Mammailu 2.0

[NuoriDaavid]

kertomuksen puskutraktorin eläkkeelle pääsystä.

awww

Kuulostaa tosi hyvältä tarinan aiheelta!

Mä kerroin aina itse keksimääni tarinaa, jossa pelastin kissanpennun puusta

[masa]

Itkuja.

Miten paljon sä puhut tytölle tapahtuvista asioista?

Me ollaan alausta lähtien otettu tavaksi kertoa kaikki tapahtuvat asiat etukäteen ihan neuvolakäynneistä epilepsiatutkimuksiin ja itsenäiseen nukahtamiseen saakka. Ollaan huomattu että ne perkeleet ymmärtää jo puheen vaikka ei ensimmäistä sanaakaan tule vielä suusta ulos.

Pojan kanssa nukkuminen, vaipoista irtaantuminen ja pytylle kakkiminen on mennyt todella jouhevasti, kun ollaan valmisteltu kaikkiin "merkkitapauksiin" etukäteen niistä puhumalla. Eli jos on vaikka silmäpolille aika perjantaina, aletaan puhumaan siitä maanantaina ja kerrotaan mitä siellä tapahtuu ja miten vaaratonta se on. Muutama kerta ollaan käyty silmätutkimuksissa ja ne ovat olleet todella rankkoja juttuja pienelle, kun laitetaan mömmöjä silmiin. Kaikista keikoista ollaan selvitty lähes täydellisesti ilman itkua kun jannu on osannut jo odottaa tapahtumaa ajoissa ja tietää että homman jälkeen saa jätskin.

Myös yksin nukkumaan meno on ollut helppo juttu, kun ollaan höpötety viikko etukäteen, että lauantaina jäät sitten yksin nukkumaan kun olet jo niin iso poika. Tai siis viedäänhän se samalla ikiruutiinilla nukkumaan. Hammaspesu, iltasatu ja muutama minuutti vieressä. Mutta kertaakaan ei ole itkuja tullut eikä suurta draamaa ole tarvittu.

[Vesper]

Ja kaikesta kasvatuksesta huolimatta lapsista tulee mitä tulee. Meistäkin kolmesta sisaruksesta kaikista täysn erilaisia.

[NuoriDaavid]

Ja kaikesta kasvatuksesta huolimatta lapsista tulee mitä tulee. Meistäkin kolmesta sisaruksesta kaikista täysn erilaisia.

No kato ne kasvatusohjeet muuttu siinä välissä!

[Hans Jörgen]

Kaikki nuo ongelmat ratkeaisivat itsestään, jos olisitte parempia vanhempia.

[Vesper]

Kaikki nuo ongelmat ratkeaisivat itsestään, jos olisitte parempia vanhempia.

Erityisen hyvin ne ratkeaa jättämällä lapset tekemättä.

[Hans Jörgen]

^Ota nyt ensimmäiseksi tavoitteeksi vaikkapa keskinkertaisuus.

[Ylermi Ylihankala]

^3,3-v nukkuu päikkärit päiväkodissa ja nukkuu nykyään myös kotona, jos ei ole erityistä reissua tai kyläilyä. Vajaa vuosi sitten jäi jo melkein pois, mut todettiin, et parempi pitää vielä kiinni. Meillä herätään..tai vanhempi herää kuuden pintaan, päikkärit on sit päiväkodissa 12:30 alkaen, kuten kotonakin. Joku tunti puoltoista yleensä. Nukahtaa illalla useimmiten ennen ysiä.

[RouvaPupu]

Hoidossa nukkuu päiväunet, kotona ollessa ei. Nukkumaan menee yhdeksältä, oli kotona tai hoidossa. Hoitopäivinä herätys klo 7, kotona ollessa herää klo 9-12... ja tulee herättämään mut.

