Mammailu 2.0

[prosessi]

Niin, toimit ihan oikeassa maailmassa! Toiset tässä joutuu tyytymään saarnaamaan Kitinässä!

Tai lähtemään kristillisdemokraattien ehdokkaaksi.

Kristillisdemokraattien ehdokkuuden ja ihan oikean maailman välinen suhde on kieltämättä aika häilyvä.

[nowaysis]

Vaatii kyllä vähintään Mensan jäsenyyden, että handlaa molemmat.

[prosessi]

Mahtaisikohan sekään riittää...

[Kiukkutipu]

En jaksa nyt etsiä missä ketjussa ne uniongelmaiset taaperot olivatkaan...

http://www.intokustannus.fi/kirja/nyt_nukkumaan/

[NuoriDaavid]

toivon kyllä ettei lapsesta tule lääkäriä.

Minä taas toivon ettei lapsistani tule opettajia. Kerrassaan kammottava duuni.

Mulla taas sopisi molemmat ammatit lasteni ammateiksi vallan mainiosti.

[NuoriDaavid]

Mun ja Kottiksen hommat ovat varsin kaukana toisistaan. Hänen vaikuttamismahdollisuutensa työn sisältöön ja aikatauluihin ovat vähäiset. Organisaatio on autoritaarinen. Hän toimii suuressa organisaatiossa ja tekee hyvin pitkälle erikoistunutta erityisosaamista vaativaa työtä ja palkkaus on varsin huono. Kottiksen säännöllisen työajan palkka hyvin tod. näk. ei ylitä kitinäläisten mediaania.

Minä taas toimin yrittäjänä prostituoituna, työ ei ole hohdokasta mutta kun sitä vetää liukuhihnalla niin tienaa mukavasti. Pystyn itse päättämään työaikani ja työmääräni. Mulla ei ole pomoa.

En haluaisi vaihtaa Kottiksen hommiin.

[masa]

vienkö tän lopulta niin pitkälle että oikeasti vaihdan koko alaa. Ei toki isoja päätöksiä tehdä impulsiivisesti, mutta tämmönenkin vaihtoehto on olemassa.

IMO järjettömintä on vaihtaa alaa, ennenkuin on kokeillut oman alansa toisenkin vaihtoehdon. Kts. Dave.

[NuoriDaavid]

miksi päätit toimia yrityksen kautta?

Halusin pitää itselläni kontrollin rahoistani.

[NuoriDaavid]

Kottikselle kanssa suosittelisin, että kokeilisi muitakin lääkärin hommia. Lääkärinä kun työnkuva voi olla hyvin monenlainen (kuten tietysti hyvin monessa ammatissa). Eli vaikka työ nyt on /c:stä, ei sen takia kannata ensimmäisenä alaa vaihtaa.

[exsu]

IMO järjettömintä on vaihtaa alaa, ennenkuin on kokeillut oman alansa toisenkin vaihtoehdon. Kts. Dave.

Jos mielii erikoistua, niin on pakko tehdä joitain pätkiä huonommalla palkalla julkisella sektorilla. Silloin tuo Dave- vaihtoehto ei ole käytössä ennen kuin erikoistumiset on hoitanut loppuun.

[masa]

IMO järjettömintä on vaihtaa alaa, ennenkuin on kokeillut oman alansa toisenkin vaihtoehdon. Kts. Dave.

Jos mielii erikoistua, niin on pakko tehdä joitain pätkiä huonommalla palkalla julkisella sektorilla. Silloin tuo Dave- vaihtoehto ei ole käytössä ennen kuin erikoistumiset on hoitanut loppuun.

Harvemmin sitä on päästy luokiosta suoraan toimarin pallille vaan pohjalta on aloitetettava.

[exsu]

^ Tuo ei nyt ihan ole verrannollinen tilanne siihen. Erikoistuvat lääkärit ovat kuitenkin ensin valmistuneet lääkäreiksi ja sen jälkeen työskennelleet (useimmiten julkisella) ennen erikoistumisen alkua.

[masa]

^ En nyt ymmärrä mitä yrität hakea tuolla kottiksen tilanteeseen?

[exsu]

Mä en tiedä mikä kottiksen tilanne on, mutta kaikilla lääkäreillä ei ole jatkuvasti valinnan mahdollisuutta yksityisen/yrittäjyyden ja julkisen sektorin välillä. Jos on erikoistumiset kesken, niin ainoa tapa saattaa ne loppuun on sitkutella siellä Daven ja Kottiksen kuvaamassa koneistossa X-vuotta.

[masa]

En kyllä tajua vieläkään mitä tekemistä tuolla on ensimmäisen kommenttini kanssa.

[masa]

Masa: Exsu tarkoittanee sitä faktaa, että jos ei ole halua erikoistua, niin toimariksi voi ryhtyä käytännössä suoraan valmistumisen jälkeen. Tästä on käytännön esimerkkejä mm. vuokrafirmoissa. Se on enemmän liiketoimintaa kuin lääketiedettä.

[NuoriDaavid]

Mä en ole koskaan ajatellut yksityispuolta vaihtoehtona. En ole tippaakaan markkinointihenkinen, ja mun kohdalla yksityispuoli tarkoittaisi luopumista ammatin tiedepuolesta, mikä on ollut mulle ehkä tärkein syy koko tähän ammattinvalintaan aikanaan. Nuhapoli olisi pelkkä leipätyö.

Me tosiaan ollaan haettu tältä työltä hyvin eri asioita. Mitäs jos rupeaisit aivan tiedenaiseksi?

Ps. Ei privaatissa tarvitse olla markkinointihenkinen riittää kun on ystävällinen.

PPs vanha kunnanlääkärin totetamus oli, että "aina on potilaita riittänyt, ei ole vielä tarvinnut kohteliaaksi ruveta"

No privaatissa pitää olla ystävällinen ja kohtelias, mutta se riittää. Ei tarvitse erityisesti markkinoida.

[NuoriDaavid]

. Tyypillisintä on löytää joku joka mumisee näytölleen kun kirjoittaa sitä.

[NuoriDaavid]

Mä tarkoitin tuolla markkinahenkisyydellä sitä tiettyä teatteria joka lääkärin vastaanotolla usein pyörii ja tiettyä pintasosiaalisuutta joka hommaa huomattavasti helpottaa.

No pitäähän sitä vetää rooli, kun on rooliasukin päällä ja maksanut katsoja.

Tosiasiahan nyt on, että suuri osa yleislääkärin vastaanotolle tulevista potilaiden vaivoista on sellaisia, että lääkärin tehtävänä on viihdyttää potilasta sillä aikaa, kun odotellaan taudin spontaania paranemista.

[masa]

Tuo on juuri se rooli jossa en ole omimmillani. Yksi vika on varmaan sellainen tarve ääliörehellisyyteen, joka ei tietenkään ole mitenkään mahdollista.

Jos fiman nimenä "melkein selvä putkimies" käy, niin kyllä "ei valehteleva lääkärikin" myy!

[Fiona]

Tyypillisintä on löytää joku joka mumisee näytölleen kun kirjoittaa sitä.

Pinnallisuudesta tuli mieleen, että minulle jää yleensä yksityisen lekurin vastaanotosta sellainen tunne kun olisin käynyt kaupassa. Keskustelu on mennyt lähes aina tämän suuntaisesti:

Lekuri: mikäs sinulla on?
Minä: oireet ovat blaablaa, joten ehkä X?
Lekuri: joo X:ltä kuulostaa, kirjoitan reseptin
Minä: ok, tämäkin on kipeä
Lekuri: ok, kirjoitan samalla siihenkin reseptin. Tarvitsetko muuta?
Minä: en, kiitos hei

Voisi kuvitella tylsäksi työksi pidemmän päälle. Mikäli on tutkijatyyppiä, niin ehkä kannattaa joko hakeutua tutkijaksi tai mennä privaatiin ja suhtautua siihen vain työnä. Todennäköisesti ainakin jaksaisi nauttia vapaa-ajastaan enemmän kun työ ei olisi niin kuormittavaa, että elämänlaatu kärsii.

[NuoriDaavid]

Tyypillisintä on löytää joku joka mumisee näytölleen kun kirjoittaa sitä.

Pinnallisuudesta tuli mieleen, että minulle jää yleensä yksityisen lekurin vastaanotosta sellainen tunne kun olisin käynyt kaupassa. Keskustelu on mennyt lähes aina tämän suuntaisesti:

Lekuri: mikäs sinulla on?
Minä: oireet ovat blaablaa, joten ehkä X?
Lekuri: joo X:ltä kuulostaa, kirjoitan reseptin
Minä: ok, tämäkin on kipeä
Lekuri: ok, kirjoitan samalla siihenkin reseptin. Tarvitsetko muuta?
Minä: en, kiitos hei

Voisi kuvitella tylsäksi työksi pidemmän päälle. Mikäli on tutkijatyyppiä, niin joko a) hakeutuu tutkijaksi tai b) menee privaatiin ja suhtautuu siihen vain työnä. Todennäköisesti ainakin jaksaa nauttia vapaa-ajastaan enemmän kun työ ei ole liian kuormittavaa.

Tämän kanssa muuten resonoi kivasti se, että erään tutkimuksen mukaan lääkäreiden tienistit korreloivat negatiivisesti äo:n kanssa. Eli mitä fiksumpi lääkäri, sitä huonommin tienaa...

Mun hommani on tylsää, mutta mä sitten viihdytänkin itseäni esim. kitinöimällä ja keskustelemalla Kauppalehden pörssipalstalla työn lomassa.

[NuoriDaavid]

Yksi vika on varmaan sellainen tarve ääliörehellisyyteen, joka ei tietenkään ole mitenkään mahdollista.

Rehellinen voi olla monella tavalla. Mä en koskaan valehtele potilaalle, mutta tietysti kaikkia inhorealistisia faktoja ei kannata tuoda aktiivisesti esiin.

[Ylermi Ylihankala]

Mä taas ymmärrän kottista täysin.

[saira]

Mä taas ymmärrän kottista täysin.

Komps. Mä voisin nähdä itseni ihan vastaavassa tilanteessa Kottiksen kanssa.