Ihmissuhdepaskanjauhantaketju

[nowaysis]

Suhde kuitenkin sama, kuin yhden lapsen ja yhden vanhemman perheissä. Puhumattakaan monen lapsen yksinhuoltajista. Pakko sanoa, että monella on paljon vaikeampaa, kuin sulla. Kyse on siitä, haluatteko avautua ongelmista vaiko konkreettisia muutosehdotuksia niistä pääsemiseksi.

[masa]

Kuten joku jo totesi, niin kotitöistä mahdollisimman iso osa kannattaa hoitaa lasten ollessa hereillä.

Tää on kyllä niin totaaline facepalm että.

Mikä saa sinut kuvittelemaan ettei näin ole?

Meillä ruuanlaitto on ollut eräs hankalimpia muutoksia lapsen tulon jälkeen. Ennen esikoista kokkailuun tuli käytettyä aikaa aika paljon. On ollut aika vaikea pitäytyä simppelissä ja nopeassa ruuassa arkena. Opettelu on edelleen kesken 3 vuoden jälkeenkin.

Meillä ei ole. Viikolla tehdään ihan peruskotiruokaa joka ei vaadi tuntien valmisteluja tai stockman-tasoisten kauppojen valikoimia.

[masa]

Suhde kuitenkin sama, kuin yhden lapsen ja yhden vanhemman perheissä.

Taatusti on.

Pakko sanoa, että monella on paljon vaikeampaa, kuin sulla.

Taatusti on. Ei meillä näet ole lainkaan vaikeaa, kun ovat niin helppoja rutiineja jo.

Kyse on siitä, haluatteko avautua ongelmista vaiko konkreettisia muutosehdotuksia niistä pääsemiseksi.

Öh. Muutosehdotukset ovat tähän mennessä olleet ihan skeidaa. Avautua? Ei tarvetta. Totesin vaan ettei kaikille ilta kaupungilla ole rentoutusta ja laatuaikaa.

[nowaysis]

Kuten joku jo totesi, niin kotitöistä mahdollisimman iso osa kannattaa hoitaa lasten ollessa hereillä.

Tää on kyllä niin totaaline facepalm että.

Mikä saa sinut kuvittelemaan ettei näin ole?

Meillä ruuanlaitto on ollut eräs hankalimpia muutoksia lapsen tulon jälkeen. Ennen esikoista kokkailuun tuli käytettyä aikaa aika paljon. On ollut aika vaikea pitäytyä simppelissä ja nopeassa ruuassa arkena. Opettelu on edelleen kesken 3 vuoden jälkeenkin.

Meillä ei ole. Viikolla tehdään ihan peruskotiruokaa joka ei vaadi tuntien valmisteluja tai stockman-tasoisten kauppojen valikoimia.

Miten saatte jokapäiväiseen siivoukseen ja pyykinpesuun kulumaan 2,5h päivittäin? Tietty jos tohon lisätään kotiinkuljetetut työt, asia selittyy sillä. Vieläkö teillä on se kakkosvaimopesue siellä kylässä? Sotkeeko ne, siivooko ne?

[sivustahuutaja]

Meillä ei ole. Viikolla tehdään ihan peruskotiruokaa joka ei vaadi tuntien valmisteluja tai stockman-tasoisten kauppojen valikoimia.

Jos ruuanlaittoon ostoksineen kuluva aika on nyt jo lyhyt, niin ainoa tapa lyhentää tuota on ostaa valmisruokaa kaupasta tai take awayna tai sitten tehdä isompia satseja ja hyödyntää paljon myös pakastinta. Sitten kun nuo temput on tehty, niin mitään ei enää ole tehtävissä ja ruuanlaitto vain vie sen ajan minkä se vie. Unohda koko asia, jos et enää voi vaikuttaa siihen.

Mikä saa sinut kuvittelemaan ettei näin ole?