[Melnais]

Kiitos Suvinen näistä sun teksteistä! Oma tie äitiyteen on ollut melkoista kivikkoa sekä jatkuvaa venymistä ja kasvamista vaikka lapsi oli toivottu. Suojeluvaisto heräsi heti mutta se varsinainen äidinrakkaus kehittyi hitaasti voimistuen. Voi olla omassa päässä tämä ajatus mutta tuntuu luvallisemmalta isille kasvaa vanhemmuuteen, äideissä sen pitäisi olla katkaisimesta kääntämällä valmiina odottamassa.

[saira]

No saattaisin mäkin miettiä jos kerran ei tuttu ollut. MUTTA mä taas olen sitä mieltä, että nimenomaan tuttujen hautajaisiin olisi hyvä päästä. Meilläkin likka meni pappansa hautajaisiin 4-vuotiaana, ja sit juteltiin ja juteltiin, ja vielä välillä kerrattiin mitä kuolema on. Koska mä nään pahempana sen, että joku vaan katoaa. Hautajaiset on kongreettinen tapa jättää jäähyväiset. Ja tietysti ennen hautajaisia käydä läpi lapsen kanssa se, mitä siellä tapahtuu. Tapahtuman jälkeen meillä likka yleensä otti itse puheeksi asiat, mitkä askarruttivat. Meilläkin puhuttiin papasta noin vuoden, puolentoista ajan, alkuun useammin sitten harveten. Tämä nykyään suositeltu tapa jos lapselle yhtään läheisempi kuolee.

[saira]

^Niinno, viittasin tuossa tuohon "enemmän tuttuun ex-anoppiin". Mut siis juu, en osaa sanoa yhtään mitä itse tekisin tilanteessasi.

[saira]

^Mut joo, nää on vaikeita asioita miettiä ja päättää. Kavereilla oli mietintää kuinka jutella muksulle kun perheen koira lopetettiin. Neuvoin vaan ottaan asiaa esille ja keskusteleen siitä. Meilläkin tuli välillä niin outoja kysymyksiä, mm onko pappa alasti siellä pilven reunalla yms. Siinä sit välillä kieli keskellä koitti vastata jotain. Ja juu, ei meillä tää pappa niin läheinen ollut, exän isäpuoli, joka oli kyllä rakastava, mut ei niinkään tunteitaan näyttävä tai yhteyksiä pitävä. Parhaiten muksu muisti niistä muutamasta vierailusta sinne sen, kuinka pappa näytti missä pakkasen laatikossa jädet oli... Ja papan vaimoa ja sen jaksamista mietti.

[saira]

^^Jep. Ja kun jos ei ole selkeää näkemystä asiasta esim uskontoa, niin ei ole "valmiita vastauksiakaan".

^

[urpiainen]

Mistä tulikin mieleen, että se uurna on vieläkin tuolla kaapissa. Pitää hankkiutua siitä eroon ennen kuin joutuu selittämään senkin sisältöä.

Vaikka sekin on kieltämättä jotenkin aika outoa, niin kyllä mä silti jotenkin toivon, että tässä on puheena se koira eikä ex-anoppi.

[urpiainen]

kerrattiin mitä kuolema on. Ja kun jos ei ole selkeää näkemystä asiasta esim uskontoa, niin ei ole "valmiita vastauksiakaan". Meilläkin tuli välillä niin outoja kysymyksiä, mm onko pappa alasti siellä pilven reunalla yms.

Mun on nyt vaikea saada otetta tästä kannasta. Viittaako tuo uskonnottomuus teihin? Ja ilmeisesti lapselle oli kerrottu, että kuolema on sitä, että otetaan lähijuna pilven reunalle? Ja jos se uskonnottomuus viittaa teihin, niin on vaikea ymmärtää, miksi sitten opetatte, että kuolemaa ei oikeastaan ole, vaan osa vanhoista tyypeistä muuttaa Aurinkorannikolle tai Floridaan, ja osa pilven reunalle (ja kaikissa tapauksissa saa olla huolissaan, että kuinka alasti ne siellä kekkuloivat), erona kai lähinnä se, että pilvenreunaporukan tapauksessa molemminpuolinen vierailu on vielä hankalampaa.

