Ihmissuhdepaskanjauhantaketju

[elco]

Niin. Mitä ihastumisella oikein tarkoitetaan. Itse ajattelen, että ihastumiseen kuuluu haave pissavehkeiden yhteen hinkaamisesta.

Ja valtaosa ihastumisista loppuu hinkkaamiseen! Paras tapa selvittää josko Miehellä on syvempiä tunteita on antaa sille pildeä!

[nowaysis]

Ihastumisherkkyys taitaa riippua pitkälti temperamentista. Kyllähän temperamenttinen vaikuttaa tasaisen mielestä puolihullulta, mutta ei niin, että se olisi jokin kliininen tuomio vaan vapaammassa mielessä.

Ja ihminen, jonka tunnereaktiot ovat luokkaa (jäässä oleva) ameeba, saattaa vaikuttaa tunteikkaan silmään aika lailla hullulta myös. Eikä se tee kummastakaan hullua, tai väärää tapaa. Olen aina inhonnut sanaa temperamenttinen. Ihan kuin toisilla olisi sitä vähemmän ja toisilla enemmän.

[prosessi]

Minä taas olen saanut sen käsityksen, että tuollaisia ihastumisia sattuu vasta siinä vaiheessa, kun olemassaolevasta parisuhteesta on irtautunut jo henkisesti. Eli kun ihastuksia alkaa olla enemmän, on henkinen paluu siihen olemassaolevaan parisuhteeseen aina yhä vaikeampaa.

Käsityksesi on väärä, ainakin yleisellä tasolla.

Omat ja muiden (ei kaikkien muiden, kyseessä on määritelty joukko) kokemukset kumoavat prosessin käsityksen yleispätevänä. Sehän ei sulje pois sitä etteikö joillain ja vaikka useallakin voisi olla kuten prosessi käsittelee. Niinhän minä just sanoin O_o

Sinä puhut kotona olevasta tyhjiöstä, minä henkisestä irtaantumisesta parisuhteesta. Ovatko ne loppujen lopulta kovinkaan eri asia? Minähän en tuossa väittänyt, etteikö henkinen paluu siihen olemassaolevaan parisuhteeseen olisi mahdollista, vaan vaikeaa. Yleensä siinä vaiheessa kun haluaa väittää toisen olevan väärässä, kannattaa lukea tarkemmin ja miettiä, mitä se toinen oikein tarkoitti.

Mä väitän että ne suhteet joissa kuljetaan laput silmillä eikä ikinä ihastuta keneenkään muuhun koskaan enää, on niitä suhteita jotka karahtaa kivikolle siinä samassa sekunnissa kun sitten ihastutaankin eikä osata suhtautua asiaan sen vaatimalla keveydellä.

On toki mahdollista, että minä miellän sanan ihastus jotenkin konkreettisemmaksi kuin sinä. Tästä keskustelusta muistui mieleeni ensimmäisen avioliittoni aikainen ihastuminen, ja se kyllä ihan selkeästi söi avioliittoani, vaikka kumpikaan ihastuksen osapuoli ei vienyt asiaa mitenkään eteenpäin ja se toinen osapuoli muutti vieläpä toiseen kaupunkiin vuoden kärvistelyn jälkeen. Ja vaikka avioliittoni kyseisen ihastumisen jälkeenkin kesti vielä neljä vuotta, niin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt ymmärtää, ettei tuollaisia tunne-elämän mutkia tapahdu, ellei liitosta puutu ihan perustavanlaatuisia asioita. Kaikelle on jokin syy, myös ihastumisille.