Postaamasi päiväaikataulu? Mistä minä tiedän kuinka tarkasti kuvasit päivänne?

[nowaysis]

Suhde kuitenkin sama, kuin yhden lapsen ja yhden vanhemman perheissä.

Taatusti on.

Pakko sanoa, että monella on paljon vaikeampaa, kuin sulla.

Taatusti on. Ei meillä näet ole lainkaan vaikeaa, kun ovat niin helppoja rutiineja jo.

Kyse on siitä, haluatteko avautua ongelmista vaiko konkreettisia muutosehdotuksia niistä pääsemiseksi.

Öh. Muutosehdotukset ovat tähän mennessä olleet ihan skeidaa. Avautua? Ei tarvetta. Totesin vaan ettei kaikille ilta kaupungilla ole rentoutusta ja laatuaikaa.

Okei, teillä ei siis ole varsinaista ongelmaa ajankäytön kanssa. Check. Nyt ymmärrän. Hanki vaimolle ja itsellesi tommonen laiskotteluviikonloppu. Rahalla ja järjestämällä saa.

[masa]

Miten saatte jokapäiväiseen siivoukseen ja pyykinpesuun kulumaan 2,5h päivittäin? Tietty jos tohon lisätään kotiinkuljetetut työt, asia selittyy sillä. Vieläkö teillä on se kakkosvaimopesue siellä kylässä? Sotkeeko ne, siivooko ne?

Kaksi rakkia ja niistä irtoavat karvat. Siivoamista riittää. Kun vieraskoira häipyy ja tuon pää kaatuu, tähän taloon ei tule enää ikinä koiraa jolla on karvoja.

Neljä kakaraa ja niiden sotkut ja pyykit.

Nykyajan pesukoneet, jotka pesevät yhtä koneellista 2 tuntia.

Mun 1.5 - 2 tunnin duunimatkat, vaimon 1-1.5 tunnin duunimatkat. Vaimon opettajaduunit (bilsa + mantsa)

Kakkospesue hoitaa omat taskinsa kiitettävän hyvin. Ei valittamista.

Helposti menee päivä pakollisissa puuhissa.

[masa]

Hanki vaimolle ja itsellesi tommonen laiskotteluviikonloppu. Rahalla ja järjestämällä saa.

Kun perhesosiaalinen verkosto on mitä on, niin hankala on. Ei mahdoton, mutta hankala.



Seuraavassa elämässä otan vaimon jolla on lauma sisaruksia 50 kilsan säteellä ja sekä isovanhemmat viiden kilsan päässä.


Nim. 350 kilsaa mummolaan on vähän liikaa.

[sivustahuutaja]

- appivanhemmat on 200 km päässä eikä sinnekään voi lapsia aina työntää.

Melkein 200 kilsaa vähemmän kuin minulla? Ei niitä lapsia tartte aina työntää appivanhemmille, mutta jos vierailette vaikka 4 kertaa vuodessa, niin tuohan on 4 potentiaalista ulkoiluiltaa sinulle ja vaimolle?

- MLL hoitajia ei tälle paikkakunnalle enää saa. Muuta kautta on hankittu yksi - mutta ei hänkään aina pääse.

Teillä on jo yksi hankittu, joten kokeilkaa hankkia toinen? Työkaverit, tarhakaverit, naapurin opiskelijatyttö, jne.

"Lapsiperheissä mennään rutiinien ehdoilla". Että mä vittu rakastan tuota lausetta.

Kannattaa vaan suosiolla sisäistää tuo. Rutiinilla voi vaikka purjehtia lasten kanssa maailman ympäri, mutta ilman rutiinia normipäivästä ei tule mitään. Rutiinin kehittäminen lähtee siitä, että miettii "voinko junnata tällä päivä- ja viikko-ohjelmalla 45 viikkoa vuodessa ja olla elämääni tyytyväinen?".