Voi siis olla, että ymmärrän väärin, kuka tässä kuviossa uskoo ja lapsille opettaa mitäkin, mutta jos olen ymmärtänyt oikein, niin kiinnostaisi tietää, mihin tuo uskonnottoman pilvenreunaläppä perustuu. Onko takana jonkinlainen idiosynkraattinen (mutta ei-uskonnollinen?) aikuistenkin hyväksymä ikuinen elämä -oppi, vai ajatteletteko, että pikkulapsen on jotenkin helpompaa ja kasvattavampaa kasvaa kuoleman kieltävässä fantasiassa? (Joo, kirjoitin tämän vähän nihkeästi, mutta oikeasti kysymykseni on aito: ajattelevatko ei-uskonnolliset kasvatusteoreetikotkin, että tällainen pilvenreuna-lähestymistapa kuolemaan on hyvä tapa lapselle käsitellä kuolemaa? En itse siis tiedä.)

[NuoriDaavid]

Mitä tulee kysymykseen, pitääkö koko perheen tulla hautajaisiin, niin minä olen soveltanut, että ei tarvi.

Tätini miehen (mikä lienee oikea termi) ja tätini hautajaisiin olen mennyt yksin (eri tädit kyseessä, latojan huomautus).

[Ylermi Ylihankala]

Mitä tulee kysymykseen, pitääkö koko perheen tulla hautajaisiin, niin minä olen soveltanut, että ei tarvi.

Joo. Hautajaiset ovat mielestäni sen verran intiimi juhla, että vainajaa tuntemattomien ihmisten lukumäärä olisi hyvä pitää minimissään. Minulla on ainakin jotenkin kiusaantunut ja vaivaantunut olo niissä hautajaisissa, joihin menen vain puolisona.

[Vagabondo]

Mitä tulee kysymykseen, pitääkö koko perheen tulla hautajaisiin, niin minä olen soveltanut, että ei tarvi.

Kuin myös. Muut saavat mennä jos haluavat (ovat olleetkin), mutta minä en lähde.

Kaksissa hautajaisissa olen elämäni aikana ollut ja se riittää mulle. Luterilaiset hautajaiset ei vastaa sitä miten haluan muistaa tai jättää hyvästit vainajalle. Saa nähdä tuleeko sanomista sitten joskus kun skippaa oman vanhempansa hautajaiset.

[urpiainen]

Luterilaiset hautajaiset ei vastaa sitä miten haluan muistaa tai jättää hyvästit vainajalle.

Kyllä tämä nyt äkkiseltään kuulostaa vähän sietämättömän itsekkäältä lähestymistavalta hautajaisiin. Jätä henkilökohtaisesti hyvästit tietysti just niinku tykkäät; ainakaan vainajalle asialla ei tietenkään ole mitään väliä. Mutta jos vainajan lähiomaiset kokevat helpottavaksi koota muuta sukua ympärilleen yhteiseen tilaisuuteen, niin tämän yhteisöllisyyden kieltäminen näiltä surijoilta, erityisesti tuolla sinun perustelullasi, uhkaa kyllä näyttäytyä aika kovana ja itsekkäänä.

[Vagabondo]

Mutta jos vainajan lähiomaiset kokevat helpottavaksi koota muuta sukua ympärilleen yhteiseen tilaisuuteen, niin tämän yhteisöllisyyden kieltäminen näiltä surijoilta, erityisesti tuolla sinun perustelullasi, uhkaa kyllä näyttäytyä aika kovana ja itsekkäänä.

Voihan sitä tarkastella toiseltakin kantilta, jos haluaa. Esim. mitäpä kirkkoon kuulumaton ateisti uskonnollisessa tilaisuudessa tekisi. Jos kokisin kirkon rituaalit tärkeiksi ja oleelliseksi, niin kaiketi olisi soveliasta kuulua kirkkoon vaikka en uskossa olisikaan, niin kuin niin monet tapauskovaiset kuuluu.

