Lucy kirjoitti:Hänen äidillään on skitsofrenia. Hän ei enää erota mikä on todellisuutta ja mikä mielikuvituksen tuotetta. Pahinta on ehkä se, että hän on alkanut käyttäytyä väkivaltaisesti. Kyseinen henkilö on muuttunut kuin toiseksi ihmiseksi. En viitsi kertoa sen tarkemmin miksi säikähdin, mutta sanotaan näin, että ei ole mukava tunne ymmärtää yhtäkkiä, että kaveri on aivan harhainen ja harhat kohdistuvat kaikkeen, minuun, muihin ihmisiin, yhteiskuntaan jne. ... Hän myös puhui, että pelkää tekevänsä jotain pahaa jollekin ja kysyi, että mitä hänelle tapahtuu?
Kas kun huomasin tämän vasta nyt.
Kuulostaa siltä, että kaveri on avoimen psykoottinen, potentiaalisesti vaarallinen itselleen tai muille (ainakin hänen sairautensa pahenee hoitamattomana), eikä ole suostuvainen vapaaehtoiseen hoitoon. Tuollaisessa tilanteessa mielenterveyslain mukaiset kriteerit tahdosta riippumattomaan hoitoon täyttyvät, ja henkilö tulisi toimittaa hoitoon. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että ottaa yhteyttä paikalliseen terveyskeskuslääkäriin, jolla on velvollisuus arvioida tilanne ja tehdä se ns. M1-lähete psykiatriseen sairaalaan, jossa edelleen psykiatri arvioi otetaanko suljetulle tarkkailuun, eli toteutuvatko nuo kriteerit.
Helpoiten potilaan kannalta asia tietysti sujuu, jos joku läheinen saa hänet vapaaehtoisesti suostuteltua sinne terveyskeskuslääkäriin, mutta jos ei suostu, niin sitten jää tk-lääkärin tehtäväksi tehdä virka-apupyyntö poliisille, jotta henkilö saadaan arvioon. Lisäksi siellä terveyskeskuksessa ja myös psykiatrin haastattelussa pitäisi olla läsnä joku potilaan ja hänen hiljattaiset oireensa tietävä ihminen, koska aika usein potilaat muuten pystyvät haastattelujen ajaksi peittämään harhaisuutensa, eikä silloin lain mukaan voi potilasta tahdonvastaiseen hoitoon ottaa, vaikka näppituntuma muuta sanoisikin.
Voi kuulostaa vittumaiselta järjestää kaverinsa hoitoon, mutta psykoosi on kuitenkin lääketieteellinen hätätilanne, siinä missä joku ruumiillinenkin vakava sairaus, ja psykoosin hoitotulokset huononevat sitä myötä mitä enemmän aikaa kuluu oireiden alusta hoidon saamiseen.
Joku, olikohan saira, puhui siitä että lääkkeitä saa, muttei terapiaa. Skitsofrenia on kuitenkin enemmän elimellinen aivosairaus kuin vaikkapa masennus, nähdään usein esim. rakenteellisia muutoksia aivokuvissa (ei siis pelkästään toiminnallisia), ja toimivan hoidon kulmakivi todellakin on lääkitys. Lääkärin seurantaa ja tukea antavaa hoitajakontaktia potilaat toki myös tarvitsevat, samoin kuin mahdollisimman turvallista ja stabiilia kotiympäristöä yms., mutta kunnolla psykoottisen potilaan liikoja tonkiva terapia, eli tuo varsinainen psykoterapia, saa vain enemmän sekaisin. Psykoosisairaus, ainakin skitsofreniatasoinen, on siis useimmiten varsinaisen psykoterapian vasta-aihe.
Öh, kolme vuotta ihastuneena eikä sano mitään, ei vissiin kovinkaan läheinen kaveri. 
