
Se onkin suunnilleen ainoa asia mikä on tuonut hyvän mielen tässä vähään aikaan. Voi vittu että vituttaa koko tilanne! Nyt tätä suhdetta on alettu käydä läpi ja on vaikeeta, vaikeeta. Asiaahan ei yhtään helpota ne komeat miehet mistä olen puhunut. Tottakai jos kotona on tyhjiö, siihen oma pää keksii jotain täytettä. Luonnollista ja ymmärrettävää, mutta ei se kivaa ole.
Mua edelleen jurppii se että mulle on sanottu että "en oo koskaan rakastanu ketään". Tilanne ei ilmeisesti ole muuttunut. Miksi mun pitäisi olla semmoisen kanssa joka ei rakasta mua, ei ole ikinä rakastanutkaan? Tuli vaan mieleen kun prosessi selvitti omaa rakastamistilannetta, joka on onneksi kääntynyt jo parhain päin.
Muutenki tapahtuu liikaa, mut tämä nyt ehkä päällimmäisenä, tälle vois ainakin teoriassa jotain tehä. Koiran kuoli, sille ei voi mitään tehä. Projekti loppu, sillekään ei voi mitään tehä. YT:t alko, sillekään ei voi mitään tehä. Opinnot rullaa, niille ei tarvi tehä mitään erikoista (THANK GOD!!), muuta kuin opiskella ja se tuntuu olevan helppoa.
Tapasin mielenkiintoisen ihmisen, jonka kanssa jutteleminen oli kuin olisi törmännyt vanhaan tuttuun. Nyt ilmeisesti tämä tyyppi ei kuitenkaan koe minua "vanhaksi tutukseen", joten palaan vanhaan toteamukseen: minun on vaikea tutustua ihmisiin. PASKAA!!!111 No ei tällekään mitään voi tehä. Voihan perkele!