Uskoisin, että parisuhdeongelmiinkin puree parhaiten tuon rutiinin kehittäminen. Isoille jutuille jää aikaa vasta sitten kun se perusselviytyminen on hoidettu.

[exsu]

Kyllä mä pidän ihan mahdollisena, että on sellaisia elämäntilanteista, joissa väliaikaisesti joutuu luopumaan niistä asioista mitä kaipaa eniten. Vaikka se jokin olisi niinkin yksinkertainen asia, kun viikonloppu ilman pakkosuorittamista kaksin oman puolison kanssa. Pitäisin silti ihan harkitsemisen arvoisena, että sitä yhteistä aikaa (tai tarvittaessa omaa aikaa) ottaa myös jostain "toiseksi parhaasta" jutusta, mikä on mahdollisempi toteuttaa. Näin on toki varmasti toimittukin.

[Melnais]

Lapsiperheen ongelmia on varmaan yhtä monenlaisia kuin niitä perheitäkin. Meillä allekirjoittaneen pää oli hajota ekan vuoden aikana kotiin monestakin syystä -> läksin osa-aikatöihin ja lisäsin viime syksynä kuvioon vielä itselle paljon antavan harrastuksen yrittäjänä. Samaan aikaan mies alkoi totaalisesti hajota töihinsä -> on nyt vuoden vuorotteluvapaalla. Meidän tilannetta en tosin helposti lähtisi muihin vertaamaan, olemme erittäin onnellisessa asemassa lastenhoitoavun suhteen eikä tuo oman ammatin joustavuuskaan yhtään ole haitannut.

Oikeastaan aiemman stressin näkee parhaiten nyt taaksepäin katsomalla. Vaadittiin molemmilta aika isoja liikkeitä ja lisäksi sitä apua mahdollistamaan esim. omat ilta- ja yövuorot. Toki voi olla että tilanne olisi lähtenyt korjautumaan itsestäänkin ajan kanssa, lapsethan kasvavat ja elo helpottuu monin tavoin. Mutta parempi näin, ehti näyttää jo hyvin synkältä niin vanhempien henkilökohtaisen jaksamisen kuin tulevan parisuhteenkin kannalta.

[KKK]

- "neljä kertaa vuodessa yhteistä aikaa" ei riitä. Kerran kuussakin on liian vähän.
- lastenhoitajien suhteen on koluttu kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Harvoilla tuttavapariskunnilla on itsellääkin jo vähintään 2-3 lasta. Tottakai ovat heti ottamassa kaksi lisää, sen kun vain pyytää.

Tällä hetkellä repeilen liitoksistani omien paskojeni ohella eniten siksi, että toinen osapuoli ei ole osoittanut juuri mitään merkkejä halustaan/kyvystään muuttaa asioita jotka minua häiritsevät. Minulla on pistää tiskiin lähes kahden kuukauden näyttö että kykenen itse muuttamaan asioita jotka häntä häiritsevät.

En jaksa tätä vitun paskaa (epävarmuutta, arvailua, pään hakkaamista kiviseinään, kerjäämistä, lypsämistä) enää kovin kauaa sen ohella, että itseäänkin pitäisi parsia kuntoon. Juuri tällä hetkellä en pysty uskomaan, että toinen tuosta muuttuu mihinkään. Muutinpa itseäni sitten miten paljon tahansa. En vaan pysty. Näyttö puuttuu.

Jos poikia ei olisi, matkalaukku olisi luultavasti jo pakattu. Tilapäismajoituskin on jo alustavasti sovittu, jos tulee nopea lähtö.

Huomenna menee kyllä gluteus maximus olalle. Se ei ratkaise mitään, mutta jollain konstilla tätä on purettava.

