Ihmissuhdepaskanjauhantaketju

[Georgina]

Musta jonkun tuijottaminen silmiin tuntikausia olis kyllä vähintäänkin outoa enkä usko sellaiseen pystyväni. Mutta hei jokainen tavallaan, en vaan usko että tuollaisia normeja voidaan asettaa toisille ihmisille.

Oon ehottomasti yrittämisen ja parisuhteen kannalla... MUTTA oon nyt sen verran pahanilmanlintuna että minusta sillä yrittämiselläkin pitää olla joku raja. Jos puhuu ja koittaa ja puhuu ja koittaa eikä homma silti ala tuntua helpolta niin ei ole synti nakata hanskat tiskiin. Juuri siksi että yksinkin on aivan hyvä olla. Parisuhteen ois kuitenkin tarkoitus tuoda elämään jotain lisää ja tuntua helpolta ja luontevalta eikä siltä että sen takia pitää luopua ja tehdä töitä, ainakaan pidemmällä aikavälillä.

[saira]

Musta jonkun tuijottaminen silmiin tuntikausia olis kyllä vähintäänkin outoa enkä usko sellaiseen pystyväni. Mutta hei jokainen tavallaan, en vaan usko että tuollaisia normeja voidaan asettaa toisille ihmisille.

Niin mustakin oli, ennenku tässä nykyisessä suhteessa. Ei ole mitenkään erikoista, vaikkakaan ei niin yleistä kuin alussa.

[elco]

Riippuu vähän mihin silmään pitää tuntikausia tuijottaa.

[musta muumio]

Ajattelin vain ilmoittaa kaiken tämän valituksen keskellä, että parisuhteettomuuteni on täydellisesti kunnossa.

Oon aatellut, että mun pitää joskus kertoa sulle pari niksiä, joilla uskomattominkin urpo pystyy järjestämään itsensä mukavaan parisuhteeseen ihan huomaamattaan. No, alkaa: Eka sä järkkäät sun luokse syömään semmosen muksan naisen. Laitat hyvää ruokaa ja paljon. Pidät huolta, että ilta sujuu sen verran ookoosti, että se kutsuu sut kiitokseksi sen luokse syömään. Viet mukanas viinipullon. Juotte sen viinipullon, ja myös sen viinipullon, jonka se nainen oli varannut juotavaksi. Pussailette. Jäät yöksi. Aamulla tiskaat sen naisen tiskit. Se on siinä.

[elco]

^ Missä kohdassa ammutaan body languge katosta läpi ja aletaan kehumaan kynsiä?

[KKK]

Oon ehottomasti yrittämisen ja parisuhteen kannalla... MUTTA oon nyt sen verran pahanilmanlintuna että minusta sillä yrittämiselläkin pitää olla joku raja.

Just ***** näin. Itkupotkaraivari meinas tässä taannoin päästä, kun Iltalehdessä tai -Sanomissa oli juttu lukijoiden synkistä kokemusta. Että on 600.000 neliön rivari Espoossa, kolme autoo pihassa, Baylineri omassa rannassa, helikopteri katolla ja design-huonekaluja kämppä täynnä sekä tietty kakarat. Mut pissavehkeitä on hierottu viimeksi yhteen viime vuosituhannella ja puolisoiden välit on lämpimät kuin Hrutsevillla ja JFK:llä Kuuban ohjuskriisin aikoihin. "ei tästä voi lähtee, kun elintaso laskee! Ini-ini!"

Voi Baal-Moolok. Sielläpähän jumitat velkavankilassas, huuhdot kourallisen valiumia punkkupullolla alas joka jumalan päivä, vaan että jaksat asukasyhdistykselle ja naapureille esittää et "meidän parisuhden on niinku tosi vakaalla pohjalla". Ja puolella naapureista on just sama tilanne.

Mieluummin persaukinen pahvilaatikossa ja suunnilleen onnellinen, kuin kaappitapaus jossain velkapalatsissa.

