänen olonsa oli kevyt. Kummallisten ajatusten tilalla oli toiveita ja unelmia, olihan elämä vasta alussa ja mahdollisuuksia täynnä. Ainutlaatuinen, kauniiksi tarkoitettu matka, sitä elämän pitäisi olla. Mutta nuoruus kuluu ja ajanvirta on armoton. Vieruspaikka pysyy tyhjänä ja muut matkustajat jäävät asemalle. Yksin matkustava altistuu matkan vaaroille, vaihde saattaa kääntyä sivuraiteelle. Mahdollisuuksista tulee mahdottomia. Mies tuntee itsensä rikkinäiseksi tässä maailmassa, ihmisten keskellä hän tuntee olevansa yksin. Hänen maailmansa on muuttunut rikkinäiseksi mosaiikiksi, kasaksi palasia jotka eivät sovi yhteen. Palasia puuttuu, hartsi on loppunut. Kynttilä palaa loppuun ja yö kietoo kaupungin mustaan peittoonsa.

Peittoon kietoutuu myös mies, nukkumaan sentään vielä pystyy. Sama uni joka yö. Juna on täynnä ja matkustamossa puheensorinaa. Vieruspaikalla tyttö hymyilee ja hänen sydämenmuotoinen hammaskorunsa välkehtii auringonsäteen heijastuessa hänen kasvoihinsa. Tyttö on nuori ja kaunis, täynnä iloa ja uskoa elämään. Hän on se hartsi, jolla mosaiikki ehjätään, puuttuva palanen elämäksi kutsutussa taideteoksessa.

Aamu särkee unenomaisen harhan, arki jatkuu. Yksinäisyyden verho raottuu hetkeksi vain sulkeutuakseen uudelleen viiden päivän kuluttua. Yksinäiselle runoilijalle matka on pitkä ja raskas kulkea.
Avatar
LillyMunster
Kitisijä
Viestit: 2007
Liittynyt: 15.08.2005 12:55

Re: Matkalla

Viesti Kirjoittaja LillyMunster »

*Huokaus*
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...