[Georgina]

Tää on vaan mun mielipide jonka kanssa jäänen vähemmistöön... Mutta itsensä muuttaminen ja toisen muuttumisen vaatiminen parisuhteessa kuulostaa aina kerta toisensa jälkeen musta yhtä pahalta. Mä oon sitä yhdessä parisuhteessa tehny eikä siitä tullut pitemmän päälle lasta eikä paskaa. Olen edelleen sitä mieltä että ihmisen pitää olla sinut ITSENSÄ kanssa, tuntea olonsa hyväksi ihan itsenään. Sitten ne 2 itsenäistä ihmistä voivat muodostaa parisuhteen joka tuo elämään jotain lisää, ei rajoita sitä eikä ota elämästä mitään pois. Silloin ne molemmat voi olla onnellisia. Ja jos ei kelpaa itsenään tai toinen ei kelpaa itsenään niin kytkimen on noustava.

Toki tehdyt lapset aina mutkistaa kuviota, (ja kirjoitetun tekstin poisto tähän perään, paskaako neuvon ketään aiheesta jonka motivaatiota en ymmärrä.)

[Georgina]

Huomenna menee kyllä gluteus maximus olalle. Se ei ratkaise mitään, mutta jollain konstilla tätä on purettava.

Kun nyt tässä aloin nillittää, niin käytän tähän ystäväni laihdutukseen soveltamaa käytäntöä: Mietippä millainen olo sulla on sen jälkeen kun oot ottanut ne kännit, onko se parempi kuin edeltävästi?

[Kiukkutipu]

ihmisen pitää olla sinut ITSENSÄ kanssa, tuntea olonsa hyväksi ihan itsenään. Sitten ne 2 itsenäistä ihmistä voivat muodostaa parisuhteen joka tuo elämään jotain lisää, ei rajoita sitä eikä ota elämästä mitään pois. Silloin ne molemmat voi olla onnellisia. Ja jos ei kelpaa itsenään tai toinen ei kelpaa itsenään niin kytkimen on noustava.

Tää oli niin hienosti sanottu, että mä en sanokaan enää mitään.

Paitsi että voi miettiä onko lapsille parempi olla kahden kaiken aikaa raivona olevan tiuskivan ja taistelevan kireähermoisen vanhemman kanssa vai kahdessa erillisessä, tervepäisessä ja riidattomassa kodissa.

[NuoriDaavid]

Monet asiat on teoriassa helpompi ratkaista kuin käytännössä.

[Ylermi Ylihankala]

Monet asiat on teoriassa helpompi ratkaista kuin käytännössä.

Netissä muuten ratkaiseminen on helpointa.

[annepa]

Mutta itsensä muuttaminen ja toisen muuttumisen vaatiminen parisuhteessa kuulostaa aina kerta toisensa jälkeen musta yhtä pahalta.

Olen muuten samaa mieltä, mutta jos kokee itse että itseään on muutettava - ei siis sen takia että toinen viihtyisi paremmin, vaan että itse kokee voivansa paremmin muutoksen jälkeen - niin se on minusta eri asia. KKK:lla on ilmeisesti kyse itsensä kanssa tästä. Toisen muuttumisen vaatimisessa olen samaa mieltä. Jos itse haluaa muuttua niin ok, mutta toista ei voi muuttaa jos se toinen ei ite halua.

Lisäksi haluan vielä lisätä, että itsensä muuttaminen ja oman käytöksen muuttaminen on eri asioita. Uusia tapoja voi oppia, eikä se tarkoita että itse sisimmältään muuttuu. Esimerkiksi jos toisen arkitouhuja helpottaa se, että laitan astiat suoraan astianpesukoneeseen, niin toki voin siihen opetella. Jos taas minua helpottaa se, että toinen tarkistaa taskut vaatteista, ennen kuin laittaa vaatteet pyykkikoriin, niin toki hän voi sen tehdä. Ja näin on tehtykin.

