Ihailtava paneutumista kitinöintiin! Ei ihme, että sinunkin alallasi niitä tekemättömiä hanttihommia kyllä riittäisi Gattacallekin!
McJanne kirjoitti:Mulla jostain syystä assossoituu toi motherland ikään kuin siirtomaavaltojen aikoihin.
(...)
Olenkohan minä nyt hakoteillä, mutta edellä esitetyn perusteella haiskahtaa siltä, että käsite "language" pitää sisällään laajemmin viestimiseen liittyviä käsitteitä ja "tongue" viittaa nimenomaan fyysisellä elimellä muodostettuun viestintään?
Minä kanssa kanssamuistelisin, että motherland-termiä on käytetty siirtomaavalta-ajalla. Varmaan osin siksikin, että välittömästi assosioituu äiti (emämaa), joka synnyttääpikasia maailmaan (siirtomaat). Aika sopivaa.
Olet epäilemättä koko lailla oikeassa arveluissasi tonguen ja languagen eroistakin. Ehkä tonguessa on nimenomaan se konkreettisen
puheen (eikä minkä tahansa symbolijärjestelmän) kaiku, koska kerran viittaa myös ja jopa ensisijaisesti kielielimeen. Ja onhan tässä sekin seikka, että monista ihan arkipäiviäisistäkin sanoista englannissa on sekä germaani- että latinaperäinen versio. Arvelisin, että näin tässäkin: tongue kuulostaa germaaniselta sanalta, kun taas language tullee latinasta. Ja yleensähän latinalaisperäinen sana on aina 'hienompaa' englantia. No, ettei olisi ihan pelkää spekulaatiota, minäkin copy-pastean valittuja otoksia:
Tonguesta Oxford English Dictionary kirjoitti:4. a. Considered as the principal organ of speech; hence, the faculty of speech; the power of articulation or vocal expression or description; voice, speech; words, language. Also fig.
In many contexts it is impossible to separate the sense of the organ from that of its work or use.
5. a. The action of speaking; speech, talking, utterance, voice; also, what is spoken or uttered; words, talk, discourse.
b. Speech as distinguished from or contrasted with thought, action, or fact; mere words.
c. Spoken as distinct from written or other communication; by tongue, by word of mouth.
6. Manner of speaking or talking, with regard to the sense or import of what is said, the mode of expression or form of words used, or the sound of the voice.
8. a. The speech or language of a people or race; also, that of a particular class or locality, a dialect.
b. the tongues , foreign languages; often spec. the classical or learned languages; the three tongues, Hebrew, Greek, and Latin.
c. The knowledge or use of a language. Esp. in phrases gift of tongues, to speak with a tongue (tongues), in reference to the Pentecostal miracle and the miraculous gift in the early Church; also simply tongues (pl. in collect. sense).
9. transf. in biblical use: A people or nation having a language of their own. Usually in plural: all tongues, people of every tongue.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
