Nappaan huomenna mukaan sekä äidin että isän. Asunnon osto ja lainan ottaminen ovat kuitenkin mielestä huikean isoja juttuja. Jos olisin ollut vähän fiksumpi, olisin ottanut selvää eri lainatyypeistä ja vastaavista jo kauan aikaa sitten. Mitäköhän tykkäisivät siellä sampopankissa, jos ottaisin pikkusiskon nordealla työskentelevän poikaystävän neuvotteluavuksi =PPyry-Matias kirjoitti: Muistan omaa asuntoani ostaessani olleeni kohtuu pihalla käytännöistä. Kyselin kovasti etukäteen kavereilta ja vanhemmilta, mutta silti olo oli epävarma. Kaikki tuntui niin suurelta ja lopulliselta.
Suosittelen, että otat vaikkapa oman isäsi tai muun käytännön asioista tietävän mukaasi, koska varmasti tulet törmäämään termeihin ja asioihin, joita et tunne, ja koko ajan ei kehtaisi keskeyttää ja kysyä.
Vieläkin hieman puistattaa oman kauppani nopea tahti ja se oma epävarmuus ja tietämättömyys.
Mulla on kans vähän hurjan nopea tahti. Maanantaina vasta aloin ylipäätänsä puuhata muuttoa ja miettiä vaihtoehtoja. Se tuntuisi vain jotenkin turhalta maksaa 600€/kk asunnosta joka on öh.. no ei niin kiva, kun voisin maksaa satasen vähemmän kuussa asumisesta, ja jolloin osa jää kuitenkin itselleni säästöön. Ja jos vaikka tulisikin, jotain päätöstä suuntaan, että jatkaisimme suhdetta tai löytäisin uuden, niin tulot ovat sen verran hyvät, että asunnon voisi pitää sijoituksena, pistää vuokralle tms.
Eihän avokki pakota minua muuttamaan nopeasti pois, saisin jäädä vielä toviksi, mutta en pysty olla täällä. Mielikuvitus alkaisi laukata, ja näinä parina päivänä tehty surutyö olisi ollut yhtä tyhjän kanssa.. ja sitten surisin jatkuvasti, että enää kolme viikkoa täällä, enää kaksi viikkoa jne. Nyt olen päässyt jo niin pitkälle, että en ole itkenyt tänään vielä kertaakaan =D
Hmm.. ehkä vanhemmat saavat auttaa minua tuossa tarjouksen määrittelemisessä. Mä voin olla hiljaa, vähän nyökkäillä ja maksaa. Haluaisin niin paljon juuri tuon huomisen asunnon, se näytti heti kodilta.