[elco]

Mieluummin persaukinen pahvilaatikossa ja suunnilleen onnellinen, kuin kaappitapaus jossain velkapalatsissa.

No tietenkin jos sen noin asettelee, mutta mitenkäs onneton pahvilaatikossa vs onneton miljoonamanu?

Voit tutkiskella tunteitasi sivustahuutajatyyppisellä nelikentällä johdon päätöksentekoon: köyhä/rikas - onneton/onnellinen.

[Kiukkutipu]

Että on 600.000 neliön rivari Espoossa, kolme autoo pihassa, Baylineri omassa rannassa, helikopteri katolla ja design-huonekaluja kämppä täynnä sekä tietty kakarat. Mut pissavehkeitä on hierottu viimeksi yhteen viime vuosituhannella ja puolisoiden välit on lämpimät kuin Hrutsevillla ja JFK:llä Kuuban ohjuskriisin aikoihin. "ei tästä voi lähtee, kun elintaso laskee! Ini-ini!"

Voi Baal-Moolok. Sielläpähän jumitat velkavankilassas, huuhdot kourallisen valiumia punkkupullolla alas joka jumalan päivä, vaan että jaksat asukasyhdistykselle ja naapureille esittää et "meidän parisuhden on niinku tosi vakaalla pohjalla". Ja puolella naapureista on just sama tilanne.

Mieluummin persaukinen pahvilaatikossa ja suunnilleen onnellinen, kuin kaappitapaus jossain velkapalatsissa.

Nääääh. Isossa talossa voi elää ja asua niin, että sitä toista osapuolta ei tartte juuri koskaan edes nähdä.
Kelvollinen kämppis ja kivat puitteet, mikäs siinä ollessa.

[annepa]

Oon ehottomasti yrittämisen ja parisuhteen kannalla... MUTTA oon nyt sen verran pahanilmanlintuna että minusta sillä yrittämiselläkin pitää olla joku raja.

Ei tuo ole pahanilmanlintuilua, vaan ihan järkevää minun mielestä. Me laitettiin deadline. Ja päästiin myös ulkopuoliselle neuvojalle.

[Georgina]

Jos nyt OIKEESTI mietitään niin kellään ei perkele elintaso eron myötä niin dramaattisesti laske että se onni olis siitä kiinni. Sitä paitti se on vaan rahaa, sitä voi tienata lisää. Se materian miettiminen erotilanteessa on vaan itsensä huijaamista, ja ne muut tunteet on helppo konkretisoida tavaraan/asuntoon/elintasoon.

[Georgina]

Ei tuo ole pahanilmanlintuilua, vaan ihan järkevää minun mielestä. Me laitettiin deadline. Ja päästiin myös ulkopuoliselle neuvojalle.

Kuulostaa fiksulta. Pelkästään jo nuo tekemänne asiat saattavat jo löysätä ahdistusta kun asian korjaus on saatu esiin ja alulle.

[masa]

Jos nyt OIKEESTI mietitään niin kellään ei perkele elintaso eron myötä niin dramaattisesti laske että se onni olis siitä kiinni. Sitä paitti se on vaan rahaa, sitä voi tienata lisää.

Veikkaan että YH:t ovat kanssasi eri mieltä elintason laskusta. Onnellisuudesta en mene takuuseen.

[Georgina]

Voit olla oikeassa, voit olla olematta. En osaa asettua niiden asemaan joilla on muksuja. Siinä voi olla muitakin pointtereita mitä ottaa huomioon.

[NuoriDaavid]

plantagenissa

[annepa]

Tämä on taas ihan paskaa. Kaipuu on kova, mutta kohde saavuttamaton.

Luulin hetken että meni jo paremmin, mutta ei mennytkään. Tai ehkä meni, mutta sitten palattiin lähtöviivoille.

