Suosittelen keskittymistä. Kjäh.Gattaca kirjoitti:
Nyt en tiedä itkeäkö vai nauraa.
Huoh... no ensinnäkin minusta jako "ihmisiin ja eläimiin" on ihan sallittu ja hyväksyttävä. Arkipuheessa melkein välttämätön.
Toisaalta SINÄ tunnut jämähtäneen siihen kuin johonkin filosofian kielellä sanoen "annettuun" asiaan. Kyllä sinun täytyy tietää, että on myös nykyään yleinen katsanto, että ihminen on yksi eläinlaji. Sitä käytetään vaikka biologiassa tai eläinten käyttäytymistieteissä tai myös luonnonsuojelu/eläinsuojelupiireissä.
Lyhyesti koko höskä:
sinä takoat tätä kuin jotain uskonpätkää: "Olemme eläimiä".
Minä soperran sitten siihen väliin että " Olemme etupäässä ihmisiä, mutta meissä on myös 'eläintä'."
Kyse voi olla määrittelyeroista. Myönnän että ihminen on peräisin eläimistä ja voin myöntää senkin että ihminen on tältä kantilta katsottuna yksi eläinlajeista - lähinnä näkemyseromme kulminoituukin seuraavaan kysymykseen..
Kumpi määrittää ihmistä olennaisemmin - ihmisen kuuluminen yleiseen eläinkuntaan vai ihmisen kuuluminen spesifisemmin omaan nykyihmislajiinsa (ja joo, senkin voi nähdä yhtenä 'eläinlajina', turha takertua tähän, pointti ei tässä) ja näistä sitten ihmisen määrittäminen mieluummin yleisen eläintaustansa perusteella ennemmin eläimelliseksi kuin eriytyneemmän lajikohtaisuutensa perusteella ennemmin ihmiseksi.
Eikö olisi meidän molempien aika tehdä sellainen perustavanlaatuinen myönnytys (oma myönnytykseni on sen myöntäminen että ihminen kuuluu eläinkuntaan ja että ihmisen voidaan nähdä olevan yksi omaan suuntaansa eriytynyt eläinlaji, jonka nimikoituu 'ihmislajiksi') että
ihmisessä on eläintä ja ihmistä. Joskin itse lisään tuohon ehtolauselmana vielä sen että ihmisessä on helvetin paljon enemmän ihmistä kuin eläintä eikä tämä ole mikään eläimiä vähättelevä lausonto vaan vain toteamus, jonka perustana lajikohtainen erilaistuminen ja vetoaminen ihmis-eläinväritteiseen yleiseen erilaisuuteen esimerkiksi juuri viettipainotteisuuden pohjalta.
Käsitän että tuohon voi sanoa taas seuraavaa näsäviisastelua : "Ei kun jos ihminen on eläin kuiteskii, niin sitten se vain on niin että ihmisessä on eläintä vain poksista piu pau".
Ja että "oravassakin on eläintä ja oravaa, hahhaa"- tyyppiseen heittoon vastaan että niin onkin, mutta mielstäni on yleisessä mielessä perusteltua sanoa sen yleispohjaisemmankin eroavuuden sieltä ihmisten ja eläinten väliltä löytyvän todistetusti abstrakteimmin, moraallisemmin, kulttuuria luovin, eri viettipainoitteisuuksin pointein. (olemme käyneet näissä havaittavia mahdollisuuksia ja aste-eroja jo lävitse)
Pysyt kannassasi että tietoisuuden erilaisuudet eläinten ja ihmisten välillä selittyisivät määrällisten erojen kautta. Olen edelleen eri mieltä ja sanon että tietoisuuden erilaisuudet selittyvät niin määrällisten kuin laadullisten eriävyyksien kautta. Henkisten kykyjemme potentia ETTÄ käyttö ovat sellaisessa suhteessa toisiinsa että laadullinen ero eläinten vastaavaan voidaan nähdä, rajojen ollessa riittävän etäällä toisistaan on mahdollista tehdä oletus myös laadullisesta eroavuudesta - joka itse asiassa pikemminkin puoltaa eläinten tietoisuuden erilaisuutta jättämällä mahdollisuuden niiden kartoittamattomaan 'erilaatuiseen tietoisuuteen' eikä väen vängällä yritä ahtaa eläinten tietoisuutta _ihmisten_ määrittelemien ihmislähtöisten tietoisuusmäärittelyjen kastiin.Noh.. aina voidaan määritellä joku erottava tekijä. Mutta ainakin laadullisina vaan ei ehkä määrällisinä eroina ne ovat viime aikoina sortuneet. Ettei joku eläinlaji jossain osaisi yhtä tai useampaa näistä edes vähän. Työkalujen valmistus ja käyttö? Mennyt. Kieli? Mennyt? Loooginen ajattelu? Mennyt. Tunteet? Mennyt? Tietoisuus itsestä? Mennyt. Kyky siirtää tietoa seuraavalle sukupolvelle? Mennyt. Kyky piirtää esittäviä kuvia? Siinä ja siinä...
