Suvinen kirjoitti:Itseäni kyllä hiukan ärsyttää se fakta, että parisuhteessa seksi tuntuu olevan etuoikeus ja se osapuoli jota akti kiinnostaa vähemmän on aina ja automaattisesti roiston roolissa ja jonkin sortin pihtari. Ei mun mielestä ole kenenkään velvollisuus taipua sellaiseen mikä ei kiinnosta, toki kompromisseja voi tehdä mutta harvemmin ne tuntuvat kelpaavan loputtomiin.
Aikamoista tuubaa. Parisuhde on seksisuhde, muuten se ei ole parisuhde. Jos seksiä oli alussa enemmän, tulisi sitä olla myös jatkossa yhtä paljon, elleivät sairaudet tms. muuta tilannetta. Ja jos muuttavat, tulisi olla aivan luonnollista, että tarpeensa tyydyttää jossain muualla. Sopimus parisuhteesta on tehty tiettyjen premissien perusteella, joten niiden muututtua sopimusta on voitavat muokata tilannetta vastaavaksi.
Naisten mielilausahdukset En ole sillä tuulella tai Päätä särkee, ovat pihtaamista, koska antamattomuudelle ei juuri ole mitään rationaalista syytä, kunhan nyt vähän halutaan jakaa pahaa mieltä myös ympärilleen. Naiselta seksi ei edes vaadi paljon, pyörii ja hyörii vähän tai vähemmän, ja sitten mies jo tulee.
Ford Fairlane kirjoitti:Jazz: Well, that weekend was a mistake.
Ford Fairlane: Hey, look. I'm sorry I made you clean the toilets and the bathtubs, I mean, who did all the work in bed?
Riemumieli kirjoitti:
Aikamoista tuubaa. Parisuhde on seksisuhde, muuten se ei ole parisuhde. Jos seksiä oli alussa enemmän, tulisi sitä olla myös jatkossa yhtä paljon, elleivät sairaudet tms. muuta tilannetta. Ja jos muuttavat, tulisi olla aivan luonnollista, että tarpeensa tyydyttää jossain muualla. Sopimus parisuhteesta on tehty tiettyjen premissien perusteella, joten niiden muututtua sopimusta on voitavat muokata tilannetta vastaavaksi.
Naisten mielilausahdukset En ole sillä tuulella tai Päätä särkee, ovat pihtaamista, koska antamattomuudelle ei juuri ole mitään rationaalista syytä, kunhan nyt vähän halutaan jakaa pahaa mieltä myös ympärilleen. Naiselta seksi ei edes vaadi paljon, pyörii ja hyörii vähän tai vähemmän, ja sitten mies jo tulee.
Suvinen kirjoitti:olen tullut tulokseen että mies kyllä panee, oli kropan tila mikä hyvänsä. Viimeisimmäksi: "ihanaa kun oot tuommosessa runsaammassa kunnossa, saisit olla lihavampikin" (jonka jälkeen kiireinen vakuuttelu, että et siis ole ollenkaan lihava..!). Muistan hyvin myös ajan jolloin olin paljon hoikempi, silloin ihastelua sai osakseen litteä vatsa. Summa summarum; voisin olla missä kunnossa vaan ja tuo kyllä panisi.
Kyllä mä voisin näin miehenä ton allekirjoittaa. Nuorempana vaimo oli koko ajan timmissä kunnossa ja silloin sen kuvitteli olevan jotenkin tärkeääkin. Lapsen myötä tuli raskauskilot. Ei mitenkään tolkuttomasti, mut kuitenkin vähän pehmeämpää olemusta ja se oikeastaan tuntu kivalta. Nyt on sellainen normaalipainoinen vartalo noitten ääripäiden väliltä. kaikki vaiheet on kelvannut hyvin, joten ihan sama muuttuuko paino johonki suuntain tai ei.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Riemumieli kirjoitti:
Aikamoista tuubaa. Parisuhde on seksisuhde, muuten se ei ole parisuhde. Jos seksiä oli alussa enemmän, tulisi sitä olla myös jatkossa yhtä paljon, elleivät sairaudet tms. muuta tilannetta. Ja jos muuttavat, tulisi olla aivan luonnollista, että tarpeensa tyydyttää jossain muualla. Sopimus parisuhteesta on tehty tiettyjen premissien perusteella, joten niiden muututtua sopimusta on voitavat muokata tilannetta vastaavaksi.
