Ihmissuhdepaskanjauhantaketju

[Manaaja]

Oho, EW:hän puhuu joskus jotain mitä voi kompatakin. Tosiaan, ei kannata aina kuvitella, että toisen pitäisi automaattisesti ymmärtää muuttaa käytöstään johonkin suuntaan.

Mutta toisaalta, kyllä nyt jotkut vastuuasiat pitäisi ymmärtää sanomattakin, ja "huono viinapää" -kortti humalahakuisen juomisen yhteydessä käytettiin loppuun jo viime vuosituhannella. Perinteisesti maailman surkein selitys vetää itsensä vastuuttomaan tilaan. Onhan se helvetti kumma, että se pää ei kestä kaikkea sitä viinaa mitä sinne kaksin käsin kaataa. Tolla harjoittelulla omat rajat pitäis kyllä olla jo hallussa, oli ne toleranssit promilleille mitkä tahansa. Cheers.

[Zeb]

Juuri tämmöisellä ajattelutavalla saa kuules ihan loputtomasti riitaa ja ikäviä fiiliksiä aikaiseksi, turhaan. Kokeiltu on, eivätkä riita ja ikävät fiilikset ole omiaan ainakaan lieventämään alkoholiongelmaa tai muitakaan ongelmia. Oma suhteeni muuttui ratkaisevasti onnellisemmaksi siinä vaiheessa, kun kumpikin tajusi lakata olettamasta, että toisen tulisi "itsekin tajuta" sitä sun tätä. Jos on jostakin jutusta jotakin mieltä, suosittelen ihan vaan neutraalisti kertomaan asiasta sen sijaan, että kerää sisäänsä aggresiota kun ei se tajua.

Normaalisti en mitenkään puolla puhumattomuutta parisuhteessa, eikä ole ollut myöskään tapanani sellaista toteuttaa.

Mun pointti tässä ei nyt ollutkaan vaan mikään parisuhdeongelma, vaan se mitä on vanhemmuus ja siitä seuraava vastuu. Mun mielestä se on jotain mitä itse kunkin vanhemman tulisi tajuta lapsia hankkiessaan, enkä oikein usko, että tuota pystyy hirveästi ulkopuolelta kaatamaan. Eikä kenenkään vanhemmuuden tule olla puolison vastuulla.

Jos käännettäisiin asia niin päin, että perheessä olisi vaikka vuoden ikäinen muksu ja äiti vetäisi toistuvasti perseet sammuen sohvalle isän pyrkiessä pitämään perhettä pystyssä, niin miltäköhän se sitten näyttäisi? Kunhan mietin.

[EveryWoman]

Normaalisti en mitenkään puolla puhumattomuutta parisuhteessa, eikä ole ollut myöskään tapanani sellaista toteuttaa.

Oletko varma? Itse en ainakaan ole aina tajunnut, että tietyt lähtöoletuksetkin ovat puhumattomuutta. Siis vaikka nyt se, että ei sano ääneen juttuja, jotka "jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää". Joskus ne ovat omasta näkökulmasta aivan naurettavan typerän yksinkertaisia juttuja, mutta kun oma näkökulma ei ole absoluuttinen totuus, niin muiden tajuamattomuutta ei kannata arvottaa suhteessa siihen, mitä itse tajuaa. Tilanne hyvin todennäköisesti toistuu niinkin päin, että on itse se joka ei tajua jotakin, mikä toisen mielestä "tulisi tajuta". Se ei ole kumminkaan päin yhtään hauskaa, eikä edistä suhteessa mitään hyvää.

Mun pointti tässä ei nyt ollutkaan vaan mikään parisuhdeongelma, vaan se mitä on vanhemmuus ja siitä seuraava vastuu. Mun mielestä se on jotain mitä itse kunkin vanhemman tulisi tajuta lapsia hankkiessaan, enkä oikein usko, että tuota pystyy hirveästi ulkopuolelta kaatamaan. Eikä kenenkään vanhemmuuden tule olla puolison vastuulla.

