Ihmissuhdepaskanjauhantaketju

[EveryWoman]

^Epäonnistumisen pelko?

[Manaaja]

^Epäonnistumisen pelko?

Jotain sellasta varmaankin. Tai ehkä pikemminkin pelko siitä että huomaa olevansa taas tilanteessa missä joutuu päivittäisellä tasolla vakuuttelemaan toiselle omaa uskollisuuttaan ja lojaalisuuttaan. Sellanen on henkisesti vähän turhan raskasta mulle.

[EveryWoman]

Jotain sellasta varmaankin. Tai ehkä pikemminkin pelko siitä että huomaa olevansa taas tilanteessa missä joutuu päivittäisellä tasolla vakuuttelemaan toiselle omaa uskollisuuttaan ja lojaalisuuttaan. Sellanen on henkisesti vähän turhan raskasta mulle.

Miten voisit estää tuon?

[annepa]

^Epäonnistumisen pelko?

Jotain sellasta varmaankin. Tai ehkä pikemminkin pelko siitä että huomaa olevansa taas tilanteessa missä joutuu päivittäisellä tasolla vakuuttelemaan toiselle omaa uskollisuuttaan ja lojaalisuuttaan. Sellanen on henkisesti vähän turhan raskasta mulle.

No en kyllä rupeis tohon. Siis jos oisin sie. Jos tommosta pitää tehä niin se TOINEN osapuoli tarvii pääparannusta, et sie (olettaen tietysti että olet uskollinen ja lojaali).

Mulla on vähän semmoinen mentaliteetti että tuo ukkeli on mun kans koska se haluaa olla. Jos se taas haluaa pettää niin se pettää vaikka mie seisoisin päälläni tikun nokassa, ei siinä mitkään vakuuttelut auta kummaltakaan puolelta enää.

Mutta tuosta pelosta... Eihän sitä tiiä jos ei yritä. Jospa tämä hurmaava seuralainen ei olekaan vakuutteluja kaipaava? Jospa se ei tarvi miestä vaan haluaa olla sun kanssa koska haluaa olla sun kanssa - sen sijaan että tarvis miestä, ei siis tulis toimeen omillaan. Älä ole [ensanokuka], uskalla uskaltaa! Siis yrittää!

[Manaaja]

Jotain sellasta varmaankin. Tai ehkä pikemminkin pelko siitä että huomaa olevansa taas tilanteessa missä joutuu päivittäisellä tasolla vakuuttelemaan toiselle omaa uskollisuuttaan ja lojaalisuuttaan. Sellanen on henkisesti vähän turhan raskasta mulle.

Miten voisit estää tuon?

Tää sinkkunapysyminen tuntuu estävän tilanteen syntymisen 100% tehokkaasti.

Sen ulkopuolella en tiedä antaa 100% tehokasta vastausta.

[EveryWoman]

Jotain sellasta varmaankin. Tai ehkä pikemminkin pelko siitä että huomaa olevansa taas tilanteessa missä joutuu päivittäisellä tasolla vakuuttelemaan toiselle omaa uskollisuuttaan ja lojaalisuuttaan. Sellanen on henkisesti vähän turhan raskasta mulle.

Miten voisit estää tuon?

Tää sinkkunapysyminen tuntuu estävän tilanteen syntymisen 100% tehokkaasti.

Sen ulkopuolella en tiedä antaa 100% tehokasta vastausta.

Voisi kai ajatella, että vaikutuskeinot jakautuvat kahteen päälinjaan:
1. valitse perusluonteeltaan aiempia luottavaisempi kumppani, tai
2. opettele käyttäytymään tavalla, joka auttaa kumppania luottamaan sinuun (koskee siis kaikkea sitä, mikä tapahtuu ennen kuin päädytään tuohon vakuuttelua vaativaan pisteeseen).

Nuo eivät tietenkään sulje toisiaan pois; molempia voi yrittää samanaikaisesti. Ykköskohdassa voi miettiä, kuinka hataralla pohjalla aiempien ongelmatapausten perusluottamus on verrattuna ihmisiin yleensä. Oliko heillä samanlaisia ongelmia tyypillisesti myös aiemmissa suhteissaan? Jos ei ollut, on syytä olettaa että heidän luottamuksensa ihmisiin on suht. normaalilla tasolla ja sun siis kannattaisi yrittää löytää tyyppi, joka luottaa normaalia enemmän. Jos taas exien kyky luottaa on selvästi normaalia heikompaa, riittää kun välttelee sellaisia tapauksia jatkossa.

Kakkoskohta puolestaan onnistuu parhaiten, jos löytyy sellainen pari, jonka kanssa keskusteluyhteys toimii. Muuten voi olla vaikea tietää, mitkä jutut omassa käytöksessä saavat toisen tuntemaan epävarmuutta. Ja jos ei tiedä, tilannetta ei voi yrittää muuttaa.

