Ihmissuhdepaskanjauhantaketju

[urpiainen]

Mun mielestä kyllä kuulostaa aika vahvasti siltä, että tuossa Masan ja So Hardin välisessä erimielisyydessä on kyse jonkinlaisesta termien kalibrointiongelmasta ja sitä kautta toistensa ohi puhumisesta. Ja kai siinä tosiaan korostuu vähän tuo lapsellinen v. lapseton -perspektiivierokin. Ainakin siinä, mitä aspektia haluaa korostaa, vaikka varsinaista erimielisyyttä ei juuri olisikaan.

So Hard kai puhuu varsinaisista vakavista kriiseistä, joiden olemassaolo värittää niin paljon arkea, että lapset kiistämättä kärsivät. Tulee mieleen ääritapauksessa perheväkivalta, tai ainakin vakava henkinen pahoinvointi ja ilmeisen ahdistunut ja tulehtunut ilmapiiri. Tällöin ei kai pidä ajatella - ja tämän ymmärrän So Hardin ja Hans Jörgenin pointiksi - että parisuhteen ylläpito olisi joku jumalallinen velvollisuus, josta on pidettävä kiinni, koska lapset nyt kuuluvat avioliittoon/isän ja äidin parisuhteeseen. Jos on jotenkin selvää, että parisuhde tuottaa osapuolille ja lapsille enemmän pahaa oloa kuin hyvä oloa, niin toki siitä kannattaa kaikkien kannalta luopua, sanoi PetriFB:n käyttäytymismanuaali mitä sanoi.

Masa taas ymmärtääkseni korostaa, että lasten myötä perspektiivi kuitenkin vähän muuttuu. Avioero tai muu parisuhteen purkautuminen on aina lapselle kriisi (josta voi toki selvitä hyvinkin, mutta kriisi kumminkin), joka järkyttää lapsen maailman perusteita ja perusturvallisuutta. Tätä kautta arviot siitä, mitkä syyt riittävät parisuhteen lopettamiseen, kyllä muuttuvat lasten myötä. Lapseton voi aivan hyvin ajatella, että jonkinlainen oma tylsistyminen, vaihtelun halu, pelkkä epämääräinen tyytymättömyys tms. on aivan hyvä syy lähteä omille teilleen - eikä häntä tästä nyt oikein voi moralisoida. Sen sijaan pikkulapsen vanhemmilta voisi ajatella melkein edellytettävän, että pistävät osan tällaisista omista pikkuongelmistaan sivuun velvollisuutensa tieltä. Vähänhän tämä on vanhanaikaista ja epämuodikasta tänä henkilökohtaista kokemusta ja pelkkää omaan napaan tuijottamista korostavana aikana, jossa hautajaisiinkaan ei mennä tukemaan surijoita, jos arvellaan hautajaisshow'n tarjoavan itselle huonoa viihdettä.

Oli miten oli, mä en oikein näe So Hardin ja Masan pointteja kovin ristiriitaisina, vaan eri aspekteja painottavina. Sen sijaan minua kyllä vavisuttaa tuo Masan artikuloima argumentti, jonka olen muistavinani hänen ja mahdollisesti Pertsan sanallistaneen aiemminkin. Siis tämä, että kyllähän se saattaisi olla omalta ja lastenkin kannalta edullista erota tuosta hirviöstä joka on puolisoksi siunaantunut, mutta kun kyseessä nyt kuitenkin on tosiaan niin kammottava ihmispeto, että erotilanteessa se lasten edusta vähät välittäen kuitenkin kieroilisi itselleen yksinhuoltajuuden ja lähestymiskiellon lapsiin isälle, niin kai sen puolison kanssa nyt sitten kuitenkin kannattaa parisuhteessa kaikesta huolimatta pysyä. Kyllä mä näen tämän päätteluketjun jonkun sisäisen johdonmukaisuuden, mutta kyllä silti päällimmäinen reaktio argumenttiin on aika musertava suru.

[So Hard]

Jos on jotenkin selvää, että parisuhde tuottaa osapuolille ja lapsille enemmän pahaa oloa kuin hyvä oloa

parisuhde syö enemmän voimavaroja kuin antaa

Halataan!