Pyh. Seksin määrä vaihtelee elämäntilanteen mukana. Ei se mikään vakio ole. Joskus nussitaan enemmän joskus vähemmän.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Vagabondo kirjoitti:Pyh. Seksin määrä vaihtelee elämäntilanteen mukana. Ei se mikään vakio ole. Joskus nussitaan enemmän joskus vähemmän.
Tarpeensa tulisi kuitenkin saada tyydytetyksi. Jos leikkiin lähtee, tulee toiselle tarjota hyvää myös tappiin asti, muuten tiet eroavat. Vai voitko väittää että on oikein, että alussa annetaan joka reikään milloin vain, missä vain, ja sitten luukut lyödään kiinni? Sopimukset on pidettävä, ja koska sopimuksen osana on ollut saaminen aina tarpeen vaatiessa, rikkomuksesta tulisi seurata sanktio.
Riemumieli kirjoitti:Tarpeensa tulisi kuitenkin saada tyydytetyksi. Jos leikkiin lähtee, tulee toiselle tarjota hyvää myös tappiin asti, muuten tiet eroavat. Vai voitko väittää että on oikein, että alussa annetaan joka reikään milloin vain, missä vain, ja sitten luukut lyödään kiinni? Sopimukset on pidettävä, ja koska sopimuksen osana on ollut saaminen aina tarpeen vaatiessa, rikkomuksesta tulisi seurata sanktio.
Sä saat ton jotenkin kuulostamaan niin pahalta. Vähän liian vaativa sävy mun makuun. Mä uskon aikas vahvasti ihmisen oikeuteen päättää omasta kehostaan ja kyllä siihen liittyy aika vahvasti, että ihmisellä on oikeus omalta osalta päättää koska ja ketä panee, eikä kielteiseen päätökseen ole toisilla nokan koputtamista, vaikka omat himot olis kuinka kovat. Toisaalta edellä olevaan liittyen en koe, että toista voisi omistaa, joten jos tarjonta kotona ei vastaa tarpeita, on mielestäni aika luonnollista, että jossain vaiheessa tarpeita puretaan sitten jossain muualla. Parisuhteen muusta tilanteesta ja kunkin yksilön moraalikäsityksistä riippuen joko suhteen aikana tai sitten erotaan tarpeiden purkamista varten.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Vagabondo kirjoitti:Toisaalta edellä olevaan liittyen en koe, että toista voisi omistaa, joten jos tarjonta kotona ei vastaa tarpeita, on mielestäni aika luonnollista, että jossain vaiheessa tarpeita puretaan sitten jossain muualla. Parisuhteen muusta tilanteesta ja kunkin yksilön moraalikäsityksistä riippuen joko suhteen aikana tai sitten erotaan tarpeiden purkamista varten.
Eli jos ei saa, pitää lähteä. Mutta sitten ainakin mies on sika, mikä ei voine olla moraalisesti helposti nieltävä asia. Entäs jos ei lähde, vaan toivoo, että sopimuskumppani täyttää velvoitteensa, onko sitten idiootti vai mikä kumma? Sopimuksen purkaminen on äärimmäinen toimenpide, jos tilanteen korjaaminen ei vaatisi muuta kuin sopimuksen noudattamista. Vuokraa nostetaan joka vuosi, mutta persettä ei tarvitse alun jälkeen antaa ollenkaan? Saako pankista lainaa ehdoilla, että aluksi maksan ja sitten jos jaksan eli en?