Sinkkuus lienee helpoin ratkaisu.

[Manaaja]

Oliko heillä samanlaisia ongelmia tyypillisesti myös aiemmissa suhteissaan?

Kyllä, mutta syy oli kertoman mukaan aina eri, mutta hyvin perusteltu. Toisten käytöksessä oli aina avainmokia, jotka ainakin paperilla saatiin kuulostamaan vakavilta jutuilta, vaikka esimerkiksi yhtään pettämistä ei koskaan oltu kuitenkaan koettu. Toki mä oon asiaa mielessäni purkanut paljonkin, ja tullut järjellä ajateltuna siihen tulokseen, etten olisi voinut estää jäävuoreen törmäämistä kuin omistamalla selvänäkökyvyn ja ennustajantaidot.

Mutta järjellä perusteleminen ei valitettavasti kulje aina käsi kädessä tuntemuksien ja pelkojen kanssa. Luulen että kaikista eniten pelkään sitä, että saan tuntea olevani loppuun kuluttavasta yrittämisestä huolimatta huono ja riittämätön, helposti paremmalla korvattava mies, jonka vikaa on "kaikki".

[EveryWoman]

Oliko heillä samanlaisia ongelmia tyypillisesti myös aiemmissa suhteissaan?

Kyllä, mutta syy oli kertoman mukaan aina eri, mutta hyvin perusteltu. Toisten käytöksessä oli aina avainmokia, jotka ainakin paperilla saatiin kuulostamaan vakavilta jutuilta, vaikka esimerkiksi yhtään pettämistä ei koskaan oltu kuitenkaan koettu.

Kuulostaa siltä, että joko näiden exien perusluottamuksessa on tosiaan ollut parantamisen varaa, tai sitten hekin ovat pelänneet epäonnistumista ja "virheiden" etsiminen toisen käytöksestä suurennuslasin kanssa on ollut heidän tapansa yrittää välttää vahinkoja. Oikeastaan nuo ovat lähestulkoon sama asia. Kyse taitaa olla lähinnä aste-eroista: jotkut ovat niin primitiivisellä tasolla turvattomia ja epäluottavaisia, että asiaan ei juuri voi omilla tai kumppanin valinnoilla vaikuttaa. Toiset puolestaan pystyisivät oppimaan luottavaisemmiksi, mutta valitsevat ennemmin syyttää toista kaikesta - kaiketi siksi että kuvittelevat voivansa itse toimia ja elää täydellisen virheettömästi. Eli elävät siinä harhakäsityksessä, että kun vain toinen tekisi kaiken oikein, ongelmia ei voisi tulla kun itsekin tekevät "kaiken oikein".

Tämä tällainen harhakäsitys oman toiminnan virheettömyydestä ei taida olla kovin harvinainen. Jotenkin tuntuu siltä, ettei tämä pelkäämäsi umpikujakaan ole mitenkään erityisen poikkeuksellinen:

Luulen että kaikista eniten pelkään sitä, että saan tuntea olevani loppuun kuluttavasta yrittämisestä huolimatta huono ja riittämätön, helposti paremmalla korvattava mies, jonka vikaa on "kaikki".

Aika monen olen kuullut kuvailevan suhteensa päättymisen syitä näin. Ja ensimmäinen omakin suhteeni taisi päättyä tällaiseen asetelmaan. Omat virheeni siinä (toisen syyllistämisen ja sen, että itse kuvittelin olevani täydellinen) tajusin vasta jälkeenpäin. En kyllä sanonut miehelle hänessä olevan vikaa, mutta se riitti kun ajattelin, että itsessäni sitä vikaa ei ainakaan ole. Ajatukset vaikuttivat siihen, miten miestä kohtelin. Tästä on yli kymmenen vuotta ja vieläkin harmittaa miten tuli toimittua.

Tosiasiallisesti oma suhde-elämäni alkoi toimia vasta kun luovuin siitä ajatuksesta, että kummankin olisi automaattisesti tajuttava ja osattava toimia tietyllä tavalla. Ja siitä, että toisen tulisi tehdä suhteen eteen vähintään yhtä paljon kuin itsekin teen. Aloin miettiä, mitä missäkin tilanteessa voisin itse tehdä, sen sijaan että mietin mitä sen toisen pitäisi tai olisi pitänyt tehdä. Samoin toimivan kumppanin kanssa olenkin sitten onnistunut pääsemään hieman irti niistä omista typeryyksistäni (samoin kuin hän omistaan). Yllättäen vasta alettuani irtautua niistä olen tajunnut toimineeni ikävästi, ja että käytöksessäni tosiaankin oli parantamisen varaa ja paljon. Nykyisin yritän aina muistaa tämän, kun tulee sellainen olo että itse tiedän ja osaan kaiken ja olen maailman paras kumppani ja toinen muka vain sabotoi suhdetta joka ilman häntä olisi "täydellinen".

