Päivän mielipidekirjoitus

[Bhven]

Harmittaa, kun noin 100 prosenttia ihmiskunnasta ei ymmärrä, että työnteko on koneiden ja robottien hommaa.

[Gat]

http://mustaorkidea.blogspot.fi/2015/09 ... uoren.html

tiistai 1. syyskuuta 2015

Pieni tarina suomalaisen nuoren elämästä nykyaikana

Olen äärettömän huolissani siitä, että mihin tämä yhteiskunta on menossa. Ymmärrän isoja kuvioita hyvin huonosti, sillä olen ensinnäkin liian nuori. En muista edes 90-luvun lamasta mitään, enkä tiedä, mistä se oikeastaan johtui ja millaista elämä oli silloin. Olen vasta pari viime vuotta lukenut yhteiskunnallisista asioista sekä yrittänyt ymmärtää, että mitä tapahtuu, miksi tapahtuu ja millaisen tapahtumaketjun kautta tähän on tultu.

Mutta olen hyvä tekemään havaintoja. Tiedän, mitä näen ja koen. Kokemukseni eivät valehtele. Tiedän hyvin vähän, että millaisia kokemukseni ovat verrattuna siihen, että millaista oli ennen, mutta ne vähäiset keräämäni tiedot ovat kaikki samansuuntaisia ja kertovat kaikki samaa asiaa. Kerron nyt tässä vähän siitä, että millaista elämäni on ollut muutaman viime vuoden ajan ja millaisia juttuja olen nähnyt.

Minulla on koulutus kahteen ammattiin. Näistä kumpikaan ei ole korkeakoulutettu. Ensimmäiseen kouluttauduin lähinnä fiilispohjalta, enkä miettinyt työllistymistä yhtään. Pari vuotta myöhemmin huomattuani, että töitä ei ole koko maassa ja yritettyäni tehdä töitä yrittäjänä pari vuotta (pimeästi, sillä verotus olisi tappanut hommat heti alkuunsa, vaikka ne meni huonosti jo muutenkin) ja ymmärrettyäni maailmasta pari juttua päätin, että haluan kasvaa aikuiseksi ja mennä oikeisiin töihin, joten kouluttauduin tähän toiseen ammattiin, koska työnäkymät olivat hyvät ja olin saanut siihen jo pohjaa tehtyäni eräänlaisia alan töitä jo pari vuotta osa-aikaisesti (yrityshommien ohella). Tähän toiseen ammattiin valmistuin keväällä 2014. Olin täysin varma, että pääsen heti kokopäivätöihin ja mulla alkaa viimein olla rahaa.

Toisin kävi.

Sain hakea töitä todella aggressiivisesti. Aloitin työnhaun jo ennen valmistumista ja kyselin töitä jokaisesta keksimästäni paikasta. Kyselin kavereilta, kyselin työharjoittelupaikoista, lähettelin avoimia hakemuksia, soitin työnantajille, vastasin jokaiseen työpaikkailmoitukseen, johon olin vähänkään pätevä hakemaan. Saatoin lähettää 10 hakemusta päivässä. Hain alle vuodessa yli sataa työpaikkaa. Sekosin laskuissa jo ajat sitten. Pääsin kahdeksaan haastatteluun. Suurimmasta osasta paikoista ei tullut mitään vastausta koskaan. Parista tuli "valitettavasti et tullut valituksi tehtävään". Menestykseni haastatteluissa tosin oli hyvä, sillä kahdeksasta haastattelusta viisi oli sellaisia, joista lohkesi paikka. Ensimmäisestä jouduin irtisanoutumaan, kahdesta seuraavasta sain potkut koeajalla ilman varoitusta, neljäs oli vuokratyöfirma, jonka kautta päädyin viidenteen, missä olen töissä tällä hetkellä. Tämä kaikki tapahtui vain vuodessa.

Tehdessäni töitä yrittäjänä ainoastaan menetin rahaa. Parin vuoden aikana menetin kaikki säästöni ja työ ei tuottanut mitään. Kulut olivat jatkuvasti suuremmat kuin tulot. Vain osa-aikaisen palkkatyön ansiosta vältyin henkilökohtaiselta konkurssilta. Valmistumisen jälkeen keväällä 2014 muutin työn perässä toiselle paikkakunnalle ja tämä muutto vei viimeisetkin säästöt. Saavuttuani uuteen kaupunkiin olin lähes varaton. Säästääkseni rahaa asuin koko kesän tuttujeni puutarhavarastossa. Siellä ei luonnollisesti ollut mitään saniteetti- tai keittiötiloja tai juoksevaa vettä. Ihan alkukantaisella mökkimeiningillä elelin siellä. Talven tullen sieltä oli häivyttävä, joten yritin metsästää halvimman mahdollisen paikan, sillä halusin yhä säästää rahaa. Etsin asuntoa kaksi kuukautta. Tarjolla oli paljon halpoja soluasuntoja, mutta ne olivat ainoastaan tytöille. Poikia niihin ei otettu. Hain asuntoa myös omalla ilmoituksellani netissä, mutta vain yksi vuokranantaja vastasi ja hänen tarjoamansa asunto oli liian kallis. Päädyin sitten lopulta alkukantaiseen soluasuntoon, joka oli vanhassa ja huonokuntoisessa talossa, eikä asunnossa ollut ollenkaan kylpyhuonetta. Asun tässä solussa yhä. Huoneeni on vain 10 neliön kokoinen. Tämäkin läävä on suhteettoman kallis, mutta tätä edullisempaa paikkaa ei vain ole, ei-sossuasiakkaalle ja ei-opiskelijalle siis.

Työnhakurumbani onneksi päättyi huhtikuussa 2015, kun onnekseni sain vakituisen kokopäiväisen työn. Koeaika myös meni jo, eikä minua irtisanottu, joten täällä ollaan. Käyn siis kokopäivätöissä, mutta asun halvimmassa mahdollisessa läävässä ja olen köyhä kuin kirkonrotta. Olen viime kuukausien aikana myynyt hiljalleen koko omaisuuttani pois saadakseni rahaa säästöön. En omista autoa, vaan joudun kaikki matkat kävelemään tai mankeloimaan fillarilla. Bussikortti on liian kallis. Vuokratyöaikoina pisin työmatkani fillarilla oli 26 kilsaa per suunta eli 52 kilsaa per päivä. Olen omistanut auton kahdesti, mutta molemmilla kerroilla sain sen ilmaiseksi jonkun sukulaisen potkaistua tyhjää. Ikänäni en ole mitään autoveroja maksellut. Katsastuksenkin olen maksanut vain kerran ja kun auto ei mennyt läpi, ajelin katsastamattomalla autolla vuoden, kunnes auto hajosi kaksi kertaa kuukauden sisään. Toisella kerralla jätin auton korjauttamatta ja jätin sen. Seurauksena minun piti irtisanoutua työpaikastani, sillä se sijaitsi niin hankalan matkan päässä, että sinne kulkeminen julkisilla tai fillarilla olisi liian vaivalloista tai mahdotonta. Minulla ei ole mitenkään varaa ostaa uutta autoa. Mitään harrastuksia minulla ei ole omien (minulle ilmaisten) projektien lisäksi. En kuulu mihinkään kerhoon tai seuraan ilmaisia nettifoorumeita lukuunottamatta. Haluaisin harrastaa tanssia ja käydä salilla, mutta tanssikurssit maksaa 12 eur per kerta, eikä siellä ole mitään järkeä käydä 2 kertaa kuussa, vaan pitäisi käydä useammin. Kuntosalikortista tulisi liikaa ylimääräistä kuukausittaista menoa. Baarissa tai ravintolassa voi käydä kerran kuussa ja matkoilla 2 kertaa vuodessa. Tosin minnekään kauas ei ole varaa lähteä. Kävin viimeksi keväällä Ruotsissa ja sitä ennen Lontoossa vuonna 2009. Jo junalippu Ouluun on liian kallis, enkä ole sinne mennyt, vaikka kaverit on huudelleet kylään jo pari vuotta. Mitään lemmikkieläimiäkään ei minulla ole. Vaatteita ostan ehkä kerran vuodessa tai kahdessa jotain sukkia lukuunottamatta. Viimeiset 5 vuotta olen ostanut melkein kaiken käytettynä Internetin vintage-myymälöistä tai tuntuvista alennusmyynneistä.

