Isken ekana pöytään Flesh Field -bändin albumin nimeltä Strain. Genreltään tämä edustaa electronic industrialia, coldwavea, EBM:ää tai jotain sinnepäin. Alpparin kaikki perusasiat ovat kunnossa: soundi on timanttia, miksaus viimeisen päälle, vokalistit osaavat hommansa ja rytmit muikeita.
Mutta se melodia. Kappale toisensa jälkeen romahtaa lätyksi kun ultrakornit syntikkaviulut ja -pianot tulevat soittamaan niitä "haikeita" melodioita jotka korniudessaan lähentelevät jonkun angstiteinixin ekoja kotiviritelmiä.


Toivottavasti bändin seuraavassa albumissa ei ole enää sitä. Potentiaalia kun tässä parivaljakossa tuntuu kuitenkin olevan.