Toki mä oon asiaa mielessäni purkanut paljonkin, ja tullut järjellä ajateltuna siihen tulokseen, etten olisi voinut estää jäävuoreen törmäämistä kuin omistamalla selvänäkökyvyn ja ennustajantaidot.

No mitä jos mainitsisit asiasta sille deitillesi? Ihan vaan kertoisit, kuinka sua pelottaa tuollaiseen tilanteeseen joutuminen, jossa olet ollut jo useamman kerran. Se, miten hän reagoi, kertoo paljon siitä, kuinka suuri riski sinulla on joutua samaan jamaan hänen kanssaan. Ja samalla voi se toinenkin ongelma korjaantua, josta mainitsit: jos mikään ei oikein tunnu missään, niin heittämällä vähän extreme-rehellisyyttä peliin vähintään adrenaliini alkaa taas kiertää, ja sitä kautta kenties myöhemmin ne muutkin hormonit. Ja jos ei ala, voi pitää aiempaa selvempänä, ettei daami ole sinulle se oikea.

[Ann]

No mitä jos mainitsisit asiasta sille deitillesi? Ihan vaan kertoisit, kuinka sua pelottaa tuollaiseen tilanteeseen joutuminen, jossa olet ollut jo useamman kerran

Ei saatana, lens pepsimaksit kaaressa näytölle!

[EveryWoman]

^But why? (Arvaan syyksi, että sisäinen voiceoverisi esitti lauseen Maarit Tastula -äänellä. Vaihda esittäjää!)

[Ann]

^But why?

Näin sieluni perssilmillä skenaarion, jossa Hinaaja ääni väristen avautuu peloistaan deitilleen.

Ei, ei näin.

[EveryWoman]

Näin sieluni perssilmillä skenaarion, jossa Hinaaja ääni väristen avautuu peloistaan deitilleen.

Ei, ei näin.

Ei niin, vaan ihan normaalilla äänellä, silmiin katsoen ja sillee terveellä itsetunnolla, junou? Pelkoja on jokaisella; rohkea mainitsee omistaan toisellekin.

[Manaaja]

No mitä jos mainitsisit asiasta sille deitillesi? Ihan vaan kertoisit, kuinka sua pelottaa tuollaiseen tilanteeseen joutuminen, jossa olet ollut jo useamman kerran.

Mistä nää useammat kerrat ja ne useammat exät sulle oikein syntyivät? Kyllä tää oli täysin uniikki kokemus meikäläiselle.

[EveryWoman]

^Oletin vahingossa noin, kun asia nousi mahdolliseksi syyksi vältellä suhteita. Omassa lähipiirissä on ollut pari tapausta, jotka myös ovat menettäneet kiinnostuksensa deittailuun, ja heillä kaikilla oli myös useissa aiemmissa suhteissa toistunut kaava, jota myöhemmin havaitsivat alitajuisesti karttavansa antamalla pakkeja pakkien perään. Oli siis menneisyyden perusteella aihettakin pelätä kaavan toteutuvan myös jatkossa.

Mut ok, sulla yksi eksä käyttäytynyt noin, joten ei tosiaan varsinaista aihetta pelkotilaan. Tästä huolimatta jos olisin itse samassa tilanteessa, ottaisin vain asian puheeksi. Mitään et voi menettää, jos kerran daami ei nappaa kuitenkaan.

[Manaaja]

Mitään et voi menettää, jos kerran daami ei nappaa kuitenkaan.

Meinaatsä et se alkaa jotenkin kosmisesti nappaamaan sen jälkeen?

[EveryWoman]

^En, mut tod.näk. alkaa edes napata joko aiempaa enemmän tai vähemmän. Paitsi tietty jos meet murjasemaan jonkun läpän vain siksi, että Kitinässä käskettiin (= älä tee sitä ellei ehdotus tunnu itsestäsi mitenkään inspiroivalta).

[Manaaja]

(= älä tee sitä ellei ehdotus tunnu itsestäsi mitenkään inspiroivalta).

Joo. Ei millään pahalla, mutta kun pidän sinua ihan oikeasti hulluna ihmisenä niinkuin olen moneen otteeseen sen täällä ihan ääneenkin sanonut, niin käytän kyllä yllättävän paljon harkintaa sen suhteen kuinka tarkasti noudatan ohjeistuksiasi. Haluan siis vielä tähdentää, etten ole sanonut sinua hulluksi loukkaustarkoituksessa.

