annepa kirjoitti:äijä paukuttaa tietokonepelejä kaiken aikaa?
Kyllä tämä asia kannattaa ottaa puheeksi. Korvat punaisena pakko tunnustaa, että edellisessä elämässä nettipelaaminen meni itseltäkin melko överiksi (4-8h sessiot eivät mitenkää epätavallisia). Kyllä siinä väistämättä muu sosiaalinen elämä ja suhde siippaan kärsii.
Ei tämä mitenkään harvinainen ilmiö taida miesten keskuudessa olla. Onko kyse arjen pakenemisesta tms, en osaa sanoa.
Oven kolahdus on usein se ääni, mihin lumemaailmaan uppoutunut ensimmäisen kerran havahtuu. Sitten onkin usein liian myöhäistä.
saira kirjoitti:Ystäväni tokaisi vain, että siinä vaiheessa meni hermot, kun hän yritti pikkupikkuhepeneissä mennä herättämään haluja miehessä, niin pois tönättiin, koska oli ruudun edessä.)
Olen minäkin joskus sellaisia kroppia nähnyt, että tuo voi olla ihan järkeväkin optio.
Joo, siis olen toki ottanut aihetta puheeksi. Mies ei näe miten se on mulle ongelma, kun hän kuitenkin vähillä suostuu tekemään jotain muutakin, kunhan organisoin sen valmiiksi. Mulle suurin ongelma ei ole pelaaminen vaan se, miten se vaikuttaa perheen sisäisiin kommunikaatiomahdollisuuksiin. Jos mies esim. käyttäisi ko. ajan lukien kirjaa omissa oloissaan, se ei olisi niin paha, koska sen voi laskea kädestä tarvittaessa.
Mut ei se elämä sit ollut kuitenkaan
Ihan piece of Kake Randelin.
exsu kirjoitti:Joo, siis olen toki ottanut aihetta puheeksi. Mies ei näe miten se on mulle ongelma, kun hän kuitenkin vähillä suostuu tekemään jotain muutakin, kunhan organisoin sen valmiiksi. Mulle suurin ongelma ei ole pelaaminen vaan se, miten se vaikuttaa perheen sisäisiin kommunikaatiomahdollisuuksiin. Jos mies esim. käyttäisi ko. ajan lukien kirjaa omissa oloissaan, se ei olisi niin paha, koska sen voi laskea kädestä tarvittaessa.
Maailma ei mene rikki jos virtuualitankki hajoaa. IRL jos kutsuu, sopii olla AFK.
annepa kirjoitti:Mitä sitten kun tulet raskaaksi, saat kolmoset ja koitat pärjätä niiden kanssa ja äijä paukuttaa tietokonepelejä kaiken aikaa?
Kolmosia ei näin valvotuissa lisääntymisolosuhteissa yleensä paukkaa, mutta oon toki miettinyt. Oon toisaalta ajatellut, että se on sellainen syy, jossa itselläkin on jo perusteita esittää vähän tiukempia vaatimuksia. Tällä hetkellä pääasiallinen ongelma on siinä, että a) kommunikointi on hankalaa b) vituttaa kuunnella sitä "Tapa se! Ammu se! Vittusaatanaperkele!" -huutoa kotonaan kaikki illat.
Mut ei se elämä sit ollut kuitenkaan
Ihan piece of Kake Randelin.
Kyllä se nettipokeri alkuun loppui kaakunan kilareihin. Sittemmin en osannut paljoa kaivatakaan enää sitä. Nykyään jos vähän naksuttelen FB:n kautta ilmaseksi, pokerstarsin tilille ei taida olla edes asiaa ilman aspaan yhteyttä ensin.
WoWi loppui aikoinaan siihen että 12-16h maratoonit vapaapäivinä yllättäen veivät kaiken ajan, ei vaan ollut varaa ja kun en osannut kohtuudella, niin pakkohan se oli lopettaa.
^^ Hankaliahan nuo tilanteet on. Seinille puhuminen alkaa varmasti äkkiä turhauttaa eikä "jätän sut" -ultimaatumi ole ehkä paras kortti heti pelattavaksi. Riippuu niin paljon ukosta.
Jos ei nätisti sanominen tuota tulosta, niin "piuha irti seinästä" yleensä saa huomion ainakin hetkeksi
masa kirjoitti:Miten sen nyt ottaa. Mun tuttavapiirissä ei kukaan ole tuossa koukussa.
Oletan, että ystäväpiirisi on samaa ikäluokkaa kuin sinäkin? Sen mitä netistä olen asiasta kyrpiintyneiden avovaimojen tilityksiä lukenut, niin asialla on ollut voittopuolisesti alle 30-vuotias kolli, eli huomattavasti nuorempaa sakkia.