Jopa ruokakulut olen ruuvannut niin alas kuin mahdollista. Olen kiinnostunut ihmisen lajityypillisestä ruokavaliosta, köyhäilystä ja paastoamisesta ja tulin viime keväänä vuosien itselläni tekemieni ihmiskokeiden sekä ravintotieteen lukemisen jälkeen siihen tulokseen, että 1) ihminen ei tarvitse kuin mitättömät määrät ruokaa (melkein kaikki länsimaissa syö aivan liikaa), 2) kaikki ns. raskas ruoka eli kaikki rasva ja öljy sekä eläintuotteet (liha, kananmunat, maito yms.) ovat säännöllisesti nautittuna terveydelle haitallisia. Olen pääsääntöisesti ns. vähärasvainen vegaani (low-fat vegan) ja syön lähes yksinomaan puuroa, riisiä ja kasviksia. Eli siis halvimpia juttuja, mitä kaupasta saa. En siis syö edes näitä tyypillisiä vegaanien/kasvissyöjien juttuja, kuten pähkinöitä, soijajuttuja, raakapatukoita, superfoodeja ja mitä kaikkia näitä nyt onkaan. Niihin ei ole mitenkään varaa, kuten ei myöskään kalliimpiin rehuihin (esim. lehtikaali). Pähkinät on paljon kalliimpia kuin liha ja superfoodeissa voi olla kilohinta yli 50e! Tykkään tästä tavasta syödä jo pelkästään siksi, että on halpaa kuin saippua, enkä enää pelkää sitä, että mitä teen, jos joskus ei ole rahaa ruokaan. Kyllä mä päivän kauraryynit saan aina revittyä jostain kiven silmästä. On kanssa kiva, että jääkaappia ei tarvitse juuri ollenkaan. Lisäksi paastokokeilut on osoittaneet, että ihminen jaksaa vaikka lenkkeillä pitkiä matkoja, vaikka olisi ollut syömättä kolme päivää. Enää ei pelota mikään. Töissäkään ei tietenkään saa mitään lounasseteleitä, vaan kaikki ruoka ja pulla maksaa erikseen. Siksi minulla on aina eväät töissä (eli kauraryynejä tai riisiä).

Mihinkä hittoon ne rahat sit oikein menee? Olenko narkkari? En, en käytä mitään päihteitä alkoholia lukuunottamatta. En polta edes tupakkaa ja mun kännit on kalsarikännit, koska baari on ihan liian kallis. Olen seurannut rahankäyttöäni pitämällä kaikista ostoista tarkkaa kirjaa ja sitten laskemalla kuun lopuksi, että paljonko rahaa on mennyt mihinkin asiaan. Kaikista suurin menoerä on vuokra ja sekin on mulla paljon vähemmän kuin muilla, koska asun rotankolossa. Seuraavaksi suurin menoerä on ruoka ja sitä seuraava on kahvittelu kahviloissa. Vihaan neljän seinän sisällä jumittamista ja mielipuuhaani on istua kahviloissa katselemassa maailmanmenoa ja lukemassa blogeja kännykästä. Alkoholiin olen käyttänyt rahaa vain noin 15 euroa kuussa. Tässä ne mun menot sitten melkein olikin. Kaikki muu on satunnaista.

Olen katsellut jo jonkun aikaa huuli pyöreänä tuttujeni menoa. Tunnen (kohtuuttoman) paljon kaikenlaisia sluibaajia ikiopiskelijoista sossupummeihin. Kaikilla tutuillani on paljon isommat asunnot kuin minulla ja he ovat olleet järkyttyneitä siitä, että miten asun, erityisesti siitä, että minulla ei ole omaa suihkua. Yhdellä sossupummilla tutullani on iso kaksio, missä on iso parveke ja valtava kylppäri ja kyseessä on perheetön sinkkuileva jannu. Kerran kävin kylässä erään pitkään työttömänä olleen yh-äidin luona ja olin järkyttynyt, kun avasin hänen jääkaappinsa. Se oli aivan tupaten täynnä kaikkia mahdollisia herkkuja, pizzaa, suklaakakkua, viinaa yms. Samainen tyyppi on kanssa pahimman luokan bilehile ja on jatkuvasti jossain bileissä ympäri Suomen tai sitten jossain yökerhossa ympäri kotikaupungin. Tottakai on myös kaapit ja lattiat täynnä vaatteita ja kenkiä. Kämppiksenä minulla oli työtön pummi, jolla oli AINA pizzaa, kebabbia ja lava kaljaa. Eräs toinen työtön tuttu ei ole kotona ikinä. Hän matkustaa aivan jatkuvasti ja saattaa vaihtaa kaupunkia kaksi tai kolme kertaa viikossa. Sitten on vielä nämä tyypit, lähinnä tytöt, jotka ovat koko ajan saikulla milloin mistäkin syystä ja valittavat työkykynsä huonoutta ja sitä, kun ei jaksa. Samaan aikaan samoilla henkilöillä kumminkin riittää virtaa suhata kaikenmaailman bileissä ja riennoissa. Kyllä minä se vaan joko menen töihin tai itken ja menen töihin...

MISTÄ NORSUN PERSEESTÄ NÄMÄ TYYPIT OIKEIN KISKOVAT KAIKKI NUO RAHAT??? Minä olen kokopäivätöissä käyvä ja minullakaan ei ole rahaa mihinkään noista jutuista! Lisäksi törmään jatkuvasti sellaiseen asenteeseen, että hyvä, kun ei ole töitä. Eräs tyyppi kävi jonkun aikaa töissä, valitti siitä koko ajan, päätti ottaa loparit ja lähti samantien pitkälle roadtripille ympäri Suomen ja on nyt kai ollut sillä tiellään jo vuoden. Onneksi ei ole töitä, niin voi ryypätä ja bilettää FUCK YES. En käsitä tätä ajattelutapaa. Mistä rahat tulee, jos ei töistä? Jos en kävisi töissä, niin en ostais kauraryynejäkään, mistään yökerhoilloista, päivittäisistä pizzoista ja roadtripeistä puhumattakaan. On pakko käydä töissä. Ei ole vaihtoehtoa. Mutta silti tuntuu, että olen köyhin näistä kaikista, vaikka kulutan kaikkein vähiten.

Tässä ei ole idiksenä vinkua siitä, kun kaikilla muilla menee lujaa ja minulla ei. Nostin tämän aiheen tähän, sillä havaintoni mukaan nämä tyypit eivät ole yksittäistapauksia, vaan kyse on suuremmasta trendistä. En aikuisten oikeasti vaan ymmärrä, että miten työttömällä voi olla varaa moiseen kerskakulutukseen ja elintasoon. Kerro sinä siinä minulle, että miten? Vai onko nämä sellaista porukkaa, joilla loppuu rahat kesken joka kuukausi ja sitten lainaillaan rahaa kavereilta ja sukulaisilta tai otetaan pikavippejä? Vähän tuntuu siltä, että tämä on kadotettu sukupolvi siinä mielessä, että heiltä puuttuu kokonaan itsehillintä sekä käsitys elämän kovista realiteeteistä, ja kokevat, että kerskakulutus on joku ihmisoikeus (oikeus on päivän sana). Kaikkea on vaan pakko saada, huomisesta viis.