[annepa]

Sinä puhut kotona olevasta tyhjiöstä, minä henkisestä irtaantumisesta parisuhteesta. Ovatko ne loppujen lopulta kovinkaan eri asia? Minähän en tuossa väittänyt, etteikö henkinen paluu siihen olemassaolevaan parisuhteeseen olisi mahdollista, vaan vaikeaa. Yleensä siinä vaiheessa kun haluaa väittää toisen olevan väärässä, kannattaa lukea tarkemmin ja miettiä, mitä se toinen oikein tarkoitti

Ehkä eivät, mutta ihastuminen johonkin muuhun kuin omaan puolisoon ei välttämättä tarkoita parisuhteen karahtamista tai henkistä irtaantumista tai tyhjiötä. Siksi sinä minun mielestäni ja muidenkin kokemusten perusteella olet väärässä. Mistä sait päähäsi että en lukenut tarkemmin ja miettinyt?

Me ehkä puhutaan nyt semmoisesta elcon kuvailemasta naisihastumisesta. Semmoisia voi tulla vaikka suhde toimisi muuten ihan hyvin. Se ei tarkoita muuta kuin että joku feromoni haiskahti nenään kivasti, sit mennään kotiin ja puretaan mahdolliset turhaumat siihen puolisoon ja kaikki on hyvin. Olen kokenut. Tietysti joskus voi tulla semmoisia ihastumisia jotka tapahtuu sinun kuvailemalla tavalla. Silloin ehkä tosiaan tarvisi miettiä että pitäiskö lähteä käveleen vai kannattaako vielä yrittää.

Aiheuttaako muuten irtaantuminen tyhjiön vai päinvastoin? Minusta asia voi olla kumminkin päin.

[annepa]

Eilinen keskustelu oli taas mielenkiintoinen ja jäi tavallaan kesken koska toinen osapuoli alkoi murjottaa eikä puhunut enää mitään. Vähän ajan kuluttua hän käyttäytyi kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunut.

[exsu]

^ Miesten tunnekäsittely on ihmeellinen asia. Jos yhtään lohduttaa, niin meillä noiden (saatananhelvetinturhauttavien) vaikenemisten jälkeen on tapahtunut ihan havaittavia muutosliikkeitä, joten ilmeisesti siellä päässä jotain tapahtuu, vaikka sanojen muodostaminen kävisikin mahdottomaksi.

[NuoriDaavid]

^ Miesten tunnekäsittely on ihmeellinen asia. Jos yhtään lohduttaa, niin meillä noiden (saatananhelvetinturhauttavien) vaikenemisten jälkeen on tapahtunut ihan havaittavia muutosliikkeitä, joten ilmeisesti siellä päässä jotain tapahtuu, vaikka sanojen muodostaminen kävisikin mahdottomaksi.

Eipäs taas yleistetä. Mun on helppo puhua tunteistani, imho.

[Vesper]

^ Miesten tunnekäsittely on ihmeellinen asia. Jos yhtään lohduttaa, niin meillä noiden (saatananhelvetinturhauttavien) vaikenemisten jälkeen on tapahtunut ihan havaittavia muutosliikkeitä, joten ilmeisesti siellä päässä jotain tapahtuu, vaikka sanojen muodostaminen kävisikin mahdottomaksi.

Eipäs taas yleistetä. Mun on helppo puhua tunteistani, imho.

Dave, luetaan näitä juttuja!!

[prosessi]

Sinä puhut kotona olevasta tyhjiöstä, minä henkisestä irtaantumisesta parisuhteesta. Ovatko ne loppujen lopulta kovinkaan eri asia? Minähän en tuossa väittänyt, etteikö henkinen paluu siihen olemassaolevaan parisuhteeseen olisi mahdollista, vaan vaikeaa. Yleensä siinä vaiheessa kun haluaa väittää toisen olevan väärässä, kannattaa lukea tarkemmin ja miettiä, mitä se toinen oikein tarkoitti

Ehkä eivät, mutta ihastuminen johonkin muuhun kuin omaan puolisoon ei välttämättä tarkoita parisuhteen karahtamista tai henkistä irtaantumista tai tyhjiötä. Siksi sinä minun mielestäni ja muidenkin kokemusten perusteella olet väärässä. Mistä sait päähäsi että en lukenut tarkemmin ja miettinyt?