Ja noista luettelemistasi kohdista: työkalujen käyttöä on käsittääkseni paikannettu lähinnä apinoilta verraten alkeellisessa muodossa (kivi työkaluna) mutta entäpä työkalujen valmistusta, esineiden luovaa tekemistä sellaisiksi kokonaan toisiksi esineiksi, kehittyneimmiksi työkaluiksi..
Kieli. Eläimet kommunikoivat omalla tavallaan, mutta heidän 'kieli' ei ole todistetusti ollut sellaista, jolla kultturia ja sivilisaatiota luotaisiin - emme tiedä kaikista heidän viestitystavoistaan mutta se mikä on nähtävillä on se etteivät he määritä kielen avulla maailmaa ja itseään monumentaalisin tavoin; he eivät jätä viestityksiä sisäisistä pohdiskeluistaan ja intentioistaan jälkeensä.
Looginen ajattelu ja tunteet - kyllä näitä (tunteita selkeästi, loogista ajattelua epäselvemmin) eläimiltä löytyy, mutta eri määrin ja näkemykseni mukaan myös oletettavasti eri laatuisina - eläinten aivot ja eläinten tietoisuus suhteuttuna potentian käyttöön meidän huomioimalla tavallamme antaa näin olettaa.
Tietoisuus itsestä-kohta taas on sellainen, joka eroaa (siten kuin todistettavasti voimme asiat nähdä) eläimillä ja ihmisillä radikaalisti. Peilikuvareaktiot kertovat 'onnistuessaan' siitä että ihmisapina tajuaa peilistä kuvastuvan kuvan kuvaavan itseään, hänellä on tietoisuus itsestään tietynnäköisenä.
Tietoisuutta itsestään henkisessä merkityksessä, joka tarjoisi ajattelijalleen oman olemassaolonsa pähkäilyjä ja siihen liittyviä pulmia muun muassa itsemurharatkaisuin ei niin vain eläimiin ole todistettavasti liitettävissä.
Kyky siirtää tietoa tuleville sukupolville liittyy eläimillä esim.opittujen juttujen välitykseen ei-lamarcilaisesti ja on sinällään ihan ok, joskin verrattuna ihmisten vastaavaan on kyse suppeasta kyvystä: ihmiset eivät vain siirrä tietoa omaa lajiaan koskien vaan ihmiset siirtävät tietoa kaikesta mitä sattuvat tiedostamaan ja vielä esilletuomaan - ihmisen kieli + sivilaatio kokonaisuudessaan linkittyy tähän kohtaan.
Pari pointtia lisää (tulleet osa jo aiemmin esille) :
moraalisten ratkaisujen taito.
Vain ihminen kykenee säätämään niin monimutkaisia kaksinaismoralistisia kuvioita, vain ihminen käy ripittäytymässä papilleen syntejään anteeksi, vain ihminen järjestää oikeudenkäyntejä joissa selvitetään asioiden 'oikeita' laitoja, vain ihminen hyppää parvekkeelta kuolemaan älyttyään olevansa vain taakaksi muille, vain ihminen näkee todistettavasti vastuukseen huolehtia maapallosta jota sitä edeltävästi on lyönyt laimin.
Kauaskantoiset suunnitelmat, intentionaalisuus unelmissa. Vain ihminen todistetusti voi ajatella tulevansa seuraavaksi James Deaniksi ja uhrata muut elämänalueensa tyystin tähän yhteen päämäärään päästäkseen.
