Tässä lastenneurologiaa kirjoitellessani tuli mieleen, että jo ala-asteella on nykyään kaikenlaisia ns. ylimääräisiä aineita, mitä ei meillä koskaan koulussa ollut. Normaalien matikan, köksän, englannin, äidinkielen ja hissan sijaan nykyään on sellaisia aineita kuten "sosiaalivalmennus" jne.
MIkä oli sinun lempiaineesi koulussa? Näkyykö se tänä päivänä työ-/uravalinnassa?
Suurin osa tykkäsi liikunnasta; sivuutetaan se, ja ajatellaan näitä pääkoppaa tarvitsevia aineita.
The great club outshines the individual, always and forever.
Liikuntaa ei saanut mainita, joten mainitsen ne ainoat kympit kouluajoilta eli musiikin ja kuviksen. Olivat siis suosikkeja. Hyvänä kakkosena tuli bilsa ja maantieto, hetken jo kuvittelin että musta tulee niiden opettaja. Tykkäsin kyllä myös uskonnosta ja äidinkielestäkin, mutta en ihan joka kurssista. Äikässä olin innokas (ja hyvä) ainekirjoittaja, uskonnossa kiinnosti muut uskonnot, ei niinkään kirkkohistoria tm. tylsyys.
Edit: Kemia!
Viimeksi muokannut Vesper, 09.02.2010 11:31. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
When I drink alcohol, everyone says I'm an alcoholic. When I drink Fanta, no one says I'm fantastic.
Suosikkiaineita olivat historia, fysiikka, matematiikka, kemia, englannin ja saksan kielet. Numerot olivat kautta linja hyviä, mutta minä kävinkin koulua.
Mä olin ihan matikka- ja fysiikkanörtti, rakastin kumpaakin ja otin matikan ylimääräisiäkin kursseja (trigonometria ja matematiikan analyysi) lukiossa. Ei ole millään tavalla heijastanut nykyammattiin
The great club outshines the individual, always and forever.
Kuvaamataito, äidinkieli, englanti, historia, maantieto ja peruskoulussa myös matikka. Lukiossa inhosin sitä, koska laajasta matikasta ei selvinnytkään tekemättä mitään. Lisäksi olin aina mukana kaikenlaisissa ilmaisutaidon ryhmissä ja näytelmäkerhoissa Musta piti tulla näyttelijä tai kirjailija, mutta ei tullutkaan. Ainakaan vielä.
Musiikki ja kuvis oli suosikkeja. Kyllähän nuo aika hyvin nykyminään natsaa kun työ on graafisella alalla ja bändihommat harrastuksena.
Idioottimaista oli yläaste/lukioaikana se, että ainakaan jossain vaiheessa ei pystynyt ottamaan sekä kuvista että musiikkia yhtäaikaisesti valinnaisena.
bedlam kirjoitti:Idioottimaista oli yläaste/lukioaikana se, että ainakaan jossain vaiheessa ei pystynyt ottamaan sekä kuvista että musiikkia yhtäaikaisesti valinnaisena.
Ei niin, paitsi jonain extravalinnaisena. Mulla oli kaikki mahdolliset kuviskurssit, kävin kesälomallakin kursseilemassa kun sattui lukioon ehkä maailman paras kuvismaikka. Sinänsä hassua, että vanhemmalla iällä taiteilu on vähän jäänyt.
When I drink alcohol, everyone says I'm an alcoholic. When I drink Fanta, no one says I'm fantastic.
Läpi peruskoulun äidinkieli oli ykkössuosikki. Lukeminen ja kirjoittaminen olivat parasta mitä tiesin, joten kai nyt oli kivaa. Myös englanti oli aina mukavaa, ylä-asteella vielä matematiikka. Lukiossa lueskeltiin aineet läpi koska niin kuului tehdä, suurempia intohimoja ei mihinkään ollut. Joten ei ihme, ettei tullut suuntauduttua parhaiden numeroiden mukaan. Onni oikeastaan, en usko että olisin kovinkaan hyvä opettaja tai innokas kielenkääntäjä.