Parisuhteen karahtaminen puolestaan on taas ihan eri asia kuin henkinen irtaantuminen tai tyhjiö, ja jos olisin väittänyt (mitä siis en tehnyt), että ihastuminen yleisesti johtaisi parisuhteen karahtamiseen, olisin ollut pähkähullu. Eihän minun tarvitse katsoa kauemmas kuin omiin vanhempiini, niin tiedän, ettei niin ole. Kyllähän on paljonkin parisuhteita, jotka jatkuvat jopa ihan konkreettisten pettämisten jälkeen. Alkuperäinen toteamukseni olisikin ehkä pitänyt muotoilla niin, että kun väitit, että "Ja siis tällaiset ihastumisethan on ihan normaaleja ja niitä sattuu varmaan jokaisessa parisuhteessa ja ne on ihan ok.", olisin itse sanonut, että joo, ne ovat normaaleja, mutta niitä ei todellakaan satu jokaisessa parisuhteessa ja ne eivät ole ihan ok, koska ne pahentavat henkistä vieraantumista siitä omasta kumppanista. Sitten minun olisi pitänyt viitata niihin tilastoihin, joiden mukaan noin joka toinen avioliitto Suomessa päätyy eroon, joten joka toisessa parisuhteessa tapahtuvat asiat ovat toki ihan normaaleja, mutta avioerotilastot osoittavat, etteivät ne normaaliudestaan huolimatta välttämättä ole ihan ok. Tässä kohden voi toki kyseenalaistaa sen ajatuksen, että avioliittojen mahdollisimman pitkä kesto olisi jotenkin tavoiteltavaa, mutta se on ihan toinen keskustelu.

Me ehkä puhutaan nyt semmoisesta elcon kuvailemasta naisihastumisesta. Semmoisia voi tulla vaikka suhde toimisi muuten ihan hyvin. Se ei tarkoita muuta kuin että joku feromoni haiskahti nenään kivasti, sit mennään kotiin ja puretaan mahdolliset turhaumat siihen puolisoon ja kaikki on hyvin. Olen kokenut. Tietysti joskus voi tulla semmoisia ihastumisia jotka tapahtuu sinun kuvailemalla tavalla. Silloin ehkä tosiaan tarvisi miettiä että pitäiskö lähteä käveleen vai kannattaako vielä yrittää.

Eivät ne feromonit ilman syytä haiskahtele nenään kivasti. Aivoilla on tapana seuloa sisään tulevasta informaatiotulvasta turhat asiat pois.

Aiheuttaako muuten irtaantuminen tyhjiön vai päinvastoin? Minusta asia voi olla kumminkin päin.

Voi olla kumminkin päin, koska parisuhteissa on kaksi osapuolta. Jos toinen osapuoli vetäytyy henkisesti, jää toiselle käteen tyhjiö. Jos itse vetäytyy henkisesti, jää kumppanille käteen tyhjiö. Jos molemmat vetäytyvät yhtä paljon, ei jäljelle jää tyhjiötä, vaan pelkästään kevyempi ja etäisempi liitto ja pahimmillaan ero aka. "erilleen kasvaminen".

[saira]

Sinä puhut kotona olevasta tyhjiöstä, minä henkisestä irtaantumisesta parisuhteesta. Ovatko ne loppujen lopulta kovinkaan eri asia? Minähän en tuossa väittänyt, etteikö henkinen paluu siihen olemassaolevaan parisuhteeseen olisi mahdollista, vaan vaikeaa. Yleensä siinä vaiheessa kun haluaa väittää toisen olevan väärässä, kannattaa lukea tarkemmin ja miettiä, mitä se toinen oikein tarkoitti

Ehkä eivät, mutta ihastuminen johonkin muuhun kuin omaan puolisoon ei välttämättä tarkoita parisuhteen karahtamista tai henkistä irtaantumista tai tyhjiötä. Siksi sinä minun mielestäni ja muidenkin kokemusten perusteella olet väärässä. Mistä sait päähäsi että en lukenut tarkemmin ja miettinyt?