[masa]

. Sen sijaan minua kyllä vavisuttaa tuo Masan artikuloima argumentti, jonka olen muistavinani hänen ja mahdollisesti Pertsan sanallistaneen aiemminkin. Siis tämä, että kyllähän se saattaisi olla omalta ja lastenkin kannalta edullista erota tuosta hirviöstä joka on puolisoksi siunaantunut, mutta kun kyseessä nyt kuitenkin on tosiaan niin kammottava ihmispeto, että erotilanteessa se lasten edusta vähät välittäen kuitenkin kieroilisi itselleen yksinhuoltajuuden ja lähestymiskiellon lapsiin isälle, niin kai sen puolison kanssa nyt sitten kuitenkin kannattaa parisuhteessa kaikesta huolimatta pysyä. Kyllä mä näen tämän päätteluketjun jonkun sisäisen johdonmukaisuuden, mutta kyllä silti päällimmäinen reaktio argumenttiin on aika musertava suru.

Täh. Nyt taas urpiainen vetelee sellaisia johtopäätöksiä ja analyysejä että Timo Soinikin olisi katellinen.

[NuoriDaavid]

^^^ 3 ekaa kappaletta olivat hyviä ja allekirjoitettavia.

[Vagabondo]

^^^ 3 ekaa kappaletta olivat hyviä ja allekirjoitettavia.

Valitettavasti olen siinä käsityksessä, että neljäskin kappale on surullinen palanen todellisuutta, joskaan ei välttämättä masan ja pertin kohdalla. Tai masahan jo ehtikin siitä irtisanoutua.

EDIT: 3 kappaleen loppuheitto tosin meni vähän pieleen, kun minulla nyt kuitenkin taitaa olla yksi kitinän pisimpiä ja vakaimpia parisuhteita. Koskaan en ole eronnut ja toivon, että se pätee kuolemaan saakka.

[NuoriDaavid]

^^^ 3 ekaa kappaletta olivat hyviä ja allekirjoitettavia.

Valitettavasti olen siinä käsityksessä, että neljäskin kappale on surullinen palanen todellisuutta .

No varmasti jossain maailman kahdeksan miljardian ihmisen kohdalla, mutta luulen, että aika harvinainen syy yhdessä pysymiselle.

[urpiainen]

^^^ 3 ekaa kappaletta olivat hyviä ja allekirjoitettavia.

Valitettavasti olen siinä käsityksessä, että neljäskin kappale on surullinen palanen todellisuutta, joskaan ei välttämättä masan ja pertin kohdalla. Tai masahan jo ehtikin siitä irtisanoutua.

No joo, en mäkään nyt tietenkään tarkoittanut, että tämä olisi tilanne Masan tai Pertin parisuhteessa, mutta kyllä Masa nyt ihan itse artikuloi tähänkin ketjuun teoreettisen argumentin siitä, että parisuhteen jatkamisen mielekkyyttä arvioitaessa täytyy punnita sitä, että jos mies eroaa naisesta, niin menettäähän siinä aika suurella todennäköisyydellä lapsetkin. So Hard koetti tähän kontrata, että jos puoliso nyt ajattelee vähänkin lasten etua, niin tokkopa nyt näin käy, mutta tämä terveen järjen vastaus ei herättänyt vastakaikua. Ja muistelen tosiaan Perankin hellineen ajatusta siitä, että täytyy huomioida, että Suomen systeemissä erossa isältä viedään kuitenkin lapset. Hurjaa.

[masa]

Del*

Äh, ajatusvirhe. Likka häiritsi!

[masa]

Suomen systeemissä erossa isältä viedään kuitenkin lapset. Hurjaa.

Suomalaiset yh-perheet vuonna 2011:


Äiti ja lapsia 149 196
Isä ja lapsia 30 534

[MrM]

Itse olen piehtaroinut syyllisyydessä ja ripotellut päälleni tuhkaa

Elämän pitäisi olla jotain ihan muuta. Voimia projektiin sulle, onneksi selvästi kykenet rationaaliseen ajatteluun, mikä ei ole mikään itsestäänselvä asia monien kohdalla raskaiden asioiden kanssa painiskellessa.