Mielikuvitus ja sen todistettu käyttö esim.mahdollisten maailmojen hahmottamisessa. Ihminen kykenee ajattelemaan ja kertomaan, mitä hän saatta_isi_ tehdä jos jokin vaihtoehto jonka hän katsoisi olevan edellytyksenä mahdolliselle toimimiselleen pätisi. Ihminen kykenee lukemaan fiktiivisiä kirjoja, joiden sisältämät mahdolliset maailmat ihminen käsittää erillisiksi siitä maailmasta jossa hän lukee ja ihminen kykenee luomaan esimerkiksi seksuaalisia fantasioita joita esittää esitettäväksi rakastajalleen - siirtyminen esitetyn fiktion/fantasian maailmaan (esimerkiksi rakastavaisten esittämä roolileikki) reaalimaailmassa ja näiden eri maailmojen handlaaminen on sellaista toimintaa, johon eläimet eivät kaiketi vielä pysty.
Sivilisaatio. Tämä on tullut aiemminkin esille, mutta tässä se taas seisoo. Katsotaan ympärillemme ja annetaan vähän krediittiä ihmisillekin. Se tietokone siinä edessämme on ihmisen kehittämä, se tietomäärä siellä sen kehittäjähäiskän päässä on tulosta opituista jutuista ja ne opitut jutut ovat sitä sivilisaation antia. Maanviljelyksestä tietoinformaatioyhteiskuntaan.
Reitillä on ollut tapahtumaa.
Ihmisaivojen erinomainen muuntelukyky. Varhaisen homo sapiensin aivot olivat ylivoimaisen muuntautumiskykyiset eikä selitys tosiaan löydy siitä huikeasta varhaisen homo sapiensin vaihetta edeltäneestä aivojen kasvusta; kielellinen erikoistuminen ja henkisten kykyjen laajentuminen (ja näiden näkyminen todistettavasti sivilisaation rakentamisessa esim.maanviljelyin ja taitein) on käynyt evolutiivisesti ajatellen tosi lyhyessä ajassa 10 tuhannessa vuodessa. Niin lyhyessä ajassa taphtunut kehitys selittyisi aivojen ilmiömäisellä muuntelukyvyllä.
Vaikka löytyisi mitä poimuttuneimpia aivoja miekkavalailta, niin pointti löytyy potentian löytymisen ja hyödyntämisen välimaastosta: Näillä valailla saattaa olla kaikki se potentia siellä aivoissaan, mutta mihin ne käyttävät sitä? Kaikki kunnioitus heidän aivojaan kohden, mutta molskis..
Käsitit sen näemmä noin. Olen hyvin tietoinen siitä huikaisevan pienestä erosta - kuten jo aiemmin kirjoitin- kromosomitasolla simpanssin ja ihmisen välillä ja muistan lukeneeni eettisistä ongelmista liittyen solusiirrännäisiin ihmiseltä ihmisapinoille. Risteytystä en kyllä itse kannattaisi - siihen liittyy liikaa eettisen puolen ongelmia.Simpanssit eivät ole "kaukaisia sukulaisiamme" vaan lähestulkoon niin sukulaisia kuin kaksi eläinlajia voi olla. On mietitty, pitäisikö ihminen luokitella yhdeksi simpanssilajiksi. Noh minusta ainakin kahdella jalalla kävely on merkittävä rakenteellinen ero. Siitäkin väitellään, voisivatko ihminen ja simpanssi risteytyä. Minusta pitäisi koettaa, ravistelsi ihmisten maailmankuvaa.
Miten sinä et tajunnut suomalaiset versus ulkomaalaiset -vertaustani? Ei merkitystä vertauksessa että eri kansat ovat samaa lajia. Siinä eri kansat vertautuivat eri lajeihin jolloin tietysti luontainen jako on "me ja nuo muut". vanhat britit kummastelivat, jos maailmalla heitä sanottiin ulkomaalaiseksi.
Nuo ja me muut-mielessä: Ok.
Arvolataus minulla vain tuon jaon yleisen tulkinnan takia. Että me olemme ihan eri asia kuin eläimet. Mitä käytetään mm. eläinoikeuksia vastaan. Vaikka ei sen jaon hyväksyminenkään eläimistä piittaamattomuutta tarkoita. Ainakaan sinun ajattelussasi. Minusta sama kumminpäin sanotaan, kunhan ymmärretään molemmat versiot. .
Voidaan ymmärtää näkemyksiämme vaikka emme niitä samoina allekirjoittaisikaan. Tyydytään näkemysyhteläisyyksiimme ja -eroihimme, ennen kuin kuukahdamme väkertämään näitä esseejuttuja.