Sä oot nyt liian juristi. Ei parisuhde ole mikään sopimus. Toki olisi suotavaa, että puolisot pitäisivät toistensa tarpeista huolta, mutta pääsääntöisesti seksin pitäisi olla molemmille kivaa, ei vain toisen tyydyttämistä velvollisuudentunnosta. Usein se on vähän itsestäkin kiinni, että onko puolisolla sellainen fiilis, että huvittaa.
Riemumieli kirjoitti:Vuokraa nostetaan joka vuosi, mutta persettä ei tarvitse alun jälkeen antaa ollenkaan?
Persettä ei tosiaankaan tarvitse antaa. Ei välttämättä edes alussa.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Vagabondo kirjoitti:Persettä ei tosiaankaan tarvitse antaa. Ei välttämättä edes alussa.
Olipas hupaisaa. Tarkennetaan sitten, että kyseessä oli kansankielinen ilmaus tarkoittaen perinteistä avioparin harjoittamaa penis-vagina-yhdyntää. Eli siis sitä, joka suojaamattomana johtaa toisinaan raskauteen.
So Hard kirjoitti:Sä oot nyt liian juristi. Ei parisuhde ole mikään sopimus. Toki olisi suotavaa, että puolisot pitäisivät toistensa tarpeista huolta, mutta pääsääntöisesti seksin pitäisi olla molemmille kivaa, ei vain toisen tyydyttämistä velvollisuudentunnosta. Usein se on vähän itsestäkin kiinni, että onko puolisolla sellainen fiilis, että huvittaa.
Kyllä se on sopimus. Riemumielellä on vain häiriintynyt kuva sen sisällöstä tai taustapremisseistä. Ylle lainattu kuvaa vakiintunutta käsitystä Riemumielen versiota paremmin. Riemumielen käsitys on niin idiosynkraattinen, että hänen olisi pitänyt vaatia kirjallista eksplikointia.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Vagabondo kirjoitti:Toisaalta edellä olevaan liittyen en koe, että toista voisi omistaa, joten jos tarjonta kotona ei vastaa tarpeita, on mielestäni aika luonnollista, että jossain vaiheessa tarpeita puretaan sitten jossain muualla. Parisuhteen muusta tilanteesta ja kunkin yksilön moraalikäsityksistä riippuen joko suhteen aikana tai sitten erotaan tarpeiden purkamista varten.
Eli jos ei saa, pitää lähteä. Mutta sitten ainakin mies on sika, mikä ei voine olla moraalisesti helposti nieltävä asia. Entäs jos ei lähde, vaan toivoo, että sopimuskumppani täyttää velvoitteensa, onko sitten idiootti vai mikä kumma? Sopimuksen purkaminen on äärimmäinen toimenpide, jos tilanteen korjaaminen ei vaatisi muuta kuin sopimuksen noudattamista. Vuokraa nostetaan joka vuosi, mutta persettä ei tarvitse alun jälkeen antaa ollenkaan? Saako pankista lainaa ehdoilla, että aluksi maksan ja sitten jos jaksan eli en?
Miksi mies on aina näissä skenaarioissa se, joka ei saa?!
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
Tämän avioliiton myötä sitoudun sinuun lopuksi elämäkseni, mutta samalla sitoudun näyttämään ja käyttäytymään seuraavat 50+ vuotta kuten parikymppisenä.
Mut ei se elämä sit ollut kuitenkaan
Ihan piece of Kake Randelin.
saira kirjoitti:
Miksi mies on aina näissä skenaarioissa se, joka ei saa?!
Mietin samaa. Varsinkin, kun koko keskustelu alkoi Annepan (=naisen) saamattomuudesta. Mua kiinnostais myös onko miehet fyysisesti yhtä timmejä kun tapailun alkuaikoina?
