
Meillä taas tapahtuu näitä "ai, unohdin kertoa..."- juttuja lähes päivittäin. Mulla alkaa mennä hermot! Joko herralla on dementia, tai ei yksinkertaisesti riitä kunnioitus kertomaan mulle asioista. TAI sitten sitä pelottaa. Argh.
Nytkin oli tällainen pieni ilmoitusluontoinen asia kuten pojan hoitoon meneminen. Kerroin äsken puhelimessa, että kaveri ja kaverin poika tulevat iltakahville perjantaina, saavat jätkät leikkiä keskenään kun äidit juoruavat kun miehet on töissä. Vastauksena taas se sama "ai niin, unohdin kertoa että äiti ottaa pojan perjantaina yöksi, kun mennään sinne lauantaiaamupäivästä auttamaan valmisteluissa.." (miehen veli lähdössä Kosovoon su, lauantaina on läksiäiset). Aijaa, no kiva tietää.