Parisuhteen karahtaminen puolestaan on taas ihan eri asia kuin henkinen irtaantuminen tai tyhjiö, ja jos olisin väittänyt (mitä siis en tehnyt), että ihastuminen yleisesti johtaisi parisuhteen karahtamiseen, olisin ollut pähkähullu. Eihän minun tarvitse katsoa kauemmas kuin omiin vanhempiini, niin tiedän, ettei niin ole. Kyllähän on paljonkin parisuhteita, jotka jatkuvat jopa ihan konkreettisten pettämisten jälkeen. Alkuperäinen toteamukseni olisikin ehkä pitänyt muotoilla niin, että kun väitit, että "Ja siis tällaiset ihastumisethan on ihan normaaleja ja niitä sattuu varmaan jokaisessa parisuhteessa ja ne on ihan ok.", olisin itse sanonut, että joo, ne ovat normaaleja, mutta niitä ei todellakaan satu jokaisessa parisuhteessa ja ne eivät ole ihan ok, koska ne pahentavat henkistä vieraantumista siitä omasta kumppanista. Sitten minun olisi pitänyt viitata niihin tilastoihin, joiden mukaan noin joka toinen avioliitto Suomessa päätyy eroon, joten joka toisessa parisuhteessa tapahtuvat asiat ovat toki ihan normaaleja, mutta avioerotilastot osoittavat, etteivät ne normaaliudestaan huolimatta välttämättä ole ihan ok. Tässä kohden voi toki kyseenalaistaa sen ajatuksen, että avioliittojen mahdollisimman pitkä kesto olisi jotenkin tavoiteltavaa, mutta se on ihan toinen keskustelu.

Me ehkä puhutaan nyt semmoisesta elcon kuvailemasta naisihastumisesta. Semmoisia voi tulla vaikka suhde toimisi muuten ihan hyvin. Se ei tarkoita muuta kuin että joku feromoni haiskahti nenään kivasti, sit mennään kotiin ja puretaan mahdolliset turhaumat siihen puolisoon ja kaikki on hyvin. Olen kokenut. Tietysti joskus voi tulla semmoisia ihastumisia jotka tapahtuu sinun kuvailemalla tavalla. Silloin ehkä tosiaan tarvisi miettiä että pitäiskö lähteä käveleen vai kannattaako vielä yrittää.

Eivät ne feromonit ilman syytä haiskahtele nenään kivasti. Aivoilla on tapana seuloa sisään tulevasta informaatiotulvasta turhat asiat pois.

Aiheuttaako muuten irtaantuminen tyhjiön vai päinvastoin? Minusta asia voi olla kumminkin päin.

Voi olla kumminkin päin, koska parisuhteissa on kaksi osapuolta. Jos toinen osapuoli vetäytyy henkisesti, jää toiselle käteen tyhjiö. Jos itse vetäytyy henkisesti, jää kumppanille käteen tyhjiö. Jos molemmat vetäytyvät yhtä paljon, ei jäljelle jää tyhjiötä, vaan pelkästään kevyempi ja etäisempi liitto ja pahimmillaan ero aka. "erilleen kasvaminen".

Taas kerran, määrittelisin tarkemmin ihastumisen, koska riippuu määrittelystä sisältökin. Itse kun olen sitä mieltä, että ihastuksiakin on monia eri tasoisia.

[annepa]

Sit on erikseen ne "sielunkumppanuus"-ihastukset, joilla ehkä enemmän paikataan jotain oman suhteen emotionaalista tyhjiöä.

Tell me about it.

Pitäisi kalauttaa sitä nuijalla päähän ja äkkiä. Ja keskittyä vaan noihin vuotaviin venttiileihin ja muuhun eri kiehtovaan.

Kumauttaminen ja keskittyminen ei auta jos jos esim. joutuu keskittymään vuotokohtiin ihan yksin.