<yleistys>Nuoret miehet eivät muutenkaan osaa kohdella naisiaan kunnolla.</yleistys>
exsu kirjoitti:... kunhan organisoin sen valmiiksi...
Tilanne kokonaisuudessaan kuulostaa erittäin ikävältä. Tämä ylläoleva lause on kuitenkin se mihin mun on sun ja Annepan tilanteessa helpoin samaistua. Mä oon omaan parisuhteeseen tosi tyytyväinen mutta jos jotain kaipaisin niin paremmalta puoliskoltani aloitekykyä. "muru, oon varannu meille matkan/pöydän ravintolasta/haluan sun kanssa villiä seksiä just nyt" Kaikki tämä onnistuu nytkin mutta mun se on laitettava alulle, joskus ois kiva vaan mennä virran mukana.
When my baby is good she is good, but when she is bad she's even better
KKK kirjoitti:
Oletan, että ystäväpiirisi on samaa ikäluokkaa kuin sinäkin?
On joo. Mutta tunnelman kevennykseksi sanottakoot että niistä on iso osa yksityisyrittäjiä ja semialkoholisteja.
Mä en ole mitään noista, mutta en juurikaan silti puhu hallituksen kanssa. Mä kun en vielä tälläkään iällä ole oppinut keskutelmaan kahden minuutin asiasta kahta tuntia, ja siitäkös soppa syntyy jokainen kerta.
masa kirjoitti:Mä en ole mitään noista, mutta en juurikaan silti puhu hallituksen kanssa. Mä kun en vielä tälläkään iällä ole oppinut keskutelmaan kahden minuutin asiasta kahta tuntia, ja siitäkös soppa syntyy jokainen kerta.
Tämä on muuten pieni mutta kiusallinen asia. Eilen oltiin synttäreilläni. Sitten Maire nykäs laukusta jotain, johon olin "etkai sä vaan hommannut mulle vielä jotain tuon kakun lisäksi"... No, kortin oli tehnyt ite, kun tykkää askerrella&paskarrella. Olin otettu, joskaan en räjähtänyt katosta läpi.
Tämä sitten jäi sinne takaloosteriin kytemään. Kotimatkalla pariin kertaan tuli kyselyä että olinko pettynyt, no en ollut enkä mielestäni sitä osoittanutkaan mitenkään. Jopa kotiini päästyä sitä piti selittää naamiksen sätissä 15 minsaa.
Aaaaargh. Kysyt, saat vastauksen. Next case... ei kun ei ollutkaan..
masa kirjoitti:Mä kun en vielä tälläkään iällä ole oppinut keskutelmaan kahden minuutin asiasta kahta tuntia, ja siitäkös soppa syntyy jokainen kerta.
Usko pois - ei sekään ole aina herkkua, jos itse haluaisit selvittää juttuja ns. pitkän kaavan mukaan, mutta toinen ei. Välillä tekee mieli mennä peilin eteen tarkistamaan, onko itsellä päällä mustat farkut vai hame ja heiluuko jalkovälissä munat vai ulkosynnyttimet. Akkojen hommiahan ne tämmöiset puhumisjutut. TosiMies Ei puhu. (ja siinä vaiheessa kun suussa maistuu asemetalli, puhuminen onnistuu enää vokaalein. Tämänhän jokainen "Fight Clubin" nähnyt tietää )
Opeteltavissa oleva taito kuitenkin toi. Olen iloinen, että jouduin opettelemaan. Mutta ei tässä tarkoitus ole jeesustella tai esiintyä minään parisuhdeauktoriteettinä.
Elämä olisi niin paljon helpompaa, jos ihmiset kommunikoisivat kuin tietokoneet, ykkösiä ja nollia vaihtamalla. Mutta kun otetaan mukaan tunteet ja oheisviestintä sekä ne miesten ja naisten """"pienet"""" erot > "Viestinnän ensimmäinen laki: viestintä epäonnistuu"
Se että kertoo kantansa asiaan ja ei ole siihen mitään lisättävää, on aivan eri asia kuin ettei ala edes keskustelemaan parisuhdetta koskevasta kipeästä asiasta.
Minä kyllä vaadin saada selville mitä toinen pitää aivoituksissaan meidän välisestä jutusta, mutta mun ei pitäisi omaa mielipidettäni jankuttaa toiselle sataa kertaa. Eri asioita.
KKK kirjoitti:
Usko pois - ei sekään ole aina herkkua, jos itse haluaisit selvittää juttuja ns. pitkän kaavan mukaan, mutta toinen ei.
Mä nyt hain lähinnä sellaista arkipäivästä keskustelua et mitä syödään tänään, maalataanko toi seinä valkoiseksi vai harmaaksi, tai että mihin kellon aikaan lähdetään ajamaan mummolaan.