Tässä se taas tuli, kaksi kertaa vielä. Kyllä, voidaan ajatella että jokaisen vanhemman "tulisi tajuta" sitä ja tätä. Mutta sen ajatuksen ohjaamana toimiminen ei parisuhteessa oikein johda mihinkään. Siinähän sitten toinen olettaa toisen tajuavan, toinen ei kuitenkaan tajua, ja tilanne eskaloituu kunnes ollaan tilanteessa jossa molempia vituttaa ja toinen sanoo esim.: "Miten voi olla, että noin fiksu ihminen kuin sä ei ymmärrä tällaista asiaa?" Tuo on suora lainaus omasta puheestani. Ei toiminut kovin hyvin, testattu aika monta kertaa ja pariin eri kohteeseen.

Jos käännettäisiin asia niin päin, että perheessä olisi vaikka vuoden ikäinen muksu ja äiti vetäisi toistuvasti perseet sammuen sohvalle isän pyrkiessä pitämään perhettä pystyssä, niin miltäköhän se sitten näyttäisi? Kunhan mietin.

Edelleenkään en ole mitenkään hyväksymässä tai lakaisemassa maton alle ketjussa kuvattua touhua. En itse katselisi tuolla tavoin käyttäytyvää kumppania edes ilman lapsia, sukupuolesta riippumatta. Mutta käytöstä koskevan paheksunnan syyllistävä vuodattaminen tähän ketjuun tai ikävästi toimineelle kumppanille ei ratkaise tai paranna tilannetta, joten en käytä sellaiseen energiaa.

Myönnetään, että empaattisempi olisin voinut olla, jotta viestin väärinymmärtäminen olisi ollut vaikeampaa (on tosi tyypillistä, että ratkaisukeskeisyys tulkitaan jonkinlaiseksi vähättelyksi tai ikävästi käyttäytyneen puolusteluksi) mutta ei ollut aikaa ruveta hirmu pitkästi runoilemaan ja totesin muiden jo hoitaneen ketjussa sitä puolta. Toistetaan vielä:

1. tilanne ei mielestäni ollut Elpan vika, ja
2. Elpalla on mielestäni oikeus suuttua moisesta toikkaroinnista, mutta
3. tilanteen hoitaminen sen suuttumuksen kautta (tai toisaalta puhumattomuus) ei ole kannattavaa.

[EveryWoman]

Mutta toisaalta, kyllä nyt jotkut vastuuasiat pitäisi ymmärtää sanomattakin...

Mutta tuolla koko ajattelutavalla ei ole oikeastaan mitään järkevää käyttöä tilanteessa, jossa joku ei ymmärrä sanomatta vaikka kuinka pitäisi. Se vain hankaloittaa asian ratkaisemista.

Jos mietitään vaikka millaista ihmistä mun mielestä voi pitää aikuisena - siis mitä juttuja aikuisen pitäisi ymmärtää - niin suurin osa tapaamistani täysi-ikäisistä ei täytä määritelmää. Etenkään vastuuasioissa. Suurin osa ihmisistä ei ota vastuuta tekemisistään, ja se (vastuun pakoilu) ulottuu paljon laajemmalle kuin yksittäisiin överiksi menneisiin ryyppyreissuihin. Moni muilta vastuunottoa vaativa ei täyttäisi edes itse omia vaatimuksiaan. Eikä se siitä muuksi muutu, vaikka kuinka mun mielestä niiden "pitäisi". Tilanne nyt vain on se mikä on, ja mä voin vaikuttaa lähinnä siihen, miten itse siinä tilanteessa toimin. Ylenkatseesta ei ole siinä apua.

[EveryWoman]

^Voisitko antaa sen loppurahoituksen toiselle pitkänä ja edullisena lainana? Mikä on ensisijaisesti johtamassa kilahtamiseen? Auttaako siihen, että muutat pois?