Onneksi mulla nyt ei ole se tilanne (että keskittyisin yksin), mutta se tilanne voi olla, että on jo liian myöhäistä. En tiedä.

[prosessi]

Taas kerran, määrittelisin tarkemmin ihastumisen, koska riippuu määrittelystä sisältökin. Itse kun olen sitä mieltä, että ihastuksiakin on monia eri tasoisia.

Tässä olemme itse asiassa täysin eri mieltä. Sinä olet ilmeisesti sitä mieltä, että kaikki ihastukset voi sijoittaa samalle viivalle vahvuusjärjestykseen. Minä taas olen sitä mieltä, että on kaksi eri ilmiötä, jotka ovat sisäisesti täysin erilaisia, vaikka molempia suomen kielessä kutsutaan ihastukseksi.

Täsmennän asiaa annepan kuvaileman ongelman avulla: Annepa koki että hän on täyttänyt kotonaan olevan tyhjiön ihastumalla muihin miehiin, eikä tiennyt voiko hän ollenkaan puhua aiheesta parisuhdeterapiassa, koska se voisi loukata hänen miestään. Jos taas annepa olisi täyttänyt sen saman tyhjiön ihastumalla pannulappujen nypläämiseen, ei tuota seuraavaa ongelmaa olisi olemassakaan, koska pannulappujen nyplääminen ei voisi loukata annepan miestä, ellei tämä sitten itse satu olemaan pannulappu ja siten kilpailuasetelmassa muiden pannulappujen kanssa. Tietenkin on selvää, että niitä romanttisiakin ihastuksia on eri tasoisia, mutta jokainen romanttinen ihastus on pois siltä kumppanilta. Lähinnä sen kumppanin omasta etäisyydenotosta ja ihastuksen voimakkuudesta riippuu, muodostuuko siitä hänellekin henkinen ongelma, vai onko hän henkisesti niin etäällä toisesta osapuolesta, etteivät tämän romanttiset ihastukset hetkauta suuntaan tai toiseen.

Ehkä hankalimmaksi tässä juroihin miehiin ja tunteellisiin naisiin pohjautuvassa maailmassa muodostuu se, että joskus miehen jurous luo naiselle mielikuvan, että mies on etäämmällä kuin mitä tämä itse kokee, jolloin ne miehen jurouden (tyhjiöltä vaikuttamalla) esiin provosoimat naisen ihastumiset luovat itsessään sitä tyhjiötä parisuhteeseen. Maailmassa on vika.

[saira]

^Päinvastoin, olen yrittänyt sanoa, että ihastuminen ei nimenomaan ole jotain, mitä voi pitää pahana tai hyvänä vain sen vuoksi, että sitä sanotaan ihastumiseksi. Niinkuin jo aiemmin kirjoitin, mä olen nimenomaan ihastuja. Ja myös sitä mieltä, että riippuu suhteesta, suhteen tilasta ja ihmisistä vaikuttaako ihastumiset suhteeseen vai ei. Ihastumisen aiheuttaman kipinän voi tuoda myös omaan suhteeseen, jolloin se voi myös parantaa jo laimentunutta suhdetta. Jos suhteessa on jo vahvana arki, ihastuminen yleisesti (kehen tahansa) voi muistuttaa mieleen myös suhteen alkuhuuman, jolloin myös omaan suhteeseen halutaan saada samoja tunteita.

[annepa]

olisi täyttänyt sen saman tyhjiön ihastumalla pannulappujen nypläämiseen, ei tuota seuraavaa ongelmaa olisi olemassakaan,

En tiennyt että tämmöinen on mahdollistakaan. En vaan osaa säädellä tunteitani niin että ne eivät edes ala. Jos/kun ne alkavat, niin olen ainakin ennen pystynyt käsittelemään niitä, ihastumisia, suruja, ahdistuksia, niin että ne haalistuvat. Mutta sehän on tosi hienoa että sinä voit päättää että en ihastu kehenkään. Voitko myös päättää että et tunne surua tai ahdistusta?