Korkea elintaso tai hyvinvointivaltio ei ole mikään itsestäänselvyys. Hyvinvointivaltio laajoine tukiverkkoineen on maailmanhistoriassa todella uusi juttu. Valtaosan ihmiskunnan historiasta suurin osa väestöstä on elänyt ainakin jonkinasteisessa köyhyydessä tai puutteessa. Ei ole mitään takeita siitä, etteikö näin olisi myös tulevaisuudessa. Olen pelännyt koko ikäni nykyisenkaltaisen hyvinvointivaltion romahtamista ja olen nyt täysin vakuuttunut, että tämä tulee tapahtumaan minun elinaikanani. Mutta toiset ovat tästä täysin kuutamolla. Valtiolta on rahat loppu. On vain ajan kysymys, milloin sossusta ei enää irtoa mitään ja Kelan tuet loppuu tai niitä leikataan rajusti. Kun tämä tapahtuu, niin katuojissa tulee olemaan ruuhkaa. Näiltä tyypeiltä vetäistään matto jalkojen alta. Heillä ei ole kuin turhaa roinaa ja velkoja. Kuinka kovaa mun täytyy tämä karjua, että maailmaa kuulee?

Olen itsekin köyhä kuin kirkonrotta. Minulla ei ole mitään omaisuutta eikä säästöjä. Saan aina välillä säästettyä joitakin satasia, mutta sitten tapahtuu jotain yllättävää, mikä syö kaikki nämä rahat ja säästäminen alkaa taas alusta. Suuria summia ei ehdi kertyä. Elämän kannalta muutama satanen on mitätön summa. Tarvitsisi olla useampi tonni, että rahoista olisi mitään hyötyä. Mietitään vaikka sitä, että kuinka pitkälle pötkisin, jos menettäisin nyt työpaikkani ja joutuisin elämään pelkillä säästöillä. En selviäisi kuukauttakaan. Jo ensi kuun vuokra jäisi maksamatta. Jossain kehitysmaassa joutuisi samantien kadulle ja olisi täysin kavereiden ja sukulaisten avun varassa. Jos he eivät auta, niin voi voi. Tämän hetken suurin tavoitteeni onkin säästää niin paljon rahaa kuin mahdollista. Siksi olen ruuvannut elintasoni minimiin, enkä aio muuttua, vaikka tylsäksi haukutaankin. Haluan olla varautunut sitten, kun romahdus tulee. Pelottaa ajatella sitä, että millaisen inhimillisen katastrofin romahdus tuo tullessaan. Nykytilanne on täysin kestämätön ja jengi senkun bailaa ja sluibaa laput silmillä.

Moni sanoo, että menisi töihin, mutta töitä ei saa. Joo, tiedän. Teistäkin moni varmaan tuntee esimerkiksi ikiopiskelijoita. Se on aika normimeininkiä nykyään, että kuljetaan vaan koulusta kouluun. Se johtuu huonosta työtilanteesta. Mitäs sitä muuta tekisi. Työtilanne on aivan totaalisen perseestä ja työnantajille tulee hakijoita ovista ja ikkunoista. Tällaisessa tilanteessa työnantaja palkkaa vain kaikista parhaat. Tai sitten jonkun kaverinsa, jolloin työpaikkaa ei edes ilmoiteta ulos, kun hakijoita on jo valmiiksi (suhteet ja avoimet hakemukset). Joillakin aloilla on avoimia työpaikkoja, mutta niin on hakijoitakin. Yhtä paikkaa saattaa hakea 200-300 hakijaa. Sain eräästä hakemastani paikasta mailin, missä sanottiin: 284 hakijaa, 30 valittiin haastatteluun, et ollut yksi heistä. Toisella alalla oleva kaverini kertoi samaa. Tämän vuoksi kaikenmaailman rekryfirmoja on alkanut tulla kuin sieniä sateella. Firmoilla ei ole enää resursseja hakijoiden läpikäymiseen ja haastattelujen järkkäämiseen, vaan ovat ulkoistaneet koko homman rekryfirmalle.

Kilpailu on todella kovaa ja joudut rekrytointitilanteessa kilpailemaan mahdollisesti alasi huippujen kanssa. Olin kerran työnvuokrausfirman kautta tekemässä keikkaa ja samassa paikassa oli toinenkin henkilö keikalla samasta firmasta. Juttelin hänen kanssaan. Hän oli keski-ikäinen, koko ikänsä alan huippupaikoissa töitä tehnyt ja oli toiminut myös vuosia alan opettajana useassa oppilaitoksessa. Nyt ollut työttömänä ja teki satunnaisia yksinkertaisia hanttihommia rekryfirman kautta. Hän kyseli työnhakuvinkkejä MINULTA, joka olin valmistunut alalle vasta alle puoli vuotta aiemin. Olin järkyttynyt. Tuollaistenko kanssa minä taistelen työpaikoista? Miten minulla voi koskaan olla mitään mahdollisuuksia?

Onko turha edes mainita, että kaikki koulutusajan työharjoittelut olivat palkattomia? Firmat käyttivät tätä ilmiselvästi härskisti hyväkseen, kun ilmaista työvoimaa tulee ovista ja ikkunoista. Työharjoittelut piti sopia 6 kk etukäteen, sillä joka paikkaan oli kamala tunku ja et päässyt mihinkään, jos jätit viime tippaan. Minä yritin yhdessä vaiheessa valmistumisen jälkeen hakea työpaikkaa siten, että tarjosin osaa työtunneista ilmaiseksi eli olisin ikäänkuin ollut puoliksi työharjoittelussa. En saanut työpaikkaa. Jukoliste, jos ei pääse töihin edes ilmaiseksi, niin mikä mahis on ikinä päästä palkallisesti?

Työnhaku on armoton taistelu, missä vähänkään ujot tai epäaktiiviset syödään elävältä. Mediassa on tämän tästä työttömien tarinoita ja siellä tulee yleensä esille, että ollaan oltu pari vuotta työttömänä ja haettu 20 paikkaa. HAHHAHHAA! Kuulkaas söpöliinit, niitä hakemuksia ihan oikeesti saa lähetellä kymmenittäin. Ja tämä alle vuodessa, ei suinkaan viidessä vuodessa. Välillä netissä tulee vastaan sellaisia höpönassuja, jotka ovat kamalan ylpeitä itsestään, kun saivat haettua YHTÄ työpaikkaa. Sitten toteavat "ei kuulunu mitään... se siitä sitten, jatkan WoWin pelaamista". Se yksi hakemus on vain kärpäsenpaska valtameressä, eikä merkitse mitään. Eikä se edes riitä. Seuraava etappi onkin sitten selvitä koeajasta. Työnantajat ovat todella herkkiä irtisanomaan koeajalla. Älä luulekaan, että saisit kattavaa perehdytystä tai opastusta. Jos et oikein osaa tai tajua, niin se on hei hei. Tilallesi kyllä tulee joku, joka osaa. Myös pärstäkerroin on ratkaisevan tärkeä. Jos pomo ei tykkääkään naamastasi, niin se on hei hei. Minut itseni irtisanottiin kahdesti kahden kuukauden sisään viime vuonna ja olen myös nähnyt, kun toisia on irtisanottu todella epäreilusti ja täysin ilman mitään varoitusta tai huomautusta. Joku kaunis päivä vaan töihin tullessasi sanotaan, että ota kamasi ja lähde välittömästi. Et saa koskaan tietää, mitä tapahtui.

Olen jutellut töissä paljon vanhempien työntekijöiden kanssa. Olen heiltä kuullut, että ennen saatoit kävellä sisään mihin tahansa lafkaan ja kysyä pääseekö töihin. Sait aloittaa saman iltana. Töihin pääsi AINA ja sait suorastaan valita, mihin menet. Myös vanhempien työntekijöiden opiskeluaikana kaikki työharjoittelut olivat palkallisia ja ennen oli kaikkia sellaisia etuja, joita ei enää saa (esimerkiksi kaupungin työntekijät saivat reseptilääkkeitä ilmaiseksi).

