RP kirjoitti:Alustuksessa oli mainittu ongelmia tai "ongelmia", joten sinänsä karikko on väärä sanavalinta kun tässä ei sinänsä haeta niitä juttuja pelkästään mitkä aiheuttaisi esim. suhteen päättymisen. Vaan niitä pieniäkin, ei niin maailmaa kaatavia juttuja.
Jatkakaa.
Ongelmahko tai ainakin ärsyttävä piirre: hellu ei kestä kovin hyvin sitä että suunnitelmat muuttuu. Tämä tulee esiin kun ollaan kännissä ja suunnitelmat muuttuu. Se alkaa tulukuttaan. Ekan kerran olin ihan puulla päähän lyöty, tokalla kerralla en enää niinkään ja totesin vaan että minähän en tätä paskaa kuuntele, ole ihmisiksi tai lähe käveleen. Ne oli vielä mun synttärit kun tää toka kerta tapahtui.
Eka kerta oli hellulle järkätyt yllätyssynttärit, ja kun sen kaveri oli saanu hellun uskoon että edessä on rauhallinen koti-ilta juopottelun ja musiikin merkeissä niin se, että kyseessä olikin kekkerit ja juhlapaikalle tuli parikymmentä kaveria ja se sai huomiota koko illan, aiheutti hirvittävän mäkätyksen ja nalkutuksen. No voi anteeksi, en enää ikinä järjestä sulle synttäreitä, ainakaan yllätyssellaisia.
Toka kerta oli mun kolmikymppiset Rollossa. Hellu luuli että saunasta lähetään klo se-ja-se baariin A, mut suunnitelmat muuttui vauhdista ja mentiinkin 10 min aikaisemmin baariin B. Ja ei kun hirviä mäkätys koko illan, minä vielä nakkasin että "no voi nyyh, jäikö dödö laittamatta". Olin ihan pakastimena vielä pari päivää enkä antanut ees koskia.
Sen tokan kerran jälkeen hoksasin sen kaavan ja totesin että jos ei jätkä kestä suunnitelmien muutoksia niin tulee pettymän kyllä usiamman kerran elämässään. Voin olla tukena, mutta en todellakaan ala tulukutusta kuunteleen. Eli jos vielä kolmannen kerran tulee samanlainen tilanne, niin kävelen tilanteesta ulos.
Minä olen aiheuttanut harmaita hiuksia sillä, että minä vaan lähen. Mulla kerran ihan hirviästi vitutti hellun kuorsaus, eikä se hiljenny millään tönimisellä. Tällöin asuimme vielä eri osoitteissa. Minä pistin mahdollisimman hiljaa yöllä vaatteet päälle enkä alkanut kaivaan kynää ja paperia että toinen ei herää ja hipsin kotia. Aamulla olikin sitten vihaista ukkoa vastassa, koska hän oli hätääntynyt yöllä että mitä on sattunut kun akka on unien aikana hävinnyt enkä ees jättänyt lappua että missä mennään.
Toisen kerran tein saman - tietoisesti tällä kertaa - kun hellu teki sellaista mistä en pidä ja se tiesi sen. Otin aikalisän, kirjan ja menin puistoon lukemaan. Viivyin tunnin. Tästäkin tuli sanomista, mutta nakkelin vain niskojani koska hellun käytös oli ihan tietoista. No, enää ei ole sitä käytöstä ollut ja munkin "häviäminen" on lopahtanut noihin kahteen kertaan...
Me nyt pääsääntöisesti pystytään puhumaan ärsytyksistä eikä me esim. koskaan oo huutotapeltu. Meidän "tappelut" on tiukkaa ja asiallista keskustelua.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Mieluusti jäisimme tänne. Me ei haluta maailmalle, me halutaan kökkiä!
sen aikaa että saan uuden kämpän. Lämpimässä ja veden äärellä kuitenkin, eikä veneen alla.