Elppis kirjoitti:Mulle ne tuli jotenkin luonnostaan, ihme juttu sinänsä.. Samoin kemian ja fysiikan kaavat upposivat päähän samantien.
Kaavat olivat minullekin helppoja, mutta kaksi- tai kolmiulotteisten kappaleiden ymmärtäminen ei auennut. Samoin sanalliset tehtävät tuottivat aina hankalia, olin siis hyvä vain mekaanisessa laskemisessa.
Kuvaamataitoa ja musiikkia inhosin koko kouluajan alusta loppuun asti. Ehkä minulle sattui vain harvinaisen(?) kyvyttömiä opettajia, mutta noissa aineissa ei minusta ollut päätä eikä häntää - mitään ei opetettu, kuhan piirreltiin ja lauleltiin, muovailtiin ja soiteltiin, vailla mitään tolkkua. Saman olisi voinut tehdä kiinnostuksen mukaan omalla ajalla. Olisin kaivannut koululta edes auttavaa taidehistoriallista sivistystä ja vähän tiedollisempaa lähestymistä musiikkihistoriaan ja -lajeihin. Jouduin lukiossa jopa valitsemaan valinnaisen taloustiedon, jotta sain vähennettyä näitä taideaineturhakkeita. Toistettakoon kuitenkin, että parempi opetus olisi siis tehnyt näistä aineista hyvinkin mielenkiintoisia. Kotitaloudesta ja veistosta taas ei kiinnostavaa saanut millään.
Uskonto oli minusta myös todella tympeää; pikkulapsellekin oli selvää, että näitä asioita pitäisi opettaa historian ja yhteiskuntaopin kontekstissa, joista taas pidin kovastikin. Tosin yhteiskuntaoppi oli jotenkin turhan teknillistynyttä, kun keskityttiin pääasiassa perintölainsäädäntöön. Jonkilainen perussosiologia olisi ollut paljon kiinnostavampaa.
Äidinkieli oli ainakin koko ala-asteen aika turhauttavaa, kun ainekirjoitukset olivat satujen tai kesälomamuistojen kirjoittamista. Vähän mielenkiintoa aineeseen tuli myöhemmin, kun siirryttiin ns. asia-aineisiin ja vaikkapa kirjallisuusanalyyseihin. Tosin esim. kirjallisuudenopetus oli - jälleen kenties surkeista opettajista johtuen - aika totaalisen hölmöä; luettiin joku novelli tai romaani, ja sitten sanottiin vuorotellen sen olleen ihan kiva tai aika tylsä. Minkäänlaista analyysiopetusta ei tippunut. Myös lukion valinnaisen filosofian tylsistytti jälleen kerran epäpätevä opettaja.
Matematiikka tuli minulle aina jotenkin kovin vaivattomasti, ja sitä kautta pidin myös fysiikasta. Tosin kaavoja en oppinut ulkoa kovinkaan hyvin, mutta taulukkokirjan kanssa niitä ei toisaalta muistiin tarvinnutkaan tallettaa. Vahvuuteni oli pikemminkin matemaattisten ongelmien hahmottamisessa ja ongelmien matematisoinnissa. Näin ollen on luonnollista, että kemia taas tympi, kun siinä matemaattisen analyysin sijaan piti sössiä kaikenlaisten empiiristen temppujen kanssa.
Muista luonnontieteistä maantieto oli jotenkin sellaista neuvostoliittolaista, kun opeteltiin ulkoa maiden päävientituotteita ja luonnonvaroja. Myöskään biologia mitokondrioiden piirteilyineen ei oikein uponnut, kun olin nuorena punaviherhippirokkarina aika luonto-orientoitunut sellaisessa elämyksellisessä ja ekologisesti painottuneessa mielessä joka ei oikein vastakaikua koulun opetuksessa saanut.
