Kitinä

^Ei kai täällä kukaan, mutta joku on kertonut huolehtivansa mukulasta kuin omastaan. Eli mukulan vanhemmat on luopuneet. Käsittääkseni.

Mun lapseni "isä"yksilö ainakin on luopunut lapsestaan ilmeisesti riemusta kiljahdellen ja välttelee tapaamisia kaikin voimin edelleen.

A2: Ero-ilta osoitti taas sen miten tarkasti muut mediat seuraavat Kitinän keskusteluja ja poimivat täältä jutun juuret. No mutta siis mulle jäi päälimäisenä ajatuksena mieleen, että kun meitä on syntyperän, sukupuolen, varallisuuden, pituuden, iän... mukaan moneen junaan, niin meitä on moneen junaan myös parisuhteiluissa. Ei ole mitään yhtä toimivaa mallia saada suhdetta toimimaan, eikä mitään yhtä oikeaa tapaa selvitä erosta.

Nyt mä vaan odotan, että koska A2 järjestää sinkku-illan.

A2 Eroiltaan toi tahatonta huumoria kaverin lapsen isä, joka oli siellä puhumassa lapsen oikeuksista tavata lastaan. Unohti mainita ne kaksi nuorempaa tenavaansa, joista ainakin toista saisi kyllä tavata niin paljon kun haluaa, mutta on valinnut olla tapaamatta.

exPertti kirjoitti:Koetin vaan sanoa, että uusperheissä mahdolliset ihmissuhteitten katkeamiset voivat olla moninkertaisia perinteisiin suhteisiin nähden. Ei muuta.

Joten on kätevintä tehdä lisää lapsia, niin on enemmän sitten väännettävää? Kyllä mä näen, että se "lapsellinen" osapuoli ottaa uusperhekuvioissa suuremman riskin, kun altistaa sekä itsensä että lapsensa mahdolliselle luopumiselle. Mun tarvitsee ottaa riskejä vain itseni suhteen.

Samalla logiikalla niitä biolapsia kannattaa sitten tehtailla useampi siltä varalta, että yksi sattuu kuolemaan hedelmällisen ajan loputtua. Ei jää sitten täysin ilman.

exPertti kirjoitti:En aio lähteä tälle tielle enää ikinä tällä palstalla.

Olik toi lupaus?

Mulle on tosi vieras ajatus, että perusteet lapsen tekemiselle olisivat uusperhekuviossa jotenkin erilaiset kuin muuten. Jos lapsia halutaan lisää ja niitä on mahdollista saada, niin ei siinä ole mitään ihmeellistä. Mutta että yhteisen lapsen olisi tarkoitus olla jonkinlainen sitoutuin tai jatkuvuuden varmistaja, "lapsitakuu" toiselle osapuolelle.. se tuntuu ajatuksena kummalliselta.

Ja sulla on sellainen ajatus, että tuo ei ole käynyt ehkä lainkaan mielessä?

Ex-puolison kanssa kommunikointi on yhtä riemua. Alkupuheena kerrottakoon, että olen erilaisten uhkailujen, solvausten ja häirinnän vuoksi estänyt exän viestit kaikissa muissa viestimissä paitsi puhelimessa. Eilinen viestinvaihto kuvaa aika hyvin myös kokonaistilannetta:
Ex klo 17.45: Saat muuten pitää koirat, mieluusti en pidä suhun enää mitään yhteyttä.
Minä klo 17.44: Sopii, että pidän koirat. Palauta niiden tavarat samalla kun tuot.
Ex klo 17.49: Tai itse asiassa pidän koirat.

Tähän nyt en viitsinyt enää lähteä juuri vääntämään, kun ei tuntunut enää kovin mielekkäältä tämän tyyppinen eipäs- juupas- ajatustenvaihto. Luojan kiitos ei ole lapsia tässä yhteishuoltajuudessa, koirille on sentään aika yhdentekevää, mitä niille toisesta omistajasta jutellaan.

exsu kirjoitti:Ex klo 17.45: Saat muuten pitää koirat, mieluusti en pidä suhun enää mitään yhteyttä.
Minä klo 17.44: Sopii, että pidän koirat. Palauta niiden tavarat samalla kun tuot.

Tässä viestinvaihdossa syntyi juridisesti pätevä sitoumus!

Kellonajat eivät oie SMS-ketjussa loogisessa järjestyksessä. Toivottavasti asiat ovat!

Joo kellonajat meni väärin päin. Onko tuo kirjallinen sopimus voimassa, vaikka ex perui sen heti seuraavassa viestissä?

exsu kirjoitti:Joo kellonajat meni väärin päin. Onko tuo kirjallinen sopimus voimassa, vaikka ex perui sen heti seuraavassa viestissä?

On. Sopimuksen solmimisesta säädetään yleisesti oikeustoimilaissa (laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista). Sopimus syntyy, kun on annettu tarjous ja siihen on saatu hyväksyvä ja olennaisilta osiltaan tarjousta vastaava vastaus. Sen jälkeen tarjouksen tekijä ei voi sitä enää peruuttaa.

