MGandhi kirjoitti:Juu, tääl o ollu meno päällä ja mä olen jäänyt lapsellisten jyrän alle. Tämä asia niitä yhdistää vaikka kaikesta muusta olisivat eri mieltä.
Mä en viitsi edes aloittaa, mulla ei kestä pinna sitäkään vähää mitä sulla
When I drink alcohol, everyone says I'm an alcoholic. When I drink Fanta, no one says I'm fantastic.
MGandhi kirjoitti:Tämä asia niitä yhdistää vaikka kaikesta muusta olisivat eri mieltä.
Ei vaan kyseessä on salaliitto. Se solmitaan synnärillä verivalana ja missiona on aina dissata lapsettomia vaikka olisivat oikeassa. Ihan sama mikä asia on kyseessä.
Muijan tietenkin. Mutta en silti tulisi tänne siirappia vuotavana kertomaan siitä, jos valitsisin itseni. Te vaan ootte niin... niin... *keksi halveksumista kuvaava sana*
Onslow kirjoitti:Näin dokkarin jossa avustettua itsemurhaa suunnittelevan miehen vaimo oli päättänyt itsemurhata itsensä miehensä kanssa samaan aikaan vaikka oli täysin terve.
Kuulostaa lähinnä mielisairaudelta, ei rakkaudelta.
Joo, komppaan tätä, sillä erotuksella, että mielisairausmääritelmää en käyttäisi virallisessa merkityksessään, mutta mielenterveysongelmainen kuitenkin.
Zeb kirjoitti:Joo, komppaan tätä, sillä erotuksella, että mielisairausmääritelmää en käyttäisi virallisessa merkityksessään, mutta mielenterveysongelmainen kuitenkin.
Hulluinta asiassa oli se, että niiden lapset tuki äitiään täydellisesti.
NuoriDaavid kirjoitti:Mun mielestäni parempi kysymys olisi, jos jonkun pitäisi kuolla
1)Sinun
2)Lastesi
3)Puolisosi
Niin kuka se olisi. Mn vastaus ei olisi ainakaan lasten.
Ihanan skitso kysymyksen asettelu eli mielenkiintoista. Onneksi ei ikinä (kai) tarvitse tehdä tuollaista valintaa. Valitsisin ensin itseni, mikäli voisin olettaa, että lapseni pärjäisivät puolisoni hoidossa yhtä lailla kuin minun. Sitten meneekin vaikeammaksi, saattaisin kieltäytyä valitsemasta, kuten siinä Sofian jutussa vaimikäseoli kun piti valita kumpi lapsista tapetaan, tai tapetaan molemmat. Mut ei lapsia ainakaan ikinä voisi valita, niitähän puolustetaan vielä viimeisen hengenvedon jälkeenkin.
Täällähän on niin mielenkiintoinen sota menossa, että täytyy heittää vähän bensaa liekkeihin ja näin lapsettomana väittää tietävänsä jo nyt mitä oma lapsi merkitsisi itselle. Oksupoksunärästys 4-5 tuntia on miniatyyriskenaario sen rinnalla mitä itse olen ehtinyt jo kuvitella siellä fantasiamaailmassani joka on todetusti kaikilla mittareilla mitattuna aika vilkas.
exPertti kirjoitti:vanhemmuudesta. Haaveilinhan siitä
Minä taas en. En koskaan missään vaiheessa ollessani sinkku.
Vasta vakiinnuttuani annoin itselleni luvan ajatella vanhemmuutta. Ja se kokeminen iski kuin tuhat volttia*.Ei mikään aiemmin kokemani, kuvitelmani tai uskomani asia ole vetänyt sille kokemukselta vertoja, eikä vedä. Hyvä niin, sillä sitä hienommaksi se kokemus muodostuu, mitä vähemmän asiasta tiedän.
exPertti kirjoitti:ultimaalisen sinkkuelämän sijaan
Minä taas uskallan väittä että tällä palstalla ei ole ketään muuta, joka olisi viettänyt yhtä vauhdikkaan ja tapahtumia täynnä olevan sinkkuelämän kuin minä. Ja en todellakaan vaihtaisi sitä elämää takaisin. En mistään hinnasta.
Rouva Pupu kirjoitti:Jos puhuttais mielenkiintoisesta, avartavasta ja jännittävästä elämästä niin Elco veis voiton ja vielä pariutuneena!!
Varmasti, jos pitää matkailua kaiken aana ja oona. Minä en pidä.
Voittaako kisan vain niillä perusteilla, joissa sinä olet paras?
Onko muuten kukaan koskaan haukkunut sua ylimieliseksi tai itserakkaaksi?
Minä taas uskallan väittä että tällä palstalla ei ole ketään muuta, joka olisi viettänyt yhtä vauhdikkaan ja tapahtumia täynnä olevan sinkkuelämän kuin minä.