No, se energiajuttu jonka mainitsin ja jossa mainitsit olevan yhtäläisyyttä sun teoriaan, kävisi molemmille (ihmisille ja elöimille). Näitä teorioita pitäisi oikein kehittämällä kehittää ja 'viedä loppuun'; myönnän että ajatteluni on periaatteessa avoin erilaisille teorioille tietoisuuden rakentumisista eläimillä ja ihmisillä, sillä niin kauan kuin tietoisuus ei ole todistetusti juuri tietynlainen on mahdollisuus nähdä useamia teorioita suht.varteenotettavina - omaa kantaa ei saisi lyödä lukkoon.Aaarrgghh!!! Ja minä taas olen jankuttanut, että ehkäpä siinä ei suurta eroa olekaan. Mutta sinulla tulee aina automaattisena reaktiona tuo itsestäänselvyydeksi kuvittelemasi jako kun kerran haluat miettiä niitä erikseen.. Löysää vähän, vaikkei ripuliin asti
Ihmisen näkeminen viettiensä varassa toimivana ei-niin-monitahoisena-tapuksena on sellainen näkemys tosiaan jota en kannata.Varmaan ihan erilaisia meille käsittämättömiä tunteita muilla lajeilla. Mutta ihmiselläkin mielestäni TUNTEET jos mitkä ovat viettipohjaisia. Siis perustasollaan. Ei meitä opeteta kokemaan iloa ja surua ym.. äidinvaisto ja muu hoivavietti lienee ihmisellä synnynnäinen.. ja kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen, josta toisaalla intimme. Eikä se, että ne ovat perinnöllisiä, tunteita alenna. Minusta on hienompaa että minussa on paljon omaa ja synnynnäistä, enkä ole vain kulttuurin ohjelmoima tietokone. Jotenkin koko ajan tuntuu, että sinua häiritsisi ihmisen tunteiden/käytöksen kuvaaminen vietteinä ja periytyvinä.
Sellaisen näkemyksen kannattajissa olen useimmiten kohdannut tyyppejä, jotka luovat tuon selityksen turvin jonkinlaista viettipohjaista 'puolustelua' omalle tökerölle käytökselleen " Polte nivusissa kun tulloo, niin sitten sitä on toteltava piu pau aivot narikkaan.."-tyylisesti. "Haluun lisääntyy kun biologinen kelloni tikittää tai mä sanon itelleni että se tikittää, kun ois se niin ihanaa päästä lisääntyyn.. " Joo, pullat uuniin vaan ja pellit ylhäältä kiinni.
Pointti siinä että mielestäni vietit eivät ohjaa ihmistä, *ellei ihminen niin halua; kyse on valinnanvapaudesta ja ajattelutoiminnasta senkin päätöksen takana.
Tunteet voivat sekoittua viettien kanssa ja vieteissäkin on 'tunnetta' (polte nivusissa ko tulloo..jee) mutta viettien alkuperä on ennemmin hormonaalisissa ja mahdollisesti periytyneessä aineksessa kuin missään vapaisti synnytetyissä tunteissa.
Lyhyesti: ihmisen ajttelutoiminta suhteutettuna tunne-ja viettipuoleen. Tietoisuus siitä mitä tekee on yleensä olemassa ja vaihtoehdot erilaisiin ratkaisuihin ovat olemassa; niiden välillä valitseminen kertoo kulloisenkin puolen korostumisesta. * Lisäys: Ilmaisin aamuöisessä viestissäni ajatukseni viettiasiasta vähän tarkentamattomasti/huonosti; kysymykseen siitä voivatko vietit toimia tiedostamattomalla tasolla vastaan että voivat, mutta eivät siten että yleisesti ottaen _ohjaisvat_ ihmistä - ihmisen tietoinen taso on läsnä ja vaikuttamassa asioihin.
Osittain näin voi olla ja etenkin jos kyseessä ei olisi ollut lapsi vaan tosiaan jokin aikuisempi tapaus, niin myötätunnon voi nähdä olevan tyhjentymätön mihinkään viettiin.Mistäs tiedät, ettei se Elban reaktio ole viettipohjainen?
;D Muistuttaa vähän koirani mieltymystä erilaisiin nalleihin ja lelukoiriin - leikkii niiden kanssa, kuljettaa niitä nukkumaan kanssaan, nuolee paria niistä kasvoista ja sitä rataa. Ukkeli sekin.Koira nosti pallon äärimmäisen hellästi viereensä ja vatsansa eteen kuin olisi uros aikonut imettää sitä! Minun piti ottaa pallo, pompotella sitä ja hokea "Lelu! Lelu"! Johan valkeni hetkessä ja leikkiminen alkoi. Saatu tieto ylitti vaistomaisen reaktion koirallakin!