[Vagabondo]

Ja muistelen tosiaan perankin hellineen ajatusta siitä, että Suomen systeemissä erossa isältä viedään kuitenkin lapset. Hurjaa.

Mä oon aikoinaan seurannut läheltä yhden ulkomaalaisen miehen ja alkolisoituneen suomalaisen naisen huoltajuustaistelua. Kesti vuosia naisen pakkohoitoon joutumisen jälkeenkin ennen kuin isälle annettiin huoltajuus. Kaikkiaan prosessiin tais mennä 10 vuotta.

Jälki voi olla aika rumaa, jos vanhemmat ei osaa sopia asioistaan.

[So Hard]

Suomen systeemissä erossa isältä viedään kuitenkin lapset. Hurjaa.

Suomalaiset yh-perheet vuonna 2011:

Äiti ja lapsia 149 196
Isä ja lapsia 30 534

Yksihuoltajuuden saa noin 6,7% äideistä. Pahoinpitelijät, mielenterveysongelmaiset ja rapajuopot kun laskee tuosta pois, niin aika pieni on todennäköisyys siihen äidin yksinhuoltajuuteen jää normi-isän peloksi. Perttiluokan paranoiaa.

[masa]

Yksihuoltajuuden saa noin 6,7% äideistä.

So?

En tietääkseni ottanut tuohon kantaa millään lailla.

[MrM]

Sen sijaan minua kyllä vavisuttaa tuo Masan artikuloima argumentti, jonka olen muistavinani hänen ja mahdollisesti Pertsan sanallistaneen aiemminkin. Siis tämä, että kyllähän se saattaisi olla omalta ja lastenkin kannalta edullista erota tuosta hirviöstä joka on puolisoksi siunaantunut, mutta kun kyseessä nyt kuitenkin on tosiaan niin kammottava ihmispeto, että erotilanteessa se lasten edusta vähät välittäen kuitenkin kieroilisi itselleen yksinhuoltajuuden ja lähestymiskiellon lapsiin isälle, niin kai sen puolison kanssa nyt sitten kuitenkin kannattaa parisuhteessa kaikesta huolimatta pysyä.

Just kun pääsin puolustamasta sua sen suhteen, että näet ehkä kitinäkirjoittelujen sosiaalipsykologian olevan sulle vähän "henkilötöntä" ja pikemminkin pelkkää yleiskiinnostusta aihepiiriin, niin sitten sun pitää lähtee vetämään tällaisia yliampuvia, varmasti monen empatiatajuisen ihmisen mielestä vähän turhankin viiltäviä rimanalituksia. Se että tälleen tehdään niitä hirviöitä ja kammottavia ihmispetoja vähän väkisinkin jommalle kummalle puolelle -- joko kitinäkirjoittajien puoliskoista tai sitten heistä itsestään muka-lainauksin -- ei ole mielestäni ihan asiallista keskustelukäytöstä sellaisen aihepiirin ympärillä, joka on todennäköisesti syvimmällä sielussa koko kitinäkirjoittajan omassa elämässä.

[So Hard]

En tietääkseni ottanut tuohon kantaa millään lailla.

"Kun ex-vaimosi saa lapsenne huoltajuuden, tapaa uuden miehen treelta ja muuttaa sinne, niin miten sitten ajattelit asian sulatella?"

Jostain syystä en pelkää, että ex-vaimoni saisi huoltajuuden, vaikka olisi lapsi ja eroasi. Lähtisin siitä, että rakennetaan toimiva yhteishuoltajuus.

[masa]

niin sitten sun pitää lähtee vetämään tällaisia yliampuvia, varmasti monen empatiatajuisen ihmisen mielestä vähän turhankin viiltäviä rimanalituksia.

Älä nyt. Juurihan urpsu sanoi toisaalla ettei tunnista itsessään minkäänlaisia ylimielisyyden merkkejä osallistuessaan näihin keskusteluihin.