Huomenna sinne neuvojalle. Mua pelottaa seki, että kun sitä pitäisi varmaan puhua ihan rehellisesti kaikesta, niin tuo puolisko ei ansaitse kuulla niitä asioita koska se ei ansaitse tulla loukatuksi. Ja jos kerron kaiken, niin hän loukkaantuu verisesti.

Mulla on pala taas kurkussa koko ajan. Positiivisena puolena on se, että eipä oo ruokahalua!

[exsu]

^ Voi paska. Toivottavasti keskustelu kuitenkin selvittää fiiliksiä.

[KKK]

Luulin hetken että meni jo paremmin, mutta ei mennytkään. Tai ehkä meni, mutta sitten palattiin lähtöviivoille.

Jos suhteessa tilanne on oikein jumissa, sen setviminen vaatii (imho)::
a) helvetisti aikaa
b) helvetisti henkisiä voimavaroja, töissäkin pitäis käydä, lapset hoitaa jne
c) molemmilta yksimielisyyden siitä että näin ei voi jatkua
d) molemmilta halun tehdä asioille jotain
e) kykyä myöntää että itsessäkin saattaa olla vikaa
f) halua muuttua - toista et voi muuttaa
g) kykyä puhua asioista - vaikeistakin, tarvittaessa kolmannen osapuolen avulla

Nämä siis omien kokemusten perusteella. Itsestäänselvyyksiähän nuo ovat. Jos homma on täysin umpisolmussa, eikä noista ylläluetelluista toteudu kuin 0...2 kohtaa niin sitten on ehkä tunnustaa tosiasiat ja splitata eri suuntiin vahingot minimoiden.

"Mutku meillä on lapsia" ei ole minun mielestäni mikään syy roikkua kaikkia järkisyitä vastaan kimpassa, jos homma ei vaan toimi. Ei se mukuloistakaan o mukavaa, jos melkein koko ajan omat vanhemmat flaidaa/mököttää/heittelee tavaroita/vittuilevat joka käänteessä toisilleen. On olemassa toimivampiakin järjestelyjä.

[annepa]

^Olen aika lailla samaa mieltä. Eihän tuo, että hetken jo näkyi valonpilkahdus, mitään vielä tarkoita, itse vain ajattelin liian aikaisin, että tämä vielä selviää.

Lapsiahan meillä ei ole ja taloudellisesti kukaan ei ole riippuvainen toisista. Sinänsä tilanne on helppo. Deadline on asetettu ja on myös sanottu ääneen se, että jos ero tulee, minut ostetaan ulos tästä kämpästä. Se käy molemmille.

Deadline ei muuten tarkoita että "sitten kaikki on kunnossa" vaan "jos ei silloin viimeistään tunnu YHTÄÄN paremmalta niin kattilat jakoon". Mikä on paremmalta tuntuminen, se on asianosaisen itse päätettävissä.

Meillä kyllä täyttyy nuo kaikki luettelemasi asiat, ainakin minun puolelta, mutta esim hellu sanoi tässä päivänä muutamana, kun sanoin että puhutaan taas, että "mistä tässä enää pitää puhua, kun molemmat on kertonut mikä mättää ja nyt yritetään parantaa niitä asioita". Olin aivan puulla päähän lyöty. Että asiat selviäisivät sillä että tehdään joku tsekkilista ja sitten käydään niitä asioita läpi. En minä nyt aivan niin usko.

Minä voin puhua vaikeistakin asioista, mutta nämä asiat mistä EN halua puhua, on loukkaavia toista osapuolta kohtaan. Voin kuitenkin puhua niistä, jos esim se ulkopuolinen neuvonantaja niin ehdottaa, otan vaan sitten vastaan sen paskalastin mikä sieltä tulee kun näitä sanotaan ääneen. Vai olisiko teistä kiva kuulla, että puoliso on ihastunut muihin ihmisiin, joskus enemmän ja joskus vähemmän platonisesti? Mitään konkreettista siis ei ole tapahtunut, en ole toiminut näiden asioiden suhteen mitenkään.

Joskus on myös hankala puhua toisen kanssa vaikeista asioista esim siksi, että jos kysyy "miltä tämä vaikea asia sinusta tuntuu", niin vastauksena on "emmätiä". Aijaa. No kukahan sen sitten tietää?

On tässä hyviäkin asioita jo tapahtunut, sellaisia mitä ennen ei ole ikinä tai ei ole pitkään aikaan sattunut. Että en minä nyt vielä ole hanskoja tiskiin lyömässä.

[So Hard]

Vai olisiko teistä kiva kuulla, että puoliso on ihastunut muihin ihmisiin, joskus enemmän ja joskus vähemmän platonisesti? Mitään konkreettista siis ei ole tapahtunut, en ole toiminut näiden asioiden suhteen mitenkään.

Ei. Pidä omana tietonas vaan. Se ei mitenkään auta parisuhteen sotkujen selvittelyssä ja jos ne eivät selviä, ei koko jutulla ole mitään väliä.

Eiköhän se ole sellaista informaatiota josta on hyötyä lähinnä vain sulle, haittaa toiselle.

[annepa]

^Sitä minä vähän meinaan...

Ja siis tällaiset ihastumisethan on ihan normaaleja ja niitä sattuu varmaan jokaisessa parisuhteessa ja ne on ihan ok. Eri asia on miten ne ottaa ja mitä niille tekee. Muuta kuin pitää omana tietonaan.

[annepa]

Mutta siis onhan niitä muitakin vaikeita asioita ja niistä pitäisi puhua. Kuten vakavat sairaudet lähipiirissä, oman kuolevaisuutensa kohtaaminen, mitä suhteelta loppujen lopuksi haluaa, mitä on valmis tekemään sen eteen, vaivaako se että toinen kouluttautuu korkeammalle, vaivaako se että toinen pärjää työelämässä paremmin...

[prosessi]

Ja siis tällaiset ihastumisethan on ihan normaaleja ja niitä sattuu varmaan jokaisessa parisuhteessa ja ne on ihan ok.

Minä taas olen saanut sen käsityksen, että tuollaisia ihastumisia sattuu vasta siinä vaiheessa, kun olemassaolevasta parisuhteesta on irtautunut jo henkisesti. Eli kun ihastuksia alkaa olla enemmän, on henkinen paluu siihen olemassaolevaan parisuhteeseen aina yhä vaikeampaa.

Noin yleisemmällä tasolla: minusta vaikuttaa siltä, että on olemassa kahdenlaisia parisuhteiden osapuolia, antajia ja ottajia. Antajat keskittyvät tekemään sen toisen osapuolen elämää miellyttävämmäksi, kun taas ottajat keskittyvät parantamaan omaa elämäänsä. Parhaat parisuhteet koostuvat kahdesta antajasta, jolloin elämä on helpompaa kuin jos olisi yksin, toiseksi parhaat koostuvat kahdesta ottajasta, jolloin elämä on suunnilleen yhtä helppoa kuin jos olisi yksin, paitsi että eläminen voi olla vähän halvempaa eikä niin yksinäistä. Huonot parisuhteet taas usein koostuvat yhdestä antajasta ja yhdestä ottajasta, ja ovat huonoja lähinnä sille antajalle, ottajalle ne puolestaan ovat erinomaisia, kun kerran molemmat osapuolet keskittyvät sen saman henkilön elämän parantamiseen. Ottajat ovat aina yhtä ällistyneitä siinä vaiheessa kun antaja kaikkensa antaneena haluaa erota, sillä yhteiselämähän oli heidän näkökulmastaan oikein mukavaa.

[annepa]

Ja siis tällaiset ihastumisethan on ihan normaaleja ja niitä sattuu varmaan jokaisessa parisuhteessa ja ne on ihan ok.

Minä taas olen saanut sen käsityksen, että tuollaisia ihastumisia sattuu vasta siinä vaiheessa, kun olemassaolevasta parisuhteesta on irtautunut jo henkisesti. Eli kun ihastuksia alkaa olla enemmän, on henkinen paluu siihen olemassaolevaan parisuhteeseen aina yhä vaikeampaa.

Käsityksesi on väärä, ainakin yleisellä tasolla. Mutta ehkä asia on noin joissakin parisuhteissa, esimerkiksi omissasi.

Noin yleisemmällä tasolla: minusta vaikuttaa siltä, että on olemassa kahdenlaisia parisuhteiden osapuolia, antajia ja ottajia.

Aika vinkeä teoria.

[saira]

Ja siis tällaiset ihastumisethan on ihan normaaleja ja niitä sattuu varmaan jokaisessa parisuhteessa ja ne on ihan ok.

Minä taas olen saanut sen käsityksen, että tuollaisia ihastumisia sattuu vasta siinä vaiheessa, kun olemassaolevasta parisuhteesta on irtautunut jo henkisesti. Eli kun ihastuksia alkaa olla enemmän, on henkinen paluu siihen olemassaolevaan parisuhteeseen aina yhä vaikeampaa.

Noin yleisemmällä tasolla: minusta vaikuttaa siltä, että on olemassa kahdenlaisia parisuhteiden osapuolia, antajia ja ottajia. Antajat keskittyvät tekemään sen toisen osapuolen elämää miellyttävämmäksi, kun taas ottajat keskittyvät parantamaan omaa elämäänsä. Parhaat parisuhteet koostuvat kahdesta antajasta, jolloin elämä on helpompaa kuin jos olisi yksin, toiseksi parhaat koostuvat kahdesta ottajasta, jolloin elämä on suunnilleen yhtä helppoa kuin jos olisi yksin, paitsi että eläminen voi olla vähän halvempaa eikä niin yksinäistä. Huonot parisuhteet taas usein koostuvat yhdestä antajasta ja yhdestä ottajasta, ja ovat huonoja lähinnä sille antajalle, ottajalle ne puolestaan ovat erinomaisia, kun kerran molemmat osapuolet keskittyvät sen saman henkilön elämän parantamiseen. Ottajat ovat aina yhtä ällistyneitä siinä vaiheessa kun antaja kaikkensa antaneena haluaa erota, sillä yhteiselämähän oli heidän näkökulmastaan oikein mukavaa.

Riippuu kai siitä, kuinka ihastumisen määrittelee. Mä katson ihastuvani usein, ihmisten lisäksi asioihin. Ja siis ihmisiin persoonina, eri tasoilla ja sukupuolesta riippumatta (tosin ikinä en ole määritellyt itseäni mihinkään lokeroon sukupuolien perusteella, vain persoona vaikuttaa). Tähän ei liity oman suhteeni tila mitenkään, vaan vain ihastukseni kohde. Enkä ikinä riskeeraisi omaa suhdettani ihastumisen vuoksi, koska omaa miestäni rakastan, eikä näitä kahta asiaa taas voi verrata keskenään.

[NuoriDaavid]

Vai olisiko teistä kiva kuulla, että puoliso on ihastunut muihin ihmisiin, joskus enemmän ja joskus vähemmän platonisesti? Mitään konkreettista siis ei ole tapahtunut, en ole toiminut näiden asioiden suhteen mitenkään.

Ei. Pidä omana tietonas vaan. Se ei mitenkään auta parisuhteen sotkujen selvittelyssä ja jos ne eivät selviä, ei koko jutulla ole mitään väliä.

Eiköhän se ole sellaista informaatiota josta on hyötyä lähinnä vain sulle, haittaa toiselle.

Komppaus. En usko, että tämän asian esiin tuominen mitenkään parantaisi parisuhdetta.