Edit: Eiku siis sulla on lainaa, jota maksaisit vielä pitkään? Ja toinen osapuoli ei pysty ottamaan niin paljon lainaa itselleen? Mites, pitäisikö teidän etsiä hänelle joku yhtiökumppani? Kuulostaa hieman sellaiselta toiminnalta, että yksin voi olla hankala saada noin isoa hommaa toimimaan (päätellen siitä että on niin paljon rahaa kiinni).

[Manaaja]

Mutta toisaalta, kyllä nyt jotkut vastuuasiat pitäisi ymmärtää sanomattakin...

Mutta tuolla koko ajattelutavalla ei ole oikeastaan mitään järkevää käyttöä tilanteessa, jossa joku ei ymmärrä sanomatta vaikka kuinka pitäisi. Se vain hankaloittaa asian ratkaisemista.

Jos mietitään vaikka millaista ihmistä mun mielestä voi pitää aikuisena - siis mitä juttuja aikuisen pitäisi ymmärtää - niin suurin osa tapaamistani täysi-ikäisistä ei täytä määritelmää. Etenkään vastuuasioissa. Suurin osa ihmisistä ei ota vastuuta tekemisistään, ja se (vastuun pakoilu) ulottuu paljon laajemmalle kuin yksittäisiin överiksi menneisiin ryyppyreissuihin. Moni muilta vastuunottoa vaativa ei täyttäisi edes itse omia vaatimuksiaan. Eikä se siitä muuksi muutu, vaikka kuinka mun mielestä niiden "pitäisi". Tilanne nyt vain on se mikä on, ja mä voin vaikuttaa lähinnä siihen, miten itse siinä tilanteessa toimin. Ylenkatseesta ei ole siinä apua.

No voi jeesustelu-mussun-mussun ja kiillota sitä sädekehää millä nouset taas kaikkien yläpuolelle olemalla ainoa joka ei muka-nouse kenenkään yläpuolelle.

On aika helvetin eri esimerkiksi loukata tai epämiellyttää toista suhteessa ymmärtämättään, kuin käyttäytyä vastuuttomasti elämäntilanteessa, jossa on automaattinen vastuu mm. omasta lapsesta. Ensinmainittu tilanne edellyttää, että väärinkohdeltu tekee toiselle selväksi missä mennään metsään, mikä loukkaa ja mikä epämiellyttää.

Sen sijaan jälkimmäisessä tilanteessa yksi aikuinen kaitsee kahta lasta tilanteessa missä kahden aikuisen pitäisi kaitsea yhtä lasta. Ei kenenkään pitäisi joutua toimimaan toiselle huoltajalle vastuunopettajana. Ne asiat mitä vanhemmuuden vastuuseen kuuluu vain pitäisi ymmärtää ihan itse, riippumatta siitä auttaako se ratkomaan tämän hirvittävän kamalan pulmatilanteen vai ei. Eikö niin?

[EveryWoman]

No voi jeesustelu-mussun-mussun ja kiillota sitä sädekehää millä nouset taas kaikkien yläpuolelle olemalla ainoa joka ei muka-nouse kenenkään yläpuolelle.

Tulkitse toki miten tahdot. Toivottavasti saat tuosta jonkinlaista nautintoa; itse en saa.

On aika helvetin eri esimerkiksi loukata tai epämiellyttää toista suhteessa ymmärtämättään, kuin käyttäytyä vastuuttomasti elämäntilanteessa, jossa on automaattinen vastuu mm. omasta lapsesta.

Niin onkin, mutta se ei muuta sitä, millainen toiminta puree hyvin ja mikä vähemmän hyvin.

Ensinmainittu tilanne edellyttää, että väärinkohdeltu tekee toiselle selväksi missä mennään metsään, mikä loukkaa ja mikä epämiellyttää.