En ole aivan samaa mieltä - Elban tietoisuus moraalisten ratkaisujen tekoon ja Elban myötunto ovat synnynnäisempiä (näitäkin voi kehittää siitä sitten juuri noine 'kultturisin opein' ) tekijöitä tuon lisäksi.SE ero Elba-ihmisellä ja Ice-T-koiralla varmaan on, että Elba osaa harkita eettisiä kysymyksiä saamansa kulttuuriperinnön pohjalta.
Haluaisitko uskoa, että emo-pentu suhde ihmiselläkin ei olisi viettipohjainen?
Näen ko.vietin osana suhdetta, mutta jätän avoimeksi muut mahdollisuudet. Ei ihminen ole mikään kone, joka ohjelmoituisi jonkin viettiohjelman mukaan. On myyttistä uskoa 'valmiisiin äiteihin' jotka tietäisivät heti miten toimia ja olla 'hyvä äiti'; lapsen synnyttyä se rakkaus siinä ajaa _molempia_ vanhempia toimimaan jotenkin lapsen eduksi.
Hankala kysymys, mutta toisaalta lehmä+aurinko-ajtusta ei ole rajoittamassa ulottuvuudelliset seikat - ajatuksen järjettömyys ei sinällään tee siitä mielestäni vielä mahdotonta kuviteltavaksi. Elävä ja lentävä lehmä polttavan auringon läpi elävänä-mahdottomuus perustuu järjelliseen tietoon siitä 'ettei niin voi käydä; aurinko käristää lehmän ja tämä tulee, jos tulee, sieltä läpi lähinnä kuolleena eivätkä lehmät edes lennä' , mutta on mahdollista kuvitella lehmä lentämässä auringon läpi elävänä - elämän ja kuoleman välinen erotus on erotus itse kappaleessa(samoin lentokyvyn ja kyvyttömyyden välinen ero) , lehmässä, mutta se ei tee kappaleen ajattelemista sinällään (elävä lentävä lehmä) mahdottomaksi, kun taas kolmikulmainen neliö-ideassa se muoto-erotus on ratkaiseva itse kappaleen kuvittelemiselle.Suunnilleen noin. Yksityisfilosofointiani. Sanotaan, että logiikan ja empirian ero on, että emme voi kuvitella mitään loogisesti mahdotonta, mutta voimme kuvitella empiirisesti mahdottomia. Mutta voimmeko todella empiriassakaan kuvitella esmes. oikean lehmän lentävän elävänä oikean auringon läpi? Pitäen mielessä mitä lehmä ja aurinko ovat? Eikö se kuvitelma vastaisi nelikulmaisen kolmion kuvittelua vain sanomalla neliötä kolmioksi? Tästä olen joskus riidellyt, saatan olla ihan metässäkin.
Myöskään järjetöntä lausetta (Chomsky esittänyt alkujaan vastaavanlaisen lauseen kuin toi, jonka keksin siitä sovellettuna) : "vihreät sanat hyppivät suruisasti iloisia paikalleenjäämisiään" ei voi kuvitella - määreet kumoavat tavalla tai toisella toisensa.
It's a deal, man!.. Jos jalostat tuota, keksi eri termi
Nyt alkaa tuntua siltä etten kohta enää saa selvää lausetta tähän aikaiseksi, tietoisuuteni on siirtymässä hämärän rajamaille aamuyötä myöden ja jostain syystä mieleen pomppaa hulluja kuvia olioista, jotka voisivat olla niitä 'vihreitä sanoja'.. En kestä.
Ällös siis pahastu että jätän höperyyttäni vastaamatta tuohon loppuosaan, uskoisin että tässä tilanteessa näin voi olla selkeintä
Ps. Kokon muistin urokseksi, useampi vuosi siitä kun luin hänestä tehtyä kirjaa.
Pps. Tässä käytyjä teorioita ollut antoisaa tutkata, hauskuutta siinäkin ettei loppuunlyötyjä pläjäyksiä esim.tietoisuudesta vielä ole, joten saamme kehittää versioitamme siitä rauhassa.
Hyviä Öitä, Gat!