Että tällaista kyistä peltoa on tämä työelämä nykyään. Täyttä paskaa, sanon minä. Kaikki on aina ollut perseestä ja tulee vain pahenemaan. Minua ihan oikeasti RAIVOSTUTTAA, että tänne otetaan kaikenmaailman turvapaikanhakijoita pilvin pimein, kun tilanne on niin epätoivoinen kuin on. Mikä mahdollisuus näillä mutakuonoilla on ikinä integroitua yhteiskuntaan ja löytää töitä, kun paikallistenkin nuorten tilanne on toivoton? Millä logiikalla valtio myöntää miljoonia lisäeuroja maahanmuuttajien vastaanottokeskuksille ja samaan aikaan leikkaa tukia työttömiltä, opiskelijoilta ja vanhuksilta? Olen työpaikan aamupalavereissa saanut jatkuvasti kuulla sisäpiirin tietoa vanhustenhoidon leikkauksista ja olen äärettömän vihainen siitä, että tänne tuodaan ulkomaalaisia sluibaamaan valtion rahoilla, kun resurssit on jo muutenkin loppu. Tässä on vakava tikittävä aikapommi. Oheinen screencäppi on blogista A smith and a wesson beats four aces:

[sivustahuutaja]

Veikkaan tätä mielipidekirjoitukseksi, kun mitään faktoja ei ole ja työperäinen ja humanitarinen maahanmuutto on laitettu yhteensämerkillä yhteen. Toimiiko tällainen enää vuoden 2015 Suomessa?
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1305984133278

Sä luet kolumnia väärin. Tää Heikka on jonkinlainen Eki Tuomiojan märkä uni lihaksi tulleesta olkiukosta, aito suomalainen uusliberalisti, joka haikailee Suomeen tunkkaisen hyvinvointiyhteiskunnan sijaan anglo-amerikkalaista luokkayhteiskuntaa. Heikka on jo vuosia kaivannut halpoja siivoojia, nurmikonleikkaajia, kiltisti ruodussa pysyviä kolmannen polven 24/7 työskenteleviä corner shop -kauppiaita, sanalla sanoen vanhan ajan piikoja ja renkejä modernille keskiluokalle. Täytyyhänuuden ajan airueen saada kunnon palvelua. Halvalla.

Eihän tuossa kirjoituksessa kajota lainkaan tulonsiirtoihin, jolloin on ihan turha haaveilla 24/7 niska limassa painavista tulokkaista. Sossuun ne menee, jos sossu on auki. Pakolaisnokia on siis ihan houretta nykyrakenteilla.

Rajat voisi avata tällä reseptillä:
- tulla saa kuka tahansa, jolla on osoittaa elämiseen riittävä työpaikka
- tulijoille pakollinen äkilliset jutut kattava sairasvakuutus, joka vähennetään suoraan palkasta
- ei mitään oikeuksia tulonsiirtoihin

Jos puhutaan kouluttamattomasta työvoimasta, niin heidän maahan päästämiseensä on vain yksi järkevä syy: meillä on joitain töitä, joita ei voida vielä automatisoida tai siirtää ulkomaille, esim. siivous, bussin ajo, jne. Jos tulijat hoitaisivat nuo jutut halvemmalla, niin kantaväestö voisi keskittyä fiksumpiin hommiin. Pitää kuitenkin seurata, että kantaväestö oikeasti siirtyy fiksumpiin hommiin. Jos kantabussikuski siirtyy kortistoon palkan laskiessa, niin homma ei toimi.

[sivustahuutaja]

http://mustaorkidea.blogspot.fi/2015/09 ... uoren.html

tiistai 1. syyskuuta 2015

Pieni tarina suomalaisen nuoren elämästä nykyaikana

En ymmärtänyt koko kirjoitusta. Jos duunista saatu raha ei riitä, niin sossusta saa lisää. Sillä rahalla elääkin sitten ihan kivasti kun miettii mihin rahansa pistää. Ja vuokraa ei missään nimessä kannata minimoida, jos tulot vaativat sossun täydennystä.

Veroista ei pääse eroon, joten on hassua jättää lakisääteiset edut hakematta.

[Gat]

http://mustaorkidea.blogspot.fi/2015/09 ... uoren.html

tiistai 1. syyskuuta 2015

Pieni tarina suomalaisen nuoren elämästä nykyaikana

En ymmärtänyt koko kirjoitusta. Jos duunista saatu raha ei riitä, niin sossusta saa lisää. Sillä rahalla elääkin sitten ihan kivasti kun miettii mihin rahansa pistää. Ja vuokraa ei missään nimessä kannata minimoida, jos tulot vaativat sossun täydennystä.

Veroista ei pääse eroon, joten on hassua jättää lakisääteiset edut hakematta.

Tjaah. Voihan tuosta köyhän vuodatuksesta vetää tulkintoja moneen suuntaan, niihinkin joita minä en vaan tajua.

Selvisikö tuosta muuten, onko edes hakenut sossusta (josta Kitinän oikeistosiipi ei tykkää) mitään tai jos on, saattaisiko olla mutta onkin hakenut muttei ole saanut? Niinhän oli mullakin, vaikka miten työtön ja lopulta pikkupalkkainen olin, sossusta nilistin vain yhden, heh, luennointimatkan Hesaan bussikyydin. Ja ok, silloiset hermopsykolääkkeeni.

Mitä mä tuossa katson, liittyy usein ihmettelemääni ilmiöön "rinnakkaistodellisuudet".

"MISTÄ NORSUN PERSEESTÄ NÄMÄ TYYPIT OIKEIN KISKOVAT KAIKKI NUO RAHAT??? Minä olen kokopäivätöissä käyvä ja minullakaan ei ole rahaa mihinkään noista jutuista! Lisäksi törmään jatkuvasti sellaiseen asenteeseen, että hyvä, kun ei ole töitä. Eräs tyyppi kävi jonkun aikaa töissä, valitti siitä koko ajan, päätti ottaa loparit ja lähti samantien pitkälle roadtripille ympäri Suomen ja on nyt kai ollut sillä tiellään jo vuoden. Onneksi ei ole töitä, niin voi ryypätä ja bilettää FUCK YES. En käsitä tätä ajattelutapaa. Mistä rahat tulee, jos ei töistä? Jos en kävisi töissä, niin en ostais kauraryynejäkään, mistään yökerhoilloista, päivittäisistä pizzoista ja roadtripeistä puhumattakaan. On pakko käydä töissä. Ei ole vaihtoehtoa. Mutta silti tuntuu, että olen köyhin näistä kaikista, vaikka kulutan kaikkein vähiten."

(Ja huomioikaa, että jannu on ollut työttömänä, sitten (pimeenä) yrittäjänä ja nyt vakituisessa työsuhteessa, ja silti "Sluibailijoilla" vaikuttaa olevan paljon enemmän fyffeä ylellisyyksiinkin.

Niin ja onhan tuossa lopussa "rasistista" maahanmuuttokritiikkiäkin.)

Eli tätä rinnakkaistodellisuutta, joka kristallisoituu paitsi Kitinäläisissä, niissä jotka rahapulaansa valitettuaan kohta lentelevät Londoniin tai Nykiin taas kerran, myös esim. missä maailmassa tuon postatessani mielessäni ollut Homie elää? Kun kerran niin mainiosti pärjää vaikka peruspäivahalla, että työttömien on turha valittaa. Tai miten kun oli puoli vuotta jossain aputyössä, jossa ei tarvinnut kuin nettisurffata, ja ai kun ihanaa. Ja taas työttömänä. Mutta niin vaan laatuviskiä "tuulensuojaan" päivittäin. Luultavasti syökin jotain, asuu jossain peräti kalliilla pääkaupunkiseudulla. Miten?

Kaiken huippuna oli miten Homie aikanaan näistä selitti. miten yksinhuoltajaäitinsä kirjastonhoitajan tai siis jonkun pikkulaitoksen tiedekirjaston johtajana kevyesti elätti heidät kaksi pentua. Isonpuoleisessa asunnossa. Oli auto ja vuokramökki ja ulkomaillakin kuljettiin. Mitään ei puuttunut.