Sen sijaan jälkimmäisessä tilanteessa yksi aikuinen kaitsee kahta lasta tilanteessa missä kahden aikuisen pitäisi kaitsea yhtä lasta. Ei kenenkään pitäisi joutua toimimaan toiselle huoltajalle vastuunopettajana. Ne asiat mitä vanhemmuuden vastuuseen kuuluu vain pitäisi ymmärtää ihan itse, riippumatta siitä auttaako se ratkomaan tämän hirvittävän kamalan pulmatilanteen vai ei. Eikö niin?

Ei pitäisikään joutua, ja pitäisi ymmärtää. Juuri niin. Jos pitää kiinni omista odotuksistaan. Mutta jos haluaa elää toimivassa suhteessa, niistä ei kannata pitää kiinni vaan ottaa tilanne vastaan sellaisena kuin se on. Moni ei ihan oikeasti ymmärrä, eikä tilanne muutu siksi, että sinun tai minun mielestä "pitäisi".

[NuoriD]

tekemään jotakin niin typerää, kuin "maksa kun jaksat" vaan siksi että ymmärrettävästi välität aivan liikaa vielä tästä naisesta niin kadut sitä vielä kauan. Kun molemmilla tunteet hieman viilenevät se klausaali muuttuu muotoon "never".

Kyllä mustakin tuntuisi äärettömän vaaralliselta antaa eksälle lainaa. Tietysti, jos rahan menettäminen ei sinua häiritse...

Jos ko. naisella (oletan näin) ei ole nyt mahdollisuutta ostaa sinua ulos, niin mikä takaa, että niin tulee koskaan olemaan? Menetät sekä tilan että lainaamasi rahat. Toki eksän osuus olisi varmaan lainan vakuutena.

Tila myyntiin ja kohti uusia seikkailuja. Ethän sä ole vastuussa eksäsi unelmien toteutumisesta.

[EveryWoman]

^Voisitko antaa sen loppurahoituksen toiselle pitkänä ja edullisena lainana? Mikä on ensisijaisesti johtamassa kilahtamiseen? Auttaako siihen, että muutat pois?

Voisin ja sitä tarkoitinkin tuolla tarjoamiselle hoitamaan sen "maksat-kun-jaksat" -periaatteella. Ei käy, ei missään tapauksessa.

Aha? Hänelle ei toisin sanoen käy oikeastaan mikään vaihtoehto. Tai no, kai sitä voisi vielä kokeilla, että muuttuuko mielipide yhtään, jos teette ihan virallisen velkakirjan, jossa maksuaika ja erät määritellään yksiselitteisesti, mutta kuitenkin siten että hänellä on mahdollisuus ne hoitaa. Sellaisen tekisin tuossa tilanteessa varmaan joka tapauksessa.

Itselläni kiristää päätä tuo "aiheeton" mököttely, epäystävällisyys, itsekkyys ja loppupeleissä eniten se, että apua ei voida pyytää, vaikka näen että sitä tarvittaisiinkin. Ilman pyyntöä en voi auttaa (meediokoulutus on vielä hieman kesken).

Toisen osapuolen aivoituksia en osaa sen isommin analysoida, joten kiteytän oletukseni siihen, ettei hän vain jaksa katsella naamaani silloin kun se on paikalla.

Sanoisin että poismuutto olisi se ainut lääke tähän, mutta sille ei ole omissa silmissäni ennen tilan kohtalon ratkeamista mitään kovinkaan realististi mahdollisuutta.

Okei, eli hän kenties lähinnä odottaa, että sinä häviäisit savuna ilmaan ja muuten kaikki jatkuisi ennallaan tjsp. Eli ei tunnusta itselleen tosiasioita, ehkä siksi että ei pystyisi pysymään järjissään jos myöntäisi tilanteen itselleen. Kiukuttelulla ja neuvotteluhaluttomuudella suojellaan haurasta egoa ja sellaisia kuvitelmia itsestä, jotka särkyisivät, jos asioista alkaisi keskustella sellaisina kuin ne ovat.