Aika pitkälti mä oonkin pysynyt rauhallisena, kyllähän tuosta jo sokeakin näkee että tyyppi on vaan sekaisin. Sitäpaitsi kokemuksesta tiedän, että samalle tasolle vajoaminen vain palkitsee tuollaisia. Koirien vaihdot kulkee pääasiassa hänen siskonsa kautta, koska muutaman naamallesylkemisen, tönimisen ja väkivallalla uhkailun jälkeen en ole häntä enää kaksin suostunut tapaamaan. Kotiin sisälle ei ole ollut tervetullut aikoihin.

Jos olis jotain todistusaineistoa noista ylilyönneistä niin varmasti tekisikin ilmoituksen. Sana sanaa- vasten ei tilanteena kiehdo.

So Hard kirjoitti:

exsu kirjoitti:Joo kellonajat meni väärin päin. Onko tuo kirjallinen sopimus voimassa, vaikka ex perui sen heti seuraavassa viestissä?

On. Sopimuksen solmimisesta säädetään yleisesti oikeustoimilaissa (laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista). Sopimus syntyy, kun on annettu tarjous ja siihen on saatu hyväksyvä ja olennaisilta osiltaan tarjousta vastaava vastaus. Sen jälkeen tarjouksen tekijä ei voi sitä enää peruuttaa.

Kottarainen kirjoitti:Voi jösses miten monta juridisesti pätevää sopparia onkaan mennyt ohi tässä vuosien varrella. Alan kantaa nauhuria mukana.

Puhumattakaan potentiaalisista yhdynnöistä historian varrella. o.O

exsu kirjoitti:Ex-puolison kanssa kommunikointi on yhtä riemua. Alkupuheena kerrottakoon, että olen erilaisten uhkailujen, solvausten ja häirinnän vuoksi estänyt exän viestit kaikissa muissa viestimissä paitsi puhelimessa. Eilinen viestinvaihto kuvaa aika hyvin myös kokonaistilannetta:
Ex klo 17.45: Saat muuten pitää koirat, mieluusti en pidä suhun enää mitään yhteyttä.
Minä klo 17.44: Sopii, että pidän koirat. Palauta niiden tavarat samalla kun tuot.
Ex klo 17.49: Tai itse asiassa pidän koirat.

Tähän nyt en viitsinyt enää lähteä juuri vääntämään, kun ei tuntunut enää kovin mielekkäältä tämän tyyppinen eipäs- juupas- ajatustenvaihto. Luojan kiitos ei ole lapsia tässä yhteishuoltajuudessa, koirille on sentään aika yhdentekevää, mitä niille toisesta omistajasta jutellaan.

Mutta ihan vakavasti, vaikka oonkin omasta mielestäni mielikuvitukseltani avarakatseinen niin en jotenkin osaa kuvitella sellaista tapahtumasarjaa joka johtaisi tuollaiseen sananvaihtoon ihmisten välillä jotka ovat olleet yhdessä pidemmän aikaa.

Myönnän laiskuuteni enkä selannut koko ketjua löytääkseni alkuperäistä langan päätä mikäli sellainen oli esillä.

Koirat on viimeinen pelinappula, kun muut kiristyskeinot on käytetty.

exsu kirjoitti:Koirat on viimeinen pelinappula, kun muut kiristyskeinot on käytetty.

No sehän on selkiö, mutta millaisia tapahtumia ja kuinka pitkä yhteisymmärtämättömyys siihen vaaditaan että sitä ruvetaan käyttämään?

Katkuruuden lisäksi voisi tulla kyseeseen huono negatiivisten tunteiden käsittelytaito ja se, että oma onnellisuus on liiaksi riippuvainen kumppanista.

Joidenkin pettymyksensietokyky on erilainen kun toisten. Jokainen suunnilleen kolmevuotias pitäisi tuota kiukuttelua ihan loogisena ja perusteltuna toimintana.

Mä olen tavallaan kateellinen niille ihmisille jotka pääsee tuohon olotilaan. Silloinhan on päästetty joku ihminen niin lähelle, että se oikeasti sattuu, kun se toinen kappale irtoaa. Käsittelytapa on tässä tapauksessa selkeesti väärä, mutta että pääsis joskus vastaavaan tunnetilaan. Oma avioero oli aivan liian siisti. Se oli vähän kuin kättä päälle ja moikataan kun nähdään. Mun sinikäyrä ei vissiin hirveesti heilahtele puoleen tai toiseen.

Tietyllä persoonatyypillä kokonaisuus ei ole ehkä ihan noin romanttinen. Aika saman tyyppistä oirehdintaa olen nähnyt esim. Internethuutokaupassa huijatuksi tulemisen yhteydessä, ja niihin muutamaan sataseen tuskin kovin lämmintä tunnesidettä oli.

exsu kirjoitti:Samalla logiikalla niitä biolapsia kannattaa sitten tehtailla useampi siltä varalta, että yksi sattuu kuolemaan hedelmällisen ajan loputtua. Ei jää sitten täysin ilman.

Yleensähän lapsia on tehtailtu useampi. Nämä yksi- tai kaksilapsiset perheet ovat ennemminkin modernin kaupunkikulttuurin ilmiö.