Pannulapuilta ei muuten saa seksiä, että ehkä sekin on tässä se ongelma. Tai vissin aika kovaa saa nyplätä että tulee.

Ehkä hankalimmaksi tässä juroihin miehiin ja tunteellisiin naisiin pohjautuvassa maailmassa muodostuu se, että joskus miehen jurous luo naiselle mielikuvan, että mies on etäämmällä kuin mitä tämä itse kokee, jolloin ne miehen jurouden (tyhjiöltä vaikuttamalla) esiin provosoimat naisen ihastumiset luovat itsessään sitä tyhjiötä parisuhteeseen. Maailmassa on vika.

Tyyppi on ite myöntänyt tehneensä virheen siinä, että oli kaiket päivät pois eikä kotona/yhdessä ja sitten vielä vinkui että ei tehdä mitään yhdessä.

En nyt tarkoita että missään ei saa koskaan käydä, mutta jos kotona käy nukkumassa ja syömässä (eikä aina edes syömässä) ja muuten on töissä tai kavereiden kanssa harrastamassa, niin kyllä siinä tulee toiselle puolisolle vähän semmoinen fiilis että yksinkö tässä nyt eletään vai mitä. Sen lisäksi kaikki puheet remonteista ja pihatöistä (=yhteisen elämän edistäminen ja rakentaminen) kuihtuivat koska en minä ala yksin tekemään sellaisia päätöksiä mitkä vaikuttavat molempien elämään. Ja yhdessä niitä päätöksiä ei saanut tehtyä kun toinen ei ruvennut.

[prosessi]

olisi täyttänyt sen saman tyhjiön ihastumalla pannulappujen nypläämiseen, ei tuota seuraavaa ongelmaa olisi olemassakaan,

En tiennyt että tämmöinen on mahdollistakaan. En vaan osaa säädellä tunteitani niin että ne eivät edes ala. Jos/kun ne alkavat, niin olen ainakin ennen pystynyt käsittelemään niitä, ihastumisia, suruja, ahdistuksia, niin että ne haalistuvat. Mutta sehän on tosi hienoa että sinä voit päättää että en ihastu kehenkään. Voitko myös päättää että et tunne surua tai ahdistusta?

Et tietenkään osaa, koska ne tunteet ovat luonnollinen seuraus kun lähtöasetelma on tietynlainen, enhän minäkään silloin aikoinani osannut. Olen tässä koko ajan käsitellyt itse ilmiötä, ottamatta kantaa siihen, onko sitä mahdollista ohjata. En usko että on mahdollista ohjata tunteiden syntymistä ja niiden etenemisen katkaisukin on usein ylivoimaista. Ehkä se tärkein asia jonka olen epäonnistuneesti yrittänyt tuoda esille on se, että syntyneiden tunteiden tukahduttaminen ja ajatteleminen, että nehän ovat ihan ok, on tapa toimia, joka johtaa tilanteen pahenemiseen. Eli siinä vaiheessa kun ihastuu (jo sen ensimmäisen kerran), kannattaa lähteä tosissaan muuttamaan sitä lähtöasetelmaa, joka on ne tunteet synnyttänyt, eikä vain tukahduttaa niitä tunteita. Ne tunteet katoavat ihan itsestään, jos lähtöasetelman saa uudistettua.

Ehkä hankalimmaksi tässä juroihin miehiin ja tunteellisiin naisiin pohjautuvassa maailmassa muodostuu se, että joskus miehen jurous luo naiselle mielikuvan, että mies on etäämmällä kuin mitä tämä itse kokee, jolloin ne miehen jurouden (tyhjiöltä vaikuttamalla) esiin provosoimat naisen ihastumiset luovat itsessään sitä tyhjiötä parisuhteeseen. Maailmassa on vika.