Koska kyse on Homie-ukolla ihan samoista vuosikymmenistä kuin minulla, niin olen huomauttanut: Isäni oli opistoinsinööri, tekninen johtaja asennusfirmoissa. Useassakin yhtäaikaa. Äitini oli kirjastonhoitaja tai siis sivukirjaston johtaja. Äitini koko palkka meni Varkauden kaupungisn vuokrakaksioon. Jossa seuimme kolme ihmistä ja koira. Ei ollut väritelkkaria. Auto oli käytetty farmarilada. Ulkomailla käytiin oikein lentämällä kahdesti.

Joten on fyysinen mahdottomuus, että tuo Homien skenario kirjastonhoitaja-yksinhuoltajasta kahden kakrun kanssa pääkaupunkiseudulla 60-70 luvulla tuolla elintasolla olisi mahdollinen. Ellei sitten kyse ole, että Homielle rahan arvo oli ja on erilainen, tai sitten on kyse rinnakkaistodellisuudesta. Tai sitten puhuvat paskaa.

Homielta kerran puhelimessa kyselin, ja myönsihän se lopulta että silloin lapsena taisivat saada ulkopuolistakin rahoitusta, ei vaan muista mitä.

(Ennen vittuilua tunnustan, että enhän minä varaton ole enkä tietenkään missään töissäkään käy. Hyvä niin, en kelpaisikaan. Mutta nämä rakenteet ja imaginäärinen raha joillakin on moralisoimattakin vaan ihan teknisesti vähän kumma juttu)

[So Hard]

Tulorakenne ja menorakenne tuppaavat pitkällä aikavälillä asettumaan samalle tasolle. En tiedä missä matalapalkkaduunissa tuo tyyppi pyörii eikä oikeastaan kiinnostakaan. Työttömyys on sillä tasolla, että ei niille mamuille tosiaan mitään hommia oikein missään ole eikä tulekaan, kun SAK pitää huolen että tästä suosta ei kuunaan nousta.

Mutta mitä tulee rahaan ja rinnakkaistodellisuuteen, niin sun lapsuuden kertomuksia on tuon lada-onnelan lisäksi värittäneet kuvaukset isosti naisseikkailleesta juoposta faijasta, joten eiköhän ne teidän rinnakkaistodellisuusrahat menneet sinne minne ne menee tänäkin päivänä, eli viinaan ja sekoiluun. Semminkin kun alkoholi on tuona maailmanaikana ollut vielä suhteessa kalliimpaa. Ja toisaalta suurin osa ihmisista tuppaa käymään töissä ja jos käy töissä, pakollisten mneojen jälkeen yleensä jää rahaa jonka voi joko säästää tai käyttää, esim. runkuttelukarhuihin tai Lontoon matkoihin. Harvemmin molempiin. Ei niissä Lontoon koneissa juuri housuunpaskojasakkia näy.

[Gat]

Isäni se 70-luvun loppupuolella ihmetteli, miten asentajansa ostelivat tiilisiä omakotitaloja ja eukkonsakin saattoivat olla kotirouvana. Kun semipomona tiesi, ettei ne duunarit yhtä paljon palkkaa saa kuin hän. Ja kyllä duunaritkin silloin dokasivat jos ketkä.

Homiejuttuun, että kyse ei ole edes isäni silloisista tuloista ja katosiko ne johonkin, vaan miten vaikka sitten tiedekirjaston hoitajan palkalla elettäisiin noin, kun mun äiteen ei varmaan paljoa huonompi palkka meni KOKONAAN halvimpaan mahdolliseen vuokrakaksioon Varkaudessa ja OK, perusruokaan. Vaatteita ei juuri ostellut.

Ja Kitinäjutuista päätellen kyllä täällä muutkin "hieman" juopottelee.

[So Hard]

Isäni se 70-luvun loppupuolella ihmetteli, miten asentajansa ostelivat tiilisiä omakotitaloja ja eukkonsakin saattoivat olla kotirouvana. Kun semipomona tiesi, ettei ne duunarit yhtä paljon palkkaa saa kuin hän. Ja kyllä duunaritkin silloin dokasivat jos ketkä.

Eli tämä rinnakkaistodellisuus on siis monetta sukupolvea! Joko sukuvikanne on että olette maailman paskimpia rahankäyttäjiä tai sitten kaikki rahat on juotu. Veikkaan jälkimmäistä.

[urpiainen]

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015091 ... 4_uu.shtml

Kiinnostavaa sinänsä. Pääideologi Oden opetuslapsena olen ajatellut, että matalapalkkatyön ei tarvitse mitenkään välttämättä johtaa palkkaköyhälistön syntyyn vaan optimistisesti yhä useamman pitämiseen mukana aktiivisessa työssä. Nyt kun iso osa potentiaalisista matalapalkkatyöläisistä on kokonaan tukien varassa. Mutta on tässä toki riskejä. Tunnen kovin huonosti Saksan todellisuutta - kuinka paha tämä palkkaproletariaatin tilanne siellä on? Anglo-amerikkalaisessa maailmassa tilanne on kieltämättä vähän sellainen, että ei sitä nyt ihan ihanneyhteiskuntana voi pitää.

[Gat]

Isäni se 70-luvun loppupuolella ihmetteli, miten asentajansa ostelivat tiilisiä omakotitaloja ja eukkonsakin saattoivat olla kotirouvana. Kun semipomona tiesi, ettei ne duunarit yhtä paljon palkkaa saa kuin hän. Ja kyllä duunaritkin silloin dokasivat jos ketkä.

Eli tämä rinnakkaistodellisuus on siis monetta sukupolvea! Joko sukuvikanne on että olette maailman paskimpia rahankäyttäjiä tai sitten kaikki rahat on juotu. Veikkaan jälkimmäistä.

Tai sitten todellinen enemmistön hannuhanhien rinnakkaistodellisuus, jossa rahaa tulee selittämättömistä lähteistä tai rahan arvo on siinä universumissa erilainen.

rahan arvosta tuli mieleeni tämä pelottavan älykkään vaikka osin vieroksunani Ruukinmatruunan teksti, jonka vittumaisuuttani pulttaan tähän kokonaan.
http://takkirauta.blogspot.fi/2015/09/t ... eteli.html

"Tuppukylä ja satasen seteli

Olipa kerran tuppukylä, joka oli veloissa korviaan myöten. Kaikki olivat velkaa kaikille, ja bisnes ei luistanut. Eräänä päivänä turisti tuli kylään, ja meni hotelliin, ja halusi huoneen. Hän laittoi satasen tiskille, ja lähti katsomaan huoneita.

Hotellinpitäjä otti satasen, ja maksoi sillä satasen velkansa lihakauppiaalle. Lihakauppias puolestaan maksoi saanmallaan setelillä velkansa maajussille, jolta hän osti karjaa. Maajussi maksoi puolestaan velkansa satasella rautakauppaan, ja rautakauppias paikalliselle ilolinnulle tämän palveluksista. Ja ilotyttö sitten maksoi velkansa hotellille. Seteli saapui takaisin hotellin tiskille.

Turisti tuli sitten tiskille, ja totesi, että huoneet eivät tyydyttäneet häntä. Hän otti satkun ja lähti matkoihinsa. Mutta kylä oli nyt velaton, ja kaikki katsoivat luottavaisina tulevaisuuteen.
Tätä absurdia esimerkkiä käytetään usein taloustieteessä osoittamassa sitä, miten mikään taloustieteen teoria tai suuntaus ei pidä paikkaansa ja kaikki taloustieteen koulukunnat ovat virheellisiä. Kylä ikäänkuin vapautuu kaikista veloistaan kuin taikaiskulla! Miten tämä on mahdollista? Missä on virhe?