Onpa vaikean kuuloinen tilanne. Melkein tekisi mieli suositella ammattiauttajaa, mutta sekin reitti voi olla liian vaikeaa toteuttaa tässä tapauksessa. Ehdotan suoraa, toimintakeskeistä ja hieman aggressiivista lähestymistapaa. Sanot tekeväsi hänen kanssaan velkakirjan tai laittavasi tilan myyntiin, piste. Tee se velkakirja itse ja anna pari päivää aikaa allekirjoittaa (tai ehdottaa muutoksia ja sitten allekirjoittaa). Jos ei mitään tapahdu, ala myydä tilaa. Jos siitä tulee riita, tarjoa vielä sitä paperia allekirjoitettavaksi. Jos ei sekään auta, koveta itseäsi sen verran että saat myynnin hoidettua ja itsesi hittoon sieltä. Silloin olet ainakin tehnyt kaiken voitavasi hänen auttamisekseen. Jos hän noin itsepintaisesti siitä kieltäytyy, niin se asia on hänen omalla vastuullaan.

Voimia!

[NuoriD]

^ Janne kirjoitti, että ei halua tilaa, koska se sisältää asioita, jota hän ei tarvitse. Eli lainaaminen eksälle tila vakuutena voisi johtaa siihen, että Janne lopulta päätyisi kuitenkin tilan omistajaksi. Sitä ennen olisi tapeltu pitkään hoitamattomasta lainasta...

Eihän tämä ole ensimmäinen kerta maailmassa, kun yhteinen koti laitetaan myyntiin suhteen kariuduttua. Normaali menettely.

[martza]

^ Janne kirjoitti, että ei halua tilaa, koska se sisältää asioita, jota hän ei tarvitse. Eli lainaaminen eksälle tila vakuutena voisi johtaa siihen, että Janne lopulta päätyisi kuitenkin tilan omistajaksi. Sitä ennen olisi tapeltu pitkään hoitamattomasta lainasta...

Eihän tämä ole ensimmäinen kerta maailmassa, kun yhteinen koti laitetaan myyntiin suhteen kariuduttua. Normaali menettely.

Ei välttämättä aina. Omalla kohdallani kävi niin, että lunastani OK talon itselleni EX:ltäni. Meni ihmeen hyvin, vaikkaa EX yritti vedättää osuuteni mahdollisimman korkealle, jotta en pystyisi lunastamaan sitä häneltä. Onneksi hänelle tuli järki käteen, kun juttelimme, miten lapset tähän suhtautuu, koska lapset jäivät silloin minun luokseni asumaan. Pääsimme hyvään sopuun hinnasta ja niin elämä jatkui taas.

[EveryWoman]

^ Janne kirjoitti, että ei halua tilaa, koska se sisältää asioita, jota hän ei tarvitse. Eli lainaaminen eksälle tila vakuutena voisi johtaa siihen, että Janne lopulta päätyisi kuitenkin tilan omistajaksi. Sitä ennen olisi tapeltu pitkään hoitamattomasta lainasta...

Eihän tämä ole ensimmäinen kerta maailmassa, kun yhteinen koti laitetaan myyntiin suhteen kariuduttua. Normaali menettely.

Janne kirjoitti myös, että ei halua tuhota toisen tulevaisuutta ja unelmia. En minäkään tuossa tilanteessa haluaisi, ja se olisi enimmäkseen itsekäs päätös.

Tilan voi myydä sitten, jos Janne päätyy tahtomattaan sen omistajaksi eksän epäonnistuttua lainan hoitamisessa. Tappelulta voi välttyä sillä, että ei tappele. Säännöt voi kirjoittaa valmiiksi velkakirjaan, jolloin eksään ei tarvitse olla yhteydessä ollenkaan. Näin toimittaessa Janne tietää tehneensä kaiken minkä voi, ja lopun voi helpommin hyväksyä olevan eksän omalla vastuulla.

[EveryWoman]

Niin? (Silläkö se paranee, että toisen elämästä tehdään helvettiä, vai mitä yrität sanoa?)