Syvemmälle mennään sitten siinä, että esimerkiksi minulle on vinguttu kun minä en ole "aktiivinen". Siis mitä vittua? Myöhemmin selvisi, että aktiivisuus tarkoittaa FYYSISTÄ aktiivisuutta ja myönnän kyllä auliisti, että en ole niin aktiivinen fyysisesti kuin hellu. Enkä edes halua muuttua sähköjänikseksi, minusta mietiskely ja oleskelu on mukavaa. En minäkään vaadi hellulta lisää "älyllistä aktiivisuutta kuten lukemista ja luetusta keskustelemista" vaikka sitä kaipaankin. Tällaisia itsen muutoksia ei tule tapahtumaan ainakaan minun osalla ihan hetkeen. Enkä voi vaatia sellaista toiseltakaan.

[KKK]

Tää on vaan mun mielipide jonka kanssa jäänen vähemmistöön... Mutta itsensä muuttaminen ja toisen muuttumisen vaatiminen parisuhteessa kuulostaa aina kerta toisensa jälkeen musta yhtä pahalta.

Ymmärrän pointtisi. Kaikilla ei kuitenkaan ole niin hyvää tuuria kuin elokuvissa, jossa täydellinen sankari kohtaa täydellisen sankarittaren ja kaikki elävät elämänsä onnellisina loppuun asti. Jotkut saavat jaossa huonommat kortit kuin herttavärisuoran - ja niillä on silti pelattava ja yritettävä saada kädestä mahdollisimman hyvä.

Tokihan on aina se vaihtoehto, että pelaa pasianssia hamaan hautaan asti...

[BrianW]

Tää on vaan mun mielipide jonka kanssa jäänen vähemmistöön... Mutta itsensä muuttaminen ja toisen muuttumisen vaatiminen parisuhteessa kuulostaa aina kerta toisensa jälkeen musta yhtä pahalta. Mä oon sitä yhdessä parisuhteessa tehny eikä siitä tullut pitemmän päälle lasta eikä paskaa. Olen edelleen sitä mieltä että ihmisen pitää olla sinut ITSENSÄ kanssa, tuntea olonsa hyväksi ihan itsenään. Sitten ne 2 itsenäistä ihmistä voivat muodostaa parisuhteen joka tuo elämään jotain lisää, ei rajoita sitä eikä ota elämästä mitään pois. Silloin ne molemmat voi olla onnellisia. Ja jos ei kelpaa itsenään tai toinen ei kelpaa itsenään niin kytkimen on noustava.

Toki tehdyt lapset aina mutkistaa kuviota, (ja kirjoitetun tekstin poisto tähän perään, paskaako neuvon ketään aiheesta jonka motivaatiota en ymmärrä.)

Huomenna menee kyllä gluteus maximus olalle. Se ei ratkaise mitään, mutta jollain konstilla tätä on purettava.

Kun nyt tässä aloin nillittää, niin käytän tähän ystäväni laihdutukseen soveltamaa käytäntöä: Mietippä millainen olo sulla on sen jälkeen kun oot ottanut ne kännit, onko se parempi kuin edeltävästi?

Hyviä näkemyksiä Georginalta. Tuohon jälkimmäiseen vielä lainaan hyvää ystävääni, joka totesi, ettei juuri mikään asia ole niin huonosti ettei sitä dokaamalla saisi vielä huonommaksi.

Alkoholi tuhoaa masennuslääkkeiden vaikutuksen ja sotkee aivojen serotiinit entistä pahemmin. Suosittelen kyllä vaikka rankkaa lenkkiä ja sataa punnerrusta vaihtoehdoksi.

Hyvä jos löytyy sellaista seuraa, joiden kanssa voi puhua ja mielellään naurua, joka on erittäin terapeuttinen asia.

[KKK]

^ Hiihtolenkille olisin muuten mennytkin, mutta tää kolmatta vkoa kestänyt yskänlouskutus torppaa tehokkaasti kaiken aerobisen liikunnan. Treenataan tänä ilta siis oikean käden koukistajaa ja muita lihasryhmiä sit kun alkaa taas hengitys kulkea normaalisti.