Vastaus on, että tarinassa ei ole minkäänlaista virhettä vaan tarina valaisee mainiosti rahan velkaluonnetta. Eli että kaikki raha on aina velkaa; raha on laskijansa joukkovelkakirja, joka on tosite siitä, että rahan haltijalla on oikeus velkoa noteeratun summan verran hyödykkeitä ja palveluja. Esimerkki valaisee myös velan diskonttausluonnetta.

Esimerkissä tuppukylän asukkaat - hotellinpitäjä, lihakauppias, maajussi, rautakauppias, ilotyttö - olivat kaikki toisilleen velkaa. Kaikki olivat toisilleen velkaa satasen mutta kaikilla oli myös satasen verran saatavia. Nettovelkaantumisaste oli siis nolla. Se, mikä tilanteessa oli ongelma oli, että kenelläkään ei ollut likvidiä rahaa - joukkovelkakirjaa siis - joilla osoittaa kykenevänsä suoriutumaan suoritteistaan toisille kyläläisille. Kylästä puuttui siis vaihdon väline, jolla kyläläiset olisivat kyenneet suoriutumaan veloistaan.

Vasta, kun kylään tuotiin ulkopuolelta pääomaa, turistin satasen seteli, kyläläisillä oli keino jolla diskontata velkansa eteenpäin ja suoriutua niistä. Turisti toimi kuten pankki lainatessaan rahaa. Satasen seteli toimi joukkovelkakirjana, joka oli vaihtokelpoinen aktiiva - todistus siitä, että sen haltijalla oli kykyä ostaa hyödykkeitä ja palveluja satasen edestä, ja näin vaihtamalla tämän joukkokvelkakirjan haltijaa kyläläiset saivat näin nollattua velkansa. Lopuksi sitten hotellinpitäjä maksoi velkansa lainoittajalleen.

Tuppukylään ei syntynyt transaktioissa uutta lisäarvoa, mutta sitä ei myöskään hävinnyt. Kyse oli nollasumma-operaatiosta. Kylän nettovelkaantumisaste oli alumperinkin nolla, mutta bruttovelkaantumisaste 500 euroa. Paradoksaalisesti lisäämällä bruttovelkaantumisastetta 100 eurolla kaikki velat saatiin kuitatuksi. Miksi näin? Koska myös bruttosaatavat olivat samat 500 euroa ja satasen lainaan liittyi vastaava satasen saatava.

Tässä tilanteessa kylässä ei ollut velkakriisiä, vaan likviditeettikriisi. Kaikki transaktiot ovat pohjimmiltaan vaihtoa - tavaroiden, hyödykkeiden ja palvelujen vaihtoa toisilleen. Kylän nettovelkaantumisaste oli nolla, mutta kylässä oli likviditeettikriisi - siellä ei ollut mitään likvidiä, ts. vaihdettavaa, jonka kaikki olisivat hyväksyneet. Vaikka kylän asukkailla oli hyvin vähän velkaa, heillä ei ollut maksukykyä. Likviditeettikriisin myötä heidän kykynsä maksaa velkansa oli heikko.

Tämä tilanne ei ole outo reaalimaailmassakaan. Itse asiassa Kerikan talouskriisi on ensi sijassa likviditeettikriisi. Kreikalla ei ole, millä maksaa velkansa. Kreikan kyky suoritutua veloistaan on heikko. Toisaalta kreikalla ei ole nimeksikään saatavia.

Suomen tilanne on toisin. Vaikka Suomi lainaa vuosittain 5-10 mrd euroa, Suomi on myös itse lainoittaja, ja Suomen nettovelkaantumisaste on hyvin alhainen. Suomen tilanne on itse asiassa niin hyvä, että tosiasiallisesti julksen sektorin rahoitusvarat ovat suuremmat kuin velat. Sama tilanne on vain Norjassa ja EU:ssa vain kolmessa muussa maassa. Suomella ei siis tosiasiallisesti ole minkäänlaista kestävyysvajetta eikä rahoitusongelmaa. Vuonna 2014 Suomen kilpailukyky oli maailman 3. paras ja koko EU:n paras.

Ruukinmatruunalla on paha kutina siitä, että hallituksemme on joko tyhmä tai ilkeä. Joko siellä ei tosiasiallisesti tiedetä mitä ollaan tekemässä, tai sitten siellä on v*ttupääoikeistolainen "köyhät kyykkyyn ja rutiköyhät mahalleen" -ideologia vallassa. Tilanteessa unohtuu, että Suomella on, paitsi velkoja, myös valtava määrä saatavia, ja julkisen sektorin varallisuus ylittää sen velat. Eli mikä oikein oli se ongelma?

Sensijaan hallituksen toimet ovat omiaan aiheuttamaan ongelmia, ja ruukinmatruuna on sitä mieltä, että julkisen sektorien kaavailema lomien leikkaus vaikuttaa Suomen talouteen kaikkein vakavimmin. Suomalaisilla on nimittäin tapana lomailla Suomessa ja kuluttaa silloin rahaa, jolla talouden pyörät saadaan pyörimään. Yhdessä viikossa nelihenkinen perhe kuluttaa lomalla helposti kuukausipalkan verran. Kun tämä kulutus jää pois talouden kierrosta, on se toki säästöä perheelle, mutta vahinkoa kokonaisuudelle. Raha on kuin lannoite: se toimii parhaimmin kun se leviää ja kiertää. Jos se kasautuu yhteen paikkaan, se alkaa haista.

Likviditeettikriisi - siis maksukyvyttömyyden kriisi - on paljon pahempi asia kuin velkakriisi - siis ylivelkaantuminen. Suomen ongelma ei onneksi ole kumpikaan, ja turisti on saanut Suomesta satasensa. Sikäli paniikkinappulan painamiselle ei Suomessa ole tarvetta. "

[Vagabondo]

Nyt kun iso osa potentiaalisista matalapalkkatyöläisistä on kokonaan tukien varassa. Mutta on tässä toki riskejä. Tunnen kovin huonosti Saksan todellisuutta - kuinka paha tämä palkkaproletariaatin tilanne siellä on?

Mulla on sellainen käsitys, että suorittavan portaan palkkataso on suomea heikompi, mutta ostovoima parempi. Erilaisista palkka- ja ostovoima taulukoista jäänyt tälläinen mielikuva. En sitten osaa sanoa, onko siellä joku työtätekevien köyhien luokka, jolla asema huonompi, kuin Suomen pienituloisimmilla työntekijöillä.

[James Potkukelkka]

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015091 ... 4_uu.shtml

Kiinnostavaa sinänsä. Pääideologi Oden opetuslapsena olen ajatellut, että matalapalkkatyön ei tarvitse mitenkään välttämättä johtaa palkkaköyhälistön syntyyn vaan optimistisesti yhä useamman pitämiseen mukana aktiivisessa työssä. Nyt kun iso osa potentiaalisista matalapalkkatyöläisistä on kokonaan tukien varassa. Mutta on tässä toki riskejä. Tunnen kovin huonosti Saksan todellisuutta - kuinka paha tämä palkkaproletariaatin tilanne siellä on? Anglo-amerikkalaisessa maailmassa tilanne on kieltämättä vähän sellainen, että ei sitä nyt ihan ihanneyhteiskuntana voi pitää.

Kirjoitus väittää, että vientiteollisuus ei hyödy muuta kuin sen, että lattiat lakaistaan halvemmalla, mutta unohtaa, että pakettiin sisältyy työntantajan sotu-maksun alennus 1.72 prosenttiyksiköllä.

[So Hard]

Kirjoitus väittää, että vientiteollisuus ei hyödy muuta kuin sen, että lattiat lakaistaan halvemmalla, mutta unohtaa, että pakettiin sisältyy työntantajan sotu-maksun alennus 1.72 prosenttiyksiköllä.

Lattiat lakaistaan, kuljetukset hoidetaan, satamat pyöritetään, junat kulkee, vartijat vartioi, huoltomiehet huoltaa. Julkisen sektorin palkanalennushan tässä se isoin pihvi on yhteiskunnallisesti. Yksityissektorilla työt loppuu jos palkat on liian korkeat. Julkisella sektorilla eivät.

