James Potkukelkka kirjoitti: ↑21.12.2019 9:29
sivustahuutaja kirjoitti: ↑20.12.2019 10:56
^ Minusta on tyhmää arvostella oppositiota, kun meillä kerran on toimiva enemmistöhallitus.
Juu. Mielestäni joka kerta, kun Rautio kirjoittaa "oppositio", siinä pitäisi lukea "hallitus".
Tuntuu kuin olisitte lukeneet aivan eri tekstiä kuin minä. Minusta jutun kiinnostavinta antia oli kokoomuksen oppositio-identiteetin luenta.
Minua tämä kiinnostaa siksikin, että Suomen puoluekenttä on niin kummallinen, kun ei-konservatiivinen, ei-sosialistinen ja kansainvälisyyttä korostava liberaalinäkökulma on kautta historian tupannut jäämään toisaalta vasemmiston ja toisaalta oikeistokonservatiivisten kansallismielisten jalkoihin.
Kuten hyvin tiedetään, Suomen puoluejärjestelmän juuret ovat kahden erilaisen ja keskenään vähän huonosti yhteensopivan identifikaatiojärjestelmän ristipaineessa: luokkapohjaisessa (työväki v. omistajaluokka) ja etnis-nationalistisessa (fennomaanit v. svekomaanit v. russofiilit) identifikaatiovaateessa. Nämä paineet näkyvät hyvin selkeästi yhä.
Jotenkin koko olemassaolonsa ajan kokoomus on osannut, hetkittäisiä sivistyksen valon välähdyksiä lukuunottamatta, luovimaan just typerästi tässä karikossa.
Kansallisessa heräämisessä oli kaksi aatteellista perustaa: Hegeliläinen kansallisuusaate ja milliläinen universaalimpi liberalismi. Työväestön peräämiin oikeuksiin taas oli vähän yksinkertaistettuna kaksi ei-sosialistista vastausta: monarkistinen, anti-dmokraattinen aristokratia ja sosiaaliliberaali ja demokraattinen reformismi.
Hetken aikaa suomalaisen ei-sosialistisen puoluepolitiikan tila näytti lupaavalta, kun 8.12.1918 perustettiin Kansallinen edistyspuolue, joka yhdisti englantilaismielistä liberalismia sosiaalireformismiin, ja joka sai Ståhlbergin Suomen ensimmäiseksi presidentiksi (ja myöhemmin, taas ehkä onneksi, vielä Rytin presidentiksi). Edistyspuolueen perintö on sittemmin näkynyt suorana jatkumona ensin liberaalissa kansanpuolueessa, ja sitten vihreissä ja kokoomuksen liberaalisiivessä (ehkä kristillisen liiton perustaminen teki tilaa kokoomuksen liberalisoitumiselle?) sekä RKP:ssä.
Valitettavasti kuitenkin voiman pimeä puoli järjestäytyi myös välittömästi, ja 9.12.1918, eli päivä edistyspuolueen perustamisen jälkeen, ei-sosialistien konservatiiviset, monarkistiset ja vahvaa esivaltaa kannattaneet saksalaismieliset voimat perustivat Kansallisen kokoomuspuolueen. Toki kokoomus on liberalisoitunut aikojen saatossa siten, että välillä on näyttänyt ihan toivoa herättävältä, että kokoomuskin voisi - historian salliman ironian valossa - olla edistyspuolueen perinteen jatkama, mutta aina vaan ne konservatiivivoimat pääsevät niskan päälle.
Nytkin kokoomuksessa on selkeä osajoukko, joka haluaa palata juurille ja sementoida kokoomuksen taas kansalliskonservatiiviseen blokkiin (esim.
https://www.verkkouutiset.fi/kokoomuksen-valinta/; muita näkyviä tämän linjan tyyppejä ovat olleet aiemmin vaikka Harry Bogomoloff ja nyttemmin Wille Rydman (miten nämä voivat kaikki tulla Helsingistä!)). Lienee selkeästi roskapuhetta, että se olisi esimerkiksi talouspolitiikka, joka ajaisi tällaiseen blokkijakoon: sikäli kuin persuilla on mitään talouspolitiikkaa, on se jotain, jota Heikki Pursiainen kutsui taannoin antiglobalistiseksi leirinuotiososialismiksi, mikä lienee kauempana vaikkapa Vartiaisen markkinaliberalismista kuin demarien tai vihreiden talouspolitiikka. Sisällöllinen veto persuiluun tulee muualta. Todella kiinnostava nähdä, mihin suuntaan kokoomuksen oppositiopolitiikka kallistuu.
Itse toki toivon, että kokoomuksella on voimaa vastustaa pimeän puolen houkutusta. Minusta Rautio on täsmälleen oikeassa korostaessaan, miten pahaa teki nähdä kokoomuksen silmäätekevät Halliksen tukijoukkoina. Ei siinä Svinhufvudin ja Paasikiven perintöä paljon kunnioitettu.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."