Sinä on itsetuntemus kyllä huipussaan.

[masa]

Jostain syystä en pelkää, että ex-vaimoni saisi huoltajuuden, vaikka olisi lapsi ja eroasi. Lähtisin siitä, että rakennetaan toimiva yhteishuoltajuus.

Mitä mielestäsi yhteishuoltajuus on?


Asuuko lapsi vuoroviikon isän ja vuoroviikot äidin luona? Jos asuu, niin se tuo tullessaan kuulemma yllättävän monia ongelmia. Läksyt, vaatteet, varusteet yms.

Viikonloppuisänä pelkkä ajatus on ihan kammottava.

[urpiainen]

Just kun pääsin puolustamasta sua sen suhteen, että näet ehkä kitinäkirjoittelujen sosiaalipsykologian olevan sulle vähän "henkilötöntä" ja pikemminkin pelkkää yleiskiinnostusta aihepiiriin, niin sitten sun pitää lähtee vetämään tällaisia yliampuvia, varmasti monen empatiatajuisen ihmisen mielestä vähän turhankin viiltäviä rimanalituksia. Se että tälleen tehdään niitä hirviöitä ja kammottavia ihmispetoja vähän väkisinkin jommalle kummalle puolelle -- joko kitinäkirjoittajien puoliskoista tai sitten heistä itsestään muka-lainauksin -- ei ole mielestäni ihan asiallista keskustelukäytöstä sellaisen aihepiirin ympärillä, joka on todennäköisesti syvimmällä sielussa koko kitinäkirjoittajan omassa elämässä.

No joo, ei se kovin empaattista kieltämättä ollut. Mutta kuten tarkensin, ei ollut myöskään tarkoitus puhua kenenkään yksittäistapauksen parisuhteesta tai puolisosta (se oli huonoa mutoilua, pyydän anteeksi), vaan - tässä samassa kontekstissa, missä olen kauhistellut näitä yleisen tason juttuja perheestä valtahierarkiasta taistelemisen kenttänä tai isännän yleisestä auktoriteettiasemasta vaimoonsa nähden - Masan yleisen tason argumentista, josta hän nyt edelleenkin näyttää haluavan pitää kiinni ja jonka So Hard on kyllä mun ymmärtääkseni osoittanut olevan, niin, pertsaluokan vainoharhaisuutta, ja jossa minä olen vielä aistivinani vastenmielisiä sukupuolistereotypioita ja -asenteita. Mutta kiitos nyt kuitenkin edes hetkellisestä puolustamisesta.

[masa]

Masan yleisen tason argumentista, josta hän nyt edelleenkin näyttää haluavan pitää kiinni ja jonka So Hard on kyllä mun ymmärtääkseni osoittanut olevan, niin, pertsaluokan vainoharhaisuutta, ja jossa minä olen vielä aistivinani vastenmielisiä sukupuolistereotypioita ja -asenteita.

Te oote niin kamalan mustavalkoisia näkökulmassanne että ihan hirvittää.

Olen sitä mieltä, että jos pariskunta ei tule toimeen millään tasolla keskenään, eikä lasten arkirutiinin hoitamisesta tule yhtikäs mitään, niin silloin on syytä erota.

Mutta jos parisuhteen ongelma on joku julkisten hellyydenosoitusten puuttuminen päivittäin, niin se ei todellakaan ole mikään syy erota sillä varjolla että lapset menee rikki. Jos se olisi, niin tässä maassa ei olisi kuin kourallinen yhdessä olevia lapsiperheitä.

[urpiainen]

Te oote niin kamalan mustavalkoisia näkökulmassanne että ihan hirvittää.

Olen sitä mieltä, että jos pariskunta ei tule toimeen millään tasolla keskenään, eikä lasten arkirutiinin hoitamisesta tule yhtikäs mitään, niin silloin on syytä erota.

Mutta jos parisuhteen ongelma on joku julkisten hellyydenosoitusten puuttuminen päivittäin, niin se ei todellakaan ole mikään syy erota sillä varjolla että lapset menee rikki. Jos se olisi, niin tässä maassa ei olisi kuin kourallinen yhdessä olevia lapsiperheitä.

