Pulkannaru kirjoitti:EveryWoman kirjoitti:Kyllä jäätelö maistuu makealle ihan kaikkien suussa, pl. harvinaiset makuaistiltaan vaurioituneet tyypit.
Vastasitkin tuossa jo itsellesi, eli ei maistu Kaikkien suussa makealle.
Mutta kun sanoit, että olemme kaikki erilaisia, niin tarkoitit varmaan jotain vähän tavanomaisempaa erilaisuutta kuin vakavaa ja harvinaista tunnevauriota. Mun mielestä me normaalimmat ihmiset (99%) olemme erilaisia ainoastaan sen osalta, kuinka koviksi/turtuneiksi olemme elämämme aikana menneet. Itse tunneaistimien mekanismi puolestaan on kaikilla sama.
Kuten sanottu, joku voi ilman pahoinvointia tehdä vaikka mitä paholaistekoja. Mutta en puhunutkaan tässä pelkästä pahoinvoinnin puuttumisesta (se ei itselläni ainakaan riitä vielä mihinkään), vaan aivan tietynlaisesta hyvinvoinnin kokemuksesta, jollaista en tosiaan usko voivan syntyä sellaisen henkilön kokemuspiirissä, joka toimii hajottavasti.
Samoin kuin jäätelön kanssa, niin mielestäni meille kullekin tulee hyvinvoinnin kokemuksia erilaisita asioista ja käyttätymistavoista.
Totta, mutta kyllä sieltä on mahdollista erottaa tietyt suuntaviivat, jotka koskevat jokaista. Toisen vahingoittamisesta voi joku kokea jopa mielihyvää (itsekin olen joskus kokenut), mutta se on laadullisesti ja seurauksiltaan aivan erilaista mielihyvää kuin se, mitä seuraa rakentavista ja rakastavista teoista. Se,
millainen rakentavuus sopii kenellekin, on yksilöllistä, mutta en usko kenenkään voivan kasvaa hyvinvoivaksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi toimimalla yksinomaan vihamielisesti ja hajottavasti.
No, jokainen päättäköön omasta puolestaan mikä sopii parhaiten.
Aivan !
Mutta muistetaan pitää mielemme avoimina kaikenlaisille asioille. Näin saamme irti tästä kohtuullisen lyhyestä maallisesta vaelluksestamme mahdollisimman paljon. Kovin jyrkillä henkilöillä 'hitlereillä' tai kaiken pehmentävillä kukkahattuhenkilöillä ei varmaan ole sitä Parasta avoimuutta moninaisten asioiden käsittelyyn (en nyt ehdi+jaksa tätä paremmin muotoilla).
Kukkahattutäti-termi tuo minulle ensimmäisenä mieleen tyypin, joka ei pysty kohtaamaan ajatusta vaikkapa pedofiliasta tai muista äärimmäisen ikävistä elämän puolista, ja jonka toiminta tämän seurauksena ei ole järkevää eikä edistä mitään kannatettavaa päämäärää. Sellainen tapaus saattaa esim. kieltää ilmiön olemassaolon mieluummin kuin antautua pohtimaan, miten sen haittoja voitaisiin vähentää. Tai jos olemassaolo myönnetään, ratkaisuehdotukset ovat silmittömän raivon ja vihan tai pelon ohjaamia, eivätkä perustu todennäköisten seurausten harkintaan vaan enemmän kostomentaliteettiin. Nämä tyypit ovat raivostuttavia siksi, että he tuntuvat elävän omassa fantasiamaailmassaan ja sulkevan kaiken siitä poikkeavan tajuntansa ulkopuolelle, joten heidän kanssaan on vaikea tehdä yhteistyötä todellisessa maailmassa. Sama koskee tietysti toistakin äärilaitaa ("hitlerit"), jonka on vaikea kohdata tai hyväksyä elämän herkkiä ja pehmeitä ilmiöitä.
Jos tarkoitit sitä, että minun tulisi pitää mieleni avoimena myös epärakentavalle ja hajottavalle käytökselle omassa elämässäni (eli että alkaisin toimia enemmän niin), niin sitä en aio tehdä. Olen kokeillut riittävän monta kertaa todetakseni, kumman asenteen seuraukset ovat itseni kannalta miellyttävämpiä. Vai tarkoititko, että minun ei pitäisi suositella Jannelle tapaa, jonka olen itse todennut hyväksi? Kyllä Janne varmaan ymmärtää ottaa suositukseni jonain muuna kuin pitkäaikaisen terapiasuhteen tuloksena tai Jumalan sanana.
