Onko käyttökokemuksia? Itse tunnustan olevani suhteellisen tuore fani, oma faniurani alkoi Brave New World:ia ekaa kertaa kuunnellessani(2001) ja eritoten The Wicker Man:sta.
Laitappa tähän mielipiteesi Maidenista, parhaat kokemuksesi keikoilta, omastamisi levyt tai mitä mieleen juolahtaa tuosta "Hevirokin" jättiläisestä. Juu, luit oikein! Maideni ei ole minun mielestä metallia, kuten jotkut levykaupat erheellisesti kategorisoivat. Muista toki äänestää parasta levyä ja kerroppa toki oma lempikappaleesi.
En pidä kyseisen orkesterin musiikista. Joskus olen kuullut, että jokin biisimme riffi muistuttaa maidenia, mutta tällöin kyseessä on ollut puhdas sattumus. Laukkahevi ei vain iske.
tällä hetkellä ei ole alkuperäisiä cd:tä kuin nämä
Powerslave Live After Death
hankintalistalla on montakin albumia..
nämä on ollut
Iron Maiden
Number Of The Beast
Piece Of Mind
Seventh Son Of A Seventh Sun
No Prayer For The Dying
Fear Of The Dark
The X-Factor
Best of the beast
paras biisi The Trooper
muita hyviä biisejä Iron Maiden
Wrathchild
Children of the damned
22 acacia avenue
Flight of the Icarus
Die with your boots on
Sun and steel
Aces high
2 minutes to midnight
Powerslave
Rime of the ancient mariner
Only the good die young
Tailgunner
Holy smoke
Be quick or be dead
Viimeksi muokannut Terrorizer, 18.08.2005 12:53. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
"The Number Of The Beast" oli ensimmäinen ostamani äänilevy. Samainen platta sytytti mielenkiinnon raskaampaan rokkiin yleensäkin. Maidenin tuotantoa arvotettaessa olen old-skool-Dickinson-miehiä.
I yllämainittu
II "Piece Of Mind"
III ehkä "Powerslave"
Noiden kolmen albumin jälkeen orkesteri jäi pitkäksi aikaa unholaan, pitkälti siksi että Epäpyhä Kolminaisuus (seksi, viina, autot) alkoi kiinnostaa kasvavaa nuorukaista ja sitä mukaa kuuntelutottumukset ohjautuivat näistä rallattaviin retkueisiin.
TJEU: Zodiac Mindwarp & The Love Reaction: "Prime Mover"
Aika paljon löytyy maidenin levyjä vaikka en varsinkaan viime aikoina ole niihin paneutunut. Pistin Fear of the dark noin äkkiseltään, sen levyn biisit on jääneet parhaiten mieleen.
aikasemmasta tuotannosta ei ole ku best of beast tupla, joten ei voi tietaa millasii albumit oli ennen vuotta 2000, paitsi etta factor x oli aika heikko esitys, sen verran oon sita kamulla kuullu
Jostain ihmeen syystä olen aina pitänyt, että Paul Di'Anno istuu paremmin tuohon orkkaan kuin Bruce. Toisaalta ykkönen on lähestulkoon yhtä hyvä levy. Vielä täytyy mainita että minua on aina miellyttänyt tämä continued saga -> Charlotte The Harlot - 22 Acacia Avenue. Harris ei ole suinkaan mikään huono biisinikkari. Ja uskottavan oloisen sukkahousuhevibiisin voi vääntää vaikka pitkänmatkan juoksusta, jos niinkseen tulee. Vai kuinka?
Kyllä se on Voimaorja. Seitsemäs poika olisi vahva kandidaatti siinä mielessä, että sillä levyllä ei ole yhtään heikkoa lenkkiä, mutta Powerslaven kiistattomat tähtihetket ovat jotakin elämää suurempaa Iron Maidenin tähtitaivaalla.
SikaMika kirjoitti:Live after deathista on mainittava, että kyseessä on kenties paras koskaan tehty live-albumi. Scream for me, Long Beach!
Miten mahtaa olla, huutaako joku Revelationsin (muistaakseni se tai sitten Flight of Icaruksen) lopussa motherfuckers. Näin olen itse kuulevinani, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, jos kuulisin väärin. Ala-asteelta muistuu Running Free rallatukset iloisesti päin persettä.
Paras levy on Powerslawe tai pikemminkin Live After Death. Harmi kun Rime of the Ancient Marineria ei enää keikoilla kuule.
Mitä tulee X Factoriin ja Virtual XI:n, niin mikään ei ole karmeampaa kuin alkaa kuunnella Sign of the Crossin alkua ja olettaa, että hiljaa laulava uusi solisti kuulostaa ihan pätevältä ja huomata "normaaliäänen" alkaessa, että ei vittu, mitään noin hirveää mölinää ei voi olla edes olemassa. Blaze Baileyn turpea olemus on kyllä jotain niin paskaa, ettei tosikaan. Paul vielä jotenkin menettelee, vaikka kyllä Air Raid Siren on se ainoa oikea solisti ja syy Maidenin jatkuvaan suosioon. Loneliness of the Long Distance Runner on hyvä kappale juu.
Ääni esikoislevylle. Vaikka Brucen laulusta kovasti pidänkin niin kyllä se vanha kunnon Homo-Di'Anno on kuitenkin vanha kunnon Homo. (Di'Anno muuten oli joskus viime talvena keikalla Lahden Torvessa, ja onnistuin jotenkin missaamaan sen. Vitutti jälkeenpäin.)
Kaikkiin levyihin en niin tarkkaan ole tutustunut, että muistaisin aina mikä biisi on milläkin levyllä, mutta ainakin Somewhere in Time ja 7th Son ovat aika korvanmukaisia.