[EveryWoman]

^Hyvä että käytät harkintaa. Toivoisin sun tekevän niin vaikka et pitäisikään mua hulluna.

Kerro lisää mun Oikeasta Hulluudesta?

[Manaaja]

Kerro lisää mun Oikeasta Hulluudesta?

No se esiintyy just sellaisilla jännillä tavoilla kuin että esimerkiksi puhut jostain itsensätuntemisjutuista ja siitä miten jengin pitäisi enemmän oppia tuntemaan itseään, ja ettei samassa yhteydessä voi olla tuntematta ettetkö olis itse omasta mielestäsi paremmin itsesi tunteva ihminen ja nostaisi itsesi ns. paremmaksi ja itsensä tuntevammaksi ihmiseksi muihin nähden puheenvuoroissasi ja ajatusmaailmassasi. Ja sitten jälkeenpäin lipsauttelet, että samoihin aikoihin oli parisuhteet menemässä päin vittua, kun kuvittelit olevasi virheetön ja täydellinen, vaikka myöhemmin tajusitkin olevasi aika persreikä.

Tajuuks niinku?

[EveryWoman]

lipsauttelet... samoihin aikoihin... päin vittua... oikeasti hullu... ohjeistus... jotenkin kosmisesti...

Sä kärjistät niin paljon, että menetät otteen totuudesta. Yhden näistä väärinkäsityksistä ymmärrän, vaikka se onkin väärinkäsitys. Muut luonnehdinnat puolestaan ovat ihan vaan päin vittua, kärjistämättä.

[Manaaja]

Sä kärjistät niin paljon, että menetät otteen totuudesta.

Voisikohan se johtua siitä, ettet niin pehmeästi ja liikkumavaraa antaen aina kirjoita itsekään?

[EveryWoman]

^Voisi varmaan, jos kärjistäisit lähinnä silloin, kun kommentoit mun tekstejä. (Kuten sanottu, yhden yllämainituista ymmärrän oman kirjoitteluni aiheuttamaksi harhaksi.)

Ja "johtuipa" kärjistelysi melkein mistä vain, sä pystyt kuitenkin halutessasi olemaan tekemättä sitä. Jos sua siis oma kärjistämisesi häiritsee, kannattaa kokeilla.

Sä taidat taaskin yrittää vain provota/dissata/huvitella mun kustannuksella? Jos haluaisit auttaa mua, pystyisit paremmin näkemään missä asioissa oikeasti tarvitsen apua.

[Ann]

Ei, ei näin.

Ei niin, vaan ihan normaalilla äänellä, silmiin katsoen ja sillee terveellä itsetunnolla, junou?

En tiedä miten ajat on muuttuneet, mutta.. käsittääkseni "deiteillä" ei avauduta kipupisteistä, vaan pidetään hauskaa rennoissa tunnelmissa.

Jos sen yhdessä vietetyn ajan jälkeen tuntuu siltä ettei toimi, niin miksi pitäisi alkaa terapoimaan? Noi kaikenmaailman maagiset pisteet tuppaa löytymään sitten kun ollaan oltu yksissä jo pidempään.. Suhteutusta, bitte.

Pelkoja on jokaisella; rohkea mainitsee omistaan toisellekin.

Sä pelotat mua. Tää meidän juttu ei toimi.

[EveryWoman]

En tiedä miten ajat on muuttuneet, mutta.. käsittääkseni "deiteillä" ei avauduta kipupisteistä, vaan pidetään hauskaa rennoissa tunnelmissa.

Mun käsittääkseni sääntökirjan mukaan deittailu harvemmin merkitsee hauskanpitoa rennoissa tunnelmissa.

Jos sen yhdessä vietetyn ajan jälkeen tuntuu siltä ettei toimi, niin miksi pitäisi alkaa terapoimaan? Noi kaikenmaailman maagiset pisteet tuppaa löytymään sitten kun ollaan oltu yksissä jo pidempään.. Suhteutusta, bitte.

Ei pidäkään, mutta ei ole myöskään mitään syytä miksei voisi.

Pelkoja on jokaisella; rohkea mainitsee omistaan toisellekin.

Sä pelotat mua. Tää meidän juttu ei toimi.

Erotaan ystävinä!

[Ann]

Mun käsittääkseni sääntökirjan mukaan deittailu harvemmin merkitsee hauskanpitoa rennoissa tunnelmissa.

Kandeis varmaan päivittää painosta.

Ei pidäkään, mutta ei ole myöskään mitään syytä miksei voisi.

Koska se aiheuttaa ei-rentoa tunnelmaa.

Erotaan ystävinä!

Kasvoit erilleen.