[Jenny Daa-aah! ling]

Se, ettei halua tuhota toisen tulevaisuutta ja unelmia... Senkin voi ajatella itsekkäänä tekona. Ajattelin EW:n tarkoittavan sen noin. Minäkään en haluaisi tuhota ja nimenomaan itseni ja oman itseeni kohdistuvan arvostukseni vuoksi en haluaisi. Unohdin jo mielessäni vale-hänet, jonka tulevaisuus ja unelmat olivat vaarassa.

[EveryWoman]

^Jep.

Ja mahdollisille nillittäjille jo etukäteen tiedoksi, että kyseessä ei olisi oman ylemmyydentunnon ruokkiminen vaan ihan oman henkisen tasapainon ja hyvän meiningin säilyttämispyrkimys.

Vaikka eksäni olisi kuinka nuija, yrittäisin viimeiseen asti olla antamatta hänen pilata omaa elämääni, silloinkin kun se vaatisi suuren lainan antamista hänelle ilman varmuutta takaisinmaksusta. Hyvä elämä vähemmällä rahalla on minulle parempi vaihtoehto kuin ikävä elämä ja enemmän rahaa.

[Jenny Daa-aah! ling]

^ Miks haaskattu?

[EveryWoman]

^On tietysti hyvä huolehtia siitä, että Jannella olisi oikeat motiivit erota tyylikkäästi. Tietenkään lainaa ei pidä antaa siksi, että toivoo eksän vielä muuttuvan nyksäksi, mutta en minä ainakaan tuosta tekstistä sellaisia viboja saanutkaan.

Sekin kannattaa toisaalta ymmärtää, että ehdottamasi "kliini" ero ei useimmiten ole mahdollinen. Ihminen ei voi vain yhtäkkiä lakata olemasta ihmissuhteessa entiseen kumppaniinsa, koska se kumppani jatkaa olemassaoloaan myös suhteen päätyttyä ja yhteinen historia on ja pysyy. Siksi ei ole aivan sama, millaiseen tilanteeseen tämä henkilö joutuu suhteen jälkeen, eikä ole ollenkaan väärin eikä huono idea välittää hänestä ja hänen voinnistaan. Marttyyriksi ei kannata heittäytyä, mutta sekin on hyvä ymmärtää että omat loppuelämän fiilikset ovat todennäköisesti paremmat silloin, jos on tehnyt voitavansa toisen auttamiseksi jaloilleen.

Siis samat perustelut kuin sinulla: elämä on rajallinen, sitä ei kannata tuhlata vihanpitoon, ikävyyksiin ja riitelyyn. Jos suhteestaan pääsee irti omasta näkökulmastaan kunniallisesti, on todennäköisempää että jälkikäteen senkin ajan voi nähdä muuna kuin oman elämän haaskauksena.

[EveryWoman]

en lopulta ole katkeroitunut

No etpä.

[Lilo]

en lopulta ole katkeroitunut

No etpä.

[EveryWoman]

Eikös J:n kumppanilta olisi tosi epäreilua vaatia häntä toteuttamaan hänen unelmansa vaikka he eroavat. Sellainen epäsuhta ei ole kunniallista nähnytkään.

Karkeasti voisi ajatella sitä, että me kaksi eroaisimme ja viimeisenä tekonasi pyytäisin sinua järkkäämään siskosi ja minut yhteen.

Eihän se mitään vaadi, vaan Janne haluaa auttaa. Kuten sanottu, itsekin tuossa tilanteessa haluaisin.

Mä olen mm. tullut jätetyksi tilanteessa, jossa kumppani oli toiseen rakastunut, ja autoin häntä pääsemään yhteen tuon toisen kanssa. Olisin auttanut silloinkin, jos kyseessä olisi ollut siskoni. Jos olisin jotenkin jäädyttänyt välini tähän mieheen, meillä tuskin nykyisin olisi niin hyvät välit. Olen hirmu onnellinen, että minulla on sellainen ystävä kuin hän. Paljon olisin menettänyt takertumalla siihen, mikä olisi "reilua" (tosiasiassa reiluutta ei noissa tilanteissa oikein pysty määrittämään, koska siinä pitäisi ottaa huomioon myös kaikki tilanteeseen johtaneet tekijät, ja siihen ei ihmisen mentaalinen kapasiteetti riitä).