Tyyppi on ite myöntänyt tehneensä virheen siinä, että oli kaiket päivät pois eikä kotona/yhdessä ja sitten vielä vinkui että ei tehdä mitään yhdessä.

En nyt tarkoita että missään ei saa koskaan käydä, mutta jos kotona käy nukkumassa ja syömässä (eikä aina edes syömässä) ja muuten on töissä tai kavereiden kanssa harrastamassa, niin kyllä siinä tulee toiselle puolisolle vähän semmoinen fiilis että yksinkö tässä nyt eletään vai mitä. Sen lisäksi kaikki puheet remonteista ja pihatöistä (=yhteisen elämän edistäminen ja rakentaminen) kuihtuivat koska en minä ala yksin tekemään sellaisia päätöksiä mitkä vaikuttavat molempien elämään. Ja yhdessä niitä päätöksiä ei saanut tehtyä kun toinen ei ruvennut.

Tuttu tunne. Ensimmäisen mieheni menetin itse asiassa yhdelle nettitietokonepelille. Mies oli toki fyysisesti paljon kotona, mutta kommunikaatiota ei ollut mahdollista saada aikaiseksi. Siinä vaiheessa kun miehestä aikuisten oikeesti oli mielenkiintoisempaa istua virtuaalisen leirinuotion äärellä keskustelemassa muiden nettipelaajien kanssa, kuin edes muistaa minun olemassaoloni, oli aika mahdotonta itse tehdä asioille mitään. Kerran jopa leikkasin nettipiuhan saksilla poikki ja liimasin pätkän hänen näyttöönsä, mutta edes se ei kunnolla herättänyt häntä. Kävi vain ostamassa uuden piuhan. Positiivista toki oli, että hän hoiti kotityönsä ja työtyönsä ihan hyvin ja pyytämättä, eli aikuisen miehen lapsenvahti minun ei tarvinnut olla (mikä ehkä olikin aika merkittävä osasyy sille, että liittomme kesti seitsemän vuotta), mutta puhumattomuus ja seksittömyys tuhosivat lopulta muilta osin toimivan järjestelyn.

[annepa]

Ne tunteet katoavat ihan itsestään, jos lähtöasetelman saa uudistettua.

En kyllä nähnyt lähtöasetelmassa mitään vikaa silloin ekalla kerralla, mutta se magnitudi tunteissa olikin silloin ihan eri kaliiperia. Enkä kyllä usko, että ihastumisia ei tule jos kaikki on kotona hyvin. Eri asia sitten on millä tasolla kolisee. Luulenpa että tämmöisiä "ai että" -juttuja tulee silti.

Positiivista toki oli, että hän hoiti kotityönsä ja työtyönsä ihan hyvin ja pyytämättä, eli aikuisen miehen lapsenvahti minun ei tarvinnut olla (mikä ehkä olikin aika merkittävä osasyy sille, että liittomme kesti seitsemän vuotta), mutta puhumattomuus ja seksittömyys tuhosivat lopulta muilta osin toimivan järjestelyn.

Oi miten positiivinen tulevaisuudenkuva. :/ Tosin en tiedä olisiko tuokaan mitenkään huono juttu.

[annepa]

Niin ja kuten kuvasta näkyy, olen jo aika irrallaan.

[annepa]

Et tietenkään osaa,

Tuli muuten tosi kiva fiilis tästä. Tuntuu siltä että et vaan kehdannut kirjottaa tohon perään että "typerys". "Et tietenkään osaa, typerys." "Mutta minäpä osaan, koska olen niin syvällinen ja fiksu."

EDIT: Tämä oli taas huonosti sanottu. Todellakin "musta tuntuu", eikä se ole kenenkään syy että tuntuu paskalta. Muuta kuin oma.

[prosessi]

Et tietenkään osaa,

Tuli muuten tosi kiva fiilis tästä. Tuntuu siltä että et vaan kehdannut kirjottaa tohon perään että "typerys". "Et tietenkään osaa, typerys." "Mutta minäpä osaan, koska olen niin syvällinen ja fiksu."