Enks mä just pari viestiä sitten kirjoittanut, että (i) sä epäilemättä ajattelet just näin, (ii) se on minusta aika yhteensopivaa Tixin pointtien kanssa ja (iii) se kuulostaa kaiken akikkiaan aika järkevältä?

[masa]

Enks mä just pari viestiä sitten kirjoittanut, että (i) sä epäilemättä ajattelet just näin, (ii) se on minusta aika yhteensopivaa Tixin pointtien kanssa ja (iii) se kuulostaa kaiken akikkiaan aika järkevältä?

Sä oot niin paavoväyrysmäinen poliitikko etten tajua mitä sä yrität sanoa.

Olkoon se mun syy.

[So Hard]

Mutta jos parisuhteen ongelma on joku julkisten hellyydenosoitusten puuttuminen päivittäin, niin se ei todellakaan ole mikään syy erota sillä varjolla että lapset menee rikki.

Mistä nää julkiset hellyydenosoitukset nyt on tähän keskusteluun eksyneet?

[annepa]

Itse olen piehtaroinut syyllisyydessä ja ripotellut päälleni tuhkaa

Elämän pitäisi olla jotain ihan muuta. Voimia projektiin sulle, onneksi selvästi kykenet rationaaliseen ajatteluun, mikä ei ole mikään itsestäänselvä asia monien kohdalla raskaiden asioiden kanssa painiskellessa.

Niinhän sen pitäisi, mutta elämä ei yleensä mene niin kuin sen "pitäisi". Joskus tilanteet on sellaisia että satunnainen vastaantuleva ihminen saa silmäripset kärähtämään ja siinä sitä sitten ollaan. Saa tässä itsensä päälle tuhkaa ripotellakin. No, en edelleenkään ole tehnyt asian eteen mitään, kokko on jo laantunut ja on nyt vain kytevä hiillos. Mutta olisi tämä syksy paljon helpompaa ollut jos tätä leimahdusta ei olisi sattunut ensinkään. Tosin, jos yleissuhdetilanne olisi ollut toinen, sitä ei olisi varmaan sattunut. Perkeleen perhosefekti.

Tämä meni nyt näin. Tämä käsitellään ja jatketaan sitten sopivaksi katsotulla tavalla. Kiitos symppauksesta!

[masa]

Mutta jos parisuhteen ongelma on joku julkisten hellyydenosoitusten puuttuminen päivittäin, niin se ei todellakaan ole mikään syy erota sillä varjolla että lapset menee rikki.

Mistä nää julkiset hellyydenosoitukset nyt on tähän keskusteluun eksyneet?

Juontaa juurensa johonkin Kitinän lanseraamaan "ainoa oikein toimivan parisuhteen -aapiseen"

[annepa]

No voihan perse. Keskusteltiin (tai siis minun mielestä keskusteltiin ja väiteltiin) asiasta x, joka ei ollut ollenkaan tärkeä, kunhan nyt vaihdettiin mielipiteitä. Siis minun mielestä me vaihdettiin mielipiteitä ja olinkin aivan hmmästynyt kun Loot sanoi että "siis haluatsä vaan tapella". En ollut käsittänyt tilannetta ollenkaan tappeluksi vaan nautiskelin keskustelusta ja odottelin perustelua ja mielipidettä jonka perusteella minä voisin muuttaa omaani. Mut minä kuulema olen "niin vahva persoona" ja hän ei juuri tämän takia halua keskustella mun kanssa, koska hän jää aina alakynteen. Tästä seuraa siis että a) en enää keskustele omana itsenäni vaan esitän jotakuta toista tai b)en enää keskustele. Kumpikaan ratkaisu ei ole hyvä ja koska emme tee mitään yhdessä (tästä olen avautunut aikaisemminkin), emme harrasta intiimiä kanssakäymistä ja nyt emme enää edes keskustele niin eihän tässä ole mitään järkeä.

On vähän huonot filikset. Asia jäi vielä auki. Ensi viikolla on seuraava terapiasessio.