Kielten opiskelu on ollut minulle aina suorastaan vastenmielistä ulkoaopettelua.
Yleisesti ottaen koulussa sinänsä kiinnostavienkin aineiden opetus oli heikkotasoista ja älyllisesti äärimmäisen kunnianhimotonta, ja sitä kautta en oikein koulusta niin kovin tykännytkään. Ja menin sitten sekaisin yliopistossa, jossa asioita lähestyttiin kiinnostavasti, ja suoritin aivan turhan laajat ja pitkät opinnot aina humanistisista ja yhteiskuntatieteistä matematiikkaan.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Eniten pidin matematiikasta, kemiasta ja fysiikasta.
Autoin juuri 13 tyttöäni geometrian tehtävien tekemisessä ("siirrettiin kulmia geometrisesti vain harppia ja viivainta käyttäen"). Totesin, että olipa mukava tehdä pitkästä aikaa jotain tuollaista.
Hän järkyttyi syvästi: "miten kukaan voi tykätä jostain tollaisesta"
urpiainen kirjoitti:Taidan olla jonkinsorttinen anti-Vesper.
Kuvaamataitoa ja musiikkia inhosin koko kouluajan alusta loppuun asti. Ehkä minulle sattui vain harvinaisen(?) kyvyttömiä opettajia, mutta noissa aineissa ei minusta ollut päätä eikä häntää - mitään ei opetettu, kuhan piirreltiin ja lauleltiin, muovailtiin ja soiteltiin, vailla mitään tolkkua. Saman olisi voinut tehdä kiinnostuksen mukaan omalla ajalla. Olisin kaivannut koululta edes auttavaa taidehistoriallista sivistystä ja vähän tiedollisempaa lähestymistä musiikkihistoriaan ja -lajeihin. Jouduin lukiossa jopa valitsemaan valinnaisen taloustiedon, jotta sain vähennettyä näitä taideaineturhakkeita. Toistettakoon kuitenkin, että parempi opetus olisi siis tehnyt näistä aineista hyvinkin mielenkiintoisia. Kotitaloudesta ja veistosta taas ei kiinnostavaa saanut millään.
Tää on kyllä niin totta. Ja toi äidinkieliosakin. Mutta äidinkielen puolesta puhuu kuitenkin se, että sai edes itse lukea niitä novelleja. Surkeiden opettajien kohdalla puhut lukion kohdalta myös niin asiaa. Surkeista opettajista vielä puheen ollen, satuitko, urpiainen, opiskelemaan lukiossa ranskaa?
Viimeksi muokannut nastamuumio, 09.02.2010 13:13. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
swirl kirjoitti:Kuvaamataito, äidinkieli, englanti, historia, maantieto ja peruskoulussa myös matikka. Lukiossa inhosin sitä, koska laajasta matikasta ei selvinnytkään tekemättä mitään.
NIIN totta! Peruskoulussa matikan/fysiikan numerot oli ysiä ja kymppiä, ja kun lukiossa sain ekan (laajan) matikan kokeen takasin ja numerona oli kutonen... no, en oikein tiennyt mitä piti ajatella. Pitkän fysiikan luovutin, matikkaa en.
Tykkäsin käsitöistä, biologiasta, englannista ja äidinkielestä. Yritin kuvataidealalle ja biologistiksi, mutta ei onnistunut. Lempiaineet ei juurikaan liity ammattiin, mutta siihen kyllä mitä nyt teen. Olen hyvä kirjoittamaan, säätämään ja keksimään ratkaisuja.
Harrastuksissa lempiaineet kyllä näkyy, askartelenpaskartelen, käsitöin ja kirjoitan. Ja metsäilen (kai tähän jotenkin sen biologian voi vetää..?)
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
^Mä luin ahkerasti pitkää fysiikkaa, olin aina ihan onnessani kun sain sen vitosen Pitkän matikankin olisin halunnut, mutta mulle puhuttiin sen osalta järkeä. Kaikki kemian kurssitkin kävin läpi, vitosella