En myöskään jaksa keskustella puhelimessa keskustelemisen ilosta, vaan olen enemmänkin sitä tyyppiä joka sanoo asiansa suoraan ja lopettaa sitten ilman suurempia korulauseita.
Tässä olikin kyse "Putkiaivot vs Tippaleipäaivot" -ikuisuuskysymyksestä. En ole jaksanut tällä vaivata päätäni enää vuosiin. Otan erilaisuuden featurena enkä bugina joka olisi korjattavissa. Aurinko nousee idästä ja laskee länteen, ei siinä sen kummenpaa.
exsu kirjoitti:... kunhan organisoin sen valmiiksi...
Kaikki tämä onnistuu nytkin mutta mun se on laitettava alulle, joskus ois kiva vaan mennä virran mukana.
Voivoi, tuttua. Mulle on sen seittemän kertaa tolkutettu että ei toista voi muuttaa, se muuttuu itse jos itse haluaa. Siksipä en pidätä hengitystä sille että exsun mies muuttuisi vaikka olisi minkälaiset valtuudet vaatia enkä sille että Georgina saisi ikinä mennä virran mukana. Eikä se omakaan tilanne niin ruusuiselta näytä.
En kyllä minäkään tykkäisi kuunnella tappouhkaushuutoa joka ilta.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
exsu kirjoitti:... kunhan organisoin sen valmiiksi...
Kaikki tämä onnistuu nytkin mutta mun se on laitettava alulle, joskus ois kiva vaan mennä virran mukana.
Voivoi, tuttua. Mulle on sen seittemän kertaa tolkutettu että ei toista voi muuttaa, se muuttuu itse jos itse haluaa. Siksipä en pidätä hengitystä sille että exsun mies muuttuisi vaikka olisi minkälaiset valtuudet vaatia enkä sille että Georgina saisi ikinä mennä virran mukana. Eikä se omakaan tilanne niin ruusuiselta näytä.
En kyllä minäkään tykkäisi kuunnella tappouhkaushuutoa joka ilta.
No se on vähän sillä lailla, että jos sovitaan että on kaksi pelivapaata iltaa, niin kyllähän se ukkokin alkaa keksiä jotain ettei tartte peukaloa pöyrittää.
^ Kyllä, jos saadaan sovittua. Mites tossa tilanteessa saadaan sovittua jos toinen ei näe mitään ongelmaa pelaamisessa?
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Toi on muuten mielestäni yksi tulkinnanvaraisimmista parisuhteen totuuksista tuo toista-ei-voi-muuttaa-mantra. Eihän ihmisen perusluonne, kuten temperamentti, muutu käytännössä kuin jonkun suuren tragedian tai vakavan sairauden myötä jonkun verran. Ymmärrän teesin niin, että toimintaansa voi muuttaa pysyvästi vaikka kuinka paljon - jos vain haluaa ja viime kädessä pystyy.
Exsulle sanoisin, että miehesi ei todennäköisesti näe pelaamisessaan niin kauan ongelmaa, kun ei aivan pakko ole. Sinä olet sen pakon airut. Miehille pitää sanoa asia suoraan ja kovalla äänellä, että jokin muuttuu. Vaikka sitten uhkailla, jos ei muu auta. Ja määräajat käyttöön.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Samanlaista toi elo meilläkin on, paitsi etten juo arkena alkoa. Duunin jälkeen päivällinen about 17:30, lasten iltapala 19:30 ja klo 20.00 muksut yhteissäätämisellä nukkumaan ja sitten molemmat vetäytyy touhuilemaan omiaan.
Romantiikka ja intohimo on moisesta elämästä kyllä kaukana..
Meillä yksi isoimmista kipukohdista on se, kun en malta olla torumatta vaimoani silloin, kun hän töistä saavuttuani hermostuu herkästi alati kiukuttelevalle kolmevuotiaalle ja kovaäänisesti ja suurieleisesti toruu häntä. Mulla on töistä tultuani hyvä fiilis ja hermot levänneet. Mutta vaikka tajuan toisen olevan kuormittunut tytön kiukuttelusta, moitin häntä liiasta huutamisesta ja kilahtamisesta. Olen tehnyt tätä aina, en joka kerta mutta säännöllisesti kuukausittain.
Mua vituttaa se, että puoliso voi toistuvasti viedä multa leppoisan perheillan, vaikka ymmärrän hänen olevan kuormittunut kahden lapsen hoitamisesta...tai lähinnä kiukuttelusta. Sitten leppoisalla fiiliksellä ollessani mun kasvatus on liian lepsua ja puolison tiukemman linjan mitätöivää.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
