Suvinen kirjoitti:Raskausaikana ja imettäessä tullut luettua paljon, muutama oivallinen romsku jopa peräperään osunut käteen. Tämmöisiä:
Anna Quindlen: Mustelmilla
Perheväkivaltaa käsittelevä tarina, joka kerrotaan äidin näkökulmasta. Uutta tässä oli mielestäni tetynlainen puolueettomuus: miestään vakavan pahoinpitelyn jälkeen poikansa kanssa pakeneva äiti puntaroi tekonsa seurauksia perusteellisesti, isäänsä ihaileva ja rakastava poika kipuilee vanhan kodin, rutiinien ja kavereiden menetyksen keskellä. Lähteminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Lisäksi valotetaan paljon avioliiton taustoja sekä syitä, miksi nainen jää pahoinpitelevän miehen luokse. Syyt tuntuivat kovin tutuilta ja uskottavilta: mies ei aina ole ollut samanlainen, on pahoinpitelyjen jälkeen aidosti pahoillaan ja kunnolla pitkiä aikoja, mies on kaikesta huolimatta hyvä isä eikä koskaan pahoinpitele poikaansa, poika jumaloi isäänsä vaikka alkaakin pikkuhiljaa ymmärtää tilannetta. Äidin ratkaisu on kipeä ja radikaali: kadota täysin, vaihtaa nimensä ja muuttaa toiselle puolelle maata. Pelko siitä että mies pääsee heidän jäljilleen väijyy koko kirjan ajan taustalla, ja loppuratkaisu kaikessa surullisuudessaan saa lukijan miettimään oikeudenmukaisuutta uudelta kantilta. Vaikuttava kirja.
Anne Tyler: Pyhimys sattuman oikusta
Tässä käsitellään syyllisyyttä vähän McEwanin Sovituksen malliin. Ian on perheen teini-ikäinen kuopus, jonka isoveli menee naimisiin yksinhuoltajaäidin kanssa. Ianin liikkeellepaneman tapahtumasarjan seurauksena uudisperheen kolme lasta jäävät orvoiksi, ja Ian-setä ottaa heidät kasvatettavakseen osaksi pakosta, osaksi syyllisyydentunnosta. Lasten isääkin etsitään ja kaivellaan äidin salamyhkäisiä perhetaustoja. Kasvutarinana seurataan sekä Ianin itsensä keskenjäänyttä nuoruutta sekä lasten kasvamista orpoina eriskummallisessa uudisperheessä.
Nancy Huston: Syntymämerkki
Tämän hotkaisin viimeisimpänä. Koukuttava tarina koostuu neljästä episodista neljän kuusivuotiaan lapsen kertomana, vuodesta 2004 takautuvasti vuoteen 1943. Kuusivuotiaan tarinassa esitellään aina perhe, seuraavassa tarinassa taas kuusivuotias on edellisen kuusivuotiaan vanhempi. Kaikkia lapsia yhdistää samanlainen syntymämerkki eri kohdilla kehoa, ja jokaisella on oma tapansa suhtautua merkkiin - tapa, joka kertoo lapsesta ehkä enemmän kuin mikään muu kerrottu.
Kuusivuotiaan näkökulma tapahtumiin sekä vanhempiinsa pohjustaa aina seuraavaa tarinaa; oman isän tai äidin kummallinen käytös selviää taas seuraavassa tarinassa, jossa tämä vanhempi onkin tarinan lapsi. Tarinat käsittelevät vain lyhyitä aikakausia; kaikki tapahtuu kuusivuotiaalle, eli tarinoiden väliin jäävät kahden vuosikymmenen aukkojen tapahtumat lukija saa itse täydentää niiden pienten ja hatarien vihjeiden avulla, jotka kirjailija on tarinoihin ripotellut. Tämä sekä käänteinen rakenne saa lukijassa aikaan halun aloittaa kirja heti alusta sen päätyttyä, kun kirjan alun tapahtumat alkavat saada selitystä lopun lähetessä. Rakenne on erittäin toimiva, eikä jännite lainkaan laske loppua kohti, vaikka loppu oikeastaan onkin kaiken alku.
Tapahtumien punaisena lankana kulkee tarinan isomummon mystinen menneisyys 40-luvun natsi-saksassa, lastenkasvatuksen muutokset halki vuosikymmenten, mielenterveysongelmat, sionismi ja antisemitismi, eri sodat aina toisesta maailmansodasta Irakin ja Afganistanin tapahtumiin. Varsinkin kirjan ensimmäisen tarinan lapsen tarina on hyytävää luettavaa, vaikkakin hieman alleviivaava - mutta takaa tosiaan sen, että kirjaa ei voi laskea kädestään ennen kuin sen saa loppuun. Itse luin tämän vuorokaudessa. Suosittelen!
Lukijoille ensin huomioksi! Vaikka tämä kirjoitus ei suoranaisesti sisällä kirja-arvosteluja, se sisältää erittäin tärkeää oheisasiaa kirjojen lukemisesta. Nimittäin sitä, KUINKA nykyihminen ehtii vielä lukea kirjoja kaikkien muitten asioiden lisäksi. Minä itse nimittäin en kyllä ehdi hyvin.
Siksi katson oikeutetuksi tämän henkilökohtaisen kysymyksen Mussukalle ja myös ihan oikean ongelman monille nykykiireiselle tuotavan julki.
(Arskalaki 12:78:87gh:98, valitusoikeus on)
---------------------
MUSSUKKA hei! 
Miten sinä voit ehtiä? Kuka hoitaa kodin, siivouksen, järjestelyt, hallinnolliset asiat, vuokrat, asunto, asumislisät, lapsiavustukset, sairaudet, lapsen hoidon, siitä aiheutuvat siivoukset, ruoan ostamisen, ruoan teon, syömisen, kitinään vastaamisen, vaatetushuollon, mahdollisen sosiaalisen toiminnan, ja kaikki muut,liikunnan alku, liikunta, jälkihommat, uutisten seuraaminen, puhelin, miehen ohjaaminen ymym...papereiden järjetely, pankkiasiat, kasvihuolto, tulostimen osien hankinta, mahdolliset muut rikkoutuvat asiat, huolto, ulkoilumatkat, autoon liittyvät, petivaatteet, henkilökohtainen kauneus ja hygienia, Ja seksiin menee aikaa alkuseksiin ja loppuseksiin jos sitä on,MITEN SITÄ PYSTYY KESKITTYMÄÄN KIRJOIHIN??? Ja onhan nekin hankittava ja mietittävä onko kiinnostava...NE EIVÄT OSU käteen! Mussukka!!!!
En oikeasti pysty ymmärtämään, en yhtään, ei VOI olla aikaa! Nukutko sinä ollenkaan! Sinunkaltainen vaimo olisi tosi kiva. Pitäisikö minun tehdä yhtään mitään jos olisin aviomiehesi? Voisin siirtää sun kirjojen sivuja ja lämmittää vieressä ja kirjoitta Kitinään nimimerkilläsi. Mutta avattaren muuttaisin kissimirriin!
Ystäväsi ja kannattajasi
Stadinarska
aito ja oikea Mussukkafani
) Kirjailija tuntui tietävän, mistä kirjoitti.
