Mä tiedostan tuon, että itseään siinä satuttaa. Ja sitä sitten opettaa toisille, että minua saa kohdella miten vain, enkä laita vastaan.nowaysis kirjoitti:Tässä on vain se huono puoli, että jos ei koskaan todella suivaannu niitä kohtaan joiden teot satuttavat pelätessään satuttavansa muita, satuttaa pidemmän päälle eniten itseään.
Itse olen todellakin koflikteja välttelevää tyyppiä, mutta jos toisen tekemiset tai sanomiset minua loukkaavat, saatan sen kyllä hänen tietoonsa(miehen kanssa, that is). Enimmäkseen ihan asialliseen sävyyn. Totta, että nais/mieskommunikaatioiden eroista johtuen viesti tulkitaan usein toisin kuin sen lähettäjä tarkoitti, mutta jos näitä ei oikaise niin ainakin itselläni ns. hampaankoloon jäävät asiat aiheuttavat sitten jotain muuta shaibaa jollain muulla elämän alueella.
Kaiken lisäksi tiedostan, että oma tapani kommunikoida on äärimmäisen pehmeä ja sovitteleva, ja kenpä ties siksi tulkitsen helposti muiden tavat tylyiksi. Tosin kun tiedostan tämän, ongelma ei ole niinkään suuri
Silloin vain kun oli pieni, niin vanhemmille ei saanut sanoa vastaan, vanhempien tekemisiä ei saanut kritisoida, joten sitä ei ikinä oikein oppinut väittämään vastaan tai puolustamaan.. ja tietyistä syistä johtuen oppi myös syyttämään itseään, "kyllä, on minun vikana, että japanissa räjähänyt tulivuori tappoi tuhansia ihmisiä tms".
Exän kanssa oppi sen, että asiat on esitettävä tavalla, jolloin ei syytä toista. Exä ei todellakaan kyennyt ottamaan kritiikkiä ilman kauheaa suuttumista, joten opin naamioimaan kritiikin ja esittämään asiat aivan uudella tavalla, tavalla jolloin toinen ei todellakaan voi suuttua.
Ehkä kandee kysästä sittenkun pöly on laskeutunut, että voiko alkkareiden sijaan joku muu sytyttää. 