bedlam kirjoitti:Miksi sivistysmaiden toimeentulevat ihmiset haluavat ehdottomasti tehdä omia lapsia? Maailma on täynnä hyvää kotia vailla olevia lapsia, niin kaikki haluaa silti pukata ne biologisesti omat vauvat maailmaan vielä kaiken tämän ihmisolennon luoman paskan sekaan. Miksi? Omien geenien jatkuminen ei riitä selitykseksi, ihmisen pitäisi kyetä ajattelemaan jo niiden eläimellisten suvunjatkamishörhellysten ylitse.
Palasinpa tähän, kun oli niin mielenkiintoinen kysymys. No, ensinnäkin adoptiovanhemman pitää olla vähintään 25-vuotias. Jotkin maat vaativat 30 vuoden vähimmäisikää. Mitäs se oma mittari nyt näyttikään... hurjat 24 tällä hetkellä. Kun soppaan lisätään henkilökohtainen elämäntilanne (ei ammattia tai uraa, jota luoda, ei edes varmuutta mille alalle lähtisi kouluttautumaan) ja se, että ei halua tulla äidiksi enää sen jälkeen, kun alkaa 3x-vuosia kilahdella mittariin. Plus se, että lapsia olisi toiveissa ehkä useampi, niin oli aika hankala lähteä odottamaan ensin sitä, että tulee se 25-30 vuotta ikää plus vielä itse lapsen odotusaika, joka useimmiten lasketaan vuosissa. Siihen kun ynnää sen, että moni maa vaatii adoptiovanhemmilta kristillistä vakaumusta (tääl 2xateisti), niin se rajaa mahdollisuuksia entisestään. Kotimaasta kun vapautuu äärimmäisen vähän lapsia. Tulorajat on myös asetettu adoptiovanhemmille, köyhät älkööt vaivautuko, naimisissa pitää olla ollut tietty aika, jos ei yksin hae, mitään potentiaalisia elämää lyhentäviä parantumattomia sairauksia ei saa olla, elinolojen pitää olla vakaat ja tulojen myös. Adoptointi ei ole mitään lasten leikkiä eikä niitä orpokotien lapsiraukkoja tuosta vaan haeta parempiin oloihin.
Päädyimme siis seuraavaan ratkaisuun: Eka lapsi syntyi -06, seuraava saapuu -08 (todennäköisesti). Toisen syntyessä olen sen 25-v. Sen jälkeen pidämme joka tapauksessa useamman vuoden tauon lastenhankintahommissa (tarkoituksena mun lukea ammatti, rakennamme yhteisen kodin ja vakiinnutamme elinolot Suomeen muuton perään). Adoptiosta aloin puhua miehelle jo esikoisen odotusaikana eli siis käytännössä suhteen alkuvaiheissa ja olen hiukan selvitellyt mitä käytännön mahdollisuuksia adoptioon meillä olisi vai olisiko. Mitään päätöksiä asian suhteen ei ole tehty, koska vielä on runsaasti aikaa harkita.
Käytännön syistä meille on nyt tullut ja tulossa ensinnä biolapsia. Raskaudet ja synnytys ovat toistaiseksi olleet mielenkiintoisia ja unohtumattomia, tärkeitä kokemuksia. En vaihtaisi pois, mutta en koe välttämätöntä tarvetta päästä tähän ruljanssiin mukaan uudestaan. Tavallaan olen halunnut tarjota ainakin yhdelle lapselle tässä maailmassa hyvät elin- ja kasvuolosuhteet aivan alusta asti. Esimerkiksi perusturvallisuus ihmisellä rakentuu pitkälti ensimmäisen ikävuoden aikana, joten valtaosa vastasyntyneinä vähäresurssisiin orpokoteihin joutuneista lapsista kärsii loppuikänsä jonkinasteisista vaurioista (toki ns. ydinperheissäkin samanlaisia vaurioita saatetaan aiheuttaa "kasvatuksen" nimissä tai silkkaa välinpitämättömyyttä. Ei se ole pelkästään orpojen osa.) Näen adoptiolapsen suurempana haasteena kuin biolapsen juuri tästä syystä, että todennäköiset vaurionsa pitää osata huomioida ja olla lisäämättä ongelmia hänelle. Tokihan lapsi itsessään opettaa ynnä adoptioneuvonta ja muu "oheistieto", mutta jos päädymme ja saamme adoptoida, koen, että aiempi kasvatuskokemus auttaa tuossa tehtävässä.
Monimutkainen asia. Vielä kun tarkastelee asiaa nimenomaan ekologisesta näkökulmasta, ei ole ollenkaan järkevää ihmisten lisääntyä holtittomasti. Tavallaan kaksi biolasta on perusteltu määrä heille, jotka lapsia haluavat. Jos kaikki toimisivat näin, väkiluku pienenisi, koska kaikki eivät halua ja tee lapsia. Okei, idealistista, eikä toteudu, mutta kuitenkin. Adoptiolapsi siihen päälle ei ole maailmalle enää lisäkuormite (mitä nyt täytyy lentosaastuttaa vähintäs hakureissun ajan) ja adoptointi muutenkin on kannatettava asia. Harmi vain, että se on niin pirun hankalaa käytännössä (vaikka onhan se vain lapsen etu).
Ja ne geenit. Onhan siinä oma helppoutensa ja apunsa, kun tuntee lapsen sukurasitteet sairauksien suhteen, mutta oikein muuta perustelua nimenomaan biolapsille en geeninäkökulmasta näe.