Minusta on soveliaampaa, että rituaaliin osallistuvat ne joille ne rituaalit jotain merkitsee. Uskonnollisen viitekehyksen ulkopuolella voin toki ottaa osaa tapahtumaan esim. osallistumalla hautajaisten jälkeiseen kahvitilaisuuteen. Mieluummin toki jättäisin senkin väliin, mutta sen verran voin lähiomaisia miellyttää, ellei ole hyvää selitystä poissaololle.

[urpiainen]

^ Mä luulen, että meillä on aika erilainen käsitys siitä, kenen vuoksi hautajaiset järjestetään ja kenen tarpeet ja preferenssit siinä ovat etusijalla.

[So Hard]

Mutta jos vainajan lähiomaiset kokevat helpottavaksi koota muuta sukua ympärilleen yhteiseen tilaisuuteen, niin tämän yhteisöllisyyden kieltäminen näiltä surijoilta, erityisesti tuolla sinun perustelullasi, uhkaa kyllä näyttäytyä aika kovana ja itsekkäänä.

Voihan sitä tarkastella toiseltakin kantilta, jos haluaa. Esim. mitäpä kirkkoon kuulumaton ateisti uskonnollisessa tilaisuudessa tekisi. Jos kokisin kirkon rituaalit tärkeiksi ja oleelliseksi, niin kaiketi olisi soveliasta kuulua kirkkoon vaikka en uskossa olisikaan, niin kuin niin monet tapauskovaiset kuuluu.

Minusta on soveliaampaa, että rituaaliin osallistuvat ne joille ne rituaalit jotain merkitsee. Uskonnollisen viitekehyksen ulkopuolella voin toki ottaa osaa tapahtumaan esim. osallistumalla hautajaisten jälkeiseen kahvitilaisuuteen. Mieluummin toki jättäisin senkin väliin, mutta sen verran voin lähiomaisia miellyttää, ellei ole hyvää selitystä poissaololle.

Mutta kun maahanpanijaisissa ei ole kyse sun suhteesta johonkin uskontoon vaan vainajan ja tämän lähiomaisten. Kirkossa ei tarvitse rukoilla ja veisata, en minäkään niin tee, mutta kunnioitan läsnäolollani vainajan muistoa. Itsensä kanssa sinut olevaa ateistia ei häiritse se, että muut liittävät johonkin uskonnollista merkityssisältöä. Hautajaiset ei kuitenkaan ole luterilainen tms. tapa vaan vuosituhansia vanha perinne. Minusta sen rituaalin funktio on tärkeämpi kuin täsmälliset muodot. Toki jos kyse olisi jostain wiccahautajaisista joissa osallistujat ovat alasti, voisin jättää väliin.

[NuoriDaavid]

Komppausta Tixille ja Urpiaiselle. Itse ateistina en koe mitään ongelmaa osallistuessani uskonnollisin hautajaisiin.

[Kiukkutipu]

Vaikka hautajaiset pidetään kirkossa tai muussa vastaavassa paikassa, ne eivät välttämättä ole erityisen uskonnollinen tilaisuus.
Pappihan siellä on seremoniamestarina mutta tilaisuuden kulku on kyllä suunniteltavissa niin, että varsinainen uskonnollinen osuus on aika minimissä.
Ei ole ihan kahta kuukauttakaan siitä, kun olin juuri sellaisissa hautajaisissa. Kukaan paikalla olleista ei ollut varsinaisesti tunnettu läheisestä suhteesta kirkon ja uskonoppien kanssa.

Mun mielestäni on äärimmäisen kusipäisyyden osoitus, jos jättäytyy lähisukulaisen tai vastaavan hautajaisista pois uskonnollisen syyn perusteella.
Minä en ole pätkääkään uskonnollinen eikä tulis pieneen mieleenkään kieltäytyä hautajaisista yllä mainitulla verukkeella. Kiihkoateisitit taitavat fundamentalistimuslimien jälkeen olla umpimielisimpiä ja fanaattisimpia tyyppejä ikinä.