[Lolita]

Minulla ei ole lapsia ja oma parisuhteeni ja arkeni on totaalisen erilaista ruuhkavuotisiin lapsiperheisiin verrattuna, joten tarjoan vain sympatiaa. Ei tässä voi lähteä neuvomaan miten muiden pitäisi elämänsä järjestää. Toivon vilpittömästi, että elämät helpottuu lasten vanhetessa ja ajan muutenkin kuluessa. Itse ole vakaasti päättänyt hoitaa veljen lapsia tarvittaessa, mutta ovat vielä vähän pelottavan pieniä ja asuvat kaukana.

[Dumiz]

Monet asiat on teoriassa helpompi ratkaista kuin käytännössä.

Netissä muuten ratkaiseminen on helpointa.

Tälle vähän tipahtelin.

Mutta nyt kun itse olen maistanut lapsellista arkea, niin voin todeta tuohon masan lauseeseen että "2 lasta ei ole todellakaan ole sama kuin 1 lapsi". Nuo (4- ja 7-vuotiaat) aiheuttaa 8-kertaisesti tuhoa ja kaaosta/hermojen menetystä yhdessä kuin erikseen laskettuna.

[KKK]

Mutta nyt kun itse olen maistanut lapsellista arkea, niin voin todeta tuohon masan lauseeseen että "2 lasta ei ole todellakaan ole sama kuin 1 lapsi". Nuo (4- ja 7-vuotiaat) aiheuttaa 8-kertaisesti tuhoa ja kaaosta/hermojen menetystä yhdessä kuin erikseen laskettuna.

Pätee myös 3-5 -vuotiaisiin. Etenkin kun poikia. Etenkin kun meikäläisen DNA:ta joukossa.

Viikonloppuna ehkä taas muutama pikkujuttu selkesi. Molemmat oli kyllä yhtä mieltä, notta kymmenen vuotta on tietyt asiat molemmat tehneet päin helevettiä. Ehkä sitä toivoa siis on

[annepa]

Olin Napsulla to-ma eli siis reissussa ke-illasta ti-aamuun. Sitä ennen ja siellä tuntui, että lähti jo ehkä paraneen tää homma (~1% mut kuitenkin), mutta kun tulin kotiin, niin kaikki ärsyttää ihan vitusti. Kosketus saa mut suolapatsaaksi. Ja ominaishaju ärsyttää! Tietysti kämppä oli täynnä tätä ominaista, kun toinen yksin ollut kotona 5 päivää. Ratkaisu: huonetuoksu!

Harmittaa, kun toinen kuitenkin yrittää näköjään ihan tosissaan. Esim eilen se oma-aloitteisesti siivosi lieden ympäristön (siinä on sellainen nurkkaus jossa on mausteita ja öljyjä ja valkosipuleita ym). Tarkoituksena on siivota vähän isommin tällä viikolla ja viikonloppuna ja hän aloitti siis eilen. Which is nice ja tää mun oma ärsytys ärsyttää.

Ai niin edelliesessä terapiasessiossa sain luvan huutaa. Mun tapa tapella on huutaminen. Hellu taas ei kestä huutamista, vaan jos sellaista ilmenee, hän kävelee pois. Me on keskusteltu painavista asioista yli 10v eli en oo saanut toteuttaa itseäni tapellessa yli kymmeneen vuoteen. Nyt sain luvan "huutaa seuraavalla kerralla, katotaan miltä se tuntuu". Perustelu tälle huutamisen kestämättömyydelle oli hyvä ja ymmärrettävä, mutta se sisälsi sellaisia eskalaatioita, joita minussa ei ilmene. Mun huutaminen ei etene tavaroiden paiskomiseksi tai lyömiseksi. Ei olla vielä tapeltu session jälkeen, joten en ole vielä huutanut.