Homeboy65 kirjoitti:Gat kirjoitti:
Mun ekoissa kertausharjoituksissa yksi viestimies kuoli salaman iskuun vetäessään kaapelia maastoon. Toinen taas näki peräti karhun ja kauhuissaan pakeni juosten ja hyppäsi Pulla-Sisun lavalle. Mikä ei liene paras taktiikka. Karhu kun voi käsittää pakenemisen saaliseläimen käytökseksi. Pitäisi peruuttaa rauhallisesti ja kuuluvalla äänellä höpötellen.
Teoria on kaunista.
Kuinka monella luulet hermojen kestävän toteuttaa em. taktiikkaa, vaikka muistaisikin tuon neuvon?
Vaikka olenkin yleensä eläinkeskusteluissa samoilla linjoilla kanssasi niin nyt kyllä ihmetyttää tuo halusi noin vähätellä tuota vaaratilannetta.
Kunhan ei mene emon ja pentujen väliin...no tuollainen tilanne saattaa kyllä syntyä ihan helposti ja tahattomastikin, vai mitäs luulet?
En vähättele tilannetta, ja varmasti vahingossahan emokarhun ja pennun väliin joutuu. Mutta sekä teoriaa ja käytäntöä on, että karhua et pääse juoksemalla karkuun eikä karhulle tappeluksessakaan pärjäisi kukaan ihminen muuten kuin tuliaseella. Eikä sillä reserviläisellä tietenkään ollut muita kuin paukkupanoksia eli räkäpäitä rynkyssään.
Olihan sitä ennen aikaan legendaarisia karhunkaatajia. Mutta se perustui siihen, että herätettiin talviunella oleva karhu. Ja kun se sieltä melko kohmeessa ja muutenkin lamassa kömpi ylös, törkättiin keihäällä kylkeen.
Jääkarhu jos ihmisen näkee oli sillä pentu mukana tai ei, kohtuullinen oletus on, että se haluaa syödä sinut. Siksi jääkarhualueen naparetkeilijöillä on aina kivääri tai vähintään järeä revolveri mukana.
Karhua ei siis pääse juoksemalla karkuun. (Kuten ei varsinkaan koiraa tai sutta myöskään. Jossain leffoissa on miten ihminen juoksee koiraa karkuun ja pitkään. Good luck, ellei muutaman metrin päässä ole puu johon kiivetä.) Karhua ei niin vaan säikytetäkään, ja tappelussa ei pärjää ilman tuliasetta.
Yleinen ohje on siis karhun nähdessään perääntyä rauhallisesti niitänäitä hölpötellen. Jos juoksee, se vielä luulee sinua saaliiksi.
Kuitenkaan suomalaiset karhut eivät tiettävästi syö ihmisiä. Vaara on joutua pennun ja emonsa väliin. Mutta tuo lehtijutun karhu oli jo emostaan erkaantunut nuori uros. Ja muualla maailmassa on joo ihan normisettiä, että karhut käyvät syömässä eväät repusta ja murtautuvat tyhjiin mökkeihinkin. Ja silti ei siellä tule sellaista hysteriaa. Ilmeisesti osaavat suhtautua luonnonelukoihin luontevammin. Suomessa se taas on sekoitus junttimaisuutta ja nykyajan liiallista turvallisuushysteriaa. Ja kyvyttömyyttä ymmärtää eläimiä.
Tuohon SUDENkarkoitusskenariooni. Siis edellisen sivun miekkaa heiluttaen ja mölisten kohti pihaan eksynyttä sutta.
Jos on pihoissa hölmöyttään vieraileva susi, joka saattaa syödä kissan, ehkä karjaakin ja käsittämättömästi aina narun päässä pidetyn koirankin...... niin jos ihmiset vain säikkyvät, sehän oppii että ihmiset ovat vaarattomia nössöjä. Sitten kun häirikkösusi vain ammutaan, niin kuolleenahan se ei opi mitään eikä voi opettaa varovaisuutta mahdollisille tuleville jälkeläisilleen.
Jos taas suden vain ajaa pois pihasta, se oppii varomaan ja onhan niillä sen verran "kulttuurinsiirtoa" että se välittää tiedon vaarasta kavereilleen ja mahdolliselle jälkikasvulleen. Ja useampi susi oppii sen sijaan että se yksi varomaton vain tapetaan.
Minä en tietenkään enää ole suunnitelmani nuori ja rivakka mies. Mutta eihän se susi sitä tiedä!!! Jos susi ei ole ihan vajaa, luulisin että ihmiskielelle käännettynä ajatus menisi näin.. "Mitähän tuolla pihassa on? Ai saatana, sieltähän hyökkää vihainen äijä! Se aikoo tappaa! Äkkiä lipettiin". Ja muistaisi kokemuksensa ja varoisi jatkossa. Varoittaisi muitakin susia.
Varsinaisen fyysisen ottelun mahdollisuutta pidän vähäisenä, pelon tunteen antaminen sudelle olisi kyseessä. Tai jos matsi, mielestäni usein koirienkin kammoaminen on vain tarpeetonta koiranpelkoa, jos ihmisellä on joku astalo kädessä. Karhu olis hevimpi juttu. Mutta siis suden säikäyttäminen tuossa mulla mielessä, ei tappaminen vaan päinvastoin suden suojeleminen muilta ihmisiltä.
Sudet harkitsevat riskejä. Käytetäänhän sitä tai ainakin ennen Euroopassa käytettiin karjanvartijoina giganttisia koiria. Kun yksikin sellainen melkein karhunkokoinen koira nostaa päätään lammaslauman keskeltä, susi ja useampikin ymmärtää harkita, että tuonne ei kannata mennä. Testaamaton pelotevaikutus siis.
This house is as old as I am.
This house knows all I have done.
This house is full of m-m-my mess.
This house is full of m-m-mistakes
This house is full of m-m-madness.
This house is full of, full of, full of fight!
-KB