[Kai Nalo]

Mä olen mm. tullut jätetyksi tilanteessa, jossa kumppani oli toiseen rakastunut, ja autoin häntä pääsemään yhteen tuon toisen kanssa.

[EveryWoman]

en lopulta ole katkeroitunut

No etpä.

Parisuhteessa elän nytkin ja tämän parisuhteen hedelmänä olen saanut todella mahtavan pikkuihmisen elämääni kaiken muun lisäksi. Ei siinä jouda katkeroitua.

Joutaa kuitenkin kirjoittelemaan nettifoorumille viestejä, jotka tyypillisesti ovat sävyltään foorumin katkerimmasta päästä. Mutta eihän se sinusta mitään kerro, vai mitä?

Hienoa kuitenkin, että koet olevasi onnellinen; se on elämässä tärkeintä.

[EveryWoman]

^^No okei, mäkin olen sun kanssa samaa mieltä siitä, että "maksa kun jaksat" ei ole järkevää. Arvelin vain, että samalla suositat olemaan millään tavalla auttamatta sitä toista, mikä puolestaan ei minun mielestäni olisi pragmaattista eikä järkevää.

[Jenny Daa-aah! ling]

-- ei mene kolmea viestiä ennen kuin olen idiootti tai tässä tapauksessa näköjään "palstan katkerin".

Tätä mä oon kyllä ihmetelly kohdallas ennenkin, oot kuitenkin sieltä vähiten katkerasta päästä mun silmiin... Monia monia tulkintoja. Ollaan vaan ja keräillään, poks.

[EveryWoman]

Tämä on kyllä jotenkin kuvastavaa tälle palstalle. Heti kun koetan vilpittömästi auttaa avuntarvitsijaa ja jonkun toisen mielestä apuni on vääränlaista ei mene kolmea viestiä ennen kuin olen idiootti tai tässä tapauksessa näköjään "palstan katkerin". Apua.

Katkerimmasta päästä.

Oletko huomannut, että tällä palstalla yleisesti ottaen kaikille sanottaisiin, että he ovat idiootteja tai katkeria? Minä en ole. Sen, että juuri sinulle sanotaan, täytyy siis jollakin tavoin liittyä siihen, miten juuri sinä palstalla toimit. Kyllä sinun viesteistäsi hyvin usein tulee aika katkerat tunnelmat. Et varmaan sitä tarkoita etkä ehkä itse edes huomaa. Minun näkökulmastani katsottuna se kuitenkin näyttää tältä. Tee sillä tiedolla mitä haluat tai ole tekemättä.

Kuten sanottu, pääasia on kuitenkin se että tunnet olevasi nykyisessä tilassasi onnellinen. Pidän esim. mahdollisena, että koet kumppanisi ja parisuhteesi olevan saareke "pahan maailman" keskellä, jolloin katkeruutesi ei kohdistu perheesi sisälle ja voit elää rakastavassa ja rakentavassa ilmapiirissä suurimman osan ajasta. Jos haluaisit kokea samaa myös suhteesi ulkopuolella, voit vaikka kokeilla miten tilanne muuttuu jos suhtaudut kaikkiin maailman ihmisiin samoin kuin kumppaniisi. Veikkaan, että voisit saada Kitinässäkin aika toisenlaista palautetta!

Edit: Lisätään vielä, että tällä kertaa tämä huomioni ei liittynyt erityisesti juuri tähän ketjuun, vaan siihen vaikuttavat aiemmatkin keskustelut, monen vuoden ajalta. Varmaan sama efekti on kyseessä muillakin, jotka nykyään jo aika äkkipikaisesti käyvät kommentoimaan puheenvuorojasi.