Mut ei se elämä sit ollut kuitenkaan
Ihan piece of Kake Randelin.
urpiainen kirjoitti:Kyllä se on sopimus. Riemumielellä on vain häiriintynyt kuva sen sisällöstä tai taustapremisseistä. Ylle lainattu kuvaa vakiintunutta käsitystä Riemumielen versiota paremmin. Riemumielen käsitys on niin idiosynkraattinen, että hänen olisi pitänyt vaatia kirjallista eksplikointia.
Sopimus tarkoittaa juridisesti sellaista konstruktiota, jonka perusteella voi vaatia oikeussuojaa. Sen paremmin pimpsan saamista kuin sydämen särkymisen varalta, ts. "sopimusrikkomuksesta" ei voi vaati minkäänlaista korvausta tai vaatia miltään instanssilta sellaisen "sopimuksen" täytäntöönpanoa. Parisuhde on puhtaasti sosiaalinen konstruktio eikä ole yhtään sen enempää sopimus kuin vanhemman ja lapsen välinen suhde. On merkillistä antaa sille sellaisia merkityssisältöjä jota sillä ei ole, varsinkin kun parisuhteet ovat niin tavattoman heterogeenisiä luonteeltaan.
urpiainen kirjoitti:Kyllä se on sopimus. Riemumielellä on vain häiriintynyt kuva sen sisällöstä tai taustapremisseistä. Ylle lainattu kuvaa vakiintunutta käsitystä Riemumielen versiota paremmin. Riemumielen käsitys on niin idiosynkraattinen, että hänen olisi pitänyt vaatia kirjallista eksplikointia.
Sopimus tarkoittaa juridisesti sellaista konstruktiota, jonka perusteella voi vaatia oikeussuojaa. Sen paremmin pimpsan saamista kuin sydämen särkymisen varalta, ts. "sopimusrikkomuksesta" ei voi vaati minkäänlaista korvausta tai vaatia miltään instanssilta sellaisen "sopimuksen" täytäntöönpanoa. Parisuhde on puhtaasti sosiaalinen konstruktio eikä ole yhtään sen enempää sopimus kuin vanhemman ja lapsen välinen suhde. On merkillistä antaa sille sellaisia merkityssisältöjä jota sillä ei ole, varsinkin kun parisuhteet ovat niin tavattoman heterogeenisiä luonteeltaan.
Nyt sä olet liian juristi. Juridisesti pätevät sopimukset ovat sopimusten aito osajoukko. Vertaaminen vanhemman ja lapsen suhteeseen on ehkä kuvaavaa: minusta se ei oikein missään kiinnostavassa mielessä vertaudu parisuhteeseen.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
urpiainen kirjoitti:Nyt sä olet liian juristi. Juridisesti pätevät sopimukset ovat sopimusten aito osajoukko.
Koko suomalainen yhteiskuntamalli perustuu siihen, että sopimuksia pitää noudattaa. Sopimus jota ei tarvitse noudattaa ei ole mikään sopimus.
Koko inhimillinen sosiaalinen elämä, aina merkityksellisestä kielestä aikuisten välisiin (pari- ja muihin) suhteisiin, perustuu siihen, että noudatamme implisiittisiä sopimuksia ja normeja, joita ei ole juridisesti tai muutenkaan eksplisiittisesti sanktioitu.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
So Hard kirjoitti:Koko suomalainen yhteiskuntamalli perustuu siihen, että sopimuksia pitää noudattaa. Sopimus jota ei tarvitse noudattaa ei ole mikään sopimus.
Parisuhdesopimus on vähän samanlainen kuin herrasmiessopimukset urheilussa. Ei tarvitse noudattaa, mutta kuitenkin noudatetaan. Parisuhteessa ei tarvitse antaa, mutta sitten toinen lähtee, tai näin ainakin Vagabondon mukaan tulisi tehdä. Jos ei lähde, on kuin IT-työtekijä, joka suostuu ylitöihin ilman asianmukaista korvausta. Eli suhteessa pysyvä on pelle, vaikka aina toitotetaan, että myötä- ja vastamäessä.
urpiainen kirjoitti:Koko inhimillinen sosiaalinen elämä, aina merkityksellisestä kielestä aikuisten välisiin (pari- ja muihin) suhteisiin, perustuu siihen, että noudatamme implisiittisiä sopimuksia ja normeja, joita ei ole juridisesti tai muutenkaan eksplisiittisesti sanktioitu.
Sulla on varmaan lainata tähän jotain suurta ajattelijaa taas ollaksesi eri mieltä, mutta sosiaaliset konventiot ja moraalinormien noudattaminen eivät kyllä oikein taivu mun suussa sopimuksiksi. Niitä kun tupataan noudattamaan ilman mitään sen kummempaa tahdonilmaisua puolin taikka toisin. En oikein näe, että "minä" ja "ympäröivä yhteiskunta" olisivat sopijapuolia tilanteessa, jossa toimitaan kuten yleensäkin toimitaan. Minulle passaa jos joku haluaa nähdä parisuhteen sopimuksena, mutta olen asiasta silti eri mieltä. Se on enemmänkin vähän sellainen ison riskin joint venture.
saira kirjoitti:Miksi mies on aina näissä skenaarioissa se, joka ei saa?!
Miten niin? Mä ainakin olen koittanut kirjoittaa asiasta sukupuolineutraalisti.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
urpiainen kirjoitti:Koko inhimillinen sosiaalinen elämä, aina merkityksellisestä kielestä aikuisten välisiin (pari- ja muihin) suhteisiin, perustuu siihen, että noudatamme implisiittisiä sopimuksia ja normeja, joita ei ole juridisesti tai muutenkaan eksplisiittisesti sanktioitu.
Sulla on varmaan lainata tähän jotain suurta ajattelijaa taas ollaksesi eri mieltä, mutta sosiaaliset konventiot ja moraalinormien noudattaminen eivät kyllä oikein taivu mun suussa sopimuksiksi. Niitä kun tupataan noudattamaan ilman mitään sen kummempaa tahdonilmaisua puolin taikka toisin. En oikein näe, että "minä" ja "ympäröivä yhteiskunta" olisivat sopijapuolia tilanteessa, jossa toimitaan kuten yleensäkin toimitaan. Minulle passaa jos joku haluaa nähdä parisuhteen sopimuksena, mutta olen asiasta silti eri mieltä. Se on enemmänkin vähän sellainen ison riskin joint venture.
No joo, sosiaalisessa teoriassa kai aika usein ajatellaan (ainakin näissä social contract -tradition moderneissa versioissa), että sosiaalinen todellisuus ikään kuin pitkälti koostuu yhteisesti hyväksytyistä normeista ja konventioista, joiden kirjo ulottuu täysin implisiittisistä (joita emme edes osaisi eksplikoida, ja joissa tahdonilmaisukin on implisiittistä osallistumista) käytännöistä (tyyliin Suomessa sopiva etäisyys keskustelukumppaaniin työpaikan käytäväjuttelussa on n. 0,6-1,1 m) täysin eksplisiittisesti muotoiltuihin lakeihin ja sopimuksiin. Kaikissa näissä on keskeistä jonkinlainen kollektiivinen (enemmän tai vähemmän implisiittinen/eksplisiittinen) sopimus siitä, että näin ja noin on hyväksyttävää toimia. On vähän makuasia, kutsutaanko näitä sosiaalisiksi normeiksi, konventioiksi, faktoiksi, sopimuksiksi, tai miksi lie; oleellista on, että sosiaalisen todellisuuden ontologian suhteen implisiittiset konventiot ovat ikään kuin samanlaatuisia olioita sopimusten ja lakien kanssa, vaikka käytännössä, ja erityisesti käytännön juristille, ero on toki suuri.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