EDIT: Tämä oli taas huonosti sanottu. Todellakin "musta tuntuu", eikä se ole kenenkään syy että tuntuu paskalta. Muuta kuin oma.

Mutta minähän kirjoitin syynkin sille miksi et osaa, ja että sama syy on pätenyt minunkin kohdallani, eli minäkään en tietenkään osannut. Kenenkään ei tarvitse osata tuota, koska se olisi kohtuuton vaatimus.

Jos luon vaikutelman siitä, että jotenkin olen syvällinen tai fiksu, niin se johtuu ainoastaan siitä, että nykyinen elinympäristöni antaa minun olla syvällinen ja fiksu. Se elinympäristö jossa olen aiemmin elänyt on saanut minut vaikuttamaan hysteeriseltä pelleltä, mm. sen nettipiuhan katkaisun ja näyttöön liimaamisen takia. Lisäksi uhkailin ilkivallan kohdetta sillä, että jos hän irrottaa kaapelinpätkän näytöstä, menen heti kirjoittamaan eropaperit. Kaapeli törrötti siinä näytössä vissiin vuoden ajan.

[NuoriDaavid]

vuotaviin venttiileihin

Tämä ketju tuntuu olevan täynnä symboliikkaa. Ihastuksia ja vuotavia venttiileitä.

En oo varma, pitäiskö mun kiihottua vai ikävystyä.

[So Hard]

Tietenkin on selvää, että niitä romanttisiakin ihastuksia on eri tasoisia, mutta jokainen romanttinen ihastus on pois siltä kumppanilta. Lähinnä sen kumppanin omasta etäisyydenotosta ja ihastuksen voimakkuudesta riippuu, muodostuuko siitä hänellekin henkinen ongelma, vai onko hän henkisesti niin etäällä toisesta osapuolesta, etteivät tämän romanttiset ihastukset hetkauta suuntaan tai toiseen.

Nyt rasti seinään. Olen rouva prossan kanssa 100% samaa mieltä ja jopa sitä mieltä että helvetin hyvin laitettu, jopa paremmin kuin olisin itse osannut.

Toivoo Hardisnarsku
Kaikkien vaatimattomien sankari joka ei yhtään puhu itsestään jos ei ole pakko paitsi jos tahoo.

[Manaaja]

Tietenkin on selvää, että niitä romanttisiakin ihastuksia on eri tasoisia, mutta jokainen romanttinen ihastus on pois siltä kumppanilta.

Itse en kyl ymmärrä miten tällaista voi yleistää. Joissain suhteissa moinen juttu voi olla koko suhdetta ylläpitävä voima, vaikka en siihen itse pystyisikään.

[So Hard]

Tietenkin on selvää, että niitä romanttisiakin ihastuksia on eri tasoisia, mutta jokainen romanttinen ihastus on pois siltä kumppanilta.

Itse en kyl ymmärrä miten tällaista voi yleistää. Joissain suhteissa moinen juttu voi olla koko suhdetta ylläpitävä voima, vaikka en siihen itse pystyisikään.

Siis mitä sä horiset? Suhteen ulkopuolinen suhteen ylläpitävänä voimana? ehkä jossain platonisessa homopoysuhteess.

[Manaaja]

Siis mitä sä horiset? Suhteen ulkopuolinen suhteen ylläpitävänä voimana?

Jep. Jos mä jotain oon tässä elämässä oppinut niin sen, että ihmiset saa kiksejä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta mitä kummallisimmista asioista.

[So Hard]

Siis mitä sä horiset? Suhteen ulkopuolinen suhteen ylläpitävänä voimana?

Jep. Jos mä jotain oon tässä elämässä oppinut niin sen, että ihmiset saa kiksejä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta mitä kummallisimmista asioista.

Mulla tuli vähän paha mieli sun puolesta.