[Homeboy65]

Orimattilan paronille haluaisin kommentoida. Se "ulkopuolinen rahoitus". No faija maksoi tietysti elatusapua, sehän se oli. En tiedä kuinka paljon. Äitimuori oli ensin kirjastonhoitaja, avioeron sattuessa taisi olla jo kirjastonjohtaja.
Tiedätkö minua ihan oikeasti ihmetyttää? (ja kai tätä saa IHMETELLÄ, ilman että tuliktaan uusliberalismiksi tms.). Me ollaan sotien jälken siirrytty maatalousyhteiskunnasta ensin teollisuusyhteiskuntaan, sitten ns. jälkiteolliseen yhteiskuntaan. Sotien jälkeen kotitalouksien omaisuus on 10-kertaistunut. Viidessä vuosikymmenessä palkat ovat 5-kertaistuneet. Ja turha trivialisoida tuota sillä että hinnatkin ovat noussseet. Kyse on ostovoiman huikeasta parantumisesta. Sosiaaliturva on parantunut melkoisesti. Meillä on vielä koko ajan kaventunut ero työsäkäyvien ja yhteiskunnan tuilla elävien elintason välillä. Tätähän mediatkin ovat tuoneet paljon esiin: moni ei halua ottaa työtä vastaan koska ero palkan ja yhteiskunnalta saatavien tukien välillä on ehkä jotain 200 euroa. Onhan tuossa työnteossa muutakin kuin palkka, niin kuin eläkkeen karttuminen. ja se että työssä ollessaan on helpompi saada muuta työtä, paremmin palkattua(kin). Nuorempi popula (ehkä alle nelikymppiset) ei vaan taida yksinkertaisesti ajatella tuota eläkkeen karttumista...

Kaiken tämän elintason nousun jälkeen meillä on paljon valitusta. Tuntuu siltä että yli 50 % suomalaisista valittaa joko toimeentulo-ongelmia tai että elämä on kädestä suuhun elämistä. Outoa. Aivan kuin me emme olisikaan vaurastuneet vaan köyhtyneet...

[James Potkukelkka]

Orimattilan paronille haluaisin kommentoida. Se "ulkopuolinen rahoitus". No faija maksoi tietysti elatusapua, sehän se oli. En tiedä kuinka paljon. Äitimuori oli ensin kirjastonhoitaja, avioeron sattuessa taisi olla jo kirjastonjohtaja.
Tiedätkö minua ihan oikeasti ihmetyttää? (ja kai tätä saa IHMETELLÄ, ilman että tuliktaan uusliberalismiksi tms.). Me ollaan sotien jälken siirrytty maatalousyhteiskunnasta ensin teollisuusyhteiskuntaan, sitten ns. jälkiteolliseen yhteiskuntaan. Sotien jälkeen kotitalouksien omaisuus on 10-kertaistunut. Viidessä vuosikymmenessä palkat ovat 5-kertaistuneet. Ja turha trivialisoida tuota sillä että hinnatkin ovat noussseet. Kyse on ostovoiman huikeasta parantumisesta. Sosiaaliturva on parantunut melkoisesti. Meillä on vielä koko ajan kaventunut ero työsäkäyvien ja yhteiskunnan tuilla elävien elintason välillä. Tätähän mediatkin ovat tuoneet paljon esiin: moni ei halua ottaa työtä vastaan koska ero palkan ja yhteiskunnalta saatavien tukien välillä on ehkä jotain 200 euroa. Onhan tuossa työnteossa muutakin kuin palkka, niin kuin eläkkeen karttuminen. ja se että työssä ollessaan on helpompi saada muuta työtä, paremmin palkattua(kin). Nuorempi popula (ehkä alle nelikymppiset) ei vaan taida yksinkertaisesti ajatella tuota eläkkeen karttumista...

Kaiken tämän elintason nousun jälkeen meillä on paljon valitusta. Tuntuu siltä että yli 50 % suomalaisista valittaa joko toimeentulo-ongelmia tai että elämä on kädestä suuhun elämistä. Outoa. Aivan kuin me emme olisikaan vaurastuneet vaan köyhtyneet...

+1
Toisaalta ihmisen sisäänrakennettu ominaisuus on tyytymättömyys vallitseviin oloihin. Jos olisimme niihin tyytyväisiä, asuisimme maakuopassa.

[So Hard]

Toisaalta ihmisen sisäänrakennettu ominaisuus on tyytymättömyys vallitseviin oloihin. Jos olisimme niihin tyytyväisiä, asuisimme maakuopassa.

Kumman usein se tyytymättömyys tulee siitä, että naapurilla on hienompi maakuoppa.

[elco]

Kumman usein se tyytymättömyys tulee siitä, että naapurilla on hienompi maakuoppa.

...missä se bylsii hottiksempaa tsiksiä!

[Gat]

HOMIE: Itsekin nyt vahvistamasi pointti oli siis, että paskaa puhuit kun sanoit täälläkin eläneenne tuolleen ja vain kirjastonhoitajaäitinne palkalla. Aina jotain muuta tulee teikäläisille mystisesti.

Toinen pointti voisi olla ihmettely, miksi sää noin haluta mitätöidä sen, että köyhätkin ihmiset huolestuvat yhteiskunnan rakenteellisista kasvavista tuloeroista ja haluavat muuttaa systeemiä? Mihin lopulta vertaat miten kullakin hyvin menee? Kivikauteenko? Lämmin luola ja mammutinnahka?

Ei se riitä, että just sää oi niin tyytyväisenä Sluibailet terasseilla ja viskiesi kanssa ja sulle riittää mystinen rahoitus jota et vieläkään saa omasta työstäsi. (Kuten en minäkään, köh.... Tekniikka ja aatepuoli mua siis ihmetyttää. Vaikka sopisi mullekin sun elämäntapa.)

[James Potkukelkka]

aatepuoli mua siis ihmetyttää...

Ehkä kaikki eivät ole yhtä katkeria kuin sinä?

[elco]

Tai sitten todellinen enemmistön hannuhanhien rinnakkaistodellisuus, jossa rahaa tulee selittämättömistä lähteistä tai rahan arvo on siinä universumissa erilainen.

Sähän olet ymmärtääkseni tämän porukan kiistaton hannuhanhi: taivaasta putosi niin suuri määrä rahaa ettei ripulipaskalle taivu!

Kaipa siinä puhutaan jonkinmoisesta elämänhallinnasta, että pystyy mitoittamaan kulutuksen tuloihin, elämään ihmisiksi, ylläpitämään muutakin sosiaalista verkostoa kuin vanhemmat, ottamaan (hallittua) riskiä ja pitämään addiktiot kurissa.

[So Hard]

HOMIE: Itsekin nyt vahvistamasi pointti oli siis, että paskaa puhuit kun sanoit täälläkin eläneenne tuolleen ja vain kirjastonhoitajaäitinne palkalla. Aina jotain muuta tulee teikäläisille mystisesti.

Elatusapu on keskimäärin ollut n. 8-10% bruttotuloista. Sun perheelläs on ollut 2 aikuisen netto yhtä lasta kohden. Sukusi kyvyttömyys muuhun kuin rutinaan miten muilla menee paremmin lienee myös perinnöllistä.

[James Potkukelkka]

Tai sitten todellinen enemmistön hannuhanhien rinnakkaistodellisuus, jossa rahaa tulee selittämättömistä lähteistä tai rahan arvo on siinä universumissa erilainen.

Sähän olet ymmärtääkseni tämän porukan kiistaton hannuhanhi: taivaasta putosi niin suuri määrä rahaa ettei ripulipaskalle taivu!

Kaipa siinä puhutaan jonkinmoisesta elämänhallinnasta, että pystyy mitoittamaan kulutuksen tuloihin, elämään ihmisiksi, ylläpitämään muutakin sosiaalista verkostoa kuin vanhemmat, ottamaan (hallittua) riskiä ja pitämään addiktiot kurissa.

Kieltämättä kyllä tragikoomista, että palstan eniten fyffeä sattumalta saanut kaveri valittaa sitä, että muille rahaa tulee selittämättömistä lähteistä

[So Hard]

Tai sitten todellinen enemmistön hannuhanhien rinnakkaistodellisuus, jossa rahaa tulee selittämättömistä lähteistä tai rahan arvo on siinä universumissa erilainen.

Sähän olet ymmärtääkseni tämän porukan kiistaton hannuhanhi: taivaasta putosi niin suuri määrä rahaa ettei ripulipaskalle taivu!

Kaipa siinä puhutaan jonkinmoisesta elämänhallinnasta, että pystyy mitoittamaan kulutuksen tuloihin, elämään ihmisiksi, ylläpitämään muutakin sosiaalista verkostoa kuin vanhemmat, ottamaan (hallittua) riskiä ja pitämään addiktiot kurissa.

Kieltämättä kyllä tragikoomista, että palstan eniten fyffeä sattumalta saanut kaveri valittaa sitä, että muille rahaa tulee selittämättömistä lähteistä

Toki perinnöllisesti rahan kanssa tunari suku sai sössittyä puolet perinnöstä lehtolapselle.

[Homeboy65]

HOMIE: Itsekin nyt vahvistamasi pointti oli siis, että paskaa puhuit kun sanoit täälläkin eläneenne tuolleen ja vain kirjastonhoitajaäitinne palkalla. Aina jotain muuta tulee teikäläisille mystisesti.

Toinen pointti voisi olla ihmettely, miksi sää noin haluta mitätöidä sen, että köyhätkin ihmiset huolestuvat yhteiskunnan rakenteellisista kasvavista tuloeroista ja haluavat muuttaa systeemiä? Mihin lopulta vertaat miten kullakin hyvin menee? Kivikauteenko? Lämmin luola ja mammutinnahka?

Ei se riitä, että just sää oi niin tyytyväisenä Sluibailet terasseilla ja viskiesi kanssa ja sulle riittää mystinen rahoitus jota et vieläkään saa omasta työstäsi. (Kuten en minäkään, köh.... Tekniikka ja aatepuoli mua siis ihmetyttää. Vaikka sopisi mullekin sun elämäntapa.)

En puhunut paskaa. Muistaakseni aina olen kertonut että elatusapuakin saatiin. Vaikka onhan tuo elatusapu aika itsestäänselvyys.

Jos lähdetään nyt ensin siitä mistä voidaan olla samaa mieltä. Suhteellinenkin köyhyys on ongelma, selvä. Oikeita toimeentulo-ongelmiakin varmasti nykyään löytyy. Ja minusta on väärin että yhteiskunnan tukia hakevilla ja niihin oikeutetuilla on usein edessään aikamoinen byrokratia ja käsittelyajat ovat pitkähköt.
Tiedätkö että Suomessa on maailman 11. pienimmät tulo-erot? Ne ovat silti ongelma? Tuntuu siltä että uskot (niin kuin moni muukin) että vaurauden määrä on vakio ja nollasummapeliä, aina kun joku saa jotain se on muilta pois. Ei ole. Ennen oli, maatalous-yhteiskunnassa. Nimenomaan koska meillä on yhteiskunnassa Vahvoja voidaan pitää huolta Heikoista. Aina kun joku menestyy ja vaurastuu se välillisesti hyödyttää myös muita, ns. suppilovaikutus. Mitä enemmän Menestyjä X saa liksaa, sitä enemmän hän maksaa veroja. Ensin välittömiä veroja. Sitten hän ostaa tavaroita ja palveluja ja maksaa välillisiä veroja. Ja työllistää. Ja niin edelleen...
Edelliseen liittyen kun nyt vaaditaan että hyvätuloisten "pitää osallistua talkoisiin" niin totuus on että 1,3 % palkansaajista maksaa 16 % tulo- ja pääomatuloveroista. He eivät "osallistu talkoisiin"?

Kun nyt Kitinässä ja muuallakin puhutaan/kirjoitetaan "uusköyhyydestä" ja tehdään historiallisia ja maantieteellisiä vertailua niin on vähän kyseenalaista että vedät historiallisen vertailukulman keskiajalle tai kivikaudelle ja maantieteellisen Afrikan paimentolaisiin. Kummassakaan dimiensiossa ei tarvitse mennä kauas niin ero on suuri.

Mutta mielenkiintoinen kysymys miten "muuttaisit systeemiä"? Progressiivisella verotuksella hoidetaan niin että kaikilla on yhtä suuret tulot?

[Homeboy65]

HOMIE: Itsekin nyt vahvistamasi pointti oli siis, että paskaa puhuit kun sanoit täälläkin eläneenne tuolleen ja vain kirjastonhoitajaäitinne palkalla. Aina jotain muuta tulee teikäläisille mystisesti.

Toinen pointti voisi olla ihmettely, miksi sää noin haluta mitätöidä sen, että köyhätkin ihmiset huolestuvat yhteiskunnan rakenteellisista kasvavista tuloeroista ja haluavat muuttaa systeemiä? Mihin lopulta vertaat miten kullakin hyvin menee? Kivikauteenko? Lämmin luola ja mammutinnahka?

Ei se riitä, että just sää oi niin tyytyväisenä Sluibailet terasseilla ja viskiesi kanssa ja sulle riittää mystinen rahoitus jota et vieläkään saa omasta työstäsi. (Kuten en minäkään, köh.... Tekniikka ja aatepuoli mua siis ihmetyttää. Vaikka sopisi mullekin sun elämäntapa.)

En puhunut paskaa. Aina olen kertonut että elatusapuakin saatiin. Vaikka onhan tuo elatusapu aika itsestäänselvyys.

Jos lähdetään ensin siitä mistä voidaan olla samaa mieltä. Suhteellinenkin köyhyys on ongelma. Nykyään on varmasti aivan oikeitakin toimeentulo-ongelmia. Minusta on väärin että yhteiskunnan tukia hakevilla ja niihin oikeutetuilla on vastassaan aikamoinen byrokratia ja käsittelyajat ovat pitkähköt.
Tiesitkö että Suomessa on maailman 11. pienimmät tuloerot? Ne ovat kuitenkin ongelma? Tuntuu että uskot että vaurauden määrä on vakio ja nollasummapeliä, aina kun joku saa jotain se on muilta pois. Ei ole. Ennen oli, maatalousyhteiskunnassa. Nimenomaan koska meillä yhteiskunnassa on Vahvoja voidaan pitää huolta Heikoista. Aina kun joku menestyy ja vaurastuu se välillisesti hyödyttää myös muita, ns. suppilovaikutus. Mitä enemmän Menestyjä X saa liksaa, sitä enemmän hän maksaa veroja. Ensin välittömiä veroja. Sitten hän ostaa tavaroita ja palveluja ja maksaa välillisiä veroja. Ja työllistää. Ja niin edelleen...
Edelliseen liittyen nyt vaaditaan että hyvätuloistenkin pitäisi "osallistua talkoisiin". Totuus on että 1,3 % palkansaajista maksaa 16 % tulo- ja pääomatuloveroista. Jaa että he "eivät osallistu talkoisiin"?
Kun nyt Kitinässä ja muuallakin puhutaan "uusköyhyydestä" ja tehdään historiallisia ja maantieteellisiä vertailuja on vähän kyseenalaista että vedät historiallisen vertailukulman keskiajalle ja kivikauteen ja maantieteellisen Afrikan paimentolaisiin. Kummassakaan dimensiossa ei tarvitse mennä kauas kun ero suuri.
Mielenkiintoista että miten "muuttaisit systeemiä"? Progressiivisella verotuksella hoidetaan